Monthly Archives: huhtikuu 2012

Vieroitusviikonloppu

Olen ollut viikonlopun vetämässä henkeä mökillä. Viime viikko oli melko hektinen ja torstaina oli vihdoin aika palauttaa 40-sivuiseksi venynyt raportti Lumenelle tekemästämme projektista, huh. Pinna alkoi loppuviikkoa kohden olla todella, todella kireällä, joten teki ihan hyvää vetää viikonloppu lonkkaa metsän keskellä.  Unohdin autuaasti kaikki kosmetiikkani kotiin, joten viikonloppu on ollut myös pienoinen haaste kaltaiselleni kosmetiikkanarkkarille. Onneksi kaikki perustarpeet löytyi mökiltä, mutta näemmä kasvovedestäkin voi jäädä riippuvaiseksi.

Olin perjantaina ripsikoulutuksessa. Rakas ystäväni S uskaltautui urheasti mallikseni ja voin ylpeänä todeta ensimmäisten ripsieni olleen melko menestys. Ainakin ne olivat lähtiessä hyvännäköiset, saas nähdä miten kauan keikkuvat kiinni. Ja juu, ei millään harjoituspäillä vaan suoraan soitellen sotaan.. Olen rekrytoinut jo lähipiirini harjoituskappaleiksi seuraavalle viikolle – osa enemmän ja osa vähemmän innokkaasti riemusta kiljuen. Sen verran voin todeta, ettei homma todellakaan ole mitään tosi vaikeaa. Se vaatii pitkää hermoa ja vakaata kättä tekijän puolelta, mutta ei ole mitään ydinfysiikkaa. Koitan saada sen ripsiliima-postauksen aikaiseksi, se vaatii vielä vähän lisätutkintaa, mutta on jo hyvällä alulla. Toim. huom. ripsikoulutus ei todellakaan kuulu opetussuunnitelmaan vaan oli puhtaasti irrallinen juttu.

Tähän väliin on pakko kertoa keskiviikkoisesta vierailustamme erääseen suureen espoolaiseen ammattiopistoon. Vierailu kuului osaksi erästä liiketoimintapuolen opintojaksoa. Itse ajattelin homman menevän näin: menemme ammattikouluun vierailemaan päiväksi ja kertomaan koulutusohjelmastamme kauneudenhoitoalan opiskelijoille, jaamme tietoa heidän kanssaan puolin ja toisin ja lopuksi meille oli luvattu intialaiset päähieronnat (joiden ajattelin olevan jonkinlainen pieni vaivanpalkka reissustamme). En olisi voinut olla enempää väärässä.

Paikka oli kyllä uskomattoman hieno ja tilat oli todella hulppeita. Kyseessä oli melkoisen kokoinen imperiumi, eikä kellään ollut aavistusta siitä, keitä olimme tai missä meidän olisi pitänyt olla. Jokaiselta taholta vastaanotto tiedusteluihimme oli kuitenkin erittäin nuiva. Olisi pitänyt tietää yksittäisten henkilöiden nimiä tai sitten vastaus oli, että ”Ei kuulkaa mitään aavistusta.” Vartti myöhemmin löytyi vihdoin joku, joka tiesi miksi olimme saapuneet ja löysimme myös oikeaan paikkaan. Saattaa olla, että olin henkilökohtaisesti jo hieman huonolla asenteella liikkeellä ja se vaikutti koko päivään, mutta oli miten oli. Homma eteni niin, että ammattiopiston ihmiset kertoivat meille yksi toisensa jälkeen, miten paljon hyötyä heistä on viime aikoina erään projektin yhteydessä meille ollut. Lisäksi mieleeni jäivät toistuvat ilmaisut ”ammattitutkinnon ja ammattikorkeakoulututkinnon raja-aitojen kaatumisesta”, ts. henkilökohtaisesti koin tilaisuuden polkevan meidän tutkintoa ja nostavan heidän tutkintoa samalle tasolle. Esitelmöinyt rouva myös totesi, ”ettei tänä päivänä pelkällä kosmetologin tai estenomin putkitutkinnolla tee mitään”. Vai niin, nehän on kaksi samaa asiaa. Täytyisi olla vissiin Cidesco Spa-kosmetologi, että tekisi millään tutkinnolla mitään. ”Tuli teistä sitten opettajia, yrittäjiä tai Stokkan sisäänostajia..”-tyylinen kommentti kertoi myös mielestäni erittäin hyvin sen, ettei hänellä oikeastaan ollut mitään tolkkua todellisuudesta. Tai voisihan meistä kuulemma tulla vaikka Spa Managereita, vautsivau. Tämän maan spa:t on laskettavissa yhden käden sormilla ja manageritkin usein vain pidempään töissä olleita kosmetologeja. Ei Hesessäkään tarvitse olla tradenomi ollakseen vuoropäällikkö.

Seuraava luennoitsija, eli tämä suuri ja mahtava spa-koulutusohjelman opettaja piti luennon spa-hoidoista. Ei ole uskottavaa seurata esitystä, jonka kaikki mahdolliset yhdyssanat on kirjoitettu erikseen. Vesi suihku, jää pala, Roomalaista sauna tunnelmaa. Huraa. Kovasti he yrittivät pönkittää kauneuskeskuksensa mainetta. Sinne piti kuulemma saada työntekijöitä, jotka olisivat yrittäjiä, ns. vuokratuoliperiaatteella. Palkoillisiksi olisi kuulemma ollut tulossa vaikka kuinka paljon ihmisiä, mutta kun ei ole kuulemma asiakkaita, niin ei vissiin ole varaa maksaa palkkoja. Mikä upea tilaisuus kaikille yrittäjille. Tiloja sai kuulemma myös vuokrata esim. polttarikäyttöön 135€/tunti.

Ylimääräinen jatke otsassani oli melko suuri päivän lähestyessä loppuaan. Ajattelin kuitenkin tiiviisti sitä intialaista päähierontaa, jolle oli varattu puoli tuntia. Ihanaa, pääsisi vähän pötköttämään ja nauttimaan. Kun tuli aika hoidoille, tuli ilmoitus, että tekijöitä on liian vähän ja osa meistä joutuisi siis päivän päätteeksi hommiin. Tämä upea päähieronta tapahtui pienessä kuumassa huoneessa, jossa oli keskellä poreallas. Istuimme tiukassa rivissä tuoleilla ja hierojat seisoivat rivin takana. Koska itselleni ei tekijää riittänyt, päätin vain istuskella ja katsella menoa. Hierontaa kesti n. vajaa 10 minuuttia. Naureskelin muutamalle luokkatoverilleni, jotka epätoivoisesti yrittivät kurkkia mitä ohjaaja tekee ja hieroa edessään istuvaa luokkakaveria. Sanallista ohjeistusta ei tietenkään annettu ja mehän olemme ihan koulutettuja hierojia kaikki, joten aikamoiseksi sähläykseksi meni. Hyvää viihdettä se oli kyllä. Suurimmalla osalla kosmetologiopiskelijoistakaan ei näyttänyt olevan harmainta hajua mitä tekivät. No, tietenkään aikaa vaihdolle ei sitten ollut, joten ne jotka hieroivat muita, eivät itse saaneet mitään. Eräs näistä ammattikoululaisista kysäisi ystävältäni tätä hieroessaan, että mitä me oikein opiskellaan siellä estenomitutkinnossa. Olisikohan ollut päivän infotarve jossain ihan muualla. Upea reissu, en tule koskaan enää astumaan sinne jalallanikaan.

P.S. Muistakaa käyttää vappuvärejä hillitysti, kovin pahasti vaalennuksesta vaurioitunut, huokoinen hius saattaa imaista väriä itseensä tiukemminkin. Äitini päänahka on hääkuvassa kirkkaan pinkki, koska polttareissa laitettu vappuväri ei irronnutkaan hääpäivän aamuna odotetusti. Imagine that feeling. Onneksi oli kampaaja lähellä ja tukka saatiin vaaleaksi. Hauskaa vappua!

Näin se menee

 

Hervoton. Oli pakko jakaa tämä.

Buckminsterfullereenilla 200 vuotiaaksi?

Ikuisen nuoruuden salaisuus? Oheinen uutinen herättelee jälleen ihmisten syvimpiä toiveita ikuisesta nuoruudesta ja kauneudesta. Mielenkiintoinen löydös kyllä. Hiili, tuo kaiken orgaanisen tavaran alkuaine numero yksi – ympäri käydään ja yhteen tullaan? Joku voisi väittää pitäneensä itsestäänselvyytenä, että kaiken vastaus löytyy hiilestä – tästä kyseisestä yhdisteestä tai sitten jostain muusta vastaavasta. Laitetaankohan tuota sadan vuoden kuluttua äidinmaidonkorvikkeisiin? Voisi kuvitella, että sitä pitäisi hörppiä sitten jatkuvalla syötöllä, jotta solujen vanheneminen estettäisiin. Ja voisiko tuo realistisesti imeytyä kasvovoiteesta ihon solutasolle siinä määrin, että pysäyttäisi vanhenemisen jossain ikävaiheessa? Vaikea uskoa.

Rottakokeet mietityttää – meneeköhän tämä lääketieteen piikkiin? Eläinkokeet kosmetiikan raaka-aineillekin ovat nykyään toksisuutta lukuunottamatta kiellettyjä. Saa nähdä kuulemmeko buckminsterfullereenista enää koskaan sanaakaan.

Labratuotokset

Keväällä meneillään olleen labratyökurssin yhteydessä olemme päässeet valmistamaan tuotteita itse. Aiemmin muiden kurssien yhteydessä on tehty jo shampoo, hoitoaine ja kosteusvoide, jotka reippaasti ylihajustimme työparini kanssa niin, että Tiginkin tuotteet kalpenevat niiden rinnalla. Näistä käyttökokemuksista viisastuneena osasin välttää sitä hajusteilla läträämistä tällä kertaa!

Tehtynä on nyt kasvovesi, antiperspirantti, kasvovoide sekä uudestaan shampoo ja hoitsika. Noh, meidän hoitoaineesta tuli hiusnaamiota hieman liiallisen homogenoinnin tuloksena ja se piti purkittaa kannelliseen purkkiin. Kaikessa komeudessaan näyttävät näinkin jännittäviltä. Osa tuotteista on muualla, joten eivät päässeet kuvaan, mutta samannäköistä kamaa nekin.

Hurjaa. Näitä käyttäessä huomaa pakkauksen merkityksen, on nimittäin aika tylsiä tuolla kylppärissä.. Olisi näitä saanut halutessaan värjätä, mutta päätimme  nyt ottaa varman päälle ja jättää ylimääräiset väriaineet pois. Myös kokonaan hajusteettomia tuotteita sai tietenkin tehdä.

Valmistusvaiheessa huomattiin se karu totuus tuotteiden koostumuksessa: veden määrä tuotteissa on aivan päätähuimaava. Näissäkin täyteläisen tuhdeissa voiteissa ja hiushoiteissa oli veden jälkeen seuraavaa ainetta maksimissaan n. 5-9% veden osuuden ollessa usein sitä 80% luokkaa. Vetenä kosmetiikkatuotteissa ei muuten käytetä mitään kraanavettä, jos joku on sitä joskus miettinyt. Veden täytyy olla ionivaihdettua vettä, joka ensin meillä ainakin kiehautettiin ja sitten jäähdytettiin. Ioninvaihdin siis poistaa vedestä ei-haluttuja metalleja/suoloja, jotta ne eivät reagoi valmiissa tuotteessa. Ionivaihdetun veden juominen on vaarallista, sillä elimistöön joutuessaan se sitoo elimistön suoloja itseensä.

Ensi vuonna päästään kuulemma ensimmäistä kertaa valmistamaan myös värikosmetiikkaa eli omia huulipunia, luomivärejä ja poskipunia!

Minä!

Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen joulukuussa, en oikeastaan tiennyt mihin tähtään. Blogin perustaminen oli aikalailla päähänpisto enkä juuri pohtinut sen kummemmin tulevaisuutta. Tarve oli vain päästä kirjoittelemaan. Blogia olin kirjoitellut omasta elämästäni aiemminkin, joten sinänsä aiheen valinta oli helppoa; en oikeastaan halunnut blogittaa omasta elämästäni, menemisistäni, pukeutumisestani tai syömisistäni.

Miksi en kerro enempää itsestäni? En oikeastaan tiedä. Tuntui helpommalta aloittaa anonyyminä, kokonaan ilman omaa nimeänikään. En oikeastaan edes miettinyt asiaa. Onko siihen sitten mitään syytä? Ei ehkä. Aluksi vain yksi henkilö tiesi tästä projektistani, mutta kun lukijoita alkoi ilmaantua enemmänkin, kerroin asiasta lähimmille ystävilleni. Odotin toki päivää, kun joku tuttu tunnistaisi minut jutuistani ja niin kyllä kävikin.

No nyt ollaan tässä tilanteessa. Kaikki muutkin kirjoittaa blogiaan omalla nimellään, joten miksi ei. En keksi itseasiassa yhtään syytä, miksi joku ei saisi tietää. En sentään kirjoita mitään skandaaliblogia. Aloitetaanpa siis alusta.

Lyhyesti ja tiivistetysti; Annina, 22-vuotias toisen vuoden estenomiopiskelija. Opiskeluosan varmaan tiesittekin. Olen kotoisin Helsingistä ja asun Helsingissä. Aloittelen parhaillaan uutta elämää ja sain juuri tietää saaneeni Ranskasta työharjoittelupaikan ensi syksyksi. Senkin kerkesin kertoa jo aiemmin.

Täältä sitä juttua on siis tullut ja tulee jatkossakin. Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan mun elämä, niin saa siitä kysyä. Tällaista tänään!

Soutaa, huopaa

Parabeeneja koskevista lakiehdotuksista ei ole kuulunut mitään, kummastakaan. Asiat ovat siis oletettavasti jäissä tai sitten tapahtuu jotain mistä ei tietoja heru ennakkoon. 

Rapakon takana Jenkeissä on tosin kuulemma hiljattain tehty tutkimus, jonka mukaan Euroopassa ollaan kaikkien parabeenien suhteen aivan hysteerisiä – täysin syyttä. Liekö vaikuttanut täälläkin päätöksentekoon tai uudelleen arviointiin? Jää nähtäväksi. 

Berner tuo kevään

Pahoittelen kovasti viime viikkojen väljää kirjoitustahtia. Henkilökohtainen elämäni ei ole sallinut minun pistäytyä kotona juuri muuta kuin nukkumassa, joten syytän nyt sitä. Ja nyt kun henkilökohtaiset asiani ovat puheena, niin voin mainita ilouutisista. Sain unelmien työharjoittelupaikan Ranskasta ensi syksyksi, joten suunnitelmissa paljon jännää loppuvuodeksi!

Kävin tänään Bernerin tukussa. Ostoslistalla oli voiteita summuita, lähinnä Maridermia äitille, mutta erityisesti itselleni ihania Isadoran kesätuotteita. Innostuin nyt kerrankin ottamaan satsista kuvan.

Paljon Herbinaa, kyllä. Ostin kun halvalla sain. Tykkään siitä myös, erityisesti ruusuvesi ja tuo vaahtoputsari ovat ihania. Kuorinnat ja kasvonaamiot maksoivat 2€, joten en voinut jättää niitä sinne. Sukulaiset tietää, mitä saavat lahjaksi. Itselleni oli uusi tuttavuus Herbinan luomuruusu vartalovoide, joka kuuluu Herbinan biohajoava-sarjaan. Testaukseen. Erityisesti olin kuitenkin yhden tietyn tuotteen perässä.

Tämä! Isadoran Wondernail sävyssä 729 Marzipan, joka on joka paikasta loppu. Ei-taaskaan-oota olen saanut Sokokselta jo kaksi kuukautta putkeen, joten tämä ajoi minut kärräämään itseni Bernerille asti ostoksille. Sitä oli heilläkin jäljellä tasan kaksi kappaletta, on kuulemma keskusvarastoltakin loppu. Ja nyt sain sen! Aivan ihana minttuinen vaaleanviherä sävy. Lisäksi kasa uusia ihania huulipunia kesäksi. Kyllä nyt kelpaa taas uusien purkkien kanssa. Onko joku muu himoinnut tuota lakkaa?

Huomasin myös hiusmaskaroiden tekevän paluuta, Isadoralta nekin. Ihan hienot pakkaukset ja värejä löytyi vaaleista tummiin sekä muutamia shokkivärejä, kuten pinkkiä ja sinistä. Mainospuheet olivat totutusti melko suuret ja päätin kokeilla testeriä tukkaani. Vaalea raita piti tulla – ei tullut. Yksi sana – karmaiseva tuote. Geelimäinen mähmä, joka paakkuuntui, levittyi epätasaisesti ja näytti kaikinpuolin hirveältä. En voi kuvitella, miten joku voisi saada sillä siistiä jälkeä aikaan. Ihan hirveää. Huh. Ei kannata. Onneksi testerit on olemassa!