PARABEENIT osa II: Parabeenien toiminta

Parabeenit läpikäyvät ensikierron metabolian maksassa tai ihossa ja pilkkoutuvat entsyymien vaikutuksesta (Aubert ym. 2012; Błędzka ym. 2014). Päämetaboliitti on lähtöaine p-hydroksibentsoehappo, jota esiintyy myös luonnossa. Esimerkiksi jotkut viljat, hedelmät ja kasvikset sisältävät p-hydroksibentsoehappoa. Sen arvellaan olevan kasvien oma puolustusmekanismi erilaisia bakteereja ja sieniä vastaan. P-hydroksibentsoehapon estereitä, parabeeneja, puolestaan esiintyy luonnostaan muun muassa hyönteisissä ja mehiläisten tuottamassa kuningatarhyytelössä.

Parabeeneilla on useita biologisia toimintoja, mutta pääasiallisena säilyvyyteen vaikuttavana tekijänä pidetään mikrobien solukalvon kuljetustoimintoihin ja mitokondrioihin vaikuttavia ominaisuuksia (Soni ym. 2005). Puhtaassa muodossaan parabeenit ovat hajutonta ja väritöntä kiteistä jauhetta.

Parabeenit ovat parahydroksibentsoehapon alkyyliestereitä (Cashman ja Warshaw 2005). Rakenteet vaihtelevat bentseenirenkaaseen kiinnittyneen substituutin osalta. Alkyyliryhmän koko riippuu parabeenista; yksinkertaisimman metyyliparabeenin alkyyliryhmänä on -CH3. Alkyyliryhmän koko ja tyyppi vaikuttaa kunkin parabeenin kemiallisiin ominaisuuksiin muun muassa liukoisuuden ja antimikrobisen tehokkuuden osalta. Ketjun pidentyessä vesiliukoisuus vähenee ja rasvaliukoisuus kasvaa. Parempi rasvaliukoisuus tarkoittaa myös parempaa imeytymistä ihon läpi, toisin sanoen pitkäketjuiset parabeenit imeytyvät ihon läpi helpommin. Parabeenit ja p-hydroksibentsoehappo ovat kemialliselta rakenteeltaan fenoleita, mikä tekee niistä heikkoja happoja. Parabeenien pKa-arvot vaihtelevat 8,17 – 8,37 välillä (Soni ym. 2005). Aiemmin markkinoilla olleet isopropyyli- ja isobutyyliparabeeni eivät ole nykyisin enää käytössä, joten niihin ei perehdytä tässä tarkemmin. Niiden käyttö kosmetiikassa on nykyisin EU:n alueella kokonaan kielletty, kuten myös bentsyyliparabeenin käyttö (Kosmetiikka-asetus 1123/2009). Erilaisten parabeenien kemiallisia rakenteita esitellään alla olevassa kuvassa.

parabeenitkuva: Darbre ja Harvey 2008

Parabeeneja on käytetty teollisuudessa 1920-luvulta lähtien, jolloin niitä ensimmäisen kerran käytettiin lääkevalmisteessa (Soni ym. 2005; CIR 2008). Niiden pääasiallisina etuina pidetään turvallisuutta, reagoimattomuutta, laajaspektrisyyttä sekä edullisuutta (Byford ym. 2000; Soni ym. 2002; Błędzka ym. 2014; Dodge ym. 2015). Parabeenit ovat lainsäädännöllisesti hyväksyttyjä aineita ympäri maailman, joten niiden käyttö kansainvälisillä markkinoilla on helppoa. Niiden liukoisuus on optimaalinen, joten käyttö erilaisissa tuotteissa onnistuu. Parabeenit eivät ole toksisia ja aiheuttavat hyvin vähän herkistymistä. Niillä ei ole myöskään vaikutusta valmisteen tuoksuun, väriin tai tuntumaan (Soni ym. 2005).

Parabeeneja käytetään paljon etenkin kosmeettisissa valmisteissa, lääkkeissä ja elintarvikkeissa (Soni ym. 2002; Dodge ym. 2015). Ne ovat teholtaan laajakirjoisia ja tuotepohjissa varsin stabiileja. Parabeenien tarkoitus on estää mikrobien kasvua valmisteen tuotepohjassa ja estää esimerkiksi lääkeaineen pilaantuminen – tarkoitus on siis pidentää valmisteiden hyllyikää (Moreta ym. 2015). Nestemäisissä lääkevalmisteissa eli esimerkiksi liuoksissa ja siirapeissa käytetään parabeeneja samaan tapaan kuin kosmeettisissakin tuotteissa. Tyypillisesti valmisteissa käytetään useamman parabeenin seosta. Parabeenien liukoisuus vaihtelee rakenteesta riippuen, joten yhdistelmän etuna on myös laajakirjoisempi suojaus. Esimerkiksi emulsiovoiteissa yleisessä metyyli- ja propyyliparabeenin yhdistelmässä metyyliparabeeni suojaa vesifaasia ja propyyliparabeeni öljyfaasia. Parabeeneja voidaan käyttää valmisteissa, joiden pH on 4,5 – 7,5 (Soni ym. 2005).

Lääkevalmisteissa parabeeneja käytetään oraalisesti annosteltavissa kiinteissä valmisteissa, kuten tableteissa ja kapseleissa sekä erilaisissa nestemäisissä valmisteissa ja voiteissa (Rowe ym. 2009). Oraalisten lääkevalmisteiden lisäksi parabeeneja voidaan käyttää myös parenteraalisissa lääkevalmisteissa (Cashman ja Warshaw 2005). Tällaisia ovat muun muassa eräät antibiootit, paikallispuudutteet, vitamiinit, insuliini, hepariini, kemoterapia-aineet, kortikosteroidit ja muut lääkeinjektiot. Tyypillinen parabeenipitoisuus lääkevalmisteissa vaihtelee 0,01 – 0,5 % välillä (Soni ym. 2002; 2005). Kosmeettisissa valmisteissa parabeeneja on yleensä enintään 0,8 %. Määrä lääkevalmisteissa on siis jonkin verran pienempi kuin kosmeettisissa valmisteissa.

On huomattava, että altistuminen parabeeneille ihon kautta ja ruoansulatuskanavassa poikkeavat toisistaan (Moreta ym. 2015). Imeytymisen tehokkuus vaihtelee ja siihen vaikuttavat myös muut tuotteen ominaisuudet. Lisäksi on huomioitava käytön tiheys ja elimistön – esimerkiksi ihon tai ruoansulatuskanavan – kunto. Parabeenien käyttö on viime vuosina vähentynyt varsinkin kosmeettisissa valmisteissa (Błędzka ym. 2014). Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä voi olla myös alueellisia eroja, mutta pääpiirteittäin trendi on samankaltainen. Parabeenit ovat kuitenkin edelleen selkeästi käytetyin säilöntäaineryhmä erilaisissa valmisteissa.

PARABEENIT osa I: Mitä ovat ksenoestrogeenit?

Tästä alka parabeeneja käsittelevä juttusarja eli farmaseutin tutkintoon kirjoittamani kandityö pilkottuna pienempiin osiin. Kieli on blogin tutusta tyylistä poiketen vähän vähemmän notkeaa, mutta en nähnyt järkeväksi alkaa editoida tekstiä toiseen muotoon. Jätän myös kirjallisuusviitteet paikalleen, jos tarkempi perehtyminen kiinnostaa jotakuta. Lähdeluetteleon linkki löytyy tekstin lopusta. Seuraavassa osuudessa enemmän parabeenien toiminnasta!

******

Ksenoestrogeenit ovat kemikaaleja, jotka pystyvät jäljittelemään ihmiskehon estrogeenin toimintaa ja kiinnittymään estrogeenireseptoreihin (Paterni ym. 2016). Ksenoestrogeenien tehokkuus ja kyky tarttua reseptoreihin vaihtelevat aineesta riippuen. Ne pystyvät käynnistämään kehossa estrogeenivälitteisiä reaktioita. Nämä reaktiot voivat joissain tapauksissa olla elimistölle hyödyllisiä, mutta lähtökohtaisesti toimintaa pidetään haitallisena. Ksenoestrogeenit voivat olla peräisin synteettisistä tai luonnonmukaisista lähteistä. Suurimman luonnosta peräisin olevan ksenoestrogeenien ryhmän muodostavat fytoestrogeenit eli kasviestrogeenit, joista tyypillisin on soija ja sen sisältämät isoflavonoidit. Synteettiset ksenoestrogeenit puolestaan ovat ihmisen valmistamia kemikaaleja, joita käytetään runsaasti teollisuuden eri aloilla. Synteettiset ksenoestrogeenit voivat häiritä endokriinista järjestelmää ja aiheuttaa terveyshaittoja. Joidenkin tulkintojen mukaan ksenoestrogeeneiksi luetaan vain synteettiset ksenoestrogeenit ja esimerkiksi fytoestrogeenit ja lääkkeelliset estrogeenit luokitellaan omiksi ryhmikseen (Darbre 2006). Synteettiset ksenoestrogeenit luokitellaan hormonaalisiksi haitta-aineiksi eli ns. EDC-aineiksi (endocrine disrupting compounds) (Paterni ym. 2006). Crisp ym. (1998) määrittelivät hormonaaliset haitta-aineet sellaisiksi kemikaaleiksi, jotka häiritsevät kehon luontaisten hormonien synteesiä, erittymistä, kuljetusta, sitoutumista, toimintaa tai eliminaatiota. Näillä hormoneilla puolestaan on vaikutusta homeostaasin ylläpitoon, lisääntymiskykyyn, kehitykseen ja/tai käyttäytymiseen.

shutterstock_68732062 (500x366)

Parabeenit eli parahydroksibentsoaatit ovat säilöntäaineita, joita käytetään runsaasti lääkevalmisteissa, kosmeettisissa tuotteissa ja elintarvikkeissa (Soni ym. 2005; Campbell ym. 2015). Ne estävät tehokkaasti monien erilaisten mikrobien kasvua, ja ovat siksi varsin suosittuja. Parabeenien keskeisiä etuja ovat pitkästä käytöstä kertynyt tunnettuus, tehokkuus, edullisuus ja helppokäyttöisyys. Ne ovat käytössä kaikkialla maailmassa eivätkä juuri aiheuta allergisia reaktioita. Huolenaiheena on parabeenien mahdollinen kyky jäljitellä kehon pääasiallisen luontaisen estrogeenin, 17β-estradiolin, toimintaa (Routledge ym. 1998). Erityisiä ongelmia hormonivaikutus saattaisi aiheuttaa esimerkiksi miesten lisääntymiskyvylle ja hedelmällisyydelle. Parabeenien yhteys syöpäkasvaimiin – etenkin rintasyöpään – on myös aiheuttanut huolta. Rintasyöpäkasvaimista on löydetty parabeeneja ja tiedossa on, että osa syöpäsoluista reagoi nimenomaan estrogeeniin. Ksenoestrogeeneista on esitetty hypoteesi, jonka mukaan ne voisivat vaikuttaa jo sikiön kehitykseen kohdussa (Golden ym. 2005). Monelle heikolle estrogeeniselle kemikaalille altistuminen voisi vaikuttaa sukuelinten kehittymiseen ja tätä kautta hedelmällisyyteen. Hypoteesin mukaan ne saattaisivat myös altistaa erilaisille syöville tai muille terveysongelmille myöhemmin elämässä (Harvey ja Darbre 2004).

Lähteet

Elonmerkkejä

Kun on tarpeeksi pitkään poissa, niin palaamisesta tulee aina vain vaikeampaa. Keväällä ajattelin, että keskityn loppurutistukseen ja kandin palautettuani palaan blogin pariin. Sitten valmistuin, tuli kesä ja jäinkin kesälomalle. Kesäloman aikana käväisin kerran tai kaksi maksamassa laskut koneella, muutoin viipotin kaikkialla paitsi blogin äärellä. Kesä kääntyi syksyksi ja on ollut aika palata arkeen. Nyt on aika ottaa myös tämä harppaus takaisin blogin pariin ja totutella kirjoittamiseen. Oikeasti tilanne on se, että sairastuin elämäni ensimmäiseen enterorokkoon (tai ylipäätään mihinkään rokkoon) 27-vuotiaana ja mietin jotain keinoa kuluttaa aikaa. Täydellistä blogiaikaa siis, varsinkin nyt kun kuumeosuus on takana ja rokko-osuus on ainakin vielä varsin armollinen.

Toden totta, valmistuin siis ajallaan ja nykyisin kuljeskelen päivät valkoisessa takissa, jonka rintamuksessa roikkuvassa nimikyltissä lukee farmaseutti. Aloitin työt lisäksi apteekin lääkeneuvontayksikössä, joten olen osan viikosta myös puhelin- ja chatfarmaseutti, aivan huippukivaa työtä.

Blogi on ollut ajatuksissani useasti ja paljon juttuja on kertynyt korvan taa. Kunpa ne vaan kirjoittaisivat itsensä juttujen muotoon yhtä sujuvasti kun pyörivät päässäni. Toimeen sitten! Aloitetaan pehmeällä paluulla arkeen, nimittäin kandityöni lopputuloksella. Rakastuin aiheeseeni palavasti kirjoitustyön aikana ja lopulta teksti syntyikin aika vaivattomasti. Toki varmasti tähän vaikuttivat vielä tuoreessa muistissa oleva edellinen lopputyöprosessi ja itse räätälöity aihe. Kanditöillä ei ole opinnäytetöiden Theseus-tietokannan kaltaista julkista webtietokantaa, joten ajattelin julkaista työni täällä blogissa juttusarjana. Aiheena on parabeenien ksenoestrogeeniys ja kyseessä tosiaan kirjallisuuskatsaus, eli mitä kaikenlaisia tutkimuksia aiheesta on tehty vuosikymmenien aikana ja mitä niistä voi päätellä. Sen verran voin ennakkoon spoilata, että lopputulos on kaikkien kunnon tutkimusten tapaan sellainen saattaa olla tai sitten ei ehkä kuitenkaan.

PHMB osa II

Tukes otti PHMB-asiaan kantaa muutama päivä sitten. Kannanotto löytyy täältä. Olennaisilta osin kannanotto sisältää selkeän viestin siitä, että Tukesin tulkinnan mukaan aineen käyttö kosmetiikassa on kiellettyä.

”– EU-lainsäädäntö PHMB:n osalta on tällä hetkellä hieman sekava. Osa kosmetiikkayrityksistä on tulkinnut tilanteen niin, että kosmetiikan säilöntäaineena PHMB olisi edelleen sallittu. Sen takia tuotteita on vielä löytynyt kauppojen hyllyiltä.”

Tiedekomitea SCCS on ottanut PHMB:n turvallisuuteen kantaa viime heinäkuussa (täällä). Ilmeisesti tämä kuitenkaan ei ole se kuuluisa viimeinen opinion vaan jonkinlainen katselmus. Joka tapauksessa, katselmuksen yhteenvedossa todetaan, että SCCS ei pidä ainetta turvallisena sillä 0,3 % pitoisuudella, jona sitä nyt saa käyttää. Kuitenkin, heti perään todetaan, että aine saattaa olla turvallinen jonakin toisena pitoisuutena. Lisää tutkimuksia tarvitaan. Eli siis vanha kunnon melko varma ehkä.

Tukesin edustajan mukaan lainsäädäntö on sekava. Sitä se nimenomaan minunkin mielestäni tässä kohtaa on. Aineelle lätkäistään luokitus, joka kieltää sen käytön kosmetiikassa, paitsi jos on todettu sen olevankin turvallinen. No sitten on todettu, että se ei ole turvallinen, mutta ei ihan lopullisesti, joten sitä ehkä vielä sittenkin saa käyttää. Ilmeisesti tilanne on siis se, että Tukes (ymmärrettävästi) olettaa, että viimeinen tuomio on edellisen tavoin myös kielteinen. Valmistajat puolestaan joko a) luottavat siihen, että tiedekomitean lopullinen lausunto ei olekaan kielteinen ja esimerkiksi vain alentaa sallittua käyttörajaa tai b) pelaavat aikaa.

Mielenkiintoista on myös se, että Tukes ja Teknokemian yhdistys ovat ilmeisen erimielisiä asiasta. Teknokemian tulkinnan mukaan tilanne on vielä kesken, eikä päätelmää käytön luvallisuudesta voi tehdä. Onpahan soppa. Tuotteet ovat edelleen normaalisti hyllyissä, tosin joitain tuotteita on näkynyt alelaareissa.

Omasta mielestäni EU:n tapa kieltää aineita ns. varmuuden vuoksi on valtavan hieno. En lähde arvailemaan lopputulemaa, se selvinnee sitten keväämmällä. Sitä odotellessa aion kuitenkin hyvillä mielin käyttää loppuun hyllyssäni majailevan miselliveden, koska sen satunnaisen käytön aiheuttama realistinen haitta on minulle olematon. Luonto puolestaan ei hyötyisi yhtään siitä, että lykkäisin sen roskiin tai viemäriin.

Se siitä. Odotellaan vähän lisää siis.

Tapaus PHMB

Tättärää, elossa ollaan! Hyvää alkanutta vuotta! En viitsi edes pahoitella blogihiljaisuutta, koska tilanne kerta kaikkiaan on mikä on. Viimeinen kevät starttasi ja sen mukana 40h viikossa työharjoittelua, kandi, jostain syystä vähän viime tippaan jääneitä vapaavalintaisia opintoja, vuosijuhlien järkkäilyä ja sen sellaista muuta mukavaa. Pysyy ainakin liikkeessä. Vastapainoksi on vaan pakko yrittää pitäytyä järjissään pysymällä kaukana kaikesta etäisestikin opintoihin liittyvästä, kuten blogista.

Mutta sitten tulee välillä näitä hetkiä, kun on joku sellainen juttu, että on vaan pakko avata kone ja uppoutua asiaan. Sellainen on meillä jälleen käsillä, nimittäin Tanskan viranomaiset ovat löytäneet 36 kosmetiikkatuotteesta tällaista erästä säilöntäainetta, nimeltään polyaminopropyl biguanide (käytetään yleisesti lyhennettä PHMB). Ja tästähän se nyt oikein myräkkä sitten nousi, että mitäs kummaa se tämmöinen touhu oikein on, kun ilmeisesti uutisoinnin perusteella sitä nyt sitten ei pitäisi niissä tuotteissa olla. Uutinen löytyy täältä. Perehdytäänpäs asiaan.

Jostain kumman syystä tuo nimi oli jäänyt mieleeni, kun blogissakin esiintyneen kovin kemikaaliallergisen ystäväni purkkeja joskus allergiaoireiden alkuaikoina selailin ja etsin tuotteita yhdistävää syyllistä oireisiin. Tuo aine se syyllinen ei kyllä tosiaan ollut, mutta jäipä nyt johonkin tuonne muistiin leijailemaan. Tästä syystä asia silmiini nappasikin niin kovasti, kun Laurea-aikainen kollega oli Facebook-seinällään asiasta kirjoittanut. Hei, mähän olen nähnyt tämän ainesosan vaikka kuinka monesti jossain.

Mikäs tässä nyt sitten on homman nimi? Polyaminopropyl biguanide on tammikuussa 2015 luokiteltu CMR-aineeksi eli mahdollisesti syöpävaaralliseksi aineeksi. Se on biosidi, joka nyt lähtökohtaisesti tietysti ei ole kauhean mairitteleva titteli aineelle sen haitallisuuden kannalta, mutta täytyy aina muistaa tämä ’määrä tekee myrkyn’ – periaate. Joku aine voi olla tosi myrkyllinen tietyssä pitoisuudessa ja täysin turvallinen jossain pienemmässä pitoisuudessa. Mietitään vaikka karbamidia: 5 % tuotteessa kosteuttaa ihanasti, 10 % pehmittää jalat, 20 % kuorii kovettuneetkin känsät ja 40 % syövyttää suunnilleen kaiken irti lähtevän. Biosidit ovat toki luonnolle ongelmallisia, mutta taas tullaan siihen tilanteeseen, että kosmetiikan aiheuttama haitta on suhteessa aika pieni muihin teollisuuden aloihin nähden.

Taustaksi aiheesta sen verran, että kyseinen säilöntäaine on ollut pitkään käytössä ja se on hyvin tunnettu. Lisäksi se on ollut ja on edelleen käytössä kaikkialla maailmalla monenlaisissa tuotteissa.

sb10067962hc-001

Noh, vuoden verran on nyt aine ollut tuolla CMR-listalla ja niin vaan sitä edelleen tulee tuotteissa vastaan. Jossain täytyy olla jotain mätää. Nopeana kertauksena, eli CMR tulee sanoista carcinogen, mutagen and/or reproductive toxicant eli listalle päätyvät aineet ovat tai niiden epäillään olevan syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja/tai lisääntymiselle vaarallisia aineita. Tukesin sivuilla todetaan CMR-aineiden osalta näin:

CMR-aineet kosmetiikassa

Lähtökohtaisesti CLP-asetuksen (asetus N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) liitteessä VI olevan 3 osan mukaisesti kategoriaan 1A, 1B tai 2 kuuluviksi luokiteltujen syöpävaarallisten, sukusolujen perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden eli ns. CMR-aineiden käyttö on kielletty kosmetiikassa. Poikkeuksellisesti CMR-luokituksen saaneita aineita voi käyttää kosmeettisissa valmisteissa kosmetiikka-asetuksen 15 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisissa tapauksissa.

**

Ahaa, ensimmäinen johtolanka. Huomiota kannattaa kiinnittää ensinnäkin CLP-asetukseen. Se on oma asetuksensa, kuten kosmetiikka-asetus 1223/2009 on omansa. Mitäs siellä 1223/2009 15 artiklan 1 ja 2-kohdat sitten sanotaan? Olennainen osuus tässä:

1. Asetuksen (EY) N:o  1272/2008  liitteessä  IV olevan 3 osan mukaiseen kategoriaan 2 kuuluviksi luokiteltujen CMR-aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on kielletty. Kategoriaan 2 kuuluvaksi luokiteltua ainetta voidaan kuitenkin  käyttää kosmeettisissa valmisteissa, jos kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea on arvioinut sen ja todennut sen käytön kosmeettisissa valmisteissa olevan turvallista. Tässä tarkoituksessa komissio hyväksyy tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

**

Sillälailla. Ei ole siis ollenkaan niin yksiselitteistä, että jotain laitetaan CMR-listalle ja se on sitten siinä. Mikä tässä koko sopassa on kuitenkin olennaisinta, niin CLP-asetus (joka määrää CMR-aineista) ei ole siis kytköksissä kosmetiikka-asetukseen vaan ne ovat omia asetuksiaan. Suuntasin siis kyttäämään viimeisintä ajantasaista versiota kosmetiikka-asetuksesta 1223/2009 ja arvailu osuikin oikeaan. Tämä ristiinnaulittu polyaminopropyl biguanide löytyy edelleen kosmetiikka-asetuksen liitteen V eli sallittujen säilöntäaineiden listalta. Jos niin olisi, että sitä ei saisi ollenkaan käyttää, niin luultavasti EU:n lainsäätäjien tasoinen poppoo olisi saanut aikaseksi sen vuodessa sieltä poistaa, vai? Vielä haluaisin korostaa, että vuosi on oikeasti tosi lyhyt aika, kun tehdään jotain lainsäädännöllisiä muutoksia. Siirtymäajat ovat pitkiä ja olisikin kohtuutonta, että tehtäisiin jotain muutoksia ja seuraavalla viikolla kaikki markkinoilla oleva tavara pitäisi hävittää. Ei mitään järkeä.

Tanskalaisista on sanottava sen verran, että siellä kosmetiikan rajoitukset ja suositukset poikkeavat hieman muun Euroopan käytännöistä. Tanskassa lainvastainen tuote ei ole sitä välttämättä muualla Euroopassa. Tämän voi nähdä esimerkiksi parabeenien rajoituksissa, jotka ovat käytössä vain Tanskassa. Meillä on omat viranomaiset, jotka kyllä varmasti reagoivat, kun aihetta on.

On mahdollista, että tiedekomitea SCCS päätyy lähiaikoina tai joskus paljon myöhemmin siihen, että kun rauhassa tutkitaan (eikä hutkita) ja tullaan siihen ratkaisuun, että jos sen turvallisuuden kanssa nyt on vähän niin ja näin, niin parempi todeta, että aine ei ole turvallinen kosmetiikassa. Tällöin se varmasti myös lakaistaan kosmetiikka-asetuksesta pois ja siirretään kiellettyjen aineiden listalle. Tai sitten todetaan, että aine on kosmetiikassa edelleen turvallinen käytettynä alle 0,3 %, joka on sallitun pitoisuuden yläraja tällä hetkellä. Tästä syystä meillä on maailman paras kosmetiikkalainsäädäntö. Ei jäädä jossittelemaan, vaan lätkäistään tuomio, jos on syytä epäillä. Kaikkiin ainesosiin (kuten hiusväreihin) tämä nyt ei tietenkään ihan päde, mutta noin ylipäätään kuitenkin homma toimii.  Pakko muuten lopuksi todeta, että muun muassa Paula’s Choice, jota moni pitää hyvänä lähteenä raaka-aineiden arviointiin, luokittelee tuon aineen hyväksi. ”Good” ja vielä oikein vihreällä. Tämä huomio ihan näkökulmien monipuolisuuden nimissä ottamatta sen kummemmin kantaa siihen mitä kannattaa käyttää lähteenä ja mitä ei. Sellainen loppukaneetti vielä, että ne tuotteet kun vaan on pakko säilöä jollain ja sille ei kerta kaikkiaan mitään voi.

Mitäs tästä nyt jäi sitten käteen? No ei oikein mitään muuta kuin odottelua. Luultavasti asia saa sellaiset mittasuhteet, että joku viranomaistaho Suomessakin ottaa siihen kantaa ainakin jossain välissä. Odotelkaamme siis sitä.

/Edit 20.01. Tukesin laatimassa lokakuisessa diaesityksessä todetaan aineen käytön olevan kosmetiikassa kiellettyä. Diassa on myös maininta, että kieltoa sovelletaan jo, vaikka aine löytyykin vielä sallittujen listalta liitteestä V. Katsotaan jos Tukes vaikka tänään ottaisi kantaa, niin saataisiin asiaan selvyys ja mahdolliset kielletyt tuotteet pois hyllyistä!

Botuliinitoksiini

Jepjep, kesä meni. Ja syksykin melkein hurahti ohi. Viimeinen (toivottavasti) farmaseuttivuosi starttasi ja sen myötä niskaan rojahti kolossaalinen kasa tekemistä. Yksi kandikin pitäisi tuossa kirjoittaa, aiheeni on muuten parabeenit. Jos viime kerrasta viisastuneena saisin nyt aikaiseksi tuoda kandin kirjoittamisen jopa osaksi blogia, aihe saattaisi ehkä kiinnostaa jotakuta lukijaakin. Blogin puolella hiljaiselo valitettavasti jatkuu varmaan vielä marraskuunkin yli, yritän saada opiskeluhommia pakettiin ennen tammikuussa alkavaa viimeistä työharjoittelua.

Täysin tyhjäksi en kuitenkaan halunnut blogia tällä kertaa jättää, joten lykkään tähän eräälle kurssille kirjoittamani esseen botuliinitoksiinin käytöstä kosmeettisissa operaatioissa. Täyteaineiden käytöstä olen joskus aikaisemmin kirjoitellut jutussa ”Piikille vai ei?”. Botuliini puolestaan ei ole täyteaine, vaan sitä käytetään enemmän manipulointiin ja ryppyjä aiheuttavien lihasten lamauttamiseen. No mutta asiaan, hieman jotain luettavaa!

**

Botuliinitoksiinia on käytetty hoitamaan erilaisia sairauksia jo lähes kaksi vuosisataa. Se on hyväksytty lääketieteelliseen käyttöön muun muassa erilaisten lihasongelmien ja kehitysvammoihin liittyvän jäykkyyden hoidossa. Kosmeettiseen käyttöön botuliinitoksiini päätyi vasta vuonna 2002, kun Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi sen käytön ns. glabella-alueen eli otsakolmion juonteiden häivytyksessä. Ensimmäiset raportit kosmeettisesta käytöstä löytyvät kuitenkin jo vuodelta 1999, kun botuliinitoksiinin käyttöä tutkittiin kaulan alueen ikääntymisen merkkien hoidossa. Nykyisin myös muita kasvojen juonteita voidaan hoitaa huomattavan tehokkaasti botuliinitoksiinipistosten avulla.

Botuliinitoksiini on hermomyrkky, jota erittyy Clostridium botulinum-bakteerista. Gram-positiivinen ja anaerobinen Clostridium botulinum on itiöitä muodostava sauvabakteeri. Botuliinitoksiini on yksi vahvimmista tunnetuista hermomyrkyistä ja sen LD50-arvoksi on arvioitu noin 1 nanogramma painokiloa kohden. Botuliinilla on olemassa useita erilaisia serotyyppejä, joista kosmetiikkakäytössä on a-tyypin botuliini eli botuliinitoksiini A.

Botuliinitoksiinipistos aiheuttaa ihoa kurtistavan lihaksen lamaantumisen ja näin johtaa syvempienkin ryppyjen ja juonteiden tasoittumiseen. Lamaantuminen johtuu botuliinin kyvystä estää impulssin kulku hermo-lihasliitoksessa, jossa se kiinnittyy pre-synaptisiin reseptoreihin. Botuliinista irtoava proteiini aiheuttaa asetyylikoliinin eksosytoosin. Lihaksen supistuminen estyy ja lihas jää pysyvästi rentoutuneeseen tilaan. Botuliinin vaikutus häviää vähitellen muutamien kuukausien kuluessa ja tilanne palautuu ennalleen.

Kuten edellä mainittiin, botuliinitoksiinia voidaan käyttää kasvoissa eri alueiden juonteiden silottamiseen. Otsakolmion lisäksi voidaan käsitellä muita otsan juonteita sekä kulmakarvojen aluetta. Etenkin kulmakarvojen linjan kohotus on suosittu toimenpide. Kasvojen keskiosassa hoidetaan usein silmäkulmien naururyppyjä sekä nenän pielien juonteita. Pistoksilla voidaan vaikuttaa myös puremalihaksiin, leukalihaksiin, suupielien juonteisiin sekä kaulaan.

Olennaisin osa onnistunutta hoitoa on huolellinen tutkimus ja arviointi. Pistoshoidon tekijän täytyy tutustua potilaan kasvojen lihasten sijoittumiseen ja toimintaan tarkasti. Kasvojen lihaksiston luontainen epäsymmetrisyys ja erot eri puolten lihasvoimassa on otettava huomioon. Virallisiksi FDA:n hyväksymiksi kosmeettisiksi käyttökohteiksi on nimetty otsakolmion juonteiden sekä naururyppyjen hoito. Käytännössä muut toimenpiteet ovat siis niin sanottua off-label käyttöä, vaikka niitä runsaasti tehdäänkin.

Kun otetaan huomioon botuliinin neurotoksisuus, on sivuvaikutusten mahdollisuus toki ilmeinen. Vakavia, jopa kuolemaan johtaneita haittoja on raportoitu erityisesti botuliinitoksiinin lääketieteellisen käytön yhteydessä. Myös kosmeettisella käytöllä voi olla huomattavia haittavaikutuksia, joista yleisimmin on havaittu dysfagiaa eli nielemisen häiriöitä sekä hengitysongelmia. Kaulan alueen hoidossa on havaittu dysfoniaa eli ääntämisen häiriöitä.  Osa haittavaikutuksista – kuten ihonalainen verenvuoto, pistokohdan kipu ja päänsärky – eivät ole riippuvaisia hoidettavasta alueesta, vaan niitä voi ilmaantua kaikkien pistoshoitojen yhteydessä.

Haittavaikutusten ilmaantuminen vaihtelee ajallisesti ja oireita saattaa tulla vielä useiden päivien jälkeen. Kosmeettisen käytön aiheuttamat haitat eroavat terapeuttisen käytön haitoista kumuloitumisen osalta; siinä missä sairauksien hoitoon käytetyn botuliinin sivuvaikutukset voivat pahentua annostellun määrän ja annostelukertojen kasvaessa, eivät kosmeettisen käytön haitat ole yhteydessä käytön tiheyteen tai käyttökertojen määrään.

Botuliinin kosmeettisen käytön turvallisuuden arviointi on vaikeaa, koska riittäviä pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty. Havaitut haittavaikutukset ja niiden voimakkuus vaihtelevat huomattavasti käyttökohteesta ja henkilöstä riippuen, joten selkeitä johtopäätöksiä ja yleistyksiä odotettavissa olevista haitoista on lähes mahdoton tehdä. Yleisesti ottaen botuliinitoksiinin käyttö on kuitenkin todettu turvalliseksi, edellyttäen tietenkin oikeaoppista ja asiantuntevaa käsittelyä. Aineen käyttö niin terapeuttisissa tarkoituksissa kuin kosmeettisissakin hoidoissa myös laajenee ja monipuolistuu jatkuvasti. Tekniikan kehittyessä myös lopputulos on parempi ja tarkempi; tämä puolestaan lisää entisestään sekä potilastyytyväisyyttä että turvallisuutta.

Aurinkosuojarintamalta ei mitään uutta

No tämä se vasta aiheena on varsinainen loputon suo, mutta yritetäänpä jotain!

Aurinkosuojahommat ovat hyvin ajankohtaisia jälleen kerran. Mistähän sitä aloittaisi. Kirjoitin joskus aikoja sitten aurinkosuojista sen jälkeen, kun Laureassa oli ollut luento kemiallisten aurinkosuojien mahdollisista haitoista. Silloin heiteltiin ilmoille ajatuksia syövästä ja muista kosmetiikkaa aina riivaavista ongelmista ja minähän laitoin hämyhaukun liikkeelle megafonin tavoin. Olin silloin aurinkosuoja-asioissa vielä aivan keltanokka ja kemiallisten aurinkosuojien maailma oli aivan uusi ja vieras.

Vieras se on edelleen ja mitä enemmän siihen tutustuu, sen soisemmaksi se muuttuu. Yhden asian voin todeta heti alkuunsa: aurinkosuoja-asioissa on valittava, kenen mielipiteeseen uskoo. Tutkimuksia on aivan loputon määrä ja niin on myös erilaisia tuloksia.

Kertaus on opintojen äiti, joten nopsasti yhteenveto kemiallisen ja fysikaalisen aurinkosuojan eroista. Kopsasin tämän seuraavan kappaleen pätkän edellisestä aurinkosuojajutustani. UV-filttereitä eli auringonsuoja-aineita on olemassa kemiallisia ja fysikaalisia. Fysikaalinen suoja, esimerkiksi sinkkioksidi tai titaanioksidi, toimii iholla kuin peili. Se heijastaa iholle osuvan säteen poispäin. Kemiallinen suoja puolestaan suodattaa iholle saapuvan säteilyn muuttaen sen harmittomaksi, ts. säde kulkee kemiallisen uv-filtterin lävitse. Fysikaalisten suojien ongelma on niiden valkoisuus. Ne, jotka ovat nenänpäähänsä joskus laittaneet sinkkivoidetta, tietävät sen jättävän ihon valkoiseksi. Sellaisella tuotteella ei ole mitkään päätähuimaavat markkinat. Tästä syystä kemialliset uv-filtterit ovat erittäin laajasti käytössä auringonsuojatuotteissa, koska niillä saadaan aikaan kevyitä, helposti levittyviä ja näkymättömiä tuotteita.

Näin on edelleen. Yhdistelmäfiltterit valtaavat markkina-alaa. SPF-kertoimet nousevat ja kaukana ovat ne päivät, kun äiti laittoi nahkaansa itselleen ja minulle Piz Buinin SPF2-voidetta. Suojakerroin kaksi, ihan oikeesti hei? Vuodet vierivät. Noh, nyt pohditaan sitten, että mitkä kemialliset filtterit mahdollisesti ovat turvallisia ja kenelle ja mitkä taas eivät. Vielä vähän aikaa sitten lastentuotteet olivat tyypillisesti pelkkiä fysikaalisia suojia, mutta jopa apteekin hyllyltä on nykyisin vaikea löytää sellaista tuotetta, jossa yhdistelmäsuojaa ei olisi käytetty. Jopa baby-versiot, aivan pienistä pienimpien tuotteet on tehty yhdistelmäfilttereillä.

Tähän väliin nopea sananen fysikaalisista filttereistä. Perinteiset titaanidioksidi ja sinkkioksidi ovat jossain määrin edelleen käytössä ja toimivat niinkuin niiden on sanottu toimivankin, peilin tavoin. Mutta voihan nano. Nimittäin nanomuodoilla näistäkin tuotteista saadaan kevyempiä ja vähemmän valkoisia, mutta kas kun nanomuodot eivät toimikaan enää kuin fysikaaliset suojat periaatteessa toimisivat, vaan käyttäytyvätkin enemmän kemiallisen suojan tavoin. Ja koska sattuneesta syystä leijonan osa markkinoiden titaani+sinkki-suotimista ovat nanoja, niin fysikaalisia aurinkosuojatuotteita on olemassa enää vain muistoissa ja marginaaleissa. Käytännössä lähes kaikki tuotteet ovat siis kemiallisia filttereitä, myös siis nano-titaani ja nano-sinkki. Eivätkä poikkeukset tähän lopu, nimittäin kemiallisten suojien joukosta löytyy eräskin tapaus nimeltään Bisoctrizole (INCI Methylene bis-benzotriazolyl tetramethylbutylphenol – ahh kyllä on taas nimeäjällä ollut hyvä päivä), joka tavallaan toimii fysikaalisten suojien tapaan. Sitä löytyy suuresta osasta pienten lasten aurinkotuotteita. Tätäkin tosin käytetään paljon nanokokoisena, niin ota nyt siitäkin sitten selvää, että onko se lintu vai kala. Mitä ilmeisimmin jokseenkin turvallisena kuitenkin pidetty.

Otetaan nyt silmätikuksi jokunen poppoo, vaikkapa kinnamaatit, jotka taitavat olla kaikkein yleisin kemiallisten aurinkosuoja-aineiden ryhmä. Tähän joukkoon kuuluvat mm. octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate. Kinnamaatit ovat erittäin käytettyjä ja kuten muillekin kosmetiikan raaka-aineille, myös niille voi allergisoitua. Varsinkin oktokryleeni on itseasiassa aurinkosuojien allergia-rankingissa melko korkealla. Hassu yhtälö tosin sattuu olemaan, että suuri osa oktokryleeniallergioista tulee henkilöille, joilla on ennestään ketoprofeeniallergia, joka taasen ei ole mikään hurjan harvinainen. Taustalla on siis ristireaktio kipulääke ketoprofeeniin ja aurinkosuojan välillä – melko jännittävä parivaljakko. Onko suurin syyllinen siis kuitenkaan oktokryleeni? Samalla logiikalla voitaisiin pohtia, että koska esimerkiksi koivulle allerginen voi saada ristireaktion omenasta, onko omena syyllinen reaktioon? Toki niin omenalle kuin oktokryleenillekin voi olla allerginen ilman koivua ja ketoprofeeniakin. Yhdelle kinnamaatti-sukuiselle aurinkosuojalle herkistyvä usein sitten kehittää helposti allergian muillekin saman porukan aineille.

sunscreen

Suuri ongelma on tutkimustiedon monimuotoisuus, joka taas on johtanut suuriinkin lainsäädännöllisiin eriäväisyyksiin eri mantereiden välillä. Siinä sitten kuluttaja pohtii itsekseen, että miksi tämä on kielletty Amerikassa kokonaan ja meillä sitä on tuotteet pullollaan. Samaa miettivät puolestaan jenkkilän sisaret omien purkkiensa äärellä, kun tuotteet on kyllästetty meillä kielletyillä aineilla. Keneen pitäisi uskoa?

Sitten joku saa loistoajatuksen ja läväyttää ilmoille, että kaikki ratkeaa öljyämällä lapsoset ja itsensä jollain ruokaöljyllä. Hämmentynyt kuluttaja tarttuu oljenkorteen ja sehän ei sitten hyvin pääty. Öljy härskiintyy iholla ja koko poppoo palaa mukavasti. Samaan aikaan joku vouhkaa siitä, että ihosyövät ovat lisääntyneet samaa tahtia aurinkovoiteiden käytön kanssa, tämän täytyy olla siis vähintään kosmetiikkateollisuuden salaliitto. Maapallohan, saati sitten tiede, ei ole suinkaan muuttunut tässä vuosikymmenien aikana mitenkään muutoin. Otsonikerros, elintavat, eliniän pituus, ylipäätään mahdollisuus diagnoosien tekoon..? Ei, ei.

Jos halutaan saada hyvä kuva siitä, kuinka varmaa tieto on, on hyvä keino tutkia lapsille ja raskaanaoleville suunnattuja suosituksia. Tämänhetkisen suosituksen mukaan raskaana oleville suositellaan vain fysikaalisia aurinkofilttereitä. Kaikesta loputtomasta tutkimuksesta huolimatta/johtuen, lopputulos on sellainen melko varma ehkä. Lopullista totuutta ei tästäkään asiasta ole ja tällä hetkellä parhaatkin arvaukset ovat melkoisia kolikonheittoja. Otsikko tiivistyykin tähän viimeiseen toteamukseen, että aurinkorintamalta ei mitään uutta, ainoastaan entisestään lisää pohdittavaa.

Nyt olisi aika kuulla teidän mielipiteenne aurinkosuojista, joten ajatuksia ja mietteitä vaan tulemaan. Näillä puheilla lopetan tämän jaarituksen tähän, mutta jatkan lyhykäisesti aurinkosuoja-asiaa sivuten vielä seuraavassakin postauksessa!