Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2012

Aurinkosuojaa hiuksille

Nyt kun aurinko meille hieman näyttäytyy, pääsen vihdoin kirjoittamaan tästä ajankohtaisesta aiheesta: hiukset + aurinko! Hiuksia tulisi suojata kesäauringon aiheuttamilta vahingoilta ja rasitukselta samalla tavoin kuin ihoa – tosin jos pitää valita niin keskittykää edelleen pääsääntöisesti siihen ihoon, vaurioitunut tukka kyllä kasvaa aikanaan takaisin ja antaa anteeksi, toisin kuin iho. Mieluiten tietysti molempi parempi!

Hiuksella ei ihosta poiketen ole minkäänlaista luontaista suojautumismekanismia aurinkoa vastaan. Auringon UV-säteily vaurioittaa hiuksen rakennetta vaalennusaineen tapaan eikä se missään nimessä ole hellempi tapa vaalentaa tukkaa. Säteilyn seurauksena hiuksessa oleva vesi hajoaa ja siitä vapautuva happi hapettaa hiuksen omia väripigmenttejä – seurauksena vaaleampi hius. Samaan aikaan vapaat radikaalit vaurioittavat hiuksen pintakerrosta ja tuhoavat proteiineja. Lopputuloksena saattaakin olla rutikuiva käkkärä, jota ei välttämättä pelasteta enää parhaallakaan hoitonaamiolla.

Paras tapa suojata hiukset – kuten ihokin – on mekaanisesti peittää ne esimerkiksi  huivilla tai hatulla. Markkinoilla on myös paljon tuotteita, jotka sisältävät hiuksille tarkoitetun aurinkosuojan. UV-suoja-aineiden lisäksi hiusten aurinkotuotteet sisältävät aineita, jotka parantavat rakennetta ja silottavat – tietysti tässäkin se vaikutus kestää seuraavaan pesuun asti. Varsinaiset aurinkosuoja-aineet tuotteissa suojaavat kyllä hiusta jossain määrin ja estävät sen vaalenemista, mutta niihin pätee aurinkovoiteiden tavoin samat lainalaisuudet: käytä tarpeeksi ja tarpeeksi usein. Kemiallisten filttereiden teho hiipuu päivän mittaan, joten aamulla suihkaistu hoitosuihke ei suojaa välttämättä enää iltapäivällä.

Sain töistä alkukesästä mukaani Eclipsen Sun shampoon ja hiuksiinjätettävän hoitosuihkeen.

Eclipse Sun

Näitä näin myynnissä ainakin Hairstorella melko edulliseen pakettihintaan. Tuotteissa on ihana appelsiinin tuoksu ja mielestäni ihan kohtuullinen pesutehokin. INCI:t näyttää tältä.

Shampoo: Aqua, Sodium Laureth Sulfate, Cocamidopropyl Betaine, PEG-4 Rapeseed Amide, Polyquaternium-44, Sodium Chloride, Panthenol, PEG-7 Glyceryl Cocoate, Pyrus Malus Fruit Extract, Citrus Cinensis Fruit Extract, Ethylhexyl Methoxycinnamate, Parfum, Limonene, Linalool, Citronellol, Benzyl Alcohol, Potassium Sorbate, Sodium Benzoate, CI19140

Hoitosuihke: Aqua, Cetrimonium Chloride, Cetylstearyl Alcohol, Ethylhexyl Methoxycinnamate, Pyrus Malus Fruit Extract, Citrus Cinensis Fruit Extract, Panthenol, Parfum, Limonene, Linalool, Citronellol, Benzyl Alcohol, Potassium Sorbate, Sodium Benzoate, CI19140

Itse aurinkosuojahan löytyy INCI:stä nimellä Ethylhexyl Methoxycinnamate, joka on erittäin käytetty kemiallinen aurinkosuoja myös ihonhoitotuotteissa. Mikä näissä on hieman erikoista on pH. Hoitoaineet ovat tavallisestikin shampoita selvästi happamampia (pH pienempi), sillä happamuus sulkee hiussuomut tehden hiuksista kiiltävämmät. Emäs puolestaan avaa hiussuomuja. Shampoot yleensä ovat siis pH:ltaan neutraalimpia, ehkäpä siinä 6-7 kieppeillä (tästä johtuu myös niiden helpompi pilaantuminen vrt. hoitoaineisiin). Näissä tuotteissa ei pH:ssa juuri eroja ole, sillä hoitoaineen pH on melko tavanomainen 4,5, shampoon ollessa kuitenkin niinkin hapan kuin 5. Ehkäpä tällä pyritään suojaamaan hiusta mahdollisimman hyvin ja avaamalla suomuja mahdollisimman vähän.

Myös esimerkiksi Wellalta ja Goldwellilta löytyy ihanat tuotteet hiusten suojaamiseksi auringon tuhoilta. Mikäli mieli kaipaa kuitenkin jotain muuta, tai ei välttämättä halua investoida aurinkosuojatuotteisiin, voi hiukset suojata esimerkiksi monikäyttöisten tuotteiden äidillä, kookosöljyllä. Mähmähän siitä tulee lopputulokseksi, mutta vaikkapa rannalle tai urheiluun sopii varmaan ihan hyvin. Kookosöljy ravitsee ja hoitaa ihanasti myös päänahkaa!

Mainokset

Luottotuoteongelma

Luottotuotteeni nro. 1, Tangle Teezer-hiusharjani on tuottanut minulle aikojen saatossa ”ongelman”, jonka myötä tiemme saattavat lähteä hetkeksi kulkemaan eri suuntiin. ”Ongelma” on seuraavanlainen. Hitaasti, mutta varmasti näiden kuluneiden 3-4 vuoden ajan Tangle on vahvistanut kuontaloni siihen pisteeseen, ettei sen teho enää riitä selvittämään tuuhentuneita hiuksiani.

Kiinnitin tähän huomiota kyllä jo pidemmän aikaa sitten, sillä jatkuvasti hiuspehkon selvittämiseen kuluu enemmän ja enemmän aikaa, hiuksia joutuu jakamaan osioihin ja harjaamiseen kuluu helposti kymmenkertainen aika entisaikoihin verrattuna. Aloin sitten oikein kunnolla mittelöimään hiuksiani ja kyllä, nehän ovat oikeasti aika paksut ja tuuheat. Meininki on aivan toinen kuin muutamia vuosia sitten. Tällöin märkä tukkani oli ponnarilla läpimitaltaan ehkäpä peukalon luokkaa – nyt saan ottaa siitä reilusti koko kämmenellä kiinni. Hiukseni myös kasvavat sitä tahtia, että jopa kampaajaystäväni kauhistelevat välillä sitä vauhtia. Maaliskuussa viimeksi värjäyttämäni kokopääraidat menevät nyt korvien kohdalla, oma värini (joka on melko kylmänvaalea, n. 8-9 luokkaa) on siis hyvää vauhtia saamassa vallan.

Ruokavalion piikkiin ei mene, syön yhtä huonosti kuin aina ennenkin, enkä muitakaan elintapoja ole parantanut. Kampaamotuotteita käytän samoissa määrin kuin aiemminkin viimeisen 6-7 vuoden ajan. En keksi hiustenkasvulle mitään muuta syytä, kuin Tangle Teezerin. Yhä enenevissä määrin joudun setvimään hiukseni Roger Paran aukikampausharjalla, koska Tangle ei pysty niitä siedettävässä ajassa selvittämään pahimmista sotkuista. En kuitenkaan missään nimessä aio kokonaan luopua sen käytöstä, vaan käytän sitä kaikkina mahdollisina hetkinä hiusten ollessa vähemmän sotkuiset. On myös muuten erinomainen apuväline hiusnaamion ja hoitoaineen levittämisessä.

Kemiallinen karvanlähtö

Kun suoritan oman itseni täyshoidon, teen aina kaiken kerralla. En todellakaan jaksa yhtenä päivänä hoitaa jotain ja seuraavana päivänä toista, ehei. Kun päätän, että ruumis kaipaa huoltoa, kaiken on tapahduttava kerralla. Vedän päähäni värinaamion, naamaan mutanaamion, kaulasta alaspäin Veet-naamion ja istun suihkukoppiin raspaamaan jalkapohjiani ja odottelemaan kaiken tapahtumista. Saatanpa joskus heittää vielä kestovärin kulmiin tehostaakseni ajankäyttöä. Sitten naamiot pois mahdollisine karvoineen, kokovartalokuorinta ja lopuksi kaiken maailman voiteet, pedikyyri ja manikyyri. Ja olo on kuin näyttelypuudelilla. Tässä tämänkertainen tuunauskoneisto, pahoittelen kertakaikkisen surkeaa kännykkäkameralaatua.

Arvatkaapa mikä ei tunnu kivalta? Veetin karvanpoistotökötit hyttysenpuremissa. Joo, jälkiviisas on helppo olla – ei saa käyttää ärtyneelle tai rikkinäiselle iholle. Ei ne puremat varsinaisesti olleet auki, ainakaan kovin pahasti. Ei pelkkää huonoa ettei jotain hyvääkin, se kirottu kutina ainakin loppui kertaheitolla lopullisesti. Kyllä tottapuhuakseni osasin vähän arvailla etukäteen, ettei se olisi ehkä viisain veto, mutta tulipahan kokeiltua. En silti suosittele muille hyttystenpuremien kutinan hoitoon, vaikka tehokasta olikin.

Päivän aihe on seuraava: miten ja miksi kemialliset karvanpoistoaineet (kuten juuri Veet) toimivat?

Hieman hassua kyllä, joudumme lähestymään aihetta permanentin kautta, koska se on omasta mielestäni kaikkein havainnoillistavin. Oikeastaan koko jutun aihe voisi olla permanentti, hiusten suoristaminen ja karvan katkaisu – kolme ehkä mahdollisimman kaukana toisistaan olevaa asiaa, jotka tapahtuvat lähtökohtaisesti samalla ajatuksella.

Nopeasti pohjustus vielä aiheeseen eli hius/karva on enimmäkseen keratiini-proteiinia ja muodostuu suomukerroksesta, kuitukerroksesta ja ytimestä. Vety-, ioni- ja kovalenttiset sidokset (erilaisia kemiallisia sidoksia, joista kovalenttinen on kaikkein vahvin) pitävät kasassa hiuksen kuitukerroksen keratiiniketjuja. Hiukseen tehtävä permanenttikiharrus saadaan aikaan muuttamalla kovalenttisten sidosten paikkoja kuitukerroksessa.

Koska tekstistä tulisi ikuisuuden mittainen, tiivistän olennaiseen vain kevyesti sivuamalla permanenttia ja jättämällä hiusten suoristamisen seuraavaan kertaan. Permiksessä hius kierretään halutun kokoiselle rullalle, jonka jälkeen laitetaan permanenttiliuos, sitten huuhdellaan ja sen jälkeen hapetinaine (puhekielessä kiinnite). Lopputuloksena syntyy pelkistys-hapetusreaktio hiuksen kysteiini-aminohapoissa ja tästä seuraa uuteen asentoon pysyvästi kihartunut hius. Aika härskisti oikaistu, mutta näin se käytännössä menee. Ensin pelkistys ja sitten hapetus uuteen asentoon.

Pelkistimenä käytetään paljon tioglykolihapon suoloja. Kyseessä on pahanhajuinen rikkiyhdiste, jolta monet kampaamot haisivat permiksen kulta-aikaan muutamakymmentä vuotta taaksepäin. Aineen tärkein ominaisuus on sen tio-ryhmä -SH (rikki-vety). Pelkistävänä aineena se luovuttaa pois vetyatomin (pelkistää eli itse hapettuu). Aktiivinen osa prosessissa on tiolaatti-anioni, jota muodostuu emäksen vaikutuksesta (esim. ammoniakki). Tästä sitten seuraa karvan keratiinin rikki-rikkisidosten katkeaminen. Ja tässä kohtaan pääsemme vihdoin niihin kemiallisiin karvanpoistajiin! Permanentissa nämä sidokset luodaan uudelleen hapetinaineella (kiinnitteellä), mutta kemialliset karvanpoistajat vievät reaktion niin pitkälle, että karva katkeaa kokonaan hieman ihon pinnan alapuolelta.

Siinä missä permisaineen pH on 8-9,5, ovat karvanpoistajat niinkin hurjan emäksisiä kuin pH 11. Tämän vuoksi eivät tunnu rikkinäisellä iholla ihan mielettömän kivoilta (kumpainenkaan). Kemiallisissa karvanpoistajissa on käytössä usein esimerkiksi natrium- tai kalsiumtioglykolaatti. Näiden aineiden (ja muidenkin tioglykoliyhdisteiden) käytöstä on tarkasti säädetty pitoisuudet ja pH:t rajoituksin sallittujen aineiden listalla.

Kerrankin sain asiani tiivistettyä pariin kappaleeseen. Meni ehkä vähän turhankin oikaisuksi, mutta toivottavasti toimintamekanismista tuli jotain pientä käsitystä!

Joko riittää?

Sitä ihminen aina säikähtää, kun kävimäärät kymmenkertaistuu yllättäen. Nyt osasin kyllä jo vähän arvata tämän, koska arvatkaas mitä: Jemima myy taas sadannen kerran ”lemppariani”, Prolash+-seerumia Facediilissä! Jee! Tämän seurauksena ripsiseerumipostaukset huutaa halleluujaa ja kovaa. Tämän aiheen perässä tulleet uudet lukijat, lukekaa postaukset Prolash+ ja Prolash update niin pääsette vähän kartalle siitä, mille täällä naureskellaan.

Mulle tosin selvisi yksi uusi asia ks. seerumista, Tämä Happy Paris, Prolash Eyegrowth-seerumi onkin siis uudessa paketissa. Jostain kumman syystä se vanha ei ollut ihan käypäinen EU-markkinoille, joten ovat kasanneet sille komian ulkopaketin. Täältä löytyy oikein kuvankin kanssa juttua ks. litkusta. Siis tekstin perusteellahan tuo vaikuttaa nyt jo ihan hyvältä, mutta itselläni vaan kertakaikkiaan meni usko noiden ProLashien kanssa niitä tutkiessa. Ja lisäksi se on AINA alessa, varmaan kerran viikossa, joten joku vika siinä on pakko olla.

Mutta kurkatkaapa tuosta, mitä muuta jännää uutta tuolla on myynnissä! ProLash+ mascara, 139€, huuh. Oli tämäkin CityDealissa tässä menneenä päivänä parilla kympillä. Toimii takuuvarmasti…not. Olen ehkä vähän turhan kriittinen ja kärkäs nyt näitä ProLasheja kohtaan, onhan se sentään ”TaikaRipsiväri”.. kuka kirjoittaa noin ala-asteen jälkeen? Joku tolkku nyt sentään sais olla.

Ja vielä viikon kevennyksenä Jemiman sivulta ProLash+ uusin ainesosaluettelo:

Ainesosat: 100% luonnollinen entsyymi ”EPM”, 10-amino-happoja, karvatupissa kasvutekijä, tislattua vettä, vitamiinit, Laventelin eteerinen öljy, luonnon kasvi ydin, hyaluronihappo, kosteuttaja.

Jos estenomeilla ois vitsikirja niin toi vois olla aika hyvää kamaa sinne. Kiitän ja kuittaan! Ja muuten, lupaan etten aio kirjoittaa ProLasheista enää.

Ripsienpidennysliimat syynissä

Tästä tulee taas karmaisevan pitkä teksti ilman sen kummempia huumorin kukkia, mutta paljon kyseltyä asiaa nyt luvassa. Melko pian blogini perustamisen jälkeen sain sähköpostitse kyselyjä ripsienpidennysliimoista ja niiden koostumuksista. Ripsienpidennyksethän levisivät räjähdysmäisesti muutama vuosi takaperin ja niitä löytyy tätä nykyä ihan kaikenikäisten silmistä. Itsellänikin on moiset keikkuneet matkassa nyt jo useamman vuoden, tosin pidän usein talvisin aina pienen tauon.

Ideahan siis on, että yksittäinen pidennysripsi liimataan yksittäiseen omaan ripseen ja sen ei siitä sitten pitäisi irrota ennenkuin se oma karva luonnollisesti tipahtaa ja uusiutuu. Huolloissa käydään yksilöllisistä eroista riippuen n. 2-5 viikon välein. Oikein laitettuna pidennysten ei pitäisi vaurioittaa omia ripsiä.


Kuva eyelashextensionstips.com

Henkilökohtaisesti rakastan pidennyksiäni. Olen patalaiska meikkaaja ja nukun aamulla jokaisen mahdollisen minuutin, toisinsanoen nämä ovat itselleni täydellinen ratkaisu. Olen viimeksi käyttänyt meikkiä varmaan toukokuussa, jos jotain yksittäistä aurinkopuuterin sipaisua ei lasketa.

Mitä ongelmia näihin taivaan lahjoihin voi sitten liittyä? Liimat. Terveellä järjelläkin voi päätellä, että sellainen liima, joka pitää karvat kiinni hamaan maailmanloppuun asti, ei voi olla ihan mitään erikeepperiä. Kaikki ripsienpidennysten tekijät ovat kyllä nähneet ja kokeneet sen hetken, kun ripsiliima nappaa kiinni johonkin mihin ei pitäisi. Jos tökkäät sormesi liimakuppiin ja sen jälkeen toiseen sormeen, et ehdi kissaa sanoa kun sormet ovat liimaantuneet yhteen. Tiedän tämän, koska oli ihan pakko kokeilla kerran. Ja voin myös kertoa sen, että irrottaessa nahka antaa sitten periksi ennen liimaa. Empiiristä tutkimusta parhaimmillaan.


Kuva lashoutpro.com

Liimoja on paljon erilaisia. Osa kuivuu nopeammin, osa hitaammin. Aika karkeasti voisi asian ilmaista niin, että nopeammin kuivuvat liimat haisevat enemmän, mutta voivat olla hieman kestävämpiä. Hitaammin kuivuvat ovat usein tekijällekin miellyttävämpiä, niiden haju ei välttämättä polttele nenäonteloita niin kovasti. On myös erilaisia ”hypoallergeenisia” (vihaan tuota sanaa muuten, se on kosmetiikkateollisuuden keksimä eikä tarkoita virallisesti mitään) liimoja, jotka olisivat muita hellävaraisempia ja varsinkin hajuttomampia. Hajuttomampia voivat olla, mutta samat aineet sielläkin on pohjalla.

Pyysin usealta eri ripsifirmalta tietoja eri merkkien liimoista. Sain vastauksia kiitettävästi ja eräältä isolta maahantuojalta myös soiton. Kävimme pitkän puhelinkeskustelun liimojen turvallisuudesta ja eroista. Hän painotti sisällystä enemmän kuljetuksesta ja pakkauksesta johtuvia turvallisuusseikkoja, esim. onko liimat pullotettu jo valmistusmaassa tehtaalla. Yrityksen edustaja lupasi lähettää minulle sähköpostitse tiedot ainesosista, sekä ne turvallisuuslomakkeet, jotka olivat hänen mielestään olennaisempia kuin ainesosat. En kuitenkaan valitettavasti koskaan saanut niitä, joten en osaa nyt kommentoida, mikä siellä olisi ollut niin ratkaisevaa. Keskustelumme aikana hän kertoi kuitenkin hypoallergeenisten liimojen suuren salaisuuden – sakeuttamisaineet. Tällaisia aineita on paljon ja ne peittävät tehokkaasti alleen pahan hajun, mutta seokset ovat vaikeita formuloida, sillä usein sakeuttamisaine vaikuttaa liiman tehoon ja kestävyyteen melko radikaalisti.

Eikö kuulostakin aika tutulta? Onko jollekulle käynyt joskus jonkun muun aineen kanssa niin, että sormet (tai jotain muuta) liimantuu yhteen silmänräpäyksessä? Kyllä, ripsiliimat ovat pikaliimaa. Eivät noin kuvainnoillisesti vaan ihan oikeastikin. Tässä esimerkiksi eräiden liimojen INCIt. Näiden kyseisten liimojen sisällyksissä oli melko paljon kirjoitusvirheitä ja ilmaisutavasta riippuen näilläkin aineilla on eri nimiä (osaa ei löydy CosIngista ihan tuossa muodossaan).

Nopeammin kuivuva liima: Alkyl 20 Cyanoacrylate, Polymethyl methacrylate, Hydroquinone, Ethanol, Pigments and others

Hitaammin kuivuva liima: Cyanoacrylate, Polyalkyl methacrylate, Poly-isocyanate, Pigments and others

Vertailun vuoksi tässä vielä sisällys Xtreme Lashesilta, jonka voisi sanoa olevan jonkinlainen markkinajohtaja. Kyseessä heidän tuotekehityksensä taidonnäyte, joka sisältää esitteen mukaan markkinoiden vähiten akrylaatteja. INCI: Formulated Cyanoacrylate, Acrylic Polymer, D&C Violet #2 (CI 60725)

Syanoakrylaatteja siis kaikissa eri muodoissaan, enemmän tai vähemmän. Monissa liimoissa on pohjana etyyli-2-syanoakrylaatti eli Ethyl-2 Cyanoacrylate (määrällisesti kaikkea 80-95 % väliltä), joka on pohjana myös tavallisissa pikaliimoissa. Aine liukenee mm. asetoniin ja metyylietyyliketoniin. Sitä valmistetaan formaldehydin ja etyylisyanoasetaatin kondensaatiolla. Joitain syanoakrylaatteja (kuten n-butyyli- tai oktyylisyanoakrylaatteja) voidaan käyttää lääketieteellisesti myös haavaliimoissa. Teollisuuden käyttöön valmistetut akrylaatit eivät kuitenkaan haavaliimoiksi käy, sillä ne kuumenevat polymeroituessaan.

Aine on erittäin herkistävä, joten siitä täytyy laatia käyttöturvallisuustiedote, joka sisältää mm. tiedot itse aineesta, sen aiheuttamista vaaroista sekä hoito-ohjeet onnettomuuden sattuessa. Lainaus erään ripsiliiman käyttöturvallisuustiedotteesta alla.

”Eye Contact: Irritating to eyes. Causes excessive tearing. Eyelids may bond.
Skin Contact: Bonds to skin in seconds. May cause skin irritation. Cyanoacrylates have been reported to cause allergic reaction but due to rapid polymerization at the skin surface, an allergic response is rare. Cyanoacrylates generate heat during the cure process and, in rare instances; a
large drop can burn the skin.”

Vapaasti käännettynä ja tiivistettynä ärsyttää silmiä, aiheuttaa erittäin runsasta silmien vuotamista. Voi liimata silmäluomet yhteen, liimaa ihon sekunneissa, voi aiheuttaa ihon ärtymistä. Syanoakrylaatit vapauttavat lämpöä kuivuessaan ja voivat aiheuttaa iholle palovamman (tämänkin testasin empiirisesti, toimi luvatusti). Ja katsokaapa mitä muuta kivaa löytyi suomenkielisestä ktt:stä, joka oli laadittu eräälle markkinoilla olevalle pikaliimalle. Se sisältää tuota etyyli-2-syanoakrylaattia, polymetyylimetakrylaattia ja hydrokinonia – aikalailla samaa kamaa siis kuin ripsiliimat. Huomattava yhtäläisyys löytyy varsinkin tuon nopeammin kuivuvan liiman INCI:n kanssa. Lainaus ktt:stä:

”Erityiset vaikutukset
Syöpää aiheuttavat: Tuotteesta voi vapautua syöpävaarallista 2-butanonioksiimia, ryhmä 3.
Perimää vaurioittavat: Tuote sisältää yhtä tai useampaa ainetta, joka on EY:ssä luokiteltu syöpää aiheuttavaksi, mutageeniseksi.”


Etyyli-2-syanoakrylaatti

Ei yhtään kiva. Realistista vaaraa arvioitaessa en nyt toki menisi julistamaan ripsienpidennysten aiheuttavan syöpää, en todellakaan. Puhutaan kuitenkin aineista, joiden kanssa ei tosiaan pidä lähteä leikkimään. Ripsienpidennyksiä tehdään paljon ihan nollan tietotaidolla, joskus itse kotona opeteltuna, joten kyllä siitä laadusta kannattaa siinä mielessä maksaa, ettei silmiään anna ihan kenen tahansa sorkittaviksi.

 Miksi on siis tärkeää, että ripsienlaittaja tietää mitä tekee? Mikäli liimaa joutuu iholle, se tekee helposti todella pahaa jälkeä. Silmään joutuessaan liima saa aikaiseksi pahan tulehduksen ja voi vahingoittaa silmää pysyvästi. Erittäin hyvä pointti löytyi myös XtremeLashesin liiman esitteestä – kaikki herkkyysreaktiot eivät johdu aina liimasta, vaan huomiota täytyy kiinnittää myös oikeaoppiseen tekniikkaan sekä puhtaisiin välineisiin.

Tämän vuoksi on tärkeää varmistua tekijän riittävästä tietoisuudesta ja ymmärryksestä käsittelemiinsä aineisiin ja niiden ominaisuuksiin. Koulutuksissa (kunnollisissa) opetetaan kyllä, ettei aineita saa iholle joutua ja niiden kanssa pitää olla varovainen. Oikein käytettynähän liima ei missään vaiheessa kosketa ihoa, vain kuollutta karvaa, jolle se ei ole vaaraksi. Kaikkein herkkäsilmäisimpien kannattaa silti harkita ripsienpidennyksiä kahdesti, jo pelkät liimahuurut voivat ärsyttää silmiä.

Huuliin lisävolyymia

Sain eräältä lukijalta kyselyn turvottavista huulimeikeistä ja ajattelin samantien rustata pikaisesti postauksen kasaan.

Turvottavia huulituotteita on paljon erilaisia niin huulirasvojen kuin kiiltojen ja punienkin muodossa. Nimityksinä vaihtelee huulia turvottavat, pullistavat, täyteläistävät ja ties mitä muuta tekevät ominaisuudet, USA:ssa käytetään myös nimitystä ”re-shaping” eli uudelleen muotoileva huulituote. Useimmiten huulia turvottavat tuotteet ovat huulikiiltoja. Tällöin niihin lisätään paljon valoa heijastavia aineita, kuten micaa tai runsaasti glitteriä, jotka luovat yksistäänkin vaikutelman runsaammista huulista.

Vaikutusmekanismeissa on eroja. Toiset tuotteet toimivat välittömästi, toiset pitkällä ajanjaksolla ja jotkut sekä että. Välittömän täyteläisemmän vaikutuksen tuovat tuotteet perustuvat huulten verenkiertoa stimuloiviin ja jopa kevyesti ihoa allergisoiviin vaikutuksiin. Tuotteisiin lisätään aineita, kuten esimerkiksi mentholia ja kanelia, jotka ärsyttävät huulten ihoa. Tästä johtuu myös useiden tuotteiden kirvelevä tai pistelevä tuntuma iholla. Tällöin verenkierron vilkastuessa huuliin kerääntyy nestettä, lopputuloksena turpeammat huulet. Muita tällaisia kevyesti ärsyttäviä aineita voivat olla esimerkiksi kapsaisiini (chileissä), kofeiini, inkivääri tai lamosalali (eng. wintergreen). Myös niasiinilla sanotaan olevan vaikutusta pintaverisuonten turpoamiseen. Sama vaikutelma on nähtävissä syötäessä tulisia ruokia – veri kerääntyy huuliin turvottaen niitä ja tehden niistä punakammat.

Aivan aukoton suunnitelma tämä ei ole; ihmiset reagoivat eri tavoilla eri aineisiin. Toisilla ärsyttävät aineet eivät välttämättä tuo haluttua tulosta, toisilla puolestaan voivat suupieletkin ärtyä pahannäköisiksi. Vaikutus on kuitenkin vain hetkellinen ja tuotetta täytyy lisätä uudestaan melko pian. Kääntöpuolena voisi sanoa, että aineet voivat olla huulten superherkälle iholle melko armottomia. Useampana päivänä peräkkäin käytettynä huulten iho saattaa kesiä ja kuoriutua kokonaan pois. Vaarallista se ei toki ole, ikävää vain. Toisaalta, onhan siinä sitten sivutuotteena tehokas huulikuorinta. Pitkällinen, jatkuva käyttö voi tosin aiheuttaa ihon vaurioitumista ja sen tuloksena haavaumia.

Kaikki turvottajat eivät perustu tähän ärsytysreaktioon. Joidenkin huulituotteiden toimintaperiaatteena on nesteen sitominen huuliin hydrofiilisten (vesihakuisten) aineiden avulla. Tällöin tuotteeseen on lisätty molekyylejä, jotka sitovat itseenä vettä ja turpoavat iholla, lopputuloksena tässäkin täyteläisemmät pusuhuulet. Esimerkiksi hyaluronihappo toimii tällä periaatteella. Myös sen vaikutus on hyvin lyhytaikainen, samaan tapaan kuin aiemmilla ärsyttävillä ainesosilla.

Pidemmällä aikavälillä toimivat tuotteet perustuvat peptidien toimintaan. Näin pyritään stimuloimaan huulten omaa kollageenin ja elastiinin tuottoa. Tämä saavutetaan vasta useiden viikkojen jatkuvalla käytöllä. Tällöin tuloksena on ehkä ennemminkin juonteiden tasoittuminen ja sitä kautta huulten ulkonäön parantuminen. Joskus tällaisiinkin tuotteisiin (jotka voivat usein olla myös tavallisia turvottavia huulituotteita kalliimpia) on lisätty myös välittömästi turvottavia ainesosia koetun tehon maksimoimiseksi.

Solkkukielto

Nyt loppuu tämäkin hulluus! Solariumissa ravaaminen on tästä päivästä alkaen kiellettyä alle 18-vuotiailta. Vuoteen 2013 mennessä on solkkuihin myös laitettava selkeästi näkyville tietoa säteilyn aiheuttamista vaaroista. Kolmen vuoden siirtymäajan puitteissa solariumeihin täytyy myös järjestää kuluttajia neuvova vastuuhenkilö. Kielto ei koske lääkärin määräämää solariumin käyttöä sairauksien hoitoon, sillä joitain ihotauteja hoidetaan nimenomaan valohoidoilla. Tutkimusten mukaan solariumin säännöllinen käyttö nostaa melanoomariskiä kaksin- tai jopa kolminkertaisesti. 

Image

Kuva Iltalehden sivuilta.

Mielestäni kielto on erittäin hyvä ja kerrankin reippaalla vauhdilla toteutettu. Vertaisin tätä hieman jopa alkoholilainsäädäntöön, vaikka se onkin nyt hieman kärjistämistä. Fakta kuitenkin on, että vaikka ei tietenkään kaikilla, niin kuitenkin huomattavasti USEAMMALLA on enemmän järkeä päässään lähempänä 20 ikävuotta kuin viittätoista. Tästä syystä sitä ylenpalttista solkussa makoilua osataan toivottavasti välttää hieman paremmin – samaan tapaan kuin ylenpalttista viinan kittaamista. Toivottavasti ikä toisi hieman viisautta tässäkin asiassa.