Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2012

Eläinkokeet ja -kokeettomuus

Monesti on ollut tarkoitukseni sanoa sananen kosmetiikan eläinkokeista, mutta en ole tiennyt mistä aloittaa. Aihe on loputon. Vastustan eläinkokeita voimakkaasti, mutta tiedostan kyllä niiden valitettavan korvaamattomuuden tietyissä asioissa. EU kielsi valmiiden tuotteiden eläinkokeet uudessa kosmetiikka-asetuksessa, eikä niitä EU:ssa ole muutenkaan enää ikuisuuksiin tehty. Ne ovat superkalliita ja valmiin tuotteen kuitenkin pitäisi periaatteessa olla jo aivan kunnossa. Kuitenkin esimerkiksi Japanissa tuotteet on vielä lain mukaan pakollista testata eläimillä ennen markkinoillelaskua.

Nyt tuli oiva hetki kommentoida jotain eläinkokeisiin liittyen. Lukaisin jo alkuviikosta Varpu Tavin blogista kirjoituksen Luonnonkosmetiikan uusimmat trendit ja nyt haluaisin vähän kommentoida sitä. Erittäin hyviä pointteja tekstissä toki oli, mutta omaan silmääni nappasi seuraava kappale:

”Viisi vuotta sitten englantilaisnaisten kerrottiin saavan elimistöönsä keskimäärin noin kaksi kiloa kosmetiikkaa ihon kautta imeytyneenä. Osa niistä kemikaaleista saattaa olla myrkyllisiäkin. Mutta koska kosmeettisia aineita ei EU:ssa saa tutkia eläinkokeissa, esimerkiksi kosmetiikan mahdollinen vaikutus syövän synnyssä  jää tutkimatta. Eläinkokeiden sijaan nyt ovat  käynnissä ihmiskokeet. Tällä en nyt väittänyt, että meikkaaminen aiheuttaa syöpää, vaan ainoastaan että me emme tiedä kosmetiikan suurkuluttamisen kaikkia mahdollisia terveysvaikutuksia.”

Kaksi kiloa, missä ajassa? Vuodessa? Nainen syö keskimäärin 8 kiloa jo pelkkää huulipunaa elämänsä aikana. ”Osa niistä kemikaaleista saattaa olla myrkyllisiäkin” – tottakai ne ovat myrkyllisiä riittävässä määrin. Mikä tahansa aine on myrkky, kun sitä on tarpeeksi, vesikin. Kaikkia mahdollisia terveysvaikutuksia ei toki tiedetä, mutta se ainakin tiedetään, ettei kosmetiikka ole koskaan ollut turvallisempaa kuin se nyt on.

Olin hieman hämmentynyt myös tästä eläinkoe-asiasta, onko jonkun mielestä todellakin huono asia se, ettei valmiita tuotteita saa testata eläimillä? Sellainen tunne itselleni ainakin tuosta kommentista jäi. Jos lähdettäisiin siitä lähtökohdasta, että ensin valmistettaisiin tuotteet ja sen jälkeen vasta mietittäisiin niiden turvallisuutta, niin olisiko ne eläinkokeet todella voitu EU:ssa kieltää? Ei kuuna päivänä.

Fakta on, että melkein jokainen kosmetiikan ainesosa on joskus testattu eläimillä. Myös niiden yritysten, jotka valmistavat eläinkokeetonta kosmetiikkaa. He voivat sanoa, etteivät ole testejä koskaan tehneet, mutta käyttävät toki muiden jo testaamia ainesosia. Yksittäisille raaka-aineille täytyy tehdä hyvin kattavat testit, ennenkuin niitä voidaan käyttää kosmeettisisssa tuotteissa. Raaka-aineille on olemassa MSDS:t (material safety data sheet), joista selviää mm. aineiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, toksisuus, terveysvaikutukset, reaktiivisuus jnejne. Aineille on määritetty mm. tarkka LD50 (tai LC50) arvo; se kertoo tarkan annoksen, joka tappaa puolet koe-eläimistä. Näiden annosten perusteella aineet voidaan luokitella haitallisiksi ja niille säädetään laissa tarkat pitoisuusrajoitukset, joilla varmistetaan tuotteiden turvallisuus. Kaikille aineille voidaan määrittää LD50-arvo, ihan vedestä alkaen. Valmiille tuotteille tehdään dossierit, asiakirjat, joihin on kirjattu kaikki mahdollinen tieto tuotteista, mukaanlukien turvallisuuskartoitus käytettyjen raaka-aineiden tietojen pohjalta.

Tilanne ei siis todellakaan ole se, että kosmetiikan vaikutus syövän synnyssä jäisi tutkimatta sen vuoksi, ettei EU:ssa saa tehdä eläinkokeita valmiille tuotteille. Voisi sanoa, että kun lakeja säädetään, otetaan yleensä mieluummin varman päälle ja sellaiset aineet, joiden epäilläänkään olevan ihmiselle haitallisia, joutuvat mustalle listalle. Tämä ei toki koske kaikkia, kuten PPD:tä, jonka kyllä tiedetään olevan todella herkistävä ja haitallinen. Sitä ei ole vielä kielletty, koska vastaavia aineita ei ole.

Toisaalta sitten on vielä se kysymys, että ovatko esimerkiksi rotilla tehdyt kokeet verrattavissa ihmiseen? Jos tutkitaan vaikutuksia hermostoon, aivoihiin, verenkiertoon jne, on kyseessä kuitenkin kaksi melko erilaista organismia. Voisi luulla niin pienen eläimen reagoivan huomattavasti herkemmin mahdollisiin muutoksiin. Toisaalta niin on varmaan tarkoituskin, vaikutukset eivät olisi ainakaan pahemmat ihmisillä.

Tiivistetysti se mitä halusin sanoa: kosmetiikkaa valvotaan ja sen turvallisuus on takuuvarmasti jatkuvassa ja loputtomassa syynissä. Siihen valitettavasti liittyy todella ikäviä lieveilmiöitä, kuten eläinkokeet, mutta oman turvallisuutensa puolesta ei kenenkään tulisi pelätä. Uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti ja kuluttajat voivat olla hyvillä mielin siitä, että asioita todella valvotaan. Kolme erilaista eläinkoetta on vielä EU:ssakin sallittu, kirjoitan niistä jutun erikseen.

Mainokset

The Great Chanel CC

Chanel CC Cream rantautui asuntolaamme viime viikolla. Kirjoittelin markkinoille puskevista CC-voiteista jo aiemmassa postauksessa ja tässä se nyt olisi ilmielävänä. Tällä hetkellä vain Kiinassa myynnissä oleva Chanel Complete Correction Cream kaikessa komeudessaan!

Hintaa pienellä 30ml putelilla oli arviolta n. 70€, ihan kiva litrahinta. Jos jotain täytyy äkkiseltään ensivaikutelmasta sanoa, niin tymäkkää tavaraa, aika kuivaa ja mattaista. Melkoisen vaikea saada iholle, mutta kun on paikallaan, niin avot. Good stuff. Katsotaan INCI:ä.

Kaikenlaista. Paljon titaniumdioksidia, paljon. Se on ainesosaluettelossa heti toisena ja löytyy myöskin INCI-listan lopusta väriluettelosta – miksi? Koska värikäyttöön tarkoitettu ja aurinkosuojana käytetty TiO2 eivät ole ihan samasta purkista. Niissä esimerkiksi partikkelikoko on erilainen. Hyvä peittävyys selittyy kyllä tuolla titaniumdioksidin määrällä eikä se aasialaisilla markkinoilla ole mikään ihmeellinen asia, siellä kun se valkaiseminen on niin kaikki kaikessa. Myös tuotteen hyvin kuivahko ja todella mattainen olemus  selittyy samalla – Aasiassa ilmankosteus ja lämpötila ovat aivan eri luokkaa kun meillä Euroopassa, joten tuotteetkin ovat täysin erilaisia. Kun esimerkiksi täällä meillä luodaan formula, joka ei mielestämme ole lainkaan tahmainen, voi se Aasiassa osoittautua aivan liian öljyiseksi.

Tätä tuotetta odotellaan siis saapuvaksi USA:n markkinoille ensi keväänä. INCI:ä kun katsoo, niin on selvästi varauduttu myös Euroopan valloitukseen, koska sisällys on ulkomuodoltaan EU:n lainsäädännön mukainen.

Tätä on siis hieman hankalahkoa levittää iholle täällä kuivassa keski-Euroopan ilmassa, mutta voin kuvitella tuotteen olevan niillä leveyspiireillä aivan unelma. Aurinkosuojahan tässä on melko korkea (SPF 30), sen voi päätellä jo ihan titaniumdioksidin määrästä. Jos joku miettii, mitä tuo PA+++ tarkoittaa, niin se on hiljalleen yleistymässä oleva ilmaus UVA-suojalle. Asteikko on + / ++ / +++, joista viimeisin on korkein.

Miten tämä sitten eroaa aiemmista BB-voiteista? Vähän enemmän kaikkea. Korkeampi aurinkosuoja, parempi peittävyys. Vähän hoitavampi, vähän enemmän sitä ja tätä. ”Vähän” kalliimpi myös.. Voisin väittää, ettei juuri mistään BB-voiteesta löydy titaniumdioksidia toisena ainesosana, suurimmasta osasta ei löydy ollenkaan. BB-voiteissa aurinkosuoja on useimmiten kemiallinen, esimerkiksi Ethylhexyl Methoxycinnamate. Titaniumdioksidi on siis fysikaalinen aurinkosuoja, eli se heijastaa auringonsäteet suoraan pois, kuin peili. Erittäin tehokas ja turvallinen. Muutoinhan tuosta CC:stä, niinkuin BB:istäkin löytyy silikoneja, ihoa hoitavia ainesosia, värejä, emollientteja ja sen semmoista aika tavallista päivä- & meikkivoidekamaa.

Oliko se upea? No olihan se. Maksaisinko siitä 70€? En todellakaan.

Värien maailmanympärysmatkalla

Olen muistaakseni heittänyt täälläkin joskus kuulemani sanonnan; mikä on kiellettyä USA:ssa, on rajoituksin sallittu EU:ssa ja terveystuote Aasiassa. Sanonta pyörii vähän mihin suuntaan vaan, joten en muista oliko se ihan tässä muodossaan viimeksi, heh. Tänään sain todella tuta sanonnan todellisen merkityksen.

Olen tehnyt töissä nyt viikon verran kartoitusta väriaineiden lainsäädännöstä ja kerännyt tietoja yhteen taulukkoon, josta löytyvät valmistamiemme värituotteiden värikoodit, nimet, INCI:t, värien rajoitukset ja erot kauppa-alueiden lainsäädännöissä jnejne. Ja voi pyhä jysäys, että taoin päätäni seinään. Ensinnäkin, japanilaiset ovat jemmanneet lakinsa niin, ettei niitä löydä niiden kuuluisten kissojen ja koirienkaan kanssa. Japanissa muutenkin kosmetiikkalainsäädännön perusasetus oli hyvin mielenkiintoisesti rakennettu ja huikean n. 10 sivun pituinen (siis sitten kun vihdoin löysin siitä epävirallisen käännetyn version jostain netin syövereistä). Selvisi, ettei Japanissa ole ollenkaan erillistä lainsäädäntöä kosmetiikassa käytettäville väreille, vaan se on niputettu yhteen lääkkeissä käytettävien värien kanssa. Voinette arvata, ettei niitä sallittuja värejä ollut kovinkaan montaa eikä sitä listaa todellakaan löytynyt mistään, viimeisimpänä jostain governmentin sivuilta, hah. Erona muihin lainsäädäntöihin oli se, että värien käyttö oli hyvin yksinkertaista. Jos se oli sallittu, se oli listalla. Jos ei ole listalla, ei ole sallittu. Rajoituksia ei juuri ollut, että jos sai käyttää niin sai käyttää sitten ihan vapaasti.

Kun olin lopettanut pääni takomisen seinään japanilaisten kanssa, oli aika siirtyä rapakon taakse tarkastelemaan, mitä FDA on nähnyt viisaaksi määrätä. USA:n lainsäädännölliset asiat olivat jo huomattavasti helpommin löydettävässä muodossa ja myöskin vähän järkevämmässä formaatissa; tosin amerikkalaiseen tapaan melko kotoisasti, vähän epävirallisen näköisesti wordin taulukossa. Siellä käytössä oleva FD&C-systeemi oli mielestäni myöskin ihan ymmärrettävä. Värit siis luokitellaan käyttönsä mukaan useimmiten joko FD&C (food/drugs/cosmetics) tai D&C (drugs/cosmetics) ja sen jälkeen värikoodilla.

10 pistettä ja papukaijamerkki menee kyllä EU:n lainsäädännölle. Kaikki mahdollinen tieto, mitä koskaan sattuisit tarvitsemaan, löytyy yhdestä (1) dokumentista. Täydellistä. Kukaan ei voisi kirjoittaa lakia paremmin, ymmärsin sen tänään. Praise the EU. Käytin tietojen etsimiseen ja kirjaamiseen palttiarallaa n. 15-20 minuuttia, kun japanilaisiin ja amerikkalaisiin meni yhteensä n. 1 päivä.

No, ei siinä mitään, äkkiähän (…) sitä muaaltakin saa tiedot kasaan kun reippaasti lähtee keräämään. Tuli siinä sitten työkaverini kanssa puheeksi, että täytyisi etsiä asiakkaalle silmämeikkiin tarkoitettu punainen ja pinkki, jotka olisivat molemmat sallittuja sekä EU:ssa että USA:ssa. Totesin, että no problemos, niitä punaisia oli aivan loputon määrä, varmasti löytyy ja varsinkin kun ne nyt oli hienosti mulla taulukossa. Ei muuta kuin etsimään.. Ei ole. Huolimatta tosiaan siitä, että punaisia on käytössä useita kymmeniä, ei asia ole lainkaan niin helppo. Jenkeissä punaisten käyttö silmien alueella on lähes poikkeuksetta täysin kielletty, lukuunottamatta yhtä punaista, jolla värjätäänkin siellä sitten ihan kaikki. Ratkaisun avaimet olivat jo kädessäni, kunnes satuin katsomaan sen mahdollisia rajoituksia EU:ssa. No eiköhän se ollut sitten juurikin se atsopunainen, joka on kielletty muutamissa EU-maissa.

Ei siinä vielä mitään, mutta seuraava tapaus kyllä söi kevyesti uskoani amerikkalaiseen lainsäädäntöön. Kyseessä on jälleen yksi punaisen sävy, oikein kaunis kirkas pinkki. Laajalti käytössä EU:ssa, Australiassa, jopa Aasiassa.. lupasi hyvää. En äkkiseltään löytänyt sitä FDA:n kosmetiikkavärilistalta, joten asiaa piti hieman kaivella. Selvisi (tietenkin), että kyseinen pinkki on kielletty USA:ssa jo vuonna 1990, kun sen todettiin suurina määrinä aiheuttavan rotille syöpää. No, hieman lisää tutkiskelua ja mitä selvisikään. Se on hiljattain palautettu käyttöön, koska aineen ei todettukaan olevan niin vaarallinen. Pinkin värin käyttö onkin nykyään täysin vapaata elintarvikkeissa ja lääkkeissä, mutta ei kosmetiikassa, jossa se pysyy edelleenkin täysin kiellettynä. Onko tässä todellakaan mitään järkeä? Voit syödä ja syöttää lapsillesi loputtomasti jotain väriä, jota et voi laittaa kasvoillesi. Mitä siihen sitten kommentoisi? Antakaa mun kaikki kestää. Miten voidaan olla yhdestä asiasta niin järjettömän eri mieltä eri puolilla maailmaa?

Jos minulle jotain tänään selvisi, niin ainakin se, etten varmasti perusta värituotteita valmistavaa kansainvälistä firmaa. Onnea vaan heille, jotka sille tielle ovat lähteneet.

P.S. Huomasin tänään todella oppineeni jotain, kun sujuvasti päättelin ja perustelin itselleni tuotteen reseptin perusteella, onko se W/O vai O/W-emulsio. Hienoja hetkiä.

Ripsiseerumit – entäs sitten?

Vääntö ripsiseerumeista on saavuttanut nyt tietyn pisteen. Markkinoilla olevien ripsiseerumien prostaglandiinien on aikalailla todettu olevan lääkeaineita, joten siitä on nyt turha enää kinata. Seerumeita on vedetty pois markkinoilta USA:ssa ja nyt ne ovat vimmatun syynin alla Suomessakin. Luonnollinen jatkumo tälle lienee se, että jotkut prostaglandiiniseerumit siirtynevät apteekkimyyntiin ja/tai reseptin alle.

Suurin osa INCImixin uusista kävijöistä tulee blogiin ripsiseerumipostausten kautta. Palautetta on tullut hurja määrä ihan kommenttien muodossa, mutta todella paljon viestejä tulee myös sähköpostitse. Lähes kaikki palautteet ovat aina olleet todella asiallisia, mutta mukaan mahtuu tietenkin aina myös yhteiskuntamme vähemmän-asiallisesti kommunikoivia tapauksia. Tässäkin on nyt tapahtunut tosin muutos. Aiemmin kritiikki kohdistui aina lähinnä harjoittamaani edesvastuuttomuuteen, sensaatiohakuisuuteen ja pelon lietsontaan sekä koulutukseni mitättömyyteen. Näiden ihmisten mielestä en ole oikeutettu kirjoittamaan asioista, koska en ole biokemian ja lääketieteen professori. Palautteiden keskeisin sisältö oli yleensä tiivistetysti se, että minä olen tuhannen väärässä ja prostaglandiinit eivät ole lääkeaineita. Hassua oli se, että aina sanottiin jonkun muun merkin prostaglandiinin olevan lääkettä, ”mutta tää toinen ei todellakaan oo”. Summa summarum, nämä ”proffat” katosivat kuin taikaiskusta, kun tieto USA:n markkinoiltavedoista tuli julkisuuteen.

Vähän aikaa oli kokonaan hiljaista, mutta sitten seurasi vihdoin se odottamani seuraava kysymys; no entä sitten? Mitä se sitten haittaa, jos niissä on lääkeaineita? Mitä haittaa niistä muka olisi. Miksi glaukoomapotilaat voisivat käyttää niitä lääkeaineita, jos ne eivät olisi turvallisia? Nyt kun siitä lääkeaine-ei lääkeaine-jankkaamisesta on päästy, olisi hyvä viritellä seuraavaksi tätä tärkeintä keskustelua eli arvioida realistisia haittoja, joita lääkeaineista ripsiseerumeissa aiheutuu. Miksi on tärkeää, että lääkeaineita valvovat alan ihmiset? Nyt ollaan vihdoin asian ytimessä!

Kuka on valmis ottamaan sen vastuun, jos lääkeaineita sisältävien seerumien annettaisiin olla normaalisti markkinoilla? Käsi ylös. Koska pitkäaikaisvaikutuksista ei ole mitään, kertakaikkiaan mitään tietoa, on mahdoton sanoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ehkä todella on niin, ettei silmänpainetautilääkkeiden käyttämisestä terveeseen silmään ole mitään haittaa; mutta tärkein kysymys kuuluu, että mitä jos onkin? Kuka kantaa vastuun silloin? Todennäköisyys ei ole kummankaan vaihtoehdon puolella, mutta kuinka moni on valmis ottamaan 50-50 riskin? Tällä hetkellä tunnetut ja mahdolliset välittömät sivuvaikutukset käytön yhteydessä on listattu kahdessa edellisessä postauksessa Ripsiseerumien viidakossa ja Ripsiseerumi-revanssi, joten en tuo niitä enää osaksi tätä kirjoitusta.

Tämä seuraava on ihan hypoteettista, haluan vain tuoda ajatuksiani konkreettisemmiksi.  Mitäpä jos kävisikin niin, että vuosikausia jatkuneen käytön seurauksena ripsi tottuu seerumiin ja ilman sitä putoaakin kokonaan pois? Olisivatko nämä ihmiset valmiita loppuelämänsä käyttämään seerumia, joka vain pitää heidän karvansa kiinni? Kuinka moni silloin olisikin sitä mieltä, että no miksei asiaa tutkittu kun kerran oli mahdollisuus, että lääkeaineista voisi olla jotain haittaa? Tai entä jos vaikka vain sadasosalla käyttäjistä ilmeneekin näön pitkäaikaista sumentumista, olisiko tälle 1%:lle ihan ok, ettei asiaan reagoitu, vaikka merkkejä olikin havaittavissa jo heti tuotteen alkuaikoina? Kaiken pitää perustua ehdottomaan turvallisuuteen, ei todellakaan ehkä/ehkä ei-asetelmaan. Samoin perustein on muitakin ”hyvin toimivia” tuotteita vedetty reseptin alle; mitä jos kuluttajat saisivat rällätä esimerkiksi tretinoiinin kanssa juuri niinkuin haluavat? Voisi olla aika karua jälkeä. Ihmisillä kun se kuuluisa tolkku aina katoaa jossain vaiheessa, niin sentään lääkäri voi sanoa, että nyt loppuu.

Joku kysyi vähän aikaa sitten, että miksi edes jaksan välittää. Mitä se on multa pois, jos jollain silmät tulehtuu tai ripset alkaa kasvaa sisäänpäin; miksi mua kiinnostaa? Olen aika monen asian suhteen melko.. hmm.. sielukas, voimakastahtoinen, omistautuva; mikähän olisi oikea ilmaisu. Mua nyt vaan sattuu kiinnostamaan. Jälkeenpäin miettien olisin voinut olla joissain teksteissäni ja ilmaisuissani hieman poliittisempi ja ilmaista asiani ehkä hieman pehmeämmin sanakääntein. Toisaalta se asia on mikä on ja olen sanonut juuri sen mitä haluan sanoa. Toinen kysymys kuului, että no mitäs sitten teen, jos ne seerumit saakin pysyä myynnissä. No mitä sitten teen, en varmaan yhtään mitään mitä en tähänkään asti ole tehnyt? Tietääkseni niitä ei ole kenenkään pakko ostaa, ei minunkaan siis. Harvasta asiasta on maailma kaatunut suuntaan tai toiseen, uskoakseni ei tästäkään kaadu. Nyt puhutaan kuitenkin ripsiseerumeista, ei ydinaseista.

Ehdottomasti haluan painottaa, että mielestäni on TÄYSIN jokaisen oma päätös tehdä jotain tai jättää tekemättä. Ei mua kiinnosta, miksi joku polttaa, vaikka tietää mahdollisista vaaroista – aivan yks hailee. Tärkeintä on nimenomaan tietää faktat, ettei tarvitse sitten sanoa jälkikäteen, että no en mä tiennyt.

P.S. Korviini kantautui villiä huhua Eurooppaan jo rantautuneesta uudesta ripsienpidentäjästä, joka olisi prostaglandiinijohdannainen, mutta ei lääke. Aine on vissiinkin aivan valtavan kallis, useita tuhansia euroja grammalta, joten ei muutakun arvailemaan lopputuotteen hintaa. Turvallisuudesta ei ollut vielä mitään tietoa.

Elämää koe-eläimenä

Jos joku ajatteli, että olen joutunut todistamaan laboratoriohiirien ja -pupujen elämää, niin onneksi erehdyitte. Koe-eläimenä toimii tässä tapauksessa bloggaaja itse!

Tiistaiaamuni alkoi pääkemistin kutsulla tulla tuotetestaukseen. Superb, kipitin alakertaan ja sain ohjeet istua lämpökameran eteen. Otsaani ja toiselle poskelle levitettiin minttua sisältävää sorbetti-tyylistä hoitotuotetta, jonka jälkeen lämpökamera mittasi viilennysvaikutusta puolen tunnin ajan. Viileää oli ja hyvin toimi.

Tänään kutsu kävi uudelleen ja tarkoituksena oli testata kahta erilaista voidetta. Testauspoppooseen kuului lisäkseni kolme muuta yrityksen naispuolista työntekijää, kaikki iältään 21-26 vuotta. Ihosta otettiin ensin testit laitteella, jonka voin vannoa olleen nimeltään Photocorneometer, tai jotain sinne päin, tai sitten ei.. (Edit: laite oli spectrophotometer)

Oli miten oli, kahta itseruskettavaa voidetta levitettiin sapluunan läpi kädelle tietylle alueelle tietyn välimatkan päähän toisistaan. Odoteltiin puoli tuntia, jonka jälkeen laitteella otettiin uudet arvot. Mittaukset toistettiin kaiken kaikkiaan ½h, 1h, 2h, 3h ja 5h kuluttua levittämisestä.

Testauksen tarkoitus oli selvittää, miten itseruskettavat voiteet poikkeavat toisistaan, sillä toinen tuotteista sisälsi DHA:n lisäksi yrityksemme valmistamaa ainesosaa. Tuossa kohtaa aloin miettiä, että mitähän tapahtuu kun tuotteet todella alkavat tummua. Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt tuotteita, jotka tuovat värin heti levitettäessä, joten en osannut jostain syystä asennoitua vitivalkoisten itseruskettavien lopputuloksiin yhtään. Tässä vaiheessa voin vain ihmetellä, miten sain valkoisen puseroni ja vaaleanbeiget housuni pysymään puhtaina. Koska mitään ei tietenkään tapahtunut hetkeen, en ollut tilanteesta moksiskaan. Kahden tunnin jälkeen tulokset alkoivat näyttää tältä. Läheltä tummumisen näki, mutta kaukaa se ei ollut mitenkään huomattava.

Toinen voiteista tummeni aavistuksen hitaammin, mutta erot alkoivat tasoittua kolmen-neljän tunnin jälkeen. Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, että kuinkahan pahat jäljet tästä muuten oikeasti jää.

Vielä muutama tunti eteenpäin ja asian laita alkoi todella valjeta.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla huvittavaa jo muunkin toimiston väen mielestä.

Jaa että miltäkö käsi näyttää näin 12 tuntia myöhemmin? Haluatteko todella tietää? Juurikin niin pahalta kuin jokainen voi arvata. Pieni miinuspuoli sattuu olemaan se, että iho tuossa kohtaan on melkoisen hitaasti uusiutuvaa ja itseruskettavat irtoaa (ainakin itselläni) todella paljon hitaammin käden alta kuin päältä. No, eipä tarvitse käyttää pariin viikkoon muuta kuin pitkähihaisia paitoja, onneksi on täälläkin tullut jo syksy, heh. Onko tämä sitä todellista omistautumista työlleen?

Kaksipäiväinen urani koe-eläimenä alkaa olla näiltä osin pulkassa. Hauskaa oli!