Kemikaaliarvoituksia

Elokuu. Kammottavaa, kesä on pian ohi. Vielä onneksi saa nauttia lämpimistä päivistä, kuten tänään kun suunnitelmamme oli sushipäivällisen jälkeen istua ulos nauttimaan auringosta ja päädyimmekin pimeään leffateatteriin palelemaan. Ymmärrän sen, että ihmiset odottavat aina vuodenajanvaihdosta ja uusia jänniä syysjuttuja, mutta miten kummassa joku voi jo innolla odottaa, että säät kylmenevät? Ei ne uudet nahkatakit niin kivoja ole, etteikö niistä ehtisi nauttia vähän myöhemminkin.

No asiaan. Oppari on aika tasan puolessa välissä. Kirjoittelen sitä aina öisin, nytkin parhaillaan (klo 03:34) ja päätin pitää hieman taukoa. Yleensä kirjoittelen jopa viiteen-kuuteen asti aamulla ja vastavuoroisesti vetelen unia sitten yli puolenpäivän, kun aamulla mikään ei yleensä onnistu. Tottumiskysymys, tottakai, mutta silti. Jokainen tyylillään.

Kun kemikaaleista täällä yleensä on puhetta niin ajattelin hieman jakaa viimeaikaisia kemikaalikokemuksiani hieman myös kosmetiikan ulkopuolelta. Pohjustan tarinaa sillä, että olen mielestäni melko kelvollinen tahranpoistaja työskenneltyäni nuorempana tekstiilialalla vuosikausia. Tutuksi on tullut kaikenlaisten tahrojen poisto kaikenlaisista tekstiileistä, olosuhteisiin nähden vähän kaikenlaisilla välineillä.

Ensimmäinen hämmentävä kohtaamiseni kemiallisten reaktioiden kanssa oli tässä muutama viikko taaksepäin. Ostin halpisketjun aleista muhkean valkoisen akryylineuleen (yäk, arvasin ettei olisi kannattanut) muutamalla eurolla ja heitin sen päälleni mökkireissulle viikonlopuksi. Automatkalla mussutin vesimelonia ja tiputtelin sitä tietenkin myös paidalle, johon jäi muutama hyvin hailakka vaaleanpunainen läikkä. Huljautin niitä järvivedellä ja suihkusaippualla ja hyvin irtosivat. Sittemmin kotiin päästyäni heitin neuleen koneeseen muiden valkoisten kanssa, mutta ottaessani pyykit koneesta oli neuleeseen ilmestynyt kolme mustaa, siis MUSTAA läikkää tismalleen näiden vesimeloniläikkien kohdalle. What?! No ei muuta kuin tahranpoistoon, Tabortia päälle ja liotus. Ei mitään vaikutusta. Kattila liedelle ja tahrojen keittäminen, ei vieläkään mitään. Uudestaan kattilaan ja tahranpoistoainetta, ei hievahdustakaan. Kokeilin soodat, suolat, vissyt ja maidot, mutta tahrat eivät reagoineet millään muotoa. Katselin kaappieni sisältöä, kunnes tempaisin viimein käteeni vessanpesuaineen (kloriittipitoinen) ja sivelin sitä tahrojen päälle reilun kerroksen. Ensipesulla ei tapahtunut mitään, mutta kun jätin neuleen muhimaan yön yli kloriittilitkuun, niin johan lähti. Siinä missä normaali luonnonkuituinen tuote olisi yön aikana todennäköisesti syöpynyt läpi, 100% muovi kesti käsittelyn varsin hyvin. Vitivalkoinen neule ja kaupanpäälle todella raikkaan kaakelin tuoksu.. Ikuisesti jäänee mysteeriksi, mikä kumma muutti ex-vesimelonimehut mustiksi. Harmillista, etten tajunnut ottaa kuvaa.

Ajatuksen kaiken maailman tahranpoistokikoista sain äsken keitellessä liedellä farkkupaitaani, jonka viikonloppuiset punaviinitahrat huomasin liian myöhään. Tiukassa olivat kuin täit tervassa eikä tahranpoistoaineista ollut apua. Niinpä heitin hihan kattilaan ja keittelin siellä aikansa, ja hyvin irtosi punkku poikineen. Vanhoissa punaviinitahroissa auttaa myös maidossa keittäminen tai vesi-booraksi-tahna, mikäli  pelkän suolan lisääminen on liian myöhäistä ja tahra on jo ehtinyt kuivua. Valkoviinilläkin lähtee sellainen puoli-kuivahtanut tahra, mutta eikös se ole hieman valkoviinin haaskausta..?

Kosmetiikankin parissa tapahtuu näitä odottamattomia kemiallisia reaktioita ja joskus on aivan mahdotonta sanoa, mistä ne johtuvat. Permanentin poispesun yhteydessä oli eräs kampaajataustainen luokkakaverini saanut veden muuttumaan violetiksi. Permanentin aineethan voivat reagoida todella vahvasti esimerkiksi kaivovedellä pestyihin hiuksiin, tämän vuoksi olisi aina hyvä käsitellä hiukset syväpuhdistavalla shampoolla ennen raskaita kemiallisia käsittelyitä – koskaan ei nimittäin voi tietää, mitä yllätyksiä sieltä tuleekaan ulos. Toinen selvittämättömäksi jäänyt mysteeri kävi eräällä labrakurssilla, jolla valmistettiin hoitoaineita (muistaakseni, joku emulsio joka tapauksessa) ja ajatus oli hieman sävyttää niitä pois valkoisesta. Jotkut värjäsivät aineensa punertaviksi, toiset sinertäviksi ja hienoja tuli. Yksi pari halusi hoitsikastaan lilaa ja laittoi sekaisin muutaman tipan punaista ja sinistä elintarvikeväriä. Tuotteeseen lisättäessä siitä ei suinkaan tullut lilaa, kuten voisi olettaa, vaan koko seos muuttui harmaaksi ja alkoi vaahdota aivan holtittomasti. Siinä sitä sitten porukalla kummasteltiin, mutta eipä muistaakseni tämäkään erikoisuus koskaan saanut ratkaisuaan.

shutterstock_68732062 (500x366)

Nyt on tauon verran joristu riittävästi ja aika ryhtyä taas toimeen. Oikeastaan tauon tarkoitus oli hieman lepuuttaa silmiäni, jotka kaipaisivat kipeästi näöntarkastusta, mutta jouduin harhateille blogin pariin. Koneella roikkuminen on aiheuttanut jatkuvan siristelyn tarpeen ja silmiä kuivaa ja polttelee, olisikohan siis aika hankkia ne lukulasit. En ole koskaan käynyt näöntarkastuksessa, koska näköni on aina ollut todella erinomainen. Kaiken päälle viikonloppuna vanhenen jälleen vuodella. Voi itku, vanhuus ei tule yksin kun näkökin lähtee. Ehkäpä jotkut päheet lasit toisivat mukanaan hieman uskottavuutta yliopistolla?

cat_glasses

Onko muilla jänniä kemikaalitarinoita jaettavaksi? Tai kenties lyömättömiä tahranpoistovinkkejä?

Mainokset

17 responses to “Kemikaaliarvoituksia

  1. Lisää tahranpoistovinkkejä! :D Oon nin tunari, et aina käy jotain!

    Mulla ei nyt taida olla mitään jänniä kemikaalitarinoita jaettavaksi :( Mutta oon menossa tänään Hjeronymus-hoitoon! Siinä laitetaan jotain happoa ymmärtääkseni, olis kiva tietää mitä, kasvoille. Sitten alkaa iho kuplimaan ja blub blub blub niin kaikki tali on kuplinut ihon syövereistä ihon pinnalle. Se on musta aika jännä juttu :D Ootko kokeillut? Ei kyl ehkä kuivaihoisille se paras juttu… :P

  2. Kokeile kosteuttavia silmätippoja ennen lukulaseja. Saattaa hyvinkin auttaa ja on halvempaa kuin kakkulat :)

    • Kokeilin juu, eivät pirulaiset auttaneet vaikka kuinka toivoin :( On siis jo vähän pidemmän ajan ongelma ollut, kai tämä vuosien koneella nököttäminen on tehnyt tehtävänsä!

  3. Tässä on kemikaaliylläri kolmen vuoden takaa
    http://kantapoyta.wordpress.com/2010/06/21/kemikaaliyllari/
    ”valkoisesta vaatteesta ei kannata alkaa puhdistaa tahraa kloriitilla pesemättä vaatetta ensin” Kyllä otti päähän! :-D

    • Huh, apua! Enpäs ole törmännyt koskaan tai tullut ajatelleeksi! Kaikista väreistä vielä punainen, kas kummaa kun ei violetti kun se tuntui olevan kaiken pahan alku ja juuri .D Onneksi sait paitasi puhtaaksi.

  4. Kloriitti on muuten aivan liian tuju aine kotikäyttöön. Siis sille ei mielestäni ole tarvetta muualla kuin sairaalaympäristöissä tms, joissa pinnoista pitää saada bakteerittomia/viruksettomia. Nykyisinhän nimenomaan ei tähdätä tällaiseen bakteerittomuuteen kotiolosuhteissa, kun allergiat ym. yleistyvät jatkuvasti. Kloorin tarpeettomuuden opettivat myös Marttojen ekopesuainekoulutuksessa, mikä on täysin järkeenkäypää. Tahrojen poisto lienee oma taiteen lajinsa, mutta pääsääntö on, ettei mitään saisi kuivattaa kiinni pintaan saati laittaa tahraisena (ilman että on puhdistettu/kostutettu tahranpoistoaineella) esim. kuumaan pesuohjelmaan pesukoneeseen. Näin lika palaa taatusti kiinni tekstiilin kuituihin. Itse en enää käyttänyt vuosiin markettien (ylikansallisia) tahranpoistoaineita, vaan ekopesuaineista löytyy oivia ja toimivia versioita. Nyt mulla käytössä Ecoverin tahranpoistogeeli. Helppo annostell ja toistaiseksi poistanut kaikki vastaan tulleet tahrat hyvin :)

    • Käytänkin kloriittia vain just valkoisten vaatteiden pelastamiseen tarpeen tullen. Mulla on _paljon_ valkoista, koska kesällä käytän oikeastaan pelkästään sitä väriä.

      • Samoin! Kloriittia on mulla kyllä pullo tuollaisen vessanpesuaineen muodossa aina kaapissa, kun hiuksia värjäilee kotona niin kloriitilla lähtee (mun mielestä) parhaiten kaakeleista irti. :)

  5. Mitens sappisaippua??

  6. Veri lähtee tuoreeltaan hyvin pois, kun huuhtelee tekstiiliä kylmän veden alla. Kuivuneen veren pois huuhtominen onkin sitten jo haasteellisempaa, mutta saa sittenkin vähintään osan pois, ja hyvällä tuurilla pyykkikoneessa haalistuu loput veks :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s