Säilöntäaineista yleisesti

Säilöntäaineella tarkoitetaan kosmetiikkalain mukaan tiettyä listaa aineista, jotka estävät mikrobien (bakteerit, homeet, hiivat..) kasvua tuotteessa. Näiden aineiden ensisijainen tehtävä on siis ennenkaikkea varmistaa tuotteen säilyvyys.  Viralliset säilöntäaineet on listattu EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä V. Muita, kuin tällä listalla olevia aineita, ei saa sanoa säilöntäaineiksi.

Vasta 1930-luvulla aloitettiin varsinaisten spesifien kemikaalien käyttö säilöntäaineina, vaikka kosmeettisia tuotteita on toki ollut olemassa kautta historian. Tätä ennen tuotteiden säilyminen perustui esimerkiksi korkeaan suolapitoisuuteen tai eteerisiin öljyihin.

Kaikkia tuotteita ei tarvitse säilöä, ainakaan yhtä hyvin kuin toisia. Mistä tämä johtuu? Mikrobit tarvitsevat lisääntyäkseen kosteutta, ravinteita, sopivan lämpötilan sekä niille suotuisen pH:n. Eri mikrobeilla nämä suotuisat olosuhteet ovat erilaisia, jotkut tulevat toimeen vähemmällä kuin toiset. Vesi + proteiinit ovat mikrobille erittäin mieluinen kasvupohja. Muita mikrobien käyttämiä ravinteita kosmetiikassa ovat mm. hiilihydraatit sekä sorbitoli ja glyseroli laimeina liuoksina.

Karkeasti voisi sanoa, että tuotteita, joissa ei ole vettä, ei tarvitse säilöä. INCI ei tosin välttämättä paljasta tätä vedettömyyttä suoraan, vaan vettä voi löytyä useammastakin lähteestä. Muistaakseni esimerkiksi Dior Addictin huulipuna, joka INCI ei sisällä vettä, sisältää tolkuttoman arsenaalin parabeeneja. Vettä voi olla tuotteessa esimerkiksi sitoutuneena erilaisiin ”extracteihin” eli uutteisiin, joita puolestaan tuosta ks. huulipunasta löytyi monenmonta.

Säilöminen ei todellakaan ole yksinkertaista. Säilöntäaineet ovat hajusteiden ohella kosmetiikassa yleisin allergioita ja herkkyysreaktioita aiheuttava aineryhmä. Periaate säilöntäaineen käyttämisessä onkin ”tarpeeksi, mutta mahdollisimman vähän”. Harvaa tuotetta säilötään pelkästään yhdellä säilöntäaineella. Säilöntäaineiden seoksella tavoitellaan synergiaa – ts. useampi aine yhdessä muodostaa paremman suojan vähemmällä määrällä (1+1=3). Ongelmalliseksi tilanne muodostuu, kun säilöntäainekomboa aletaan ujuttaa valmiiseen tuotteeseen. Kuten aiemmin tuli todettua, tarkoitus on ennenkaikkea suojella tuotteen vesiosaa. Mikäli säilöntäaine liukenee öljyosaan (erittäin yleistä), tulee siitä tehoton. Kun on saatu aikaan veteen liukeneva säilöntämix, on varmistettava, ettei se reagoi muiden tuotteessa olevien aineiden kanssa (myös yleistä). Kun nämä sudenkuopat on selätetty, täytyy seuraavaksi varmistua aineen turvallisuudesta, tehokkuudesta, kestävyydestä, maailmanlaajuisesta hyväksynnästä… listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Erilaisia säilöntäainetyyppejä ovat mm. orgaaniset hapot ja samalla toimintaperiaatteella toimivat (mm. parabeenit), alkoholityyppiset, formaldehydiä vapauttavat, kvatit ja halogenoidut yhdisteet. Virallisten säilöntäaineiden lista löytyy tästä.

Advertisements

One response to “Säilöntäaineista yleisesti

  1. Paluuviite: Säilöntäaineettomuus on usein termeillä kikkailua | INCImix

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s