Elämää koe-eläimenä

Jos joku ajatteli, että olen joutunut todistamaan laboratoriohiirien ja -pupujen elämää, niin onneksi erehdyitte. Koe-eläimenä toimii tässä tapauksessa bloggaaja itse!

Tiistaiaamuni alkoi pääkemistin kutsulla tulla tuotetestaukseen. Superb, kipitin alakertaan ja sain ohjeet istua lämpökameran eteen. Otsaani ja toiselle poskelle levitettiin minttua sisältävää sorbetti-tyylistä hoitotuotetta, jonka jälkeen lämpökamera mittasi viilennysvaikutusta puolen tunnin ajan. Viileää oli ja hyvin toimi.

Tänään kutsu kävi uudelleen ja tarkoituksena oli testata kahta erilaista voidetta. Testauspoppooseen kuului lisäkseni kolme muuta yrityksen naispuolista työntekijää, kaikki iältään 21-26 vuotta. Ihosta otettiin ensin testit laitteella, jonka voin vannoa olleen nimeltään Photocorneometer, tai jotain sinne päin, tai sitten ei.. (Edit: laite oli spectrophotometer)

Oli miten oli, kahta itseruskettavaa voidetta levitettiin sapluunan läpi kädelle tietylle alueelle tietyn välimatkan päähän toisistaan. Odoteltiin puoli tuntia, jonka jälkeen laitteella otettiin uudet arvot. Mittaukset toistettiin kaiken kaikkiaan ½h, 1h, 2h, 3h ja 5h kuluttua levittämisestä.

Testauksen tarkoitus oli selvittää, miten itseruskettavat voiteet poikkeavat toisistaan, sillä toinen tuotteista sisälsi DHA:n lisäksi yrityksemme valmistamaa ainesosaa. Tuossa kohtaa aloin miettiä, että mitähän tapahtuu kun tuotteet todella alkavat tummua. Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt tuotteita, jotka tuovat värin heti levitettäessä, joten en osannut jostain syystä asennoitua vitivalkoisten itseruskettavien lopputuloksiin yhtään. Tässä vaiheessa voin vain ihmetellä, miten sain valkoisen puseroni ja vaaleanbeiget housuni pysymään puhtaina. Koska mitään ei tietenkään tapahtunut hetkeen, en ollut tilanteesta moksiskaan. Kahden tunnin jälkeen tulokset alkoivat näyttää tältä. Läheltä tummumisen näki, mutta kaukaa se ei ollut mitenkään huomattava.

Toinen voiteista tummeni aavistuksen hitaammin, mutta erot alkoivat tasoittua kolmen-neljän tunnin jälkeen. Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, että kuinkahan pahat jäljet tästä muuten oikeasti jää.

Vielä muutama tunti eteenpäin ja asian laita alkoi todella valjeta.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla huvittavaa jo muunkin toimiston väen mielestä.

Jaa että miltäkö käsi näyttää näin 12 tuntia myöhemmin? Haluatteko todella tietää? Juurikin niin pahalta kuin jokainen voi arvata. Pieni miinuspuoli sattuu olemaan se, että iho tuossa kohtaan on melkoisen hitaasti uusiutuvaa ja itseruskettavat irtoaa (ainakin itselläni) todella paljon hitaammin käden alta kuin päältä. No, eipä tarvitse käyttää pariin viikkoon muuta kuin pitkähihaisia paitoja, onneksi on täälläkin tullut jo syksy, heh. Onko tämä sitä todellista omistautumista työlleen?

Kaksipäiväinen urani koe-eläimenä alkaa olla näiltä osin pulkassa. Hauskaa oli!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s