Kuukausittainen arkisto:elokuu 2013

Sukkanaamio

Olen vähän yrittänyt siirtää rytmiä normaalimpaan suuntaan ja vääntää itseni sängystä ylös aamuisin. Opparin suomenkielinen tiivistelmä tuli eilen tarkistuksesta ja nyt pitäisi väsätä sama englanniksi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Aloin tässä aamulla katsella jalkojani ja totesin niiden näyttävän kesän rymyämisen jälkeen aika karseilta. Niinpä oli aika poistaa viikkokausia vanhat lakat ja yrittää hieman virkistää koipien yleisilmettä. Tällaisella arsenaalilla lähdettiin taistoon. Ennen-kuvia ei sovi julkaista.

Lomogram_2013-08-22_12-54-58-PM (578x850)

Perus pesun ja raspauksen jälkeen tökin kynsinauhat pois ja tempaisin kaapista Pariisin BeyondBeauty-messuilta nappaamani jalkanaamiosukat. Tämä testaamani tuote on jo neljäs tekele samalta valmistajalta, jonka aikaansaannoksia olivat mm. ne kammottavat meikinpuhdistusliinat. Etananaamio oli kuitenkin mieluinen, joten halusin tietysti näitäkin kokeilla. Sukat siis jalkaan ja vartomaan. Aikamoiset erotiikantappajat.

Lomogram_2013-08-22_01-06-16-PM (1024x578)

Aivan ihanan tuntuiset! Sukat ovat siis limaiset ja niissä on sisällä kaikenmoiset töhnät, joiden tarkoitus olisi pehmittää ja kuoria jalkojen ihoa. Hieman ihmettelin sukkien pienikokoisuutta, nimittäin oma jalkani on päätähuimaavaa kokoa 36 ja sukissa ei juuri ollut ylimääräistä tilaa. Hyvät siis itselleni, mutta en tiedä sitten yhtään pidemmälle jalkaterälle. Ohjeen mukaan 20-30 minuuttia on hyvä aika istua koivet ojossa, mutta ajattelin varmuudeksi tuplata ajan. Mentholin viilentävä vaikutus alkoi tuntua tuossa 15 minuutin kohdalla, muuten eivät ole tuntuneet juuri miltään. Tässä sisällys, joka onkin melkoisen pitkä. Klikkaa suuremmaksi jos kiinnostaa.

Lomogram_2013-08-22_12-57-46-PM (1024x578)

INCI:n perusteella vaikuttaisi siltä, että varmasti täyttää tehtävänsä pehmittävänä jalkahoitona, sillä emollientteja ja kosteuttavia aineita on paljon. Kuorivia aineita, kuten esim. salisyylihappoa on kuitenkin vain aivan nimellinen määrä, joten suurta vaikutusta en usko tämän saavuttavan.

No mitä tapahtui lopulta? Unohduin sukat jalassa naputtamaan sähköposteja ja siinä hurahtikin sitten tunti poikineen. Lopulta sukat olivat jalassani puolisentoista tuntia eikä tuntemukset mitenkään muuttuneet. Ihosta tuli ihanan pehmeä ja virkistynyt ja kynsinauhat oli todella helppo siistiä. Tykkäsin tuotteesta todella paljon ja voisin hyvin ajatella hankkivani näitä jostain lisää. Seuraavaksi voisi kokeilla sellaista tosissaan kuorivaa naamiota.

Onko muilla sukkanaamiokokemuksia tai -suosituksia?

Mainokset

Opinnäytetyön tilannepäivitys

Minä ja opinnäytetyö lähdettiin viime viikonloppuna mökille selvittämään välejämme oikein todenteolla. Ja niin siinä kävi, että takaisin tullessa suhteemme oli ottanut askeleen eteenpäin ja leipätekstin osuus oli lähes valmis. Siis valmis! Enää puuttuu englanninkielinen tiivistelmä ja jotain liitteiden, lähdeviitteiden ja muotoilujen hiomista. Valo tunnelin päässä siis häämöttää jo, jes!

Uudet opinnot alkavat ensi maanantaina, hui. Jännää. Kelakin muisti minua uudella opintotukipäätöksellä kertoen, että opintotuellinen elämäni on vuodenvaihteeseen mennessä lusittu. Farmaseutti kun on alempi korkeakoulututkinto niinkuin estenomikin, niin kolme vuotta on nyt käytetty ja lisää ei tipu ennen kuin ylempi korkeakoulututkinto ehkä joskus vuosien päästä alkaa. Selvä juttu. Tarkoittaa, että budjetissani on kevyt 500€:n lovi alkuvuodesta alkaen. Opintolainaa siis, ajattelin ensin. No ei siinä mitään, sitäkään ei saa jos ei saa tukia. Argh.

Toissa viikonloppuna vanhenin taas vuodella. Kuinka kivaa.. not. Juhlittiin isommalla porukalla tätä meriittiä country-bileissä (kyllä, Helsingissä järjestetään myös countrybileitä). Siinä se vasta oli kokemus. Ratsastin mekaanisella rodeohärällä, koska yllytettiin. Vähän pelkäsin selkäni ja hammaskalustoni puolesta, sillä en näön lisäksi haluaisi luopua vielä terveydestäni. Onneksi ruumis kesti moisen riepotuksen. Aamulla sisäreidet oli kyllä sen näköiset, että joku olisi pahoinpidellyt. Hauskaa oli siis. Ehdottomasti suosikkionnitteluni tuolta päivältä kuului ”Parempi vanha kuin haudassa, onnea”. Kiitti pojat. Vanhuus ei todellakaan tule yksin. Sentään mulla oli Martina Aitolehden luottokampaajan tekemä synttärikampaus, kiitos ihana H!

Olen vihdoin, siis tosiaankin vihdoin saanut aikaiseksi suunnitella postauksen parista luonnon/luomukosmetiikka-tuotteesta, joita olen testaillut. Huraa. Yritän saada sen rustattua pian. Tänään ei mitään painavaa kosmetiikka-asiaa ollut, ajattelin tulla vain päivittelemään kuulumisia ja opinnäytetyön etenemistä.

Lopuksi on pakko leveillä uskomattomilla mansikankasvatustaidoillani. Tässähän kävi siis niin, että ostin Ikeasta joskus kesän alussa mansikantaimen, jonka tapoin alle viikossa (mieletön suoritus, eikö). Sen jälkeen se vähän virkosi ja kuoli uudelleen lopullisesti. Laiskana annoin sen tietysti olla parvekkeella, kunnes yhtenä päivänä sen huomattiin taas antavan elonmerkkejä. Sitkeä peijakas. Siitä se menestystarina sitten lähti.

WP_20130813_010 (565x1000)

Mansikat alkoivat olla jo niin painavia, että varsi melkein katkesi. Ei hätää, köytin koko komeuden paremman puutteessa yökerhosta mukaan tarttuneeseen juomasekoitustikkuun. Ei ole mitään niin viisasta kuin nainen. Tänään söin ne, oli muuten herkkuja. Uusia odotellessa.

WP_20130820_001 (500x282)

Kemikaaliarvoituksia

Elokuu. Kammottavaa, kesä on pian ohi. Vielä onneksi saa nauttia lämpimistä päivistä, kuten tänään kun suunnitelmamme oli sushipäivällisen jälkeen istua ulos nauttimaan auringosta ja päädyimmekin pimeään leffateatteriin palelemaan. Ymmärrän sen, että ihmiset odottavat aina vuodenajanvaihdosta ja uusia jänniä syysjuttuja, mutta miten kummassa joku voi jo innolla odottaa, että säät kylmenevät? Ei ne uudet nahkatakit niin kivoja ole, etteikö niistä ehtisi nauttia vähän myöhemminkin.

No asiaan. Oppari on aika tasan puolessa välissä. Kirjoittelen sitä aina öisin, nytkin parhaillaan (klo 03:34) ja päätin pitää hieman taukoa. Yleensä kirjoittelen jopa viiteen-kuuteen asti aamulla ja vastavuoroisesti vetelen unia sitten yli puolenpäivän, kun aamulla mikään ei yleensä onnistu. Tottumiskysymys, tottakai, mutta silti. Jokainen tyylillään.

Kun kemikaaleista täällä yleensä on puhetta niin ajattelin hieman jakaa viimeaikaisia kemikaalikokemuksiani hieman myös kosmetiikan ulkopuolelta. Pohjustan tarinaa sillä, että olen mielestäni melko kelvollinen tahranpoistaja työskenneltyäni nuorempana tekstiilialalla vuosikausia. Tutuksi on tullut kaikenlaisten tahrojen poisto kaikenlaisista tekstiileistä, olosuhteisiin nähden vähän kaikenlaisilla välineillä.

Ensimmäinen hämmentävä kohtaamiseni kemiallisten reaktioiden kanssa oli tässä muutama viikko taaksepäin. Ostin halpisketjun aleista muhkean valkoisen akryylineuleen (yäk, arvasin ettei olisi kannattanut) muutamalla eurolla ja heitin sen päälleni mökkireissulle viikonlopuksi. Automatkalla mussutin vesimelonia ja tiputtelin sitä tietenkin myös paidalle, johon jäi muutama hyvin hailakka vaaleanpunainen läikkä. Huljautin niitä järvivedellä ja suihkusaippualla ja hyvin irtosivat. Sittemmin kotiin päästyäni heitin neuleen koneeseen muiden valkoisten kanssa, mutta ottaessani pyykit koneesta oli neuleeseen ilmestynyt kolme mustaa, siis MUSTAA läikkää tismalleen näiden vesimeloniläikkien kohdalle. What?! No ei muuta kuin tahranpoistoon, Tabortia päälle ja liotus. Ei mitään vaikutusta. Kattila liedelle ja tahrojen keittäminen, ei vieläkään mitään. Uudestaan kattilaan ja tahranpoistoainetta, ei hievahdustakaan. Kokeilin soodat, suolat, vissyt ja maidot, mutta tahrat eivät reagoineet millään muotoa. Katselin kaappieni sisältöä, kunnes tempaisin viimein käteeni vessanpesuaineen (kloriittipitoinen) ja sivelin sitä tahrojen päälle reilun kerroksen. Ensipesulla ei tapahtunut mitään, mutta kun jätin neuleen muhimaan yön yli kloriittilitkuun, niin johan lähti. Siinä missä normaali luonnonkuituinen tuote olisi yön aikana todennäköisesti syöpynyt läpi, 100% muovi kesti käsittelyn varsin hyvin. Vitivalkoinen neule ja kaupanpäälle todella raikkaan kaakelin tuoksu.. Ikuisesti jäänee mysteeriksi, mikä kumma muutti ex-vesimelonimehut mustiksi. Harmillista, etten tajunnut ottaa kuvaa.

Ajatuksen kaiken maailman tahranpoistokikoista sain äsken keitellessä liedellä farkkupaitaani, jonka viikonloppuiset punaviinitahrat huomasin liian myöhään. Tiukassa olivat kuin täit tervassa eikä tahranpoistoaineista ollut apua. Niinpä heitin hihan kattilaan ja keittelin siellä aikansa, ja hyvin irtosi punkku poikineen. Vanhoissa punaviinitahroissa auttaa myös maidossa keittäminen tai vesi-booraksi-tahna, mikäli  pelkän suolan lisääminen on liian myöhäistä ja tahra on jo ehtinyt kuivua. Valkoviinilläkin lähtee sellainen puoli-kuivahtanut tahra, mutta eikös se ole hieman valkoviinin haaskausta..?

Kosmetiikankin parissa tapahtuu näitä odottamattomia kemiallisia reaktioita ja joskus on aivan mahdotonta sanoa, mistä ne johtuvat. Permanentin poispesun yhteydessä oli eräs kampaajataustainen luokkakaverini saanut veden muuttumaan violetiksi. Permanentin aineethan voivat reagoida todella vahvasti esimerkiksi kaivovedellä pestyihin hiuksiin, tämän vuoksi olisi aina hyvä käsitellä hiukset syväpuhdistavalla shampoolla ennen raskaita kemiallisia käsittelyitä – koskaan ei nimittäin voi tietää, mitä yllätyksiä sieltä tuleekaan ulos. Toinen selvittämättömäksi jäänyt mysteeri kävi eräällä labrakurssilla, jolla valmistettiin hoitoaineita (muistaakseni, joku emulsio joka tapauksessa) ja ajatus oli hieman sävyttää niitä pois valkoisesta. Jotkut värjäsivät aineensa punertaviksi, toiset sinertäviksi ja hienoja tuli. Yksi pari halusi hoitsikastaan lilaa ja laittoi sekaisin muutaman tipan punaista ja sinistä elintarvikeväriä. Tuotteeseen lisättäessä siitä ei suinkaan tullut lilaa, kuten voisi olettaa, vaan koko seos muuttui harmaaksi ja alkoi vaahdota aivan holtittomasti. Siinä sitä sitten porukalla kummasteltiin, mutta eipä muistaakseni tämäkään erikoisuus koskaan saanut ratkaisuaan.

shutterstock_68732062 (500x366)

Nyt on tauon verran joristu riittävästi ja aika ryhtyä taas toimeen. Oikeastaan tauon tarkoitus oli hieman lepuuttaa silmiäni, jotka kaipaisivat kipeästi näöntarkastusta, mutta jouduin harhateille blogin pariin. Koneella roikkuminen on aiheuttanut jatkuvan siristelyn tarpeen ja silmiä kuivaa ja polttelee, olisikohan siis aika hankkia ne lukulasit. En ole koskaan käynyt näöntarkastuksessa, koska näköni on aina ollut todella erinomainen. Kaiken päälle viikonloppuna vanhenen jälleen vuodella. Voi itku, vanhuus ei tule yksin kun näkökin lähtee. Ehkäpä jotkut päheet lasit toisivat mukanaan hieman uskottavuutta yliopistolla?

cat_glasses

Onko muilla jänniä kemikaalitarinoita jaettavaksi? Tai kenties lyömättömiä tahranpoistovinkkejä?