Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2011

Ripsiseerumien viidakossa

Joulusta on toivuttu ja on aika suunnata kohti uutta vuotta. Onneksi en saanut keltään lahjaksi kosmetiikkaa jo ennalta räjähtämäisillään olevien kaappieni täytteeksi.

Ripsiasiaa tänään siis! Olen käyttänyt ripsipidennyksiä nyt muutaman vuoden paria hetken taukoa lukuunottamatta. Ripsipidennysten ei teoriassa tulisi olla omalle ripselle haitallisia, mutta ainakin itselläni vuoden yhtämittaisen käytön jälkeen ripsijuuret alkoivat olla hieman arat, joten olen yleensä näin vuoden välein antanut omalle ripselle hieman hengähdystaukoa parin kuukauden ajan. Tällä kertaa aion jättää pidennykset kokonaan väliin ja aloittaa töistä saamani ripsiseerumin käytön!

Kyseinen seerumi on RefectoCilin Beautylash Growth Booster, 4 ml. 

Alkuun sanottakoon, että olen erittäin skeptinen kaikkien näiden suhteen. Ripsiseerumit toimivat erittäin hyvin, sitä ei ole kiistäminen, mutta ongelma on niiden sisältämät aineet, jotka ovat lainsäädännön vastaisia. Tehokkaimmat ja suosituimmat ripsiseerumit, kuten mm. RevitaLash ja NeuLash sisältävät glaukoomaan (=silmänpainetauti) käytettäviä lääkeaineita, prostaglandiinianalogeja (mm. bimatoprosti), joiden on jo pitkän aikaa tiedetty sivuvaikutuksena aiheuttavan silmäripsien kasvua. Summa summarum, onko tämä ongelma? On ja ei. Muita ei-niin-kivoja sivuvaikutuksia ovat mm. sisäänpäin kasvavat ripset, luomen ihon värin muuttuminen tai iiriksen värin muuttuminen. Vaikka prostaglandiinit ovat melko hyvin siedettyjä aineita, ovat ripsiseerumit aiheuttaneet useille herkkyysreaktioita varsinkin jatkuvassa käytössä. Tässäkin leikitään taas vähän tulella, joko se epäonni osuu omalle kohdalle tai ei. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tällaisia sivuvaikutuksia omaavia valmisteita pitäisi päästää markkinoille ennen kunnollisia pitkäaikaisvaikutusten tutkimuksia. Eihän kukaan käytä lääkkeitä vaivaan, jota ei ole. Voiko tällaisen valmisteen käyttö altistaa vaikkapa juuri sen glaukooman puhkeamiselle? Sopii miettiä. RevitaLash muuten vaihtoi tuotteensa koostumusta kohun tultua julki ja väittää nyt kovasti, ettei uuden seerumin (RevitaLash Advanced) INCI sisällä bimatoprostia. No ei sisälläkään, vaan taitavasti siitä käännettyä johdannaista, joka on samaa ainetta.

Ongelma on myös se, etteivät nämä kuulu oikein minkään lainsäädännön alle ja ero kosmetiikan ja lääkeaineen välillä on todella hämärä. Teoriassa kosmetiikkalainsäädäntö ei sido, koska kyseessä on lääkeaine. Kuitenkin nämä on Euroopan alueella kosmetiikaksi lykätty, joten varmaan sitten joku asiansa osaava selvittelee tätä. Oikeusprosessit ovat kuitenkin kuolemanhitaita, joten viisikin vuotta voi kulua keveästi ennen mitään käytännön toimia. Todennäköisesti tällöin tuotteita tullaan vetämään markkinoilta, vaikkakin ovat silloin jo ihan menneen talven lumia.

Takaisin tähän omaan litkuuni. Litrahintahan näillä on aivan päätähuimaava. Huikea 4 ml tätäkin tuotetta kustantaa n. 120€. Vaikuttavana aineena tässä tökötissä sanotaan olevan karibialaisen korallin Plexaura Homomalla sisältämä aine. INCIstä löytyy ”black sea rod oil”, jota ei ole Cosingin mukaan olemassa, ts. se ei ole rekisteröity ainesosa. Lupaava alku. Toisekseen on sitten tämä koralliasia, joka täytyisi selvittää. Uskomatonta että koralleja saisi käyttää tällaisiin hömpötyksiin?

Noh, ainakaan ei ole prostaglandiineja, joten annan sille mahdollisuuden. Vaikutusaika tässä sanotaan olevan hieman kilpailijoitaan pidempi, 6-8vk. Selvästi tässä pelataan luonnollisuus-kortilla eikä tuotteen myöskään luvata kiihdyttävän omien karvojen kasvua. Periaate siis on pidentää ripsien kasvuvaihetta (1. anagen phase eli anageenivaihe) niin, ettei ripsi siirrykkään normaaliin tapaansa stand-by-vaiheeseen (2. katagen phase eli katageenivaihe) vaan ehtii kasvaa pidemmäksi. Tässä havainnoillistava kuva karvan kasvuvaiheista.

Tämä selittää myös hyvin sen, miksi vaikutusaika 6-8 vk on niin pitkä. Keskimääräinen ripsen elinkaari kasvusta putoamiseen on n. 90 päivää. Logiikalla voi päätellä, ettei muihin, kuin anageenivaiheessa (1.) oleviin ripsiin voi enää vaikuttaa. Tällöin siis 2. ja 3. vaiheissa olevien ripsien, joita on suurin osa, täytyy uusiutua kokonaan takaisin anageenivaiheeseen ja vasta sitten seerumi alkaa tehoamaan. Kuulostaa melko loogiselta. Tuotteeseen on lisätty myös mm. biotinia ja panthenolia antamaan välitöntä vaikutelmaa vahvistuneista ripsistä.

Seerumia käytetään iltaisin eyelinerin tapaan, joten tämä on kyllä melkoisen riittoisaa. Olin kauppaamassa tätä kauneusmessuilla tänä vuonna ja olin melkoisen yllättynyt ylipäätään seerumeiden käytön yleisyydestä. Ensialkuun harkitsin oman kappaleeni sujauttamista pukinkonttiin, mutta päädyin nyt kuitenkin testaamaan sitä sen seurauksena, että tuote oli loppuunmyyty kaikista liikkeistämme muutamassa viikossa ja keskusvarasto huutaa halleluujaa. Aloitan käytön tammikuussa ja raportoin mahdollisista vaikutuksista sitten myöhemmin.

Mainokset

Jouluherkut eivät pilaa ihoa

Joulun kunniaksi valitsin hieman kevyemmän aiheen tänään! Jouluna saa ja pitääkin herkutella, että on sitten vähän mitä sulatella alkuvuodesta. Suklaa kuuluu ainakin allekirjoittaneen suurimpiin herkkuihin jouluna ja myös joulunajan ulkopuolella. Kovin monesta suusta kuulee huolen: pitää rajoittaa suklaansyöntiä, kun iho kärsii ja alkaa kukkia. Tämä on ikivanha legenda, joka ei todellakaan pidä paikkaansa.

Suklaalla tai millään muullakaan rasvaisella ei ole ikinä pystytty todistamaan olevan mitään vaikutusta ihon kuntoon, ellei sitä rasvaa sitten suoraan levitä iholle ulkoapäin. On turha pelätä, että suklaa kipuaisi mahalaukusta otsallesi, joten ei muuta kuin suklaarasiat auki. On sitten täysin eri asia, että menetkö niillä suklaisilla ja kinkkuisilla käsilläsi rähmimään naamaasi epähuomiossa.

Joitain ruokia toki on, jotka voivat ihon kuntoon vaikuttaa. Ylipäätään ruokavaliolla on vaikutuksia ihon heleyteen ja väriin sekä kykyyn suojautua auringolta. Yksittäinen ruoka ei aiheuta terveelle iholle mitään oireita, mutta esimerkiksi vaikean aknen hoidossa tilanne on erilainen. Paljon jodia sisältävät ruoat, kuten sushi (raaka kala yleensäkin) ja äyriäiset on yhdistetty ihon epäpuhtauksiin varsinkin aknessa. Henkilökohtaisesti voin todeta, etten syö mitään niin paljon kuin sushia, äyriäisiä ja suklaata, jotka ovat henkilökohtainen ruoan top kolmoseni, enkä ikinä ole kärsinyt iho-ongelmista. Ja voin vakuuttaa altistumisen näille aineille olevan varmasti kvantitatiivisesti relevantti.

Ihon ja hiusten kuntoon ja ulkonäköön vaikuttaa myös stressi, joten muistakaa rentoutua kunnolla. Oikein ihanaa ja herkkujen täytteistä joulua kaikille!

Säilöntäaineettomuus on usein termeillä kikkailua

En oikein tiennyt olisiko ollut viisaampaa koukata ensin tavallisten säilöntäaineiden kautta säilöntäaineettomuuteen, mutta päädyin nyt kulkemaan tätä reittiä, koska aihe on omasta mielestänikin kiinnostavampi.

Säilöntäaineettomuus tuotteessa on hieman kyseenalainen ja harhaanjohtava asia. Kuten edellisessä postauksessa ”Säilöntäaineista yleisesti” todettiin, muita kuin virallisella säilöntäainelistalla olevia aineita ei saa sanoa säilöntäaineiksi. Tämä toimii myös toiseen suuntaan – muita kuin tällä listalla olevia aineita ei tarvitse sanoa säilöntäaineiksi. On olemassa iso liuta aineita, joilla on säilöviä ominaisuuksia, mutta joita ei ole säilöntäainelistalla. Tällaisilla aineilla on olemassa siis muitakin ominaisuuksia, joihin niitä voidaan käyttää. Tähän perustuu säilöntäaineeton kosmetiikka. Mikään kosmeettinen tuote ei kestä purkissaan ilman säilömistä. Väite ”säilöntäaineeton” koskee siis vain ja ainoastaan laissa listattuja aineita, joiden ainoa funktio on säilövyys. Tässä vaiheessa on syytä sanoa, että herkistävyys ja allergisoivuus ovat sekä virallisten säilöntäaineiden että muiden vastaavien ja korvaavien aineiden ongelmia.

Säilöminen ilman virallisia säilöntäaineita onnistuu monellakin tapaa, vaikkakin kyseessä on erittäin haastava prosessi. Perinteisiä ei-virallisia säilöntäaineita ovat esimerkiksi etanoli (Alcohol), propyleeniglykoli (Propylene glycol) ja EDTA. Vaikutusmekanismit ovat eri aineilla erilaisia, mutta pääpiirteittäin tarkoitus on yleensä vaikuttaa mikrobin toimintakykyyn esimerkiksi muuttamalla solun rakennetta, tuhoamalla soluseinää tms. Antioksidantteja ja eteerisiä öljyjä käytetään myös paljon. Antioksidantit, kuten vitamiinit A, C ja E, estävät tuotteiden hapettumista. Eteeristen öljyjen säilövä vaikutus on ollut tiedossa jo todella pitkään, tosin niiden tehokkuus pienehkönä pitoisuutena kosmeettisessa tuotteessa ei ole kovinkaan häävi.

Antimikrobisten aineiden lista on loputon. Lukematon määrä luonnon öljyjä ja uutteita kuuluu tähän joukkoon. Ne ovat usein tehokkaita vain tiettyjä mikrobeja vastaan, eivät kaikkia. Tämän vuoksi tarvitaan useamman aineen seos tehokkuuden takaamiseksi. Uusi suuntaus kosmetiikkateollisuudessa on glyseryyliestereiden käyttö säilövinä aineina. Näillä on myös synergiaa virallisten säilöntäaineiden kanssa, joten glyseryyliestereiden käyttö vähentää muiden säilöntäaineiden määrällistä tarvetta. Uudehkoja aineita ovat myös polypeptidit ja glukoosiyhdisteet.

Käytännön toimia säilyvyyden parantamiseksi ovat esimerkiksi pH:n säätäminen mikrobeille epämieluisaksi, vapaan veden määrän vähentäminen tai vesipartikkeleiden koon pienentäminen. Kuten jo aiemmin todettua, mikrobit kasvavat vesiosassa, joten mikäli vesipartikkelit ovat mikrobien läpimittaa pienempiä, eivät pöpöt voi niissä kasvaa. Vapaalla vedellä tarkoitetaan käytettävissä olevan veden määrää ympäristössä, ei siis sen kokonaismäärää. Mitä enemmän veteen on liuenneena kemiallisia aineita, kuten suoloja ja sokereita, sitä pienempi vapaan veden määrä on. Nämä oli vähän tällaisia nice-to-know-juttuja ja ehkä vähän hankalia ymmärtää, joten just skip it jos ei aukene.

Kosmetiikka ei ole, eikä sen tarvitse olla steriiliä. Oikealla säilytyksellä ja käytöllä on ensisijainen vaikutus tuotteen säilyvyyteen. Säilöntäaineiden mustamaalaaminen on jälleen osittain turhaa, sillä kunnolla säilömättä jäänyt tuote pilaantuu todella herkästi ja voi aiheuttaa iholla todella pahoja reaktioita.

Säilöntäaineista yleisesti

Säilöntäaineella tarkoitetaan kosmetiikkalain mukaan tiettyä listaa aineista, jotka estävät mikrobien (bakteerit, homeet, hiivat..) kasvua tuotteessa. Näiden aineiden ensisijainen tehtävä on siis ennenkaikkea varmistaa tuotteen säilyvyys.  Viralliset säilöntäaineet on listattu EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä V. Muita, kuin tällä listalla olevia aineita, ei saa sanoa säilöntäaineiksi.

Vasta 1930-luvulla aloitettiin varsinaisten spesifien kemikaalien käyttö säilöntäaineina, vaikka kosmeettisia tuotteita on toki ollut olemassa kautta historian. Tätä ennen tuotteiden säilyminen perustui esimerkiksi korkeaan suolapitoisuuteen tai eteerisiin öljyihin.

Kaikkia tuotteita ei tarvitse säilöä, ainakaan yhtä hyvin kuin toisia. Mistä tämä johtuu? Mikrobit tarvitsevat lisääntyäkseen kosteutta, ravinteita, sopivan lämpötilan sekä niille suotuisen pH:n. Eri mikrobeilla nämä suotuisat olosuhteet ovat erilaisia, jotkut tulevat toimeen vähemmällä kuin toiset. Vesi + proteiinit ovat mikrobille erittäin mieluinen kasvupohja. Muita mikrobien käyttämiä ravinteita kosmetiikassa ovat mm. hiilihydraatit sekä sorbitoli ja glyseroli laimeina liuoksina.

Karkeasti voisi sanoa, että tuotteita, joissa ei ole vettä, ei tarvitse säilöä. INCI ei tosin välttämättä paljasta tätä vedettömyyttä suoraan, vaan vettä voi löytyä useammastakin lähteestä. Muistaakseni esimerkiksi Dior Addictin huulipuna, joka INCI ei sisällä vettä, sisältää tolkuttoman arsenaalin parabeeneja. Vettä voi olla tuotteessa esimerkiksi sitoutuneena erilaisiin ”extracteihin” eli uutteisiin, joita puolestaan tuosta ks. huulipunasta löytyi monenmonta.

Säilöminen ei todellakaan ole yksinkertaista. Säilöntäaineet ovat hajusteiden ohella kosmetiikassa yleisin allergioita ja herkkyysreaktioita aiheuttava aineryhmä. Periaate säilöntäaineen käyttämisessä onkin ”tarpeeksi, mutta mahdollisimman vähän”. Harvaa tuotetta säilötään pelkästään yhdellä säilöntäaineella. Säilöntäaineiden seoksella tavoitellaan synergiaa – ts. useampi aine yhdessä muodostaa paremman suojan vähemmällä määrällä (1+1=3). Ongelmalliseksi tilanne muodostuu, kun säilöntäainekomboa aletaan ujuttaa valmiiseen tuotteeseen. Kuten aiemmin tuli todettua, tarkoitus on ennenkaikkea suojella tuotteen vesiosaa. Mikäli säilöntäaine liukenee öljyosaan (erittäin yleistä), tulee siitä tehoton. Kun on saatu aikaan veteen liukeneva säilöntämix, on varmistettava, ettei se reagoi muiden tuotteessa olevien aineiden kanssa (myös yleistä). Kun nämä sudenkuopat on selätetty, täytyy seuraavaksi varmistua aineen turvallisuudesta, tehokkuudesta, kestävyydestä, maailmanlaajuisesta hyväksynnästä… listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Erilaisia säilöntäainetyyppejä ovat mm. orgaaniset hapot ja samalla toimintaperiaatteella toimivat (mm. parabeenit), alkoholityyppiset, formaldehydiä vapauttavat, kvatit ja halogenoidut yhdisteet. Virallisten säilöntäaineiden lista löytyy tästä.

Mistä näitä oikein tulee?

Iltalehden juttujen ruodinta jatkuu. Voi hyvä sylvi kun meinasi jonkunlainen halvaus tulla näitä juttuja lukiessa. En yleensä jaksa napista yksittäisistä termeistä tai kirjoitusasuista mikäli asia on kuitenkin pääpiirteittäin oikein ja tulee ymmärretyksi. Tämän artikkelin kanssa kuitenkin mentiin hieman jo rajan yli. Artikkeli kertoo oikeaoppisesta hiustenpesusta ja haastateltavana on kampaaja. Nyt en tiedä kummalle, toimittajalle vai kampaajalle, nämä tulikivenkatkuiset terveiset menevät, mutta shampoissa ei todentotta ole sulfiitteja, vaan sulfaatteja. Yleensä tällaisissa kirjoitusasua koskevissa mokissa todellisuus on kuitenkin sinnepäin, mutta nyt puhutaan kahdesta eri aineesta, joilla on täysin eri ominaisuuksia.

Asiasta tietoiset varmasti osaavat blokata väärän tiedon tästäkin artikkelista, mutta huoleni liittyy lähinnä tavalliseen kuluttajaan, joka iskee Wikipedian hakuun sulfaattien sijasta sulfiitit ja järkyttyy huomatessaan shampoon sisältävän allergisoivia rikkiyhdisteitä (sulfiitit) pesevien ja vaahtoavien aineiden (sulfaatit) sijaan (jotka tosin ovat myös rikkiyhdisteitä, mutta täysin erilaisia). Sulfaatit eivät toki ole täysin harmittomia, mutta siitä sitten toisen kerran.

No, ei tämä vielä mitään. Näitä nyt joskus sattuu ja aika nopeasti internetissä selviää totuus kun jaksaa lueskella oikeita lähteitä, eikä tässä nyt sentään mitään maailmanloppua kaavailtu. Tämä keskustelu sen sijaan nosti ihokarvat pystyyn todenteolla. Ensimmäiseksi silmille hyppäävä ”laimenna shampoot aina ennen käyttöä..” blablabla, mitäapua?! Mitään kosmeettisia tuotteita ei ikinäikinäIKINÄ saa laimentaa vedellä. Syy on hyvin yksinkertainen. Mikrobit elävät tuotteen vesiosassa ja tuotteessa käytetyt säilöntäaineet on mitoitettu juuri ja juuri riittämään turvaamaan tämän määrän säilyvyys. Mitä tapahtuu kun tuotteeseen lisätään vettä, edes ihan vähäsen? Säilöntäaineiden pitoisuus laimenee ja tuote pilaantuu mahdollisesti hyvinkin nopeasti.

Tuotteen pilaantumista puolestaan ei välttämättä erota ulkoisesti, mutta kukapa meistä lykkäisi hometta tai hiivasientä, pahimmillaan bakteerien ja sienten cocktailia sisältävää ainetta päähänsä ja oikein hieroisi sen ihoon? No niin justiinsa. Joten se laimentaminen loppuu nyt hetipaikalla, ellei sitä sitten tehdä jokaiselle annokselle aina erikseen, eikä sinne pulloon kytemään.

Huomenna päästäänkin oivalla aasinsillalla säilöntäaineisiin, siihen ensimmäiseen tulevasta sadasta postauksesta..

p-Fenyleenidiamiini – roviolle vai ei?

Allekirjoittaneen tulisi varmaankin lopettaa Iltalehden kaltaisten sivustojen kauneusosioiden lukeminen, kun ei niistä tule kuin huonolle tuulelle. Kaikki ovat varmasti lukeneet tämän artikkelin brittiteinistä, joka kuoli värjättyään hiuksensa. Paniikki ja hysteria levisi kulovalkean tavoin niin lehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa.

En toki väitä, ettei huoli PPD:n turvallisuudesta olisi aiheellista. Fakta kuitenkin on, ettei sille ole tällä hetkellä mitään korvaavaa ainetta. PPD eli parafenyleenidiamiini on tumma hiusväriaine ja kemialliselta rakenteeltaan aromaattinen diamiini. Kyseessä on aniliinin johdannainen, jota käytetään hiusvärien lisäksi muiden väriaineiden valmistuksessa ja polymeeriteollisuudessa. Se näyttää tältä.

Värjäävä vaikutus hiuksissa perustuu kinoni-imiineihin, jotka muodostuvat yhdisteen hapettuessa ja reagoivat sen jälkeen hiusvärin muiden ainesosien kanssa tuottaen hiukseen värin. No doubt, kyseessä on erittäin herkistävä aine. Herkistyminen tapahtuu usein vähitellen ja voi ilmetä vasta vuosikausia jatkuneen värjäyksen jälkeen. Tai sitten ei koskaan. Helsingin  Allergia ja Astmayhdistyksen mukaan PPD-allergia on vakiintunut n. 2% tasolle eli puhutaan melko harvinaisesta yliherkkyydestä. On erittäin harvinaista, että hiusväri vie oikein käytettynä hengen kertaheitolla. Oireet voivat toki herkistymisen jälkeen olla melko dramaattiset; kasvojen turpoamista, ihottumaa… ei kiva.

Nopea katsaus historiaan, joka on ainakin omasta mielestäni jopa hieman hauska. Vuonna 1907 ranskalainen kemisti Eugène Schueller keksi ”Auréole”:ksi nimetyn uuden kemikaalin hiusten värjäämiseen.  Samalla perustettiin yhtiö nimeltään Ranskan Harmittomat Hiusvärit (Société Francaise de Teintures Inoffensives pour Cheveux). Kyseessä oli arvatenkin parafenyleenidiamiini, josta tuli tehokkuutensa ansiosta huippumenestys, ja niin tuli muuten yhtiöstäkin, joka nykyisin tunnetaan nimellä L’Oréal.

Hauskasta nimestään huolimatta harmittomia eivät hiusvärit ole. Jälleen kerran ei-yhtään-niin-mustavalkoinen aihe. PPD on vaarallinen aine niille, joilla allergia on. Muille se ei aiheuta vaaraa. En lähde kommentoimaan väitteitä karsinogeenisuudesta (syöpää aiheuttava) sen enempää kuin että mikä kumma tänä päivänä ei aiheuttaisi jonkun mukaan syöpää? PPD:tä ei ole pystytty todistamaan karsinogeeniseksi. Pian on kielletty kynttilät, ruoat, huulipunat ja seuraavaksi varmastikkin tv:n katsominen. Huom ihmiset, ulkona liikkuessa voi saada syövän ja hengittäminenkin on aika vaarallista. Ei mutta oikeasti, jo ulkoilma sisältää kamalan määrän kemikaaleja, joten huulipunaan eksynyt lyijyn miljardisosa voi hyvinkin olla peräisin luonnosta tulevista valmistusraaka-aineista.

Takaisin tuohon ko. hiusväritapaukseen. Lähialueella, saman merkin samaa tuotetta (luin jostain että samaa värisävyäkin) käyttänyt nainen vaipui koomaan. Tämä nostaa mieleen kysymyksen, oliko tuossa erässä jotain vikaa? Vai onko sitä väriä oikeasti pidetty päässä 20 minuutin sijaan 2 tuntia? Jossain se vika on täytynyt olla, koska ei tuollaisia reaktioita terveelle ihmiselle tule ihan noin vaan. Tuotannossa tapahtunut virhe on voinut pilata koko erän. Syitä voi olla monia ja totuus voi olla sekä valmistusvirheen että kuluttajan käyttövirheen yhteenlaskettu lopputulos.

Mitä jokakertaista käyttöä edeltäviin allergiatesteihin tulee, nekin ovat vähän ristiriitaisia. Hieromalla PPD:tä suoraan ihoon ja antamalla sen olla siinä yön yli, lähestulkoon kerjätään allergiaa. Enemmänkin täytyisi kiinnittää huomiota, ettei ikinä värjäisi punoittavaa hiuspohjaa tai pesisi aineen pois sen kirvellessä, kuten ohjeissa sanotaan.

Parafenyleenidiamiini oli Suomessa kielletty ennenkuin EU:n yhtenäisen lainsäädännön myötä sen käyttö sallittiin. Artikkelin väite, että PPD:n käyttö Ranskassa ja Saksassa olisi kiellettyä, kuulostaa pöyristyttävältä juurikin tähän EU:n yhteiseen kosmetiikkalakiin vedoten. Toki mailla voi olla joitain omia tarkennuksia lakeihin, mutta että maissa, joista tulevat maailman suurimmat hiusvärivalmistajat Wella, Schwarzkopf tai juurikin kyseisen PPD:tä sisältäneen hiusvärin tehnyt L’Oréal? Väärä väittämä siis.

PPD:lle on olemassa vaihtoehtoinen värimolekyyli, siis juurikin se aine mitä esim. Suomessa käytettiin ennen EU:ta. Tämä aine on aavistuksen vähemmän herkistävä kuin PPD, mutta PPD:lle allergisoitunut saa tästä aineesta ristireaktion. Nyt en kuollaksenikaan muista aineen nimeä, lisään sen tänne kun löydän muistiinpanojeni syövereistä!  Uuden kosmetiikkalain myötä parafenyleenidiamiinin kohdalle lisättiin tosin rajoitus, jonka mukaan hiusvärituotteista on löydyttävä varoitus ”ei suositella alle 16-vuotiaille” ja siirtymäajan puitteissa tämä merkintä alkaa pikkuhiljaa näkyä hyllyissä.

EDIT: Kyseinen PPD:tä edeltänyt aine oli 2,5-tolueenidiamiini, jota pidetään hieman vähemmän herkistävänä kuin PPD:tä. Kyseessä on kuitenkin eräänlainen PPD:n johdannainen, jota käytetään vieläkin, ja joka aiheuttaa PPD-allergikolle ristireaktion!

Parabeenimaniaa

Seuraava murheen kryyni käsittelyyn – parabeenit! Tämä aihe jakaa kyllä mielipiteitä ääripäähän jos toiseenkin ja kaikkeen siltä väliltä. Parabeenien käyttöön on mahdollisesti tulossa merkittäviä muutoksia piakkoin.

Nopeasti perusteet kuntoon. Parabeenit ovat parahydroksi-
bentsoehapon  estereitä.

HAPPO + ALKOHOLI => ESTERI + VESI

Esteri tarkoittaa yhdistettä, joka on muodostunut hapon ja alkoholin reagoidessa. Luonnosta saatavat vahat ja rasvat ovat esimerkkejä estereistä. Vastaavasti systeemi toimii myös toisinpäin: esterin reagoidessa veden kanssa katalyytin avulla saadaan aikaan alkoholia ja happoa. Näin valmistetaan esimerkiksi saippuaa. MUTTA, asiaan. Esteröityneen hapon hydroksyyliryhmä on korvautunut alkyyliryhmällä, parabeenien tapauksessa tyypistä riippuen metyyli, etyyli, butyyli- jne ryhmällä. Parabeeneja käytetään kosmetiikassa ja elintarvikkeissa säilöntäaineina.  Vaikka tutkimukset ovat vuosia sitten kumonneet vanhojen tutkimusten väitteet parabeenien vaarallisuudesta (osittain), niiden huono maine jäi pysyvästi. Tämä on huono asia sen vuoksi, että kosmetiikkateollisuus sai jälleen osuvan sauman ostattaa kuluttajilla jälleen kaikki tuotteet uudestaan, osittain syyttä. Toisaalta puolestaan hyvä asia, kohta kerron miksi.

En lähde sen kummemmin jakamaan mielipidettäni parabeeneista, paitsi toteamalla, että olemassa on sus siunatkoon paljon pahempia säilöntäaineita kuin parabeenit. Täytyy ottaa huomioon, että parabeeneista on tutkimustuloksia liki 70 vuoden ajalta, ja ainakin kliinisestä näkökulmasta se on paljon se. Perehdytään säilöntäaineisiin kokonaisvaltaisesti vähän myöhemmin, ei riitä tila muuten!

Sitten niihin muutoksiin. Tämä on taas yksi niistä asioista, jotka eivät missään nimessä ole mustavalkoisia. Lukuisia, lukuisia ja vielä lukuisempia kertoja metyyli- ja etyyliparabeenit on todettu täysin turvallisiksi käyttää. Näiden ampuminen alas olikin täysin tarpeetonta, koska kyseessä ovat hyvät, erittäin tunnetut ja kaikissa SCCS:n opinioneissa turvallisiksi todetut säilöntäaineet. (SCCS? Lue FACTS) Taannoisesta tiedonpuutteesta johtuen propyyli-, isopropyyli-, butyyli- ja isobutyyliparabeenien käytöstä ei voitu antaa lausuntoa aiemmin, mutta nyt sekin päivä on koittanut.

Propyyli- ja butyyliparabeenin käytölle asetetaan uusia rajoituksia ja niiden käyttö kielletään kokonaan alle 6kk ikäisten lasten vaippa-alueen leave in-tuotteissa.

Isopropyyli-, isobutyyli-, pentyyli-, fenyyli- ja bentsyyliparabeenit ja niiden suolat kielletään täysin. 

Tällä hetkellä komission esittämän aikataulun mukaan jäsenvaltioilla olisi puoli vuotta aikaa uusien rajoituksien saattamiseksi kansalliseen lainsäädäntöön.  Tämän jälkeen isoparabeenien kiellot tulisivat markkinoille saattamisen osalta voimaan 6 kk kuluessa ja vielä tästä 12 kuukauden kuluttua uusien rajoitusten vastaiset tuotteet tulisi vetää markkinoilta. Siirtymäajat ovat melkoisen lyhyitä ottaen huomioon, että kaikki tuotteet täytyy formuloida uudelleen, eikä kehitysprosessi ole salamannopea, joten todennäköisesti siirtymäajoista neuvotellaan hieman tuota kaavailtua pidemmät.

Jokatapauksessa jokainen voi tahollaan alkaa jo silmäillä kyseisiä parabeeneja sisältäviä tuotteita (varsinkin isoparabeeneja) ja  valmistautua niiden muuttuvan tulevaisuudessa.

Tällaista kevyttä lauantai-illan infoa :)