Olen ollut viikonlopun vetämässä henkeä mökillä. Viime viikko oli melko hektinen ja torstaina oli vihdoin aika palauttaa 40-sivuiseksi venynyt raportti Lumenelle tekemästämme projektista, huh. Pinna alkoi loppuviikkoa kohden olla todella, todella kireällä, joten teki ihan hyvää vetää viikonloppu lonkkaa metsän keskellä. Unohdin autuaasti kaikki kosmetiikkani kotiin, joten viikonloppu on ollut myös pienoinen haaste kaltaiselleni kosmetiikkanarkkarille. Onneksi kaikki perustarpeet löytyi mökiltä, mutta näemmä kasvovedestäkin voi jäädä riippuvaiseksi.
Olin perjantaina ripsikoulutuksessa. Rakas ystäväni S uskaltautui urheasti mallikseni ja voin ylpeänä todeta ensimmäisten ripsieni olleen melko menestys. Ainakin ne olivat lähtiessä hyvännäköiset, saas nähdä miten kauan keikkuvat kiinni. Ja juu, ei millään harjoituspäillä vaan suoraan soitellen sotaan.. Olen rekrytoinut jo lähipiirini harjoituskappaleiksi seuraavalle viikolle – osa enemmän ja osa vähemmän innokkaasti riemusta kiljuen. Sen verran voin todeta, ettei homma todellakaan ole mitään tosi vaikeaa. Se vaatii pitkää hermoa ja vakaata kättä tekijän puolelta, mutta ei ole mitään ydinfysiikkaa. Koitan saada sen ripsiliima-postauksen aikaiseksi, se vaatii vielä vähän lisätutkintaa, mutta on jo hyvällä alulla. Toim. huom. ripsikoulutus ei todellakaan kuulu opetussuunnitelmaan vaan oli puhtaasti irrallinen juttu.
Tähän väliin on pakko kertoa keskiviikkoisesta vierailustamme erääseen suureen espoolaiseen ammattiopistoon. Vierailu kuului osaksi erästä liiketoimintapuolen opintojaksoa. Itse ajattelin homman menevän näin: menemme ammattikouluun vierailemaan päiväksi ja kertomaan koulutusohjelmastamme kauneudenhoitoalan opiskelijoille, jaamme tietoa heidän kanssaan puolin ja toisin ja lopuksi meille oli luvattu intialaiset päähieronnat (joiden ajattelin olevan jonkinlainen pieni vaivanpalkka reissustamme). En olisi voinut olla enempää väärässä.
Paikka oli kyllä uskomattoman hieno ja tilat oli todella hulppeita. Kyseessä oli melkoisen kokoinen imperiumi, eikä kellään ollut aavistusta siitä, keitä olimme tai missä meidän olisi pitänyt olla. Jokaiselta taholta vastaanotto tiedusteluihimme oli kuitenkin erittäin nuiva. Olisi pitänyt tietää yksittäisten henkilöiden nimiä tai sitten vastaus oli, että “Ei kuulkaa mitään aavistusta.” Vartti myöhemmin löytyi vihdoin joku, joka tiesi miksi olimme saapuneet ja löysimme myös oikeaan paikkaan. Saattaa olla, että olin henkilökohtaisesti jo hieman huonolla asenteella liikkeellä ja se vaikutti koko päivään, mutta oli miten oli. Homma eteni niin, että ammattiopiston ihmiset kertoivat meille yksi toisensa jälkeen, miten paljon hyötyä heistä on viime aikoina erään projektin yhteydessä meille ollut. Lisäksi mieleeni jäivät toistuvat ilmaisut “ammattitutkinnon ja ammattikorkeakoulututkinnon raja-aitojen kaatumisesta”, ts. henkilökohtaisesti koin tilaisuuden polkevan meidän tutkintoa ja nostavan heidän tutkintoa samalle tasolle. Esitelmöinyt rouva myös totesi, “ettei tänä päivänä pelkällä kosmetologin tai estenomin putkitutkinnolla tee mitään”. Vai niin, nehän on kaksi samaa asiaa. Täytyisi olla vissiin Cidesco Spa-kosmetologi, että tekisi millään tutkinnolla mitään. “Tuli teistä sitten opettajia, yrittäjiä tai Stokkan sisäänostajia..”-tyylinen kommentti kertoi myös mielestäni erittäin hyvin sen, ettei hänellä oikeastaan ollut mitään tolkkua todellisuudesta. Tai voisihan meistä kuulemma tulla vaikka Spa Managereita, vautsivau. Tämän maan spa:t on laskettavissa yhden käden sormilla ja manageritkin usein vain pidempään töissä olleita kosmetologeja. Ei Hesessäkään tarvitse olla tradenomi ollakseen vuoropäällikkö.
Seuraava luennoitsija, eli tämä suuri ja mahtava spa-koulutusohjelman opettaja piti luennon spa-hoidoista. Ei ole uskottavaa seurata esitystä, jonka kaikki mahdolliset yhdyssanat on kirjoitettu erikseen. Vesi suihku, jää pala, Roomalaista sauna tunnelmaa. Huraa. Kovasti he yrittivät pönkittää kauneuskeskuksensa mainetta. Sinne piti kuulemma saada työntekijöitä, jotka olisivat yrittäjiä, ns. vuokratuoliperiaatteella. Palkoillisiksi olisi kuulemma ollut tulossa vaikka kuinka paljon ihmisiä, mutta kun ei ole kuulemma asiakkaita, niin ei vissiin ole varaa maksaa palkkoja. Mikä upea tilaisuus kaikille yrittäjille. Tiloja sai kuulemma myös vuokrata esim. polttarikäyttöön 135€/tunti.
Ylimääräinen jatke otsassani oli melko suuri päivän lähestyessä loppuaan. Ajattelin kuitenkin tiiviisti sitä intialaista päähierontaa, jolle oli varattu puoli tuntia. Ihanaa, pääsisi vähän pötköttämään ja nauttimaan. Kun tuli aika hoidoille, tuli ilmoitus, että tekijöitä on liian vähän ja osa meistä joutuisi siis päivän päätteeksi hommiin. Tämä upea päähieronta tapahtui pienessä kuumassa huoneessa, jossa oli keskellä poreallas. Istuimme tiukassa rivissä tuoleilla ja hierojat seisoivat rivin takana. Koska itselleni ei tekijää riittänyt, päätin vain istuskella ja katsella menoa. Hierontaa kesti n. vajaa 10 minuuttia. Naureskelin muutamalle luokkatoverilleni, jotka epätoivoisesti yrittivät kurkkia mitä ohjaaja tekee ja hieroa edessään istuvaa luokkakaveria. Sanallista ohjeistusta ei tietenkään annettu ja mehän olemme ihan koulutettuja hierojia kaikki, joten aikamoiseksi sähläykseksi meni. Hyvää viihdettä se oli kyllä. Suurimmalla osalla kosmetologiopiskelijoistakaan ei näyttänyt olevan harmainta hajua mitä tekivät. No, tietenkään aikaa vaihdolle ei sitten ollut, joten ne jotka hieroivat muita, eivät itse saaneet mitään. Eräs näistä ammattikoululaisista kysäisi ystävältäni tätä hieroessaan, että mitä me oikein opiskellaan siellä estenomitutkinnossa. Olisikohan ollut päivän infotarve jossain ihan muualla. Upea reissu, en tule koskaan enää astumaan sinne jalallanikaan.
P.S. Muistakaa käyttää vappuvärejä hillitysti, kovin pahasti vaalennuksesta vaurioitunut, huokoinen hius saattaa imaista väriä itseensä tiukemminkin. Äitini päänahka on hääkuvassa kirkkaan pinkki, koska polttareissa laitettu vappuväri ei irronnutkaan hääpäivän aamuna odotetusti. Imagine that feeling. Onneksi oli kampaaja lähellä ja tukka saatiin vaaleaksi. Hauskaa vappua!
