PHMB osa II

Tukes otti PHMB-asiaan kantaa muutama päivä sitten. Kannanotto löytyy täältä. Olennaisilta osin kannanotto sisältää selkeän viestin siitä, että Tukesin tulkinnan mukaan aineen käyttö kosmetiikassa on kiellettyä.

”– EU-lainsäädäntö PHMB:n osalta on tällä hetkellä hieman sekava. Osa kosmetiikkayrityksistä on tulkinnut tilanteen niin, että kosmetiikan säilöntäaineena PHMB olisi edelleen sallittu. Sen takia tuotteita on vielä löytynyt kauppojen hyllyiltä.”

Tiedekomitea SCCS on ottanut PHMB:n turvallisuuteen kantaa viime heinäkuussa (täällä). Ilmeisesti tämä kuitenkaan ei ole se kuuluisa viimeinen opinion vaan jonkinlainen katselmus. Joka tapauksessa, katselmuksen yhteenvedossa todetaan, että SCCS ei pidä ainetta turvallisena sillä 0,3 % pitoisuudella, jona sitä nyt saa käyttää. Kuitenkin, heti perään todetaan, että aine saattaa olla turvallinen jonakin toisena pitoisuutena. Lisää tutkimuksia tarvitaan. Eli siis vanha kunnon melko varma ehkä.

Tukesin edustajan mukaan lainsäädäntö on sekava. Sitä se nimenomaan minunkin mielestäni tässä kohtaa on. Aineelle lätkäistään luokitus, joka kieltää sen käytön kosmetiikassa, paitsi jos on todettu sen olevankin turvallinen. No sitten on todettu, että se ei ole turvallinen, mutta ei ihan lopullisesti, joten sitä ehkä vielä sittenkin saa käyttää. Ilmeisesti tilanne on siis se, että Tukes (ymmärrettävästi) olettaa, että viimeinen tuomio on edellisen tavoin myös kielteinen. Valmistajat puolestaan joko a) luottavat siihen, että tiedekomitean lopullinen lausunto ei olekaan kielteinen ja esimerkiksi vain alentaa sallittua käyttörajaa tai b) pelaavat aikaa.

shutterstock_68732062 (500x366)

Mielenkiintoista on myös se, että Tukes ja Teknokemian yhdistys ovat ilmeisen erimielisiä asiasta. Teknokemian tulkinnan mukaan tilanne on vielä kesken, eikä päätelmää käytön luvallisuudesta voi tehdä. Onpahan soppa. Tuotteet ovat edelleen normaalisti hyllyissä, tosin joitain tuotteita on näkynyt alelaareissa.

Omasta mielestäni EU:n tapa kieltää aineita ns. varmuuden vuoksi on valtavan hieno. En lähde arvailemaan lopputulemaa, se selvinnee sitten keväämmällä. Sitä odotellessa aion kuitenkin hyvillä mielin käyttää loppuun hyllyssäni majailevan miselliveden, koska sen satunnaisen käytön aiheuttama realistinen haitta on minulle olematon. Luonto puolestaan ei hyötyisi yhtään siitä, että lykkäisin sen roskiin tai viemäriin.

Se siitä. Odotellaan vähän lisää siis.

Tapaus PHMB

Tättärää, elossa ollaan! Hyvää alkanutta vuotta! En viitsi edes pahoitella blogihiljaisuutta, koska tilanne kerta kaikkiaan on mikä on. Viimeinen kevät starttasi ja sen mukana 40h viikossa työharjoittelua, kandi, jostain syystä vähän viime tippaan jääneitä vapaavalintaisia opintoja, vuosijuhlien järkkäilyä ja sen sellaista muuta mukavaa. Pysyy ainakin liikkeessä. Vastapainoksi on vaan pakko yrittää pitäytyä järjissään pysymällä kaukana kaikesta etäisestikin opintoihin liittyvästä, kuten blogista.

Mutta sitten tulee välillä näitä hetkiä, kun on joku sellainen juttu, että on vaan pakko avata kone ja uppoutua asiaan. Sellainen on meillä jälleen käsillä, nimittäin Tanskan viranomaiset ovat löytäneet 36 kosmetiikkatuotteesta tällaista erästä säilöntäainetta, nimeltään polyaminopropyl biguanide (käytetään yleisesti lyhennettä PHMB). Ja tästähän se nyt oikein myräkkä sitten nousi, että mitäs kummaa se tämmöinen touhu oikein on, kun ilmeisesti uutisoinnin perusteella sitä nyt sitten ei pitäisi niissä tuotteissa olla. Uutinen löytyy täältä. Perehdytäänpäs asiaan.

Jostain kumman syystä tuo nimi oli jäänyt mieleeni, kun blogissakin esiintyneen kovin kemikaaliallergisen ystäväni purkkeja joskus allergiaoireiden alkuaikoina selailin ja etsin tuotteita yhdistävää syyllistä oireisiin. Tuo aine se syyllinen ei kyllä tosiaan ollut, mutta jäipä nyt johonkin tuonne muistiin leijailemaan. Tästä syystä asia silmiini nappasikin niin kovasti, kun Laurea-aikainen kollega oli Facebook-seinällään asiasta kirjoittanut. Hei, mähän olen nähnyt tämän ainesosan vaikka kuinka monesti jossain.

Mikäs tässä nyt sitten on homman nimi? Polyaminopropyl biguanide on tammikuussa 2015 luokiteltu CMR-aineeksi eli mahdollisesti syöpävaaralliseksi aineeksi. Se on biosidi, joka nyt lähtökohtaisesti tietysti ei ole kauhean mairitteleva titteli aineelle sen haitallisuuden kannalta, mutta täytyy aina muistaa tämä ’määrä tekee myrkyn’ – periaate. Joku aine voi olla tosi myrkyllinen tietyssä pitoisuudessa ja täysin turvallinen jossain pienemmässä pitoisuudessa. Mietitään vaikka karbamidia: 5 % tuotteessa kosteuttaa ihanasti, 10 % pehmittää jalat, 20 % kuorii kovettuneetkin känsät ja 40 % syövyttää suunnilleen kaiken irti lähtevän. Biosidit ovat toki luonnolle ongelmallisia, mutta taas tullaan siihen tilanteeseen, että kosmetiikan aiheuttama haitta on suhteessa aika pieni muihin teollisuuden aloihin nähden.

Taustaksi aiheesta sen verran, että kyseinen säilöntäaine on ollut pitkään käytössä ja se on hyvin tunnettu. Lisäksi se on ollut ja on edelleen käytössä kaikkialla maailmalla monenlaisissa tuotteissa.

sb10067962hc-001

Noh, vuoden verran on nyt aine ollut tuolla CMR-listalla ja niin vaan sitä edelleen tulee tuotteissa vastaan. Jossain täytyy olla jotain mätää. Nopeana kertauksena, eli CMR tulee sanoista carcinogen, mutagen and/or reproductive toxicant eli listalle päätyvät aineet ovat tai niiden epäillään olevan syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja/tai lisääntymiselle vaarallisia aineita. Tukesin sivuilla todetaan CMR-aineiden osalta näin:

CMR-aineet kosmetiikassa

Lähtökohtaisesti CLP-asetuksen (asetus N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) liitteessä VI olevan 3 osan mukaisesti kategoriaan 1A, 1B tai 2 kuuluviksi luokiteltujen syöpävaarallisten, sukusolujen perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden eli ns. CMR-aineiden käyttö on kielletty kosmetiikassa. Poikkeuksellisesti CMR-luokituksen saaneita aineita voi käyttää kosmeettisissa valmisteissa kosmetiikka-asetuksen 15 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisissa tapauksissa.

**

Ahaa, ensimmäinen johtolanka. Huomiota kannattaa kiinnittää ensinnäkin CLP-asetukseen. Se on oma asetuksensa, kuten kosmetiikka-asetus 1223/2009 on omansa. Mitäs siellä 1223/2009 15 artiklan 1 ja 2-kohdat sitten sanotaan? Olennainen osuus tässä:

1. Asetuksen (EY) N:o  1272/2008  liitteessä  IV olevan 3 osan mukaiseen kategoriaan 2 kuuluviksi luokiteltujen CMR-aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on kielletty. Kategoriaan 2 kuuluvaksi luokiteltua ainetta voidaan kuitenkin  käyttää kosmeettisissa valmisteissa, jos kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea on arvioinut sen ja todennut sen käytön kosmeettisissa valmisteissa olevan turvallista. Tässä tarkoituksessa komissio hyväksyy tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

**

Sillälailla. Ei ole siis ollenkaan niin yksiselitteistä, että jotain laitetaan CMR-listalle ja se on sitten siinä. Mikä tässä koko sopassa on kuitenkin olennaisinta, niin CLP-asetus (joka määrää CMR-aineista) ei ole siis kytköksissä kosmetiikka-asetukseen vaan ne ovat omia asetuksiaan. Suuntasin siis kyttäämään viimeisintä ajantasaista versiota kosmetiikka-asetuksesta 1223/2009 ja arvailu osuikin oikeaan. Tämä ristiinnaulittu polyaminopropyl biguanide löytyy edelleen kosmetiikka-asetuksen liitteen V eli sallittujen säilöntäaineiden listalta. Jos niin olisi, että sitä ei saisi ollenkaan käyttää, niin luultavasti EU:n lainsäätäjien tasoinen poppoo olisi saanut aikaseksi sen vuodessa sieltä poistaa, vai? Vielä haluaisin korostaa, että vuosi on oikeasti tosi lyhyt aika, kun tehdään jotain lainsäädännöllisiä muutoksia. Siirtymäajat ovat pitkiä ja olisikin kohtuutonta, että tehtäisiin jotain muutoksia ja seuraavalla viikolla kaikki markkinoilla oleva tavara pitäisi hävittää. Ei mitään järkeä.

Tanskalaisista on sanottava sen verran, että siellä kosmetiikan rajoitukset ja suositukset poikkeavat hieman muun Euroopan käytännöistä. Tanskassa lainvastainen tuote ei ole sitä välttämättä muualla Euroopassa. Tämän voi nähdä esimerkiksi parabeenien rajoituksissa, jotka ovat käytössä vain Tanskassa. Meillä on omat viranomaiset, jotka kyllä varmasti reagoivat, kun aihetta on.

On mahdollista, että tiedekomitea SCCS päätyy lähiaikoina tai joskus paljon myöhemmin siihen, että kun rauhassa tutkitaan (eikä hutkita) ja tullaan siihen ratkaisuun, että jos sen turvallisuuden kanssa nyt on vähän niin ja näin, niin parempi todeta, että aine ei ole turvallinen kosmetiikassa. Tällöin se varmasti myös lakaistaan kosmetiikka-asetuksesta pois ja siirretään kiellettyjen aineiden listalle. Tai sitten todetaan, että aine on kosmetiikassa edelleen turvallinen käytettynä alle 0,3 %, joka on sallitun pitoisuuden yläraja tällä hetkellä. Tästä syystä meillä on maailman paras kosmetiikkalainsäädäntö. Ei jäädä jossittelemaan, vaan lätkäistään tuomio, jos on syytä epäillä. Kaikkiin ainesosiin (kuten hiusväreihin) tämä nyt ei tietenkään ihan päde, mutta noin ylipäätään kuitenkin homma toimii.  Pakko muuten lopuksi todeta, että muun muassa Paula’s Choice, jota moni pitää hyvänä lähteenä raaka-aineiden arviointiin, luokittelee tuon aineen hyväksi. ”Good” ja vielä oikein vihreällä. Tämä huomio ihan näkökulmien monipuolisuuden nimissä ottamatta sen kummemmin kantaa siihen mitä kannattaa käyttää lähteenä ja mitä ei. Sellainen loppukaneetti vielä, että ne tuotteet kun vaan on pakko säilöä jollain ja sille ei kerta kaikkiaan mitään voi.

Mitäs tästä nyt jäi sitten käteen? No ei oikein mitään muuta kuin odottelua. Luultavasti asia saa sellaiset mittasuhteet, että joku viranomaistaho Suomessakin ottaa siihen kantaa ainakin jossain välissä. Odotelkaamme siis sitä.

/Edit 20.01. Tukesin laatimassa lokakuisessa diaesityksessä todetaan aineen käytön olevan kosmetiikassa kiellettyä. Diassa on myös maininta, että kieltoa sovelletaan jo, vaikka aine löytyykin vielä sallittujen listalta liitteestä V. Katsotaan jos Tukes vaikka tänään ottaisi kantaa, niin saataisiin asiaan selvyys ja mahdolliset kielletyt tuotteet pois hyllyistä!

Botuliinitoksiini

Jepjep, kesä meni. Ja syksykin melkein hurahti ohi. Viimeinen (toivottavasti) farmaseuttivuosi starttasi ja sen myötä niskaan rojahti kolossaalinen kasa tekemistä. Yksi kandikin pitäisi tuossa kirjoittaa, aiheeni on muuten parabeenit. Jos viime kerrasta viisastuneena saisin nyt aikaiseksi tuoda kandin kirjoittamisen jopa osaksi blogia, aihe saattaisi ehkä kiinnostaa jotakuta lukijaakin. Blogin puolella hiljaiselo valitettavasti jatkuu varmaan vielä marraskuunkin yli, yritän saada opiskeluhommia pakettiin ennen tammikuussa alkavaa viimeistä työharjoittelua.

Täysin tyhjäksi en kuitenkaan halunnut blogia tällä kertaa jättää, joten lykkään tähän eräälle kurssille kirjoittamani esseen botuliinitoksiinin käytöstä kosmeettisissa operaatioissa. Täyteaineiden käytöstä olen joskus aikaisemmin kirjoitellut jutussa ”Piikille vai ei?”. Botuliini puolestaan ei ole täyteaine, vaan sitä käytetään enemmän manipulointiin ja ryppyjä aiheuttavien lihasten lamauttamiseen. No mutta asiaan, hieman jotain luettavaa!

**

Botuliinitoksiinia on käytetty hoitamaan erilaisia sairauksia jo lähes kaksi vuosisataa. Se on hyväksytty lääketieteelliseen käyttöön muun muassa erilaisten lihasongelmien ja kehitysvammoihin liittyvän jäykkyyden hoidossa. Kosmeettiseen käyttöön botuliinitoksiini päätyi vasta vuonna 2002, kun Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi sen käytön ns. glabella-alueen eli otsakolmion juonteiden häivytyksessä. Ensimmäiset raportit kosmeettisesta käytöstä löytyvät kuitenkin jo vuodelta 1999, kun botuliinitoksiinin käyttöä tutkittiin kaulan alueen ikääntymisen merkkien hoidossa. Nykyisin myös muita kasvojen juonteita voidaan hoitaa huomattavan tehokkaasti botuliinitoksiinipistosten avulla.

Botuliinitoksiini on hermomyrkky, jota erittyy Clostridium botulinum-bakteerista. Gram-positiivinen ja anaerobinen Clostridium botulinum on itiöitä muodostava sauvabakteeri. Botuliinitoksiini on yksi vahvimmista tunnetuista hermomyrkyistä ja sen LD50-arvoksi on arvioitu noin 1 nanogramma painokiloa kohden. Botuliinilla on olemassa useita erilaisia serotyyppejä, joista kosmetiikkakäytössä on a-tyypin botuliini eli botuliinitoksiini A.

Botuliinitoksiinipistos aiheuttaa ihoa kurtistavan lihaksen lamaantumisen ja näin johtaa syvempienkin ryppyjen ja juonteiden tasoittumiseen. Lamaantuminen johtuu botuliinin kyvystä estää impulssin kulku hermo-lihasliitoksessa, jossa se kiinnittyy pre-synaptisiin reseptoreihin. Botuliinista irtoava proteiini aiheuttaa asetyylikoliinin eksosytoosin. Lihaksen supistuminen estyy ja lihas jää pysyvästi rentoutuneeseen tilaan. Botuliinin vaikutus häviää vähitellen muutamien kuukausien kuluessa ja tilanne palautuu ennalleen.

Kuten edellä mainittiin, botuliinitoksiinia voidaan käyttää kasvoissa eri alueiden juonteiden silottamiseen. Otsakolmion lisäksi voidaan käsitellä muita otsan juonteita sekä kulmakarvojen aluetta. Etenkin kulmakarvojen linjan kohotus on suosittu toimenpide. Kasvojen keskiosassa hoidetaan usein silmäkulmien naururyppyjä sekä nenän pielien juonteita. Pistoksilla voidaan vaikuttaa myös puremalihaksiin, leukalihaksiin, suupielien juonteisiin sekä kaulaan.

Olennaisin osa onnistunutta hoitoa on huolellinen tutkimus ja arviointi. Pistoshoidon tekijän täytyy tutustua potilaan kasvojen lihasten sijoittumiseen ja toimintaan tarkasti. Kasvojen lihaksiston luontainen epäsymmetrisyys ja erot eri puolten lihasvoimassa on otettava huomioon. Virallisiksi FDA:n hyväksymiksi kosmeettisiksi käyttökohteiksi on nimetty otsakolmion juonteiden sekä naururyppyjen hoito. Käytännössä muut toimenpiteet ovat siis niin sanottua off-label käyttöä, vaikka niitä runsaasti tehdäänkin.

Kun otetaan huomioon botuliinin neurotoksisuus, on sivuvaikutusten mahdollisuus toki ilmeinen. Vakavia, jopa kuolemaan johtaneita haittoja on raportoitu erityisesti botuliinitoksiinin lääketieteellisen käytön yhteydessä. Myös kosmeettisella käytöllä voi olla huomattavia haittavaikutuksia, joista yleisimmin on havaittu dysfagiaa eli nielemisen häiriöitä sekä hengitysongelmia. Kaulan alueen hoidossa on havaittu dysfoniaa eli ääntämisen häiriöitä.  Osa haittavaikutuksista – kuten ihonalainen verenvuoto, pistokohdan kipu ja päänsärky – eivät ole riippuvaisia hoidettavasta alueesta, vaan niitä voi ilmaantua kaikkien pistoshoitojen yhteydessä.

Haittavaikutusten ilmaantuminen vaihtelee ajallisesti ja oireita saattaa tulla vielä useiden päivien jälkeen. Kosmeettisen käytön aiheuttamat haitat eroavat terapeuttisen käytön haitoista kumuloitumisen osalta; siinä missä sairauksien hoitoon käytetyn botuliinin sivuvaikutukset voivat pahentua annostellun määrän ja annostelukertojen kasvaessa, eivät kosmeettisen käytön haitat ole yhteydessä käytön tiheyteen tai käyttökertojen määrään.

Botuliinin kosmeettisen käytön turvallisuuden arviointi on vaikeaa, koska riittäviä pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty. Havaitut haittavaikutukset ja niiden voimakkuus vaihtelevat huomattavasti käyttökohteesta ja henkilöstä riippuen, joten selkeitä johtopäätöksiä ja yleistyksiä odotettavissa olevista haitoista on lähes mahdoton tehdä. Yleisesti ottaen botuliinitoksiinin käyttö on kuitenkin todettu turvalliseksi, edellyttäen tietenkin oikeaoppista ja asiantuntevaa käsittelyä. Aineen käyttö niin terapeuttisissa tarkoituksissa kuin kosmeettisissakin hoidoissa myös laajenee ja monipuolistuu jatkuvasti. Tekniikan kehittyessä myös lopputulos on parempi ja tarkempi; tämä puolestaan lisää entisestään sekä potilastyytyväisyyttä että turvallisuutta.

Aurinkosuojarintamalta ei mitään uutta

No tämä se vasta aiheena on varsinainen loputon suo, mutta yritetäänpä jotain!

Aurinkosuojahommat ovat hyvin ajankohtaisia jälleen kerran. Mistähän sitä aloittaisi. Kirjoitin joskus aikoja sitten aurinkosuojista sen jälkeen, kun Laureassa oli ollut luento kemiallisten aurinkosuojien mahdollisista haitoista. Silloin heiteltiin ilmoille ajatuksia syövästä ja muista kosmetiikkaa aina riivaavista ongelmista ja minähän laitoin hämyhaukun liikkeelle megafonin tavoin. Olin silloin aurinkosuoja-asioissa vielä aivan keltanokka ja kemiallisten aurinkosuojien maailma oli aivan uusi ja vieras.

Vieras se on edelleen ja mitä enemmän siihen tutustuu, sen soisemmaksi se muuttuu. Yhden asian voin todeta heti alkuunsa: aurinkosuoja-asioissa on valittava, kenen mielipiteeseen uskoo. Tutkimuksia on aivan loputon määrä ja niin on myös erilaisia tuloksia.

Kertaus on opintojen äiti, joten nopsasti yhteenveto kemiallisen ja fysikaalisen aurinkosuojan eroista. Kopsasin tämän seuraavan kappaleen pätkän edellisestä aurinkosuojajutustani. UV-filttereitä eli auringonsuoja-aineita on olemassa kemiallisia ja fysikaalisia. Fysikaalinen suoja, esimerkiksi sinkkioksidi tai titaanioksidi, toimii iholla kuin peili. Se heijastaa iholle osuvan säteen poispäin. Kemiallinen suoja puolestaan suodattaa iholle saapuvan säteilyn muuttaen sen harmittomaksi, ts. säde kulkee kemiallisen uv-filtterin lävitse. Fysikaalisten suojien ongelma on niiden valkoisuus. Ne, jotka ovat nenänpäähänsä joskus laittaneet sinkkivoidetta, tietävät sen jättävän ihon valkoiseksi. Sellaisella tuotteella ei ole mitkään päätähuimaavat markkinat. Tästä syystä kemialliset uv-filtterit ovat erittäin laajasti käytössä auringonsuojatuotteissa, koska niillä saadaan aikaan kevyitä, helposti levittyviä ja näkymättömiä tuotteita.

Näin on edelleen. Yhdistelmäfiltterit valtaavat markkina-alaa. SPF-kertoimet nousevat ja kaukana ovat ne päivät, kun äiti laittoi nahkaansa itselleen ja minulle Piz Buinin SPF2-voidetta. Suojakerroin kaksi, ihan oikeesti hei? Vuodet vierivät. Noh, nyt pohditaan sitten, että mitkä kemialliset filtterit mahdollisesti ovat turvallisia ja kenelle ja mitkä taas eivät. Vielä vähän aikaa sitten lastentuotteet olivat tyypillisesti pelkkiä fysikaalisia suojia, mutta jopa apteekin hyllyltä on nykyisin vaikea löytää sellaista tuotetta, jossa yhdistelmäsuojaa ei olisi käytetty. Jopa baby-versiot, aivan pienistä pienimpien tuotteet on tehty yhdistelmäfilttereillä.

Tähän väliin nopea sananen fysikaalisista filttereistä. Perinteiset titaanidioksidi ja sinkkioksidi ovat jossain määrin edelleen käytössä ja toimivat niinkuin niiden on sanottu toimivankin, peilin tavoin. Mutta voihan nano. Nimittäin nanomuodoilla näistäkin tuotteista saadaan kevyempiä ja vähemmän valkoisia, mutta kas kun nanomuodot eivät toimikaan enää kuin fysikaaliset suojat periaatteessa toimisivat, vaan käyttäytyvätkin enemmän kemiallisen suojan tavoin. Ja koska sattuneesta syystä leijonan osa markkinoiden titaani+sinkki-suotimista ovat nanoja, niin fysikaalisia aurinkosuojatuotteita on olemassa enää vain muistoissa ja marginaaleissa. Käytännössä lähes kaikki tuotteet ovat siis kemiallisia filttereitä, myös siis nano-titaani ja nano-sinkki. Eivätkä poikkeukset tähän lopu, nimittäin kemiallisten suojien joukosta löytyy eräskin tapaus nimeltään Bisoctrizole (INCI Methylene bis-benzotriazolyl tetramethylbutylphenol – ahh kyllä on taas nimeäjällä ollut hyvä päivä), joka tavallaan toimii fysikaalisten suojien tapaan. Sitä löytyy suuresta osasta pienten lasten aurinkotuotteita. Tätäkin tosin käytetään paljon nanokokoisena, niin ota nyt siitäkin sitten selvää, että onko se lintu vai kala. Mitä ilmeisimmin jokseenkin turvallisena kuitenkin pidetty.

Otetaan nyt silmätikuksi jokunen poppoo, vaikkapa kinnamaatit, jotka taitavat olla kaikkein yleisin kemiallisten aurinkosuoja-aineiden ryhmä. Tähän joukkoon kuuluvat mm. octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate. Kinnamaatit ovat erittäin käytettyjä ja kuten muillekin kosmetiikan raaka-aineille, myös niille voi allergisoitua. Varsinkin oktokryleeni on itseasiassa aurinkosuojien allergia-rankingissa melko korkealla. Hassu yhtälö tosin sattuu olemaan, että suuri osa oktokryleeniallergioista tulee henkilöille, joilla on ennestään ketoprofeeniallergia, joka taasen ei ole mikään hurjan harvinainen. Taustalla on siis ristireaktio kipulääke ketoprofeeniin ja aurinkosuojan välillä – melko jännittävä parivaljakko. Onko suurin syyllinen siis kuitenkaan oktokryleeni? Samalla logiikalla voitaisiin pohtia, että koska esimerkiksi koivulle allerginen voi saada ristireaktion omenasta, onko omena syyllinen reaktioon? Toki niin omenalle kuin oktokryleenillekin voi olla allerginen ilman koivua ja ketoprofeeniakin. Yhdelle kinnamaatti-sukuiselle aurinkosuojalle herkistyvä usein sitten kehittää helposti allergian muillekin saman porukan aineille.

sunscreen

Suuri ongelma on tutkimustiedon monimuotoisuus, joka taas on johtanut suuriinkin lainsäädännöllisiin eriäväisyyksiin eri mantereiden välillä. Siinä sitten kuluttaja pohtii itsekseen, että miksi tämä on kielletty Amerikassa kokonaan ja meillä sitä on tuotteet pullollaan. Samaa miettivät puolestaan jenkkilän sisaret omien purkkiensa äärellä, kun tuotteet on kyllästetty meillä kielletyillä aineilla. Keneen pitäisi uskoa?

Sitten joku saa loistoajatuksen ja läväyttää ilmoille, että kaikki ratkeaa öljyämällä lapsoset ja itsensä jollain ruokaöljyllä. Hämmentynyt kuluttaja tarttuu oljenkorteen ja sehän ei sitten hyvin pääty. Öljy härskiintyy iholla ja koko poppoo palaa mukavasti. Samaan aikaan joku vouhkaa siitä, että ihosyövät ovat lisääntyneet samaa tahtia aurinkovoiteiden käytön kanssa, tämän täytyy olla siis vähintään kosmetiikkateollisuuden salaliitto. Maapallohan, saati sitten tiede, ei ole suinkaan muuttunut tässä vuosikymmenien aikana mitenkään muutoin. Otsonikerros, elintavat, eliniän pituus, ylipäätään mahdollisuus diagnoosien tekoon..? Ei, ei.

Jos halutaan saada hyvä kuva siitä, kuinka varmaa tieto on, on hyvä keino tutkia lapsille ja raskaanaoleville suunnattuja suosituksia. Tämänhetkisen suosituksen mukaan raskaana oleville suositellaan vain fysikaalisia aurinkofilttereitä. Kaikesta loputtomasta tutkimuksesta huolimatta/johtuen, lopputulos on sellainen melko varma ehkä. Lopullista totuutta ei tästäkään asiasta ole ja tällä hetkellä parhaatkin arvaukset ovat melkoisia kolikonheittoja. Otsikko tiivistyykin tähän viimeiseen toteamukseen, että aurinkorintamalta ei mitään uutta, ainoastaan entisestään lisää pohdittavaa.

Nyt olisi aika kuulla teidän mielipiteenne aurinkosuojista, joten ajatuksia ja mietteitä vaan tulemaan. Näillä puheilla lopetan tämän jaarituksen tähän, mutta jatkan lyhykäisesti aurinkosuoja-asiaa sivuten vielä seuraavassakin postauksessa!

Silikonilla sileäksi

Laurea-ajoiltani muistan erään kurssin, jossa tutkittiin tarkemmin yksittäisiä tuotteita ja niiden väittämiä; lähinnä siltä kannalta, että ovatko ne edes teoriassa mahdollisia. Erään arvillekin tarkoitetun hoitoöljyn lyttäsimme yhteistuumin: tämähän on pelkkää silikonia ja vähän jotain kasviöljyjä kaverina. Ei voi toimia.

Viime syksyn farmasian päivillä tutustuin silloin uudehkoon arpien hoitoon suunnattuun tuotteeseen ja tutkin sitä tarkemmin. Lähes pelkkää silikonia. Mitä ihmettä? Eikai tällainen nyt enää tänä päivänä mene kuluttajille läpi? Kummastelin aihetta jo silloin, tarkoituksenani oli blogissakin avata sanainen arkkuni turhista tuotteista. Onneksi en tehnyt niin.

Harjoittelun aloittaessani tutustuin tarkemmin arpienhoitotuotteiden valikoimaan. Tuotteet sisälsivät silikonia, silikonia ja silikonia. Enimmäkseen dimetikonia. Tässä täytyi olla jotain, mikä on mennyt minulta ohi. Ja toden totta, haavanhoitokoulutuksessa se selvisi. Arpien hoitoon tarkoitetut tuotteet sisältävät pääosin silikonia, joka hoitaa arpia, ehkäisee niiden syntyä ja vaalentaa jo syntyneitä arpia. Miksi? Ei tiedetä! Mekanismia ei siis tunneta, mutta näin vaan on huomattu olevan. Melko jännittävää. Toisin sanoen silikoni, joka joidenkin mielestä on syanidista seuraava, hoitaa ja vaalentaa arpia pysyvästi.

 silikoni
kuva brb-international.com

Silikoniin voi törmätä apteekin hyllyllä muuallakin. Melkein kaikki ovat varmasti kuulleet vauvojen koliikkiin ja aikuistenkin ilmavaivoihin käytetyistä valmisteista, Cuplaton, KuplaStop, Disflatyl, LaxoGas.. lista jatkuu. Mitähän ne sisältävät? No silikonia tietenkin! Silikoni pienentää pintajännitystä ja ilmakuplien muodostuminen vähenee. Useimmiten käytössä on dimetikoni tai simetikoni. Parasta on, että kyseiset tuotteet ovat tosiaan lääkkeettömiä, mutta kuitenkin niin tehokkaita.

Mehukas tilanne sinänsä, silikoni kun kammoksuttaa ihmisiä kosmetiikkatuotteissa niin kovasti. Toki joidenkin tuotteiden ihotuntuma on mukavan mattainen ilman silikonia, mutta itse ainakin suosin silikonisia meikkivoiteita. Huomattu on, että hyvin, hyvin monessa kasvovoiteessakin on silikoni mukana. Eräälle superhyper-herkkäihoiselle asiakkaalle etsimme menneellä viikolla yhdessä tarpeeksi ravitsevaa voidetta, jossa silikoneja ei olisi. Ei ollut kovin helppo nakki, kun perinteiset hajusteet ja säilöntäaineetkin olisivat saaneet loistaa poissaolollaan. Päädyimme lopulta kaikkien kalliiden extra-hyper-sensitive-apteekkisarjojen syynäämisen jälkeen tähän omaankin suosikkituotteeseeni eli Professorin atooppisen ihon hoitovoiteeseen.

Apteekkikosmetiikan merkit ovat tulleet tutuiksi ja omia suosikkisarjojakin on jo muodostunut. Kosmetiikkahyllyjen välissä viihdynkin erinomaisesti ja on ollut kivaa päästä oikeasti kunnolla hyödyntämään omaa kosmetiikkaosaamista erityisesti allergisten ja muiden erikoistapausten kanssa.

Näppärästi käytiinkin tässä postauksessa läpi arvet, silikonit, vatsavaivat ja kosmetiikka. Multitaskingia parhaimmillaan.

Huhtikuun kuulumiset

Olin aikeissa kirjoittaa, että ensimmäinen viikko harjoittelua on takana, mutta kappas vaan, niitähän on mennyt jo kolme. Päivät ja viikot kuluu kyllä tosi hurjaa vauhtia, kun on paljon väkeä ja paljon tekemistä. Summa summarum, työt ovat sujuneet oikein hyvin ja olen viihtynyt loistavasti. Turkin reissukin oli aivan mahtava, tosin erityistä palautetta on annettava itselleni epäonnistuneesta aurinkosuojapolitiikasta. Kosmetiikkapakkauksistani unohtui aurinkosuoja kokonaan. Siis kuka unohtaa aurinkovoiteen kotiin jos on lähdössä etelään, kysyn vaan. Aurinkorasvaa onneksi löytyi matkan varrelta, mutta tarina ei suinkaan päättynyt onnellisesti. Estenomi-Annina oli sitä mieltä, ettei ensimmäisenä päivänä aurinko paistanut niin kovasti, että aurinkosuojaa olisi tarvinnut. Ollenkaan. Todella huono ajatus, toivoo nimimerkki läpeensä umpipalanut. Vaihdoin nahkani useampaankin kertaan, mutta nyt tilanne on jo voiton puolella. Muutamakin vanha sanonta toimii tässä yhteydessä, kuten ne kuuluisat suutarin lasten kengät ja perinteinen älkää tehkö niinkuin minä teen vaan niinkun minä sanon.

Ja sitten se tärkein. Kosmetiikka, kuinka olen sinua kaivannutkaan! Harjoitteluapteekissani on suuren suuri kosmetiikkavalikoima täynnä uusia tuttavuuksia. Ylipäätään apteekkikosmetiikka on aiemmin ollut melko tuntematon osa-alue, mutta yhteinen tulevaisuutemme näyttää hyvin lupaavalta. Vaikein osuus taitaa olla purnukoiden jättäminen hyllylle, koska kotiini ei tosiaankaan tarvita yhtäkään lisää. Erityisesti ACOlta löytyisi itseäni kiehtova 25+-ihonhoitosarja, mutta en ole vielä päässyt yli purkkien anti-age-merkinnästä. Myös mineraalimeikkien parissa on tullut viime päivinä pyörittyä ja niitä onkin pieni paketti tilauksessa. Näistä lisää sitten, kun tavarat saapuvat!

Olen myös päivittänyt lisäravinnevarastoni ajan tasalle ja tarkoituksena on pian tehdä juttu päivittäisestä ”lääkityksestä” eli vitamiineista ja muista ravintolisistä, joita tulee vedettyä napaan. Muutamista ravintolisistä on hieman painavampaakin sanottavaa, nimittäin jotain huomattavaa eroakin on saatu aikaan.

Tämä oli tällainen nopea kuulumisten päivitys, koska aamulla odottavat työt ja illalla vapunvietto. Vappuiloa siis kaikille ja sormet ristiin, ettei huomenna tule taivaalta mitään nestemäistä!

Pikkupakkaamista

Kävipä tuuri. Työharjoitteluni alkamisen ja kevään viimeisen tentin väliin jää sopivasti reilun viikon mittainen rako, joten sain päähäni pakata laukkuni ja suunnata aurinkoon. Lähdemmekin siis Turkkiin huomenna! Täältä tullaan aurinko. Tämä tarkoittaa toki myös sitä, että kevään opinnot tosiaan ovat pulkassa ja kaikki on hyväksytysti suoritettu. Huh, helpotus.

Tässä riipiessäni tavaroitani kasaan ja tutkiessani matkavalmiudessa olevaa valtavaa kosmetiikkavuorta, sain ajatuksen hieman käytännönläheisemmästä jutusta. Oletko sinäkin sellainen, joka ostaa kustannussyistä shampoot ja hoitsikat litran pulloissa ja hajuvedet laivalta vähintään 50 ml pakkauksissa? Jos vartalovoidetta saa 500 gramman tankin, niin sellainen on ehdottomasti saatava. Yritähän niitä nyt sitten sovitella laukkuun viikon matkalle. Matkakosmetiikkapakkauksiahan on toki ollut myynnissä maailman sivu, mutta se yleisin myynnissä oleva melko kovasta muovista tehty pullo on mielestäni typerin pakkausmuoto ikinä. Sinne saa sisään ehkä hoitoaineen ja jonkun voiteen, mutta ulos niitä on turha haaveilla saavansa ainakaan siinä määrin, että pulloa voisi koskaan saada putsattua ja käytettyä uudelleen. Ei onnistu. Kertakäyttöisiksi ne ovat mielestäni aika tyyriitä, muistan sellaisesta setistä maksaneeni joskus kyllä ainakin 10€.

Vaihtoehtojakin kuitenkin löytyy! Sain Pakkaustukulta paketin pieniä purkkeja, pulloja ja tuubeja, jotka ovat täydellisiä matkaa ajatellen. Suurimmat suosikkini ovat ehdottomasti pienet suihkepullot, joihin saa haluamaansa lomatuoksua mukaan sopivan määrän ilman, että tarvitsee pelätä valtavan lasipullokompleksin hajoavan laukussa. Kevyisiin metallipurkkeihin saa mukaansa vaikka useammankin suosikkituotteensa, eikä tarvitse valikoida minkä niistä puolen kilon painoisista rasvatörpöistä roudaa mukanaan. Täydellistä.

alumiinirasia_100_ml_1_170x250
kuvat pakkaustukku.fi

Toki on aiemminkin käynyt mielessäni, että pakkauksia varmasti olisi saatavilla jostain tukusta, mutta mitäpä sitä jollain 100 kappaleen satsilla tekisi? Pakkaustukulta saa onneksi tilattua vaikka vain sen yhden kappaleen haluamaansa purkkia tai pulloa. Ja hinta liikkuu sitten siinä parissa kymmenessä sentissä, varsin budjettiratkaisu kaiken päälle. Voi laittaa elämän risaiseksi ja tilata vaikka kaksi.

Matkailun lisäksi kuljetan muutaman tuotteen arsenaalia mukanani laukussa päivittäin. Pikkuiset pakkaukset ovat erinomaisia tähänkin, eikä niitä alkuperäisiä tuotteitakaan tarvitse sitten etsiä kiireessä sadasta laukusta. Mikäli joukossa on kotikosmetiikkakemistejä, niin huulipuna- ja huulirasvahylsyt olisivat varmasti hyödyllisiä niihin kokkailuihin!

Nyt olisi aika heitellä viimeiset roinat laukkuun ja jättää tämä hyytävä maailmankolkka hetkeksi taakse. Adios!

Tuotteet saatu yhteistyössä blogin kautta.