Kemiallinen karvanlähtö

Kun suoritan oman itseni täyshoidon, teen aina kaiken kerralla. En todellakaan jaksa yhtenä päivänä hoitaa jotain ja seuraavana päivänä toista, ehei. Kun päätän, että ruumis kaipaa huoltoa, kaiken on tapahduttava kerralla. Vedän päähäni värinaamion, naamaan mutanaamion, kaulasta alaspäin Veet-naamion ja istun suihkukoppiin raspaamaan jalkapohjiani ja odottelemaan kaiken tapahtumista. Saatanpa joskus heittää vielä kestovärin kulmiin tehostaakseni ajankäyttöä. Sitten naamiot pois mahdollisine karvoineen, kokovartalokuorinta ja lopuksi kaiken maailman voiteet, pedikyyri ja manikyyri. Ja olo on kuin näyttelypuudelilla. Tässä tämänkertainen tuunauskoneisto, pahoittelen kertakaikkisen surkeaa kännykkäkameralaatua.

Arvatkaapa mikä ei tunnu kivalta? Veetin karvanpoistotökötit hyttysenpuremissa. Joo, jälkiviisas on helppo olla – ei saa käyttää ärtyneelle tai rikkinäiselle iholle. Ei ne puremat varsinaisesti olleet auki, ainakaan kovin pahasti. Ei pelkkää huonoa ettei jotain hyvääkin, se kirottu kutina ainakin loppui kertaheitolla lopullisesti. Kyllä tottapuhuakseni osasin vähän arvailla etukäteen, ettei se olisi ehkä viisain veto, mutta tulipahan kokeiltua. En silti suosittele muille hyttystenpuremien kutinan hoitoon, vaikka tehokasta olikin.

Päivän aihe on seuraava: miten ja miksi kemialliset karvanpoistoaineet (kuten juuri Veet) toimivat?

Hieman hassua kyllä, joudumme lähestymään aihetta permanentin kautta, koska se on omasta mielestäni kaikkein havainnoillistavin. Oikeastaan koko jutun aihe voisi olla permanentti, hiusten suoristaminen ja karvan katkaisu – kolme ehkä mahdollisimman kaukana toisistaan olevaa asiaa, jotka tapahtuvat lähtökohtaisesti samalla ajatuksella.

Nopeasti pohjustus vielä aiheeseen eli hius/karva on enimmäkseen keratiini-proteiinia ja muodostuu suomukerroksesta, kuitukerroksesta ja ytimestä. Vety-, ioni- ja kovalenttiset sidokset (erilaisia kemiallisia sidoksia, joista kovalenttinen on kaikkein vahvin) pitävät kasassa hiuksen kuitukerroksen keratiiniketjuja. Hiukseen tehtävä permanenttikiharrus saadaan aikaan muuttamalla kovalenttisten sidosten paikkoja kuitukerroksessa.

Koska tekstistä tulisi ikuisuuden mittainen, tiivistän olennaiseen vain kevyesti sivuamalla permanenttia ja jättämällä hiusten suoristamisen seuraavaan kertaan. Permiksessä hius kierretään halutun kokoiselle rullalle, jonka jälkeen laitetaan permanenttiliuos, sitten huuhdellaan ja sen jälkeen hapetinaine (puhekielessä kiinnite). Lopputuloksena syntyy pelkistys-hapetusreaktio hiuksen kysteiini-aminohapoissa ja tästä seuraa uuteen asentoon pysyvästi kihartunut hius. Aika härskisti oikaistu, mutta näin se käytännössä menee. Ensin pelkistys ja sitten hapetus uuteen asentoon.

Pelkistimenä käytetään paljon tioglykolihapon suoloja. Kyseessä on pahanhajuinen rikkiyhdiste, jolta monet kampaamot haisivat permiksen kulta-aikaan muutamakymmentä vuotta taaksepäin. Aineen tärkein ominaisuus on sen tio-ryhmä -SH (rikki-vety). Pelkistävänä aineena se luovuttaa pois vetyatomin (pelkistää eli itse hapettuu). Aktiivinen osa prosessissa on tiolaatti-anioni, jota muodostuu emäksen vaikutuksesta (esim. ammoniakki). Tästä sitten seuraa karvan keratiinin rikki-rikkisidosten katkeaminen. Ja tässä kohtaan pääsemme vihdoin niihin kemiallisiin karvanpoistajiin! Permanentissa nämä sidokset luodaan uudelleen hapetinaineella (kiinnitteellä), mutta kemialliset karvanpoistajat vievät reaktion niin pitkälle, että karva katkeaa kokonaan hieman ihon pinnan alapuolelta.

Siinä missä permisaineen pH on 8-9,5, ovat karvanpoistajat niinkin hurjan emäksisiä kuin pH 11. Tämän vuoksi eivät tunnu rikkinäisellä iholla ihan mielettömän kivoilta (kumpainenkaan). Kemiallisissa karvanpoistajissa on käytössä usein esimerkiksi natrium- tai kalsiumtioglykolaatti. Näiden aineiden (ja muidenkin tioglykoliyhdisteiden) käytöstä on tarkasti säädetty pitoisuudet ja pH:t rajoituksin sallittujen aineiden listalla.

Kerrankin sain asiani tiivistettyä pariin kappaleeseen. Meni ehkä vähän turhankin oikaisuksi, mutta toivottavasti toimintamekanismista tuli jotain pientä käsitystä!

Mainokset

4 responses to “Kemiallinen karvanlähtö

  1. Hei tää on tosi kiinnostava! Oonkin pohtinut tässä, että miten permikset tulee, koska teen ittelleni ripsipermanentteja välillä.

    Viimeks tein sen hirveessä kiireessä ja se tokaks laitettava aine, eli kiinnitin (?), ei ehtiny oikein vaikuttaa ku ehkä 5 min, suositus 20min. Niin tarkottaako tää nyt sitä, et tää ripsipermis ei tuu kestää niin pitkään? Oikeastaan just toivonki, että nää suoristuis taas nopee ku toisen silmän ripset ei oo niin nätisti kaarella ku toisen, joten nyt mun silmät näyttää erikokosilta…

    Ja mietin kans, et jos periaattees antais sen ekan aineen vaikuttaa liian pitkään (mihin olen syyllistynyt :D), niin katkeaisko mun ripset teorian mukaan?

    Omistan niiiiiiiiiiin tikkusuorat ja ALASpäin sojottavat ripset ku mahdollista, mut onneks löysin ton aineen 6$ hintaan, kun taas kauneushoitolassa se maksais joku 35€. :D

    • Ripsipermikset syntyvät kyllä samalla ajatuksella. Kihartunut karva ei kuitenkaan kyllä lähde itsestään suoristumaan, mutta ”väärät” vaikutusajat voivat aiheuttaa sen, ettei se ripsi sitten vaan kiharru. Toki väärät vaikutusajat voivat vahingoittaa etenkin hiusta, mutta myös kyllä ripseä. Ei kuitenkaan hätää, että karva katkeaisi :) Permiksessä riittää, että rikki-rikki-sidoksista n. 20% katkeaa ja muodostuu uudelleen, kemiallisessa karvanpoistossa ne katkeaa lähöstulkoon kaikkinensa. Ripsipermis on kyllä kätevä, olen itsekin tehnyt niitä paljon :)

  2. Mikä toi Veetin sininen pumppupullo mahtaa olla?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s