Monthly Archives: syyskuu 2012

INCImix @ Facebook

Myös INCImix:in Facebook-sivu on nyt avattu, tervetuloa tykkäämään ja keskustelemaan!

Facebook-sivulle pääset tästä tai osoitteella http://facebook.com/incimix

Silikonit – sisällys ja sepustus

Alkuun pahoittelut taas kirjoitustahdin verkkaisuudesta; kun istuu 9 tuntia päivässä päätteen ääressä pyörittämässä raaka-aineita, niin orientoituminen aiheeseen uudelleen illalla on välillä hieman raskasta. Tätäkin väsäsin useamman illan, kun ei vaan riitä aivojen kapasiteetti enää välillä, heh. Alkuun pakko kertoa, että ranskalaistumiseni on ottanut pienen askeleen eteenpäin. Olen viettänyt viikonlopun purjodieetillä, joka loppui tänään. Lisää voi lukea halutessaan Ranskan matkablogistani, kunhan kerkiän päivittää sen! Asiaan.

Silikonit! Kosmetiikkateollisuuden luoma kirosana, mutta kuitenkin hyvinhyvin yleisesti käytetty aineryhmä. Nykyisin esimerkiksi USA:ssa lanseerattavista uusista tuotteista keskimäärin joka toinen sisältää silikoneja. Toisaalta purkit ja mainostekstit julistavat silikonittomuutta. Samalta valmistajalta löytyy usein sarjat silikoneilla ja ilman. Kaksinaismoralismia? Ehkä.

Silikonit ovat saaneet nimensä alkuaine piin (engl. silicon) mukaan. Pii on maaperässämme (ainakin Suomessa) yleisin alkuaine heti hapen jälkeen ja se esiintyy yleensä piidioksidina (SiO2). Esimerkiksi hiekka ja kvartsi ovat piidioksidia. Piidioksidia käytetään myös kosmetiikassa ja sen INCI-nimi on Silica. Silica (piidioksidi) ei ole silikoni. Silikonit puolestaan eivät ole mitään hiekkaa tai kiveä. Silikonit ovat ihmisen kehittämiä, synteettisesti eli aina labrassa tuotettuja aineita. Silikoneja ei siis koskaan löydy luonnosta sellaisenaan.

Nopeasti silikonien historiaa. Silikonit kehitettiin 1940-luvulla, mutta kosmetiikkateollisuuden käyttöön ne rantautuivat 10 vuotta myöhemmin 1950-luvulla. Aluksi käytössä oli vain veteen liukenemattomia yhdisteitä, joita käytettiin mm. suojavoiteissa. Radikaalisti silikonien käyttö lisääntyi kuitenkin vasta 1980-luvulla, kun niillä alettiin korvaamaan eläinperäisiä rasvoja kosmetiikkatuotteissa. Tällöin silikonilaatuja toki myös kehitettiin lisää, joka puolestaan tietenkin myös lisäsi niiden käyttöä.

Silikonin perusrunko on monista muista kosmetiikan raaka-aineista poikkeava, sillä se ei sisällä lainkaan hiiltä. Tästä syystä silikoneja ei lueta orgaanisiin yhdisteisiin, vaan ne muodostavat oman ryhmänsä orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden ohella. Silikonin perusrunko rakentuu piin (Si) ja hapen (O) muodostamista ketjuista. Pii-happi-ketjuun on kuitenkin aina liittynyt pii-atomin kohdalle orgaaninen sivuketju, vähintään metyyliryhmä -CH3; sivuketjuista hiiltä siis löytyy.

Piin ja hapen muodostama sidos on hyvin vahva ja kestävä. Tästä syystä silikoniyhdisteet sietävät hyvin lämmitystä ja ovat kestäviä mm. hapettumista ja UV-säteilyä vastaan. Silikonit eivät imeydy ihon läpi eikä niitä pidetä komedogeenisinä (ihohuokosia tukkivina). Erilaiset ihotyypit toki voivat reagoida eri tavalla eri aineisiin. Erilaisia silikoneja ja johdannaisia on aivan loputon määrä ja lisää kehitetään jatkuvasti. Mihin silikoneja oikein tarvitaan?

Käyn läpi lyhyesti vain muutamia yleisimpiä ryhmiä, koska muuten tekstiä tulee yhden kokonaisen blogillisen verran. Silikonit voidaan jaotella vesiliukoisiin ja veteen liukenemattomiin. Lisäksi ne voivat toimia emulgaattoreina. Suurimmalle osalle tutuimmat, erittäin yleiset Dimethiconet eli dimetikonit ovat veteen liukenemattomia ”perinteisiä” silikoniöljyjä. Ne toimivat tuotteissa usein emollientteina, ihoa hoitavina ja/tai ihoa suojaavina aineina. Dimetikonit ovat silikonien ”perusmuotoja”, samaan tapaan kuin hiilivedyt ovat orgaanisten yhdisteiden. INCI-nimenä Dimethicone käsittää kaikenmittaiset silikoniketjut, jotka muodostuvat dimetikoniyksiköistä. Tämä eroaa esimerkiksi juuri hiilivetyjen nimeämisestä, sillä niistä käy selvästi ilmi myös aineen rakenne (esim. Propane, Cetyl Alcohol..). Silikoneissa muutenkin voi yhden nimen alla olla samasta yhdisteestä eri variaatioita, ja sama nimi voikin tällöin tarkoittaa nestemäistä tai kiinteää ainetta. Silikonien INCI-nimistä ei aina käy ilmi ketjun pituus, sivuryhmien määrä tms., ja nimet yleensäkin kuvaavat lähinnä rakenteen perusperiaatetta.

Dimetikonin rakenne

Pääasiassa dimetikoneja käytetään emulsioiden rasvaosassa. Ne parantavat voiteiden ihotuntumaa, levittyvyyttä ja vähentävät voiteiden valkoista jälkeä iholla. Hiustuotteissa ne jäävät hiuksen pintaan parantaen kammattavuutta ja tuoden pehmeyttä ja kiiltoa. Perinteiset silikoniöljyt (dimetikonit) ovat siis täysin veteen liukenemattomia, mutta liukoisuuttakin voi muuttaa sivuryhmiä muokkaamalla. Lisäämällä vesiliukoisia ryhmiä metyyliryhmien tilalle, saadaan aineesta luotua paremmin veteen liukeneva.

Syklosiloksaanit ovat toinen paljon käytössä oleva silikoniryhmä. Niitä löytyy esimerkiksi INCI-nimillä Cyclopentasiloxane, Cycloheksasiloxane jne., mutta myös Cyclomethicone. Nimensä mukaisesti ne ovat rengasrakenteisia silikoniyhdisteitä. Syklosiloksaanit ovat haihtuvia nesteitä, tosin haihtuminen on huomattavasti hitaampaa kuin esimerkiksi vedellä. Syklosiloksaanien turvallisuus on ollut tarkkailun alla, mistä johtuen neljä-pii-atomisen Cyclotetrasiloxanen käyttö on vähentynyt jonkun verran.

Syklopentasiloksaani

Syklosiloksaaneja käytetään erityisesti antiperspiranteissa ja deodoranteissa, mutta myös mm. värikosmetiikassa, aurinkovoiteissa, erilaisissa kosteusvoiteissa sekä hiustuotteissa. Pienen pintajännityksen vuoksi ne levittyvät helposti iholle ja tuovat emulsioissa kevyen, rasvattoman tuntuman.  Deoissa ne parantavat tehoaineiden levittymistä sekä tekevät ihotuntumasta kuivan ja tahmattoman. Aerosoliessa syklometikonit toimivat puolestaan liuottimina, joilla korvataan esimerkiksi alkoholia. Ne myös estävät aerosolsuihkeen tukkeutumista eivätkä reagoi ponneaineen tai hajusteiden kanssa. Hiustuotteissa ne parantavat hiusten märkäkammattavuutta ja haihtuvat myöhemmin pois hiuksen pinnalta. Lisäksi syklosiloksaaneilla on aputehtäviä mm. meikkituotteissa, aurinkotuotteissa ja kynsilakoissa, eli käyttö on hyvin monipuolista.

Kuten aiemmin tuli mainittua, dimetikonit ja syklosiloksaanit ovat täysin veteen liukenemattomia. Vesiliukoisia silikoneja voidaan kuitenkin muodostaa lisäämällä dimetikonien perusrunkoon erilaisia vesiliukoisia ryhmiä, kuten esimerkiksi PEG/PPG-ryhmiä. Sivuketjujen määrä ja tyyppi ratkaisee, tuleeko yhdisteestä kokonaan vai osittain vesiliukoinen. Sivuketjuiksi voidaan lisätä tarpeen mukaan vaikka ja mitä, ja näin syntyy esimerkiksi proteiini-silikoni-yhdisteitä tms.

Vielä muutamia kuluttajien yleisesti tunnistamia silikoneja. Amodimethicone eli amodimetikoni on aminoryhmän (NH2) sisältävä dimetikoni. Se on luokiteltu antistaattiseksi ja hiusta hoitavaksi aineeksi. Amodimetikonien sanotaan parantavan hiusvärien (erityisesti punaisten) syvyyttä ja kestoa; se voi myös olla hieman muita silikoneja tiukemmin hiuksessa kiinni. Ne voivat ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä, joten käyttö on vähäistä esimerkiksi iholle jätettävissä tuotteissa ja aerosoleissa. Dimethiconolit ovat dimetikoneja, joihin on kiinnittynyt alkoholiryhmä -OH. Kemiallisesti ne ovat siis alkoholeja ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi emollientteina.

Fenyylisiloksaanit, kuten Phenylmethicone, ovat dimetikoneja, joihin on kiinnittynyt metyyliryhmän (tai useamman) paikalle fenyyliryhmä eli rengasrakenne (aromaattinen rengas). INCI-nimistä löytyy myös mm. Diphenyl dimethicone, Phenyltirimethicone jne. Fenyylisiloksaaneja käytetään erityisesti lisäämään kiiltoa, koska niillä on suurempi valon taittokerroin kuin tavallisilla silikoniöljyillä (dimetikoneilla). Näin ollen niitä löytyy mm. kiiltoa lisäävistä hiustuotteista ja esimerkiksi huulipunista.

Silikoneilla on käyttötarkoituksia siis melko laajasti. Jos hieman täytyisi yleistää, niin useimmiten silikonit

* luovat kiiltoa/suojaa
* parantavat levittyvyyttä/ihotuntumaa
* lisäävät liukkautta; näin pitävät myös pakkauksen mekanismit, esim. aerosolin tai roll-onin toimivina
*parantavat hiustuotteissa kammattavuutta ja tuovat re-fatting-vaikutusta (uskomattoman vaikea sana suomentaa, virallinen lienee rasvatasapainon ylläpito tms)

Silikoneista liikkuu paljon urbaanilegendoja. Milloin niiden kuulee aiheuttavan kaljuuntumista – milloin syöpää (tietenkin, kaikki aiheuttaa syöpää). Toivottavasti ei ole tarpeen kirjoittaa tämän olevan huuhaata. Yleisin lienee kuitenkin silikonien hiuksia latistava vaikutus ja kerrostuminen. Kun kerran laitat hiuksiisi silikonia sisältävää hoitoainetta, ei se lähde sieltä kuulemma kulumallakaan. Tämä ei ihan pidä paikkaansa, ainakaan nykyään. Kun tekniikka ja tietämys kehittyvät, yleensä aineet kehittyvät siinä mukana. Silikonit eivät ole poikkeus. Useat silikonit irtoavat hiuksesta ihan normaalilla shampoopesulla. Joihinkin voi tarvita tuhdimman syväputsarishampoon, toiset taas haihtuvat hiuksesta itsestään. Silikonit eivät kuitenkaan kerrostu ihan siinä määrin, kuin puskaradio pelottelee.

Silikonit luovat hiuksen pinnalle kalvon ja siihen kalvolle ei ihan niin helposti enää seuraava aine kiinnitykään. Latistava vaikutus on jo sen verran yleinen pelko, että sellaisten silikonien käyttö on varmasti harvinaista, koska muitakin on tarjolla. Ei kukaan tee tuotteestaan tarkoituksella mallia lehmännuolema. Kerrostuvuus on kuitenkin jossain määrin mahdollista ja se on suoraan verrannollinen käytettyjen silikonituotteiden määrään; toki myös hiustyypillä on vaikutusta. Jos kaikki hiusarsenaalin tuotteet shampoosta aina hoitoaineeseen, hiuksiinjätettäviin ja muotoilutuotteisiin sisältävät paljon silikoneja, kerrostuminen on todennäköisempää. Vähiten kerrostuvat vesiliukoiset silikonit, jotka voivat olla esimerkiksi em. PEG/PPG-johdannaisia (INCI esim. PEG-8 dimethicone). Voimakkaammin puolestaan kerrostuvat silikoniöljyt (dimetikonit) ja niiden aminojohdannaiset (amodimetikoni yms).

Vielä lopuksi muutama sekaannusta aiheuttava nimi. Silane eli silaani (SiH4) ei ole silikoni, se  on yksinkertainen kaasumainen piin yhdiste. Kertauksena: Silica ei ole silikoni, se tarkoittaa piidioksidia (SiO2). Kuitenkin: Simethicone on silikoni, se on dimetikonin ja piidioksidin  seos.
Kiitos ja kuittaus, toivottavasti tämä hieman selvensi niitä kyselyjä, joita on sähköpostitse tullut. Jos tulee lisää kysyttävää tai sanottavaa, niin kommenttiboksi ja sähköposti ovat tietysti aina auki.

Tuhat ja yksi tarinaa kosmetiikasta

En koskaan suuntaa kirjoituksiani yhdelle, tai edes muutamalle henkilölle. Oikeastaan minulla harvemmin on edes mitään sanottavaa ihmisistä, yleensä vain asioista. Nyt aion kuitenkin tehdä poikkeuksen ja osoittaa tämän tekstin ystävällisesti (kuten aina tietenkin) näiden tekstien kirjoittajille, niin alkuperäisille kuin Staran suomentajalle, joka suuressa viisaudessaan on halunnut jakaa kanssamme nämä kaksi lyhyen ajan sisällä julkaistua, itseäni suuresti huvittanutta artikkelia kosmetiikkatuotteista.

1. Asiantuntijat varoittavat: Itseruskettavilla voi olla traagisia seurauksia

2. Kosmetiikkatuotteiden sisältö ällöttää: ”Lasten esinahkoja ja valaan oksennusta”

Noniin. Aloitetaanpa tuosta itseruskettava-asiasta. Tässä lienee alkuperäinen artikkeli, jonka pohjalta hutiloiden käännetty suomennos on julkaistu. Kun tämän tekstin tai ennenkaikkea tuon Staran jutun lukaisee läpi, jää sellainen käsitys, että kaikki itseruskettavat tuotteet ovat vaarallisia terveydelle. Todellisuudessa itseruskettavien ainesosien mahdolliset haitat piilevät suihkurusketuksessa, jolloin kemikaaleja päätyy hengitysteitse elimistöön. Suihkurusketus ja itseruskettavat kotikäyttötuotteet ovat kaksi toisistaan erillään olevaa asiaa. SCCS on antanut tästä lausunnon ja asiaa on käsitelty aiemmassa itseruskettavia tuotteita koskevassa tekstissä Väriä pintaan. Kotikäyttöiset itseruskettavat tuotteet ovat useimmiten voiteita, nykyisin myös esimerkiksi mousseja tai suihkeita. Mikäli et kisko suihketta nenääsi Nasolinin tapaan, ei se aiheuta sinulle mitään vaaraa, voiteista ja mousseista puhumattakaan. DHA:sta en ala uudestaan kirjoittamaan, koska aineesta ja sen toimintamekanismista on selitetty pitkät pätkät tuossa itseruskettavapostauksessa.

No kas kummaa, mitään tutkimuksia ei kuitenkaan aiheesta ole nyt valitettavasti esittää, mutta kyllä se vaan niin sitkeästi on todettu aiheuttavan syöpää. Tutkijat varoittavat? Ketkä tutkijat? Jos tutkijat varoittavat, niin silloin tutkijoiden olisi pitänyt tehdä niitä siunattuja tutkimuksia, joilla perustelevat varoituksensa. Usein onnistuneissa tutkimuksissa myös esiinnytään ihan omalla nimellä, eikä Dailymailin kautta roska-artikkelissa. Summa summarum, tutkijoita ei ole, koska ei ole tutkimuksiakaan, ja toisinpäin. Dailymailin artikkelissa mainitaan tuotteiden sisältävän formaldehydiä ja nitrosamiineita. Jos joku löytää jostain itseruskettavan tuotteen, joka sisältää näistä jompaakumpaa saati molempia, niin ilmoittakoon. Formaldehydiä ei sellaisenaan kosmetiikassa käytetä juuri nimeksikään ja nitrosamiinit ovat lailla kiellettyjä. Ja mites tuo hormonitoiminnan häirintä? Tekstistä (kummastakaan) ei käy ilmi, tarkoitetaanko hormonitoiminnan häiritsemisellä DHA:ta vai joitain muita itseruskettavien kemikaaleja, mutta koska tutkimuksia ei kummastakaan varmaankaan löydy, niin parempi jättää aineet mainitsematta ja todeta vain niiden olevan vaarallisia. Se siitä sitten.

”Lisäksi aine imeytyy verenkiertoon” viittaa mielestäni siihen, että aine imeytyisi iholta verenkiertoon. Kosmetiikka ei imeydy verenkiertoon. Eikä varsinkaan DHA, joka reagoi ainoastaan kaikkein päällimmäisten, umpikuolleiden ihosolujen kanssa muuttaen niiden väriä.

No mites tämä seuraava teksti sitten. Vai että ällöttävät kosmetiikan raaka-aineet. Animalian sivuilla on lueteltu monia muitakin eläinperäisiä aineita, jotka eivät ole niin kovin mieltäylentäviä. Voisin esimerkiksi mainita sivetin, jota käytetään tuoksuissa. Se on peräisin sivettikissan anaalirauhasista, siis nimenomaan sieltä itsestään. On paljon aineita, jotka muodostuvat jonkin reaktion sivutuotteena. Ambraa muodostuu todentotta kaskelotin (josta sopivasti käytettiin tekstissä nimitystä spermavalas) elimistössä, mutta ambraa sisältävä hajuvesi ei ole valaan oksennusta lasipurkissa. Tali ei ole yleisin kosmetiikkatuotteissa käytettävä ainesosa, se on varmaankin ihan kotoisasti vesi. Eikä kosmetiikassa käytettyä talia noin pääsääntöisesti tehdä ”kuolleista eläimistä, joita löytyy erilaisista paikoista, kuten eläintarhoista ja tienposkista”. Se on toki teurasteollisuuden sivutuote, niinkuin on myös esimerkiksi nahka. Eläimiä ei teurasteta talintuotannon vuoksi. Huulipunista suurin osa ei sisällä jauhettuja kovakuoriaisia. Ja jospa vaikka sisältäisi, niin olisiko se huono asia, kun ne synteettiset värit puolestaan on niin kauheenkamala juttu ja vähintään aiheuttaa syöpää ihoa koskiessaan?

Jos sanotaan, että joku ainesosa on suosittu, niin sitä yleensä on silloin useammassa kuin yhdessä markkinoilla olevassa tuotteessa. Olen nähnyt elämässäni aika monta kosmetiikkasarjaa ja yksittäistä tuotetta, ja lukenut vielä useammasta, mutta en lähtisi nimittämään härän spermaa tai poikalasten esinahkoja suosituiksi raaka-aineiksi. Kantasolujutussa kyllä on sinänsä perää, että esimerkiksi Lumenella on käytössä omenan ja lakan kantasoluja anti-age-tuotteissa, mutta tuo esinahkajuttu on mielestäni lähinnä huvittava. Ja viimeisenä mainittu etanan limahan on aivan ikivanha juttu, etanavoidetta on ollut markkinoilla jo iät ajat, kun huomattiin etanankasvattajien muuta väestöä pehmeämmät kädet. Ja tässäkään tapauksessa ei ole kyse etanan limasta, vaan siitä erotetusta aineesta. Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta ehkä asia on jo tullut selväksi.

Mitä sitten haluan sanoa henkilölle, joka on sujuvasti naputellut nämä jutut meidän kaikkien iloksi. Oikeastaan nuo kaksi juttua naurattivat minua aivan hervottomasti. Niiden julkaisu ei siis ehkä ollut huono asia, vaan saattavat vielä joskus päätyä siihen kuuluisaan estenomien vitsikirjaan. Kuitenkin toivoisin henkilökohtaisesti, ettet poimisi vastaavia juttuja enää julkaistavaksi, koska joku voi vahingossa lukea ja luulla niitä todeksi. Isäni on opettanut minulle arvokkaan opin elämässäni; hölmöjen tasolle ei pidä alentua. Joten jos joku on niin pässi, että julkaisee tuollaisia artikkeleita maailmalla, voisi ne suosiolla jättää Suomessa julkaisematta.

Paperiripset

Cosmeetingista jäi käteen vaikka ja mitä uutta ja ihmeellistä, niin uusien tuotteiden, ainesosien kuin pakkaustenkin osalta. Tässä nyt kuitenkin parhaiten mieleenjäänyt uutuus, joka on hirveällä rytinällä matkalla Aasiasta tänne meillepäin.

Tättärää.. Paperiset tekoripset. Kuulostavat aika karsealta, eikö? No, todellisuus ei ollut kovin paljon kummoisempi. Ensimmäisenä päivänä löysimme tämän yhden puljun, joka niitä teki.

Mahdatte miettiä, miltä ne oikeasti näyttivät.. Pienissä halvannäköisissä muovibokseissaan juuri tältä.

Tietysti naureskelimme siinä aikamme – never gonna make it, kaikkea roskaa sitä keksitään. Ei päästy kuin seuraavaan aamuun kun tämä trendi alkoi paljastua meille. Naiset kaikista asemista ja ikäluokista alkoivat valua ohitsemme paperiripset lepattaen. Tässä ensimmäisessä kojussa ei juuri vieraita kieliä puhuttu, joten kommunikaatio ei ollut kummoista. Tuotteet olivat halvannäköisiä ja meininki aika.. paperista. Toisena päivänä törmäsimme toiseen osastoon, jossa myös tehtiin samaa kamaa. Tässä vaiheessa totuus alkoi valjeta – tätä tehdään ihan oikeasti ja vakavissaan. Tällä porukalla oli markkinointimateriaalit ja presentaatiot kunnossa, ständi oli hieno ja vilske kävi. Hämmentyneenä näkemästäni en edes muistanut ottaa osastosta kuvaa, mutta tällaista materiaalia tarttui mukaan.

Siis kyllähän nuo malleilla kuvissa näyttävät tavallaan aika upeilta. Totuus ei ollut ehkä ihan noin auvoinen, mutta ehkä vappubailuihin ihan kivat. Repertuaarista löytyi kaupunki, sydämiä, hämähäkkejä, seeproja.. mitä nyt kuvitella saattaa. Tällä porukalla oli nimet, logot ja kaikki muukin valmiina ja kunnossa. Ymmärsin tämän olevan Aasiassa isokin trendi. Tästä ei kyllä paljon feikimmäksi enää pääse.

Tuskin on tarpeeksi hyvä menestyäkseen Suomessa ihan niin mainiosti, mutta nään tämän kyllä hyvin nopeasti iskevän läpi esimerkiksi Briteissä ja Jenkeissä.

Cosmeeting 2012

Ensimmäiset isommat ulkomaiset kosmetiikkamessut ovat nyt osaltani melko hyvin nähty ja on aika hieman purkaa satoa. Cosmeeting Paris 2012! Näitä postauksia tulee varmasti useampi, koska kuvia löytyy kahden päivän ajalta n. 300… hups. Pääsin paikalle vähän niinkuin sattuman kautta, alunperin mun ei ollut ihan näin uutena varmaankaan tarkoitus päästä sinne ihan kokoaikaisesti hillumaan, mutta tuuri oli puolellani (ja pomollani hyvä päivä), joten pääsin kuin pääsinkin näkemään messuja oikein kunnolla.

Sunnuntaina aloitimme kasaamalla oman messuosastomme. Pariisin messukeskus jo itsessään on lähtökohtaisesti vähän eri tasoa kuin Pasilan, näillä messuilla käytössä oli yksi viidestä rakennuksesta (se pienin, n. Pasilan messarin kokoinen) täynnä pelkkää kosmetiikkaa. Verrattuna esim. Kauneus & Terveys-messuihin, kosmetiikkaa oli n. kymmenkertaisesti.

Cosmeeting-tapahtuma on ennenkaikkea suunnattu lopputuotteille. Työharjoittelupaikassani on vireillä uuden lopputuotesarjan lanseeraus, eli perinteisiä yksittäisiä raaka-aineita ei täällä esitelty. Ensisijaisestihan yritys on erikoistunut raaka-aineiden ja seosten valmistukseen. Muutamia kuvia messuständiltämme.

Pakko kiskaista eka setti tästä poikki ja jatkaa uusilla tuotteilla huomenna ja pakkauksilla sen jälkeen. Huomenna vielä viimeinen päivä edessä, kuulemma sieltä myydään halvalla pois kaikki näyttelytuotteet, joten saa nähdä miten huonosti mulle käy..

Iho-ongelmia

Luvassa ei-mitään-asiaa, vain valitusta villiintyneestä nahastani. Ihoni näyttää siltä, että kyntökone olisi vetänyt siitä yli. Ranskan todella kova vesi yhdistettynä asuinmaan ja työpaikanvaihdoksen aiheuttamaan stressiin, äkilliseen ruokavalion muutokseen sekä uuteen kasvovoiteeseen teki kyllä tepposet. Ihoni alkoi reagoida melko nopeasti ihan parin päivän sisällä saapumisesta, kun otsaani ilmestyi pieniä näppylöitä. Tehostin putsausta ja kevyttä kuorintaa ja lisäsin rasvausta, se on ennenkin auttanut. Nyt kahden viikon jälkeen voin todeta, ettei minulla ehkä koskaan ole ollut näin huono iho. Yleisessä mittakaavassa se ei ole ihan kauhean paha, mutta itselleni kyllä aika karmea. Pahin tilanne oli sunnuntaiaamuna, kun lauantai-iltana suoritin superhypersyväpuhdistuksen ja mekaanisen puhdistuksen. Ei ollut kaunis näky, mutta nyt ehkä aavistuksen alkaa mennä parempaan suuntaan.

Veden kovuudella tarkoitetaan siis sen sisältämien magnesium- ja kalsiumsuolojen määrää. Täkäläisessä vedessä niitä on PALJON ja niin ollen vesi on todella kovaa. Se näkyy esimerkiksi astioita pestessä, vedestä jää laseihin mojovat kalkkitahrat. Se myös maistuu valitettavan pahalta. Verrattain suomalaiseen ihanan raikkaaseen ja makeahkoon vesijohtoveteen, on tää paikallinen kyllä ainakin alkuun aika karseeta ja varsinkin vähän haaleana aika vesijohtoputkenmakuista. Kova vesi kuivattaa ihoa, ainakin itselläni (myös kuulemma kämppiksilläni) todella kovasti. Rasvata saa kahta kauheammin ja atoopikolle se on ajoittain haastavaa, kun valmiiksi jo rasvaa aamuin illoin.

No takaisin tähän naama-asiaani. Punaista pientä näppylää on ennenkaikkea otsassa ja leuassa, ja mukavasti se on levinnyt jo yläselkään ja dekolteelle. En tietenkään ollut niin viisas, että olisin napannut Suomesta mukaan vaikka vähän kortisonia (mulla on ihan reseptilläkin kirjoitettua), ja koska apteekit on auki just silloin kun minä töissä, on sinne lähtö vähän haastavaa.

Lumene SOS Cream tuntui vähän helpottavan kun laitoin sitä oikein kunnon täyslaidallisen naamion yöksi. Perus kasvovoiteena mukanani on Lumenen Arctic Aqua, jota en ole juuri aiemmin käyttänyt. Ehkä ihan vähän liian kevyt mun nahalle, varsinkin nyt kun se varmaankin kaipaisi SOS Creamia kahta kauheammin. Olin tietenkin niin tyhmä, että otin mukaan vain 1/3 jäljellä olevan tuubin, ja nyt hirvittää, että mitäs sitten tehdään kun se loppuu. Sephoran reissu edessä.. Tänään suunnistin töihin ilman mitään meikkivoidetta tai edes BB-voidetta, koska ajattelin antaa ihon vähän hengittää. Onneksi piileksin labrassa koko päivän, niin ei tarvinnut paljon näyttäytyä.

No se siitä, toivottavasti reipas rasvaaminen ja viikonlopuksi kaavailtu auringonottoreissu toisi vähän helpotusta kukkivalle iholleni.