Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2013

Oodi kasvovedelle

Tämä juttu on ollut mielessäni tuhannet kerrat ja nyt päätin kirjoittaa sen.

Kasvovesi. Jotkut eivät voi elää ilman, toisten mielestä ehdottomasti top3 turhimmissa kosmetiikkatuotteissa. Mikä kasvoveden funktio on ja kannattaako sitä käyttää?

Kasvovesiä on hurjan paljon erilaisia. Joissain on alkoholia (siis etanolia), mutta enenevissä määrin tarjonta alkaa painottua alkoholittomiin, hoitaviin kasvovesiin. Suurin osa on herkälle iholle, onhan herkkyys nyt muotia. Etanoli kasvovedessä supistaa ihohuokosia ja voi tuoda helpostusta rasvoittuvalle iholle.

Monille on käynyt niin, että kun kasvoveden käyttöön kerran ryhtyy, ei sitä enää halua lopettaa. Kuten itselleni, se voi olla jokailtainen ja -aamuinen rutiini. Osa käyttää silloin tällöin tai esimerkiksi kesken päivää meikittömän ihon freesaukseen (miehet vinkvink, käy myös teille). Vaikka monen mielestä kasvovesi voi tuntua kosmetiikkafirmojen rahastuskikalta, se ei kuitenkaan ole sitä. Kasvovedellä on terveen ihon toiminnalle paljon annettavaa.

Ensin lyhyesti ihon ominaisuuksista. Terve ihohan on siis kevyesti hapan, vaihtelevasti n. pH 4-6. Ihon pintaa peittää kevyt happovaipaksi (acid mantle) kutsuttu nestemäinen kalvo, joka muodostuu mm. hiki- ja talirauhasten erittämistä aineista, kuten lipideistä, aminohapoista yms. Lisäksi se sisältää ihon pintakerroksesta luonnostaan löytyviä NMF (natural moisturizing factor) aineita, jotka on vesiliukoisia. Happovaipan pääasiallinen tehtävä on suojata ihoa kaikilta ulkoisilta rasitteilta, kuten bakteereilta, viruksilta, uv-säteiltä, saasteilta.. mitä näitä nyt on. Lisäksi se estää kosteuden haihtumista ihosta. Happovaippa on siis kaikkein tärkein ihon suojauksesta eli ns. barrier-toiminnoista vastaava taho. Tämä selvä, mitäs sitten?

protection_acid_mantle
kuva: beautymagonline.com

Ihon puhdistustuotteet poistavat iholta rasvan ja epäpuhtaudet, myös happovaipan. Tämä on tietysti hyvä asia, koska jokainen tietää mitä siitä seuraa jos epäpuhtaudet muhivat nahassa liian pitkään. Puhdistustuotteet ovatkin usein emäksisiä, jotta ne pystyvät kunnolla liuottamaan iholta happaman rasvakerroksen. Nyt päästään asian ytimeen, nimittäin nykyiset puhdistustuotteet ovat melko peseviä ja tosiaankin vievät mennessään kaiken. Tapana myös on, että kasvot pestään vähintään kerran päivässä, usein aamuin-illoin. Mitä tästä seuraa?

Normaalisti iho palauttaa happovaipan jonkin ajan kuluttua pesusta. Nyt on kuitenkin se tilanne, että koska ihoa on totuttu pesemään niin ahkerasti, ei happovaippa ehdikään välttämättä palautua ennen seuraavaa pesua, koska puhdistustuotteet jättävät ihon emäksiseksi. Tämä voi aiheuttaa ihon kuivumista, bakteeri-infektioita sekä ennenaikaisia uv-säteilyn ja saasteiden tuhoja. Pitkällä aikavälillä ihon suojaus häiriintyy ja ihon toiminnot voivat muuttua.

Sitten takaisin kasvoveteen, joka astuu estradille tässä kohtaan. Joku varmasti jo arvaakin, mikä kasvoveden tarkoitus on. Kasvovesi on ihon tapaan hieman hapanta, alle pH 6,5. Joko polttaa? Kasvovesi palauttaa ihon normaalin happamuuden ja auttaa happovaippaa palautumaan normaalitilaansa. Kasvovesi sisältää usein myös kosteuttavia ainesosia, jotka tuovat vielä lisäravintoa iholle. Lisäksi todella herkkänahkaisten olisi syytä käyttää pH-balansoitua puhdistusainetta, jotta iho ärsyyntyisi mahdollisimman vähän.

Näin. Tässäpä tämä yksinkertaistetusti. Oma suosikkini on Herbinan luomuruusu-kasvovesi, joka on saamiensa tunnustusten perusteella muutaman muunkin suosikki. Sisällöltään erinomainen ja edullinenkin vielä.

Onko muita kasvoveden suurkuluttajia?

Mainokset

Opiskelu-uutisia

Blogissa on ollut hiljaista, koska olen oikeasti yrittänyt kirjoittaa. Aina kun tuntuu siltä, että voisin kirjoittaa enemmän kuin kolme sanaa putkeen, avaan opinnäytetyön. Viime yönä naputtelin sitä 7 asti aamulla, koska deadlinet alkaa tosissaan puskea päälle (myös sen vuoksi, että satun olemaan yökirjoittaja ja yöopiskelija). Haluan sen pois päiväjärjestyksestä, mielellään nopeasti. Kirjoitettavaa on vielä n. 20 sivua, mutta rakenne ja otsikot ovat kaikki paikoillaan. Some serious napunapu vaan. Tuskaisinta on, että jokainen kappale on pitkänpitkän suomentamisen ja hiustenhalkomisen takana, sellaista sujuvaa liibalaabaa ei tähän oikein voi kirjoitella.

No tänään oli viimeinen päivä ottaa vastaan yliopistojen opiskelupaikat. Olin varautunut huomenna soittamaan yliopistolle ja keksimään jonkun työjutun, jonka vuoksi minun täytyisi saada mahdollinen varasija tietooni. Ajattelin, että kun niitä tuloksia kerran hillottiin viimeksikin viikkokaupalla, niin tuskin yliopistohakuun tulevat ainakaan kovin nopeasti. Istuimme ystäväni kanssa sushilla, kun ajattelin vitsillä tarkistaa, joskos jotain olisi jo ilmaantunut. Tällainen löytyi.

farmasiaJos joku oli samassa sushipaikassa niin pahoittelen kovasti aiheuttamaani mekkalaa. No en oikeasti edes pahoittele. Olen aivan uskomattoman onnellinen opiskelupaikasta! Ei mennyt edes rimaa hipoen vaan melko rajusti kolistellen, mutta loppujen lopuksi se kuitenkin riitti. Pääsin sisään siis 8. varasijalta.

Nyt olisi sitten tiukka 3 viikkoa aikaa runnoa opinnäytetyö kasaan. Ehkä hieman paremmalla motivaatiollakin. Palaan blogin aiheisiin tässä loppuviikosta viimeistään.

Lakia tulkitsemassa

Lomaltapaluuni hieman pitkittyi, mutta eikös se aina mene niin, että viikon aurinkoloma ja siihen perään viikon palautumisloma kotosalla? Jokatapauksessa hengissä ollaan ja olisi aika palata takaisin arkeen. Paljon olisi taas asiaa, mutta aloitetaan vaikka siitä, että tiedekomitea SCCS oli päättänyt äänestää ripsien kestovärjäyksen puolesta, eli aiempi aikomus kiellosta on nyt kumottu. Teknokemian yhdistys julkaisi tästä kesäkuun puolella heti äänestyksen jälkeen tiedotteen ”Silmäripsien värjääminen ammattikäytössä sallittua myös jatkossa”. Tutkiskellessani asiaa törmäsin aiheeseen liittyvään tiedekomitean lausuntoon, josta selvisi ettei huolenaihe alunperinkään ole vissiin ollut PPD ja sen johdannaiset, vaan hapetteena käytetty vetyperoksidi. Ammattikäyttöisissä väreissä hapete on useimmiten 3% vahvuista ja nyt onkin kai hieman epäselvää, että muuttuuko hapete mahdollisesti hieman miedommaksi. Hapetteen on todettu voivan ärsyttää silmiä.

Tämä on mielestäni erinomainen esimerkki ja osoitus siitä, kuinka monimutkainen ja jatkuvasti muuttuva tuo lainsäädäntö on. Hieman hassua on myös se, että laki on kuitenkin kirjoitettu jo vuonna 2009 ja kahta viikkoa ennen voimaantuloa sitä aletaan vielä arpomaan, että miten tehtäisiin. Ei ole helppoa ei. Tästä päästään sopivasti seuraavaan aiheeseen eli tättärää, tänään 11.7. on se päivä kun uusi kosmetiikka-asetus 1223/2009 astuu virallisesti voimaan kaikilta osin. Asetus kokonaisuudessaan on luettavissa täältä. Siitä on olemassa myös suomennos, mutta AINA kannattaa lukea alkuperäistä englanninkielistä, jos jotain tietoa etsii. Suomennoksessa jotain voi olla tiivistetty tms, joten alkuperäinen teksti on aina paras luettava.

Mitään suuria muutoksia kuluttajan silmin ei ole luvassa, sillä suurin osa yrityksistä on jo hiljalleen siirtänyt esimerkiksi pakkausmerkintöjä koskevat muutoksensa käytäntöön. Parasta ennen-merkintä vaihtuu suurilta osin tiimalasi-symboliksi. Tätä en ole vielä ihan hirveän monesta paikkaa bongaillut, piilolinssinesteissä enimmäkseen. Toki ylipäätään parasta ennen-merkintä on nykyään melko harvinainen, sillä suurin osa tuotteista kestää nykyään parantuneiden pakkausten ja säilöntäaineiden vuoksi heittämällä sen yli 30kk, jolloin pakkausmerkintänä käytetään avonaista purkkia (PAO eli period-after-opening) ja kuukausimäärää.

Yksi selkeä muutos kuluttajille tulee olemaan INCI-listoissa näkyvät nano-merkinnät. Eli mikäli aine on tuotteessa nano-kokoisena, se täytyy ilmoittaa ainesosaluettelossa. Hauska nähdä miten tämä vaikuttaa, sillä tuotteiden sisällyksethän eivät muutu, vain merkintä. Nyt siis kuluttajat, jotka kammoksutte tätä nano-merkintää ja vaihdatte lempituotteenne toiseen nano-merkinnän vuoksi, haluan muistuttaa tuotteiden sisällön olevan edelleen samaa tavaraa. On siis syytä välttää turhaa hysteriaa, nanokokoisia aineita on käytetty maailman sivu, eikä kenenkään ole raportoitu menettäneen henkeään niiden vuoksi. Nyt aineiden olemassaolo on vain merkitty eri tavalla. Siirtymäaika on toki käynnissä, eli nano-merkinnät eivät pamahda tuotteisiin yhden yön aikana.

Tukes on laatinut mainion tiivistelmän keskeisistä muutoksista, joten minun ei tarvitse sitä tämän tarkemmin tehdä. Jonkinverran tärkeää asiaa varsinkin maahantuojille ja tuotteiden valmistajille, kannattaa lukaista.

Toinen asia mihin kannattaa varautua, on nyt sitten median repostelu tällä uudella lainsäädännöllä ja sillä, ettei Suomella ole enää itsenäistä päätäntävaltaa kosmetiikassa sallituista aineista. Esimerkiksi Aamulehti oli kovin huolissaan triklosaanin mahdollisesti yleistymisestä kosmetiikassa. Huoli on sinänsä aiheellinen, mutta taas täytyisi muistaa realistisen vaaran määritelmä. Mitä todennäköisimmin hammastahnasi ei vie sinulta henkeä, vaikka siinä olisi vähän triklosaania. Verrattuna muuhun maailmaan, EU:n kosmetiikka-asetus on todella kattava ja tiukka ja ainakin henkilökohtaisesti luotan siihen täysin. Koskaan ei ole kosmetiikkamme ollut niin turvallista kuin nyt ja koskaan ei ole tiedetty niin paljon kuin nyt tiedetään. Edelleen olisin enemmän huolissani siitä, mitä tungen suuhuni kuin iholleni.

Samaan settiin haluan ehdottomasti tuomita tämän ”Aurinkorasvat vaaraksi pienelle lapselle”-jutun. Mielestäni on edesvastuutonta lietsoa pelkoa aurinkovoiteita kohtaan aikana, jolloin ihosyövät lisääntyvät eksponentiaalisesti. Ihmisellä, myös lapsella, on IHO, joka estää haitallisten aineiden imeytymisen. Lasten aurinkovoiteena voi hyvin käyttää enimmäkseen fysikaalisia suojia (titaanidioksidi yms), mutta älkää hyvä luoja ainakaan lopettako sitä rasvaamista. Nimenomaan lapsena ja nuorena palanut iho moninkertaistaa ihosyövän riskin ja iho kun ei sitä palamistaan unohda. Jokainen myös tietää, ettei kukaan lapsi halua uida pitkähihaisessa ja pitkälahkeisessa uimapuvussa kesähelteillä, joten sitä aurinkovoidetta pintaan kiitos. 

Ja kun palamisesta on puhe niin vikaksi tietysti pieni loppukevennys. Olin tosi ahkera aurinkorasvaaja reissussa ja en palanut yhtään lukuunottamatta nilkkojani, jotka kärventyivät melko pahasti. Nilkat olivat täynnä rantahiekkaa merestä tulon jälkeen, joten en saanut niihin laitettua rasvaa, niinpä ne siis kunnolla paloivat. Sen sijaan, että iho normaalisti kuoriutuisi pois ja that’s it, koko komeus muuttuikin rusketukseksi, joka näyttää tällä hetkellä siltä että joko 1. olen ottanut aurinkoa leggingsit jalassa tai 2. en osaa käyttää itseruskettavaa. Valitse kahdesta pahasta pienempi.

WP_20130711_003 (383x500)

Eikös olekin komea. Kuvanottohetkellä palanutta ihoa on jo irronnut kaksi kerrosta, mutta rusketus on edelleen tiukassa. Tällä olen hauskuuttanut monia kavereitani.

Onko muilla kokemuksia vähemmän onnistuneista rusketusrajoista? Entäpä herättääkö uusi kosmetiikkalaki jotain ajatuksia?