Monthly Archives: marraskuu 2013

Kemikaalikimara lapsiperheille

Minulle tarjottiin luettavaksi Kemikaalikimaran Anja Nysténin uusinta teosta Kemikaalikimara lapsiperheille. Arvostan suuresti Anjan asiantuntemusta ja tartuin tietysti heti tarjoukseen. Kirja tipahti postiluukustani paria päivää myöhemmin ja laitoin sen tuohon pöydälle odottelemaan. En kuitenkaan heti keksinyt lähestymistapaa kirjaan, koska aihe ei kiinnostavuudestaan huolimatta ole itselleni aivan päivänpolttavan ajankohtainen. Oikeastaan ei todellakaan ajankohtainen, piiruakaan, joten katselin sitä vähän aikaa puoliksi epäluuloisena – toisaalta kuitenkin tiesin sen sisältävän hurjan paljon kiinnostavaa tietoa, josta olisi minulle hyötyä vähintään ammatillisesta näkökulmasta. Päätin koulukiireiden keskellä odotella lukuinspistä hetken. Eipä tarvinnut kuitenkaan montaa hetkeä odotella. Sain nimittäin vähän aikaa sitten kuulla ilouutisia: minusta tulee todella rakkaan ystäväni tulevan kevätvauvan kummitäti.

Näin myös Kemikaalikimara lapsiperheille muuttui yhtäkkiä erittäin ajankohtaiseksi, sillä olen tämän ystäväni ihonhoitopulmia ratkonut jo pidemmän aikaa. Selvisipä syy ihmeelliselle atooppiselle ekseemalle, jonka syytä en kertakaikkiaan keksinyt. Pirulainen tiesi olevansa raskaana, mutta antoi minun rauhassa kummastella ihottumaansa. Tartuin kirjaan siis aivan uudella innolla, iskin maanisen kummitädin suojeluvaihteen silmään ja aloin kahlaamaan teosta läpi.

WP_20131125_001 (714x1000)

Ensiksi on sanottava, että kirjan ei todellakaan ole tarkoitus olla kuiva, kaikenkattava kemikaalien ensyklopedia. Sitä etsivä valitkoon jonkun muun kirjan. Sen on tarkoitus kerätä ymmärrettävään muotoon perustietoja sellaisista aiheista, jotka aiheuttavat mediassa ja kuluttajissa enemmän tai vähemmän massahysteriaa jatkuvasti. Tässä tavoitteessaan kirja onnistuu mielestäni enemmän kuin hyvin. Kun kirjoitetaan aiheesta (kemia), joka suuressa osassa ihmisiä herättää joko a) ikäviä koulumuistoja, b) suurta ymmärtämättömyyden tunnetta, c) vielä suurempaa kiinnostuksen puutetta tai d) hirvittävää kuolemanpelkoa, on kirjoitustavalla ja tyylillä tärkeä merkitys. Asiat pitää osata ilmaista selkokielellä ja jos mahdollista, kiinnostavalla tavalla. Kirjoittaja onnistuu tässä mielestäni erinomaisesti tuomalla itsensä lukijan kanssa samalle, inhimilliselle aaltopituudelle. Aiheeseen johdatellaan arkipäivän asioiden ja tilanteiden myötä, jolloin aiheesta täysin ulapallakaan oleva lukija ei tukehdu kemiaähkyyn ja vaivu epätoivoon. Anja Nysténin vahvuus on aina ollut kyky objektiiviseen kerrontaan: kuten Kemikaalikimara-blogin slogankin toteaa, ilman hypeä ja hysteriaa. Taito, joka itseltäni kyllä välillä puuttuu aivan täysin, ehkäpä juuri siksi arvostan sitä muissa. Objektiivisuutta siis, hysteerinen en yleensä ole ollut.

Aiheilla on kirjassa mielestäni mainiot mittasuhteet ja kirjan hieman erilainen rakenne etenee loogisesti. Kuulen jatkuvasti kommentteja, miten porukkaa jopa kiinnostaisi lukea aiheesta, mutta kun ei ole selkokielistä suomalaista kirjallisuutta, jota jaksaisi lukea nukahtamatta. No nyt on tilaisuus, tarttukaa siihen. Tässä erinomainen ajatus joululahjaksi melkein kelle tahansa. Kirjan nimestä sen verran, että älkää vieroksuko sitä samalla tavalla kuin itse alkuun vieroksuin. Teoksessa on hurjan paljon tietoa niin lapsiperheille, lapsettomille, yksineläjille, kommuuniasujille kuin kaikille muillekin maan ja taivaan väliltä. Jokainen meistä elää kirjassa esitetyt ikävaiheet ja mikäpä estää kiinnostumasta vaikkapa siskon, ystävän tai naapurin kemikaalikuormasta.

Kuten Anja itse kirjoitti, ”eteeriset öljyt, vauvatalkki, inkivääri, lastenhuoneen sisustus, säkkituolit, epiduraalipuudutus tatuoituun selkään, sadeasut, piippaavat lelut, D-vitamiini, vieroitusvalmisteet, vaipat, pehmoleluvuoret, remonttitarvikkeet, huuhteluaineet, muoviastiat, sormivärit, rakennekynnet, lävistykset, hiusvärit ja paljon, paljon muuta–”. Hophop kirja käteen ja viisastumaan!

Teoksen hinta n. 27-29 €, saatavilla mm. Booky, Teos, AdLibris

Pikakelaus

Taas vaihteeksi nopea päivitys viimeaikojen tapahtumiin.

Olen estenomi, jee! Valmistuin marraskuun alussa, paperit on kourassa ja opinnäytetyö kansitettu.

WP_20131105_04420131105193949 (678x1200)

Lomogram_2013-11-25_04-12-40-PM

Tarkoitukseni oli jossain määrin tuoda opinnäytetyön kirjoitus osaksi blogia, mutta eihän se jostain syystä taas onnistunut. Osa siinä on saamattomuutta ja osa sitä, ettei vaan ehtinyt. Loppupeleissä rykäisin opinnäytetyön kasaan muutaman päivän aikana, joten siinä ei paljon blogia kirjoiteltu. Lisäksi olin tietysti viime minuutilla kaikkien valmistumisilmoitusten ja muiden kanssa, joten kunnialla loppuun asti. Ehkäpä jos alan nyt tässä vaiheessa suunnittelemaan farmasian kandin tuomista osaksi blogia, niin siitä vaikka yhden tai kaksi välivaihdepostausta saa aikaiseksi. Tekele ei vielä löydy Theseuksesta, mutta kirjoittelen siitä tarkemmin sitten ajan kanssa kun ilmestyy.

Syy täydelliseen blogin välikuolemaan on nykyisissä opinnoissa. Kun päivittäinen kosketuspinta kosmetiikkaan puuttuu täysin, on yleensä aivan liian väsynyt alkaakseen keksimään uusia kiinnostavia juttuja. Lääkeaineiden rakeistuksen tärkeys ei ehkä ole ihan prioriteettilistan ykkösenä. Joitain tuttuja asioita on opinnoissa tullut jo vastaan; esimerkiksi emulsiotyyppejä käytiin läpi lääkevalmistekurssilla. Myös labratyöt ovat alkaneet tohinalla ja siellä kyllä huomasi aiemmasta kokemuksesta olevan huomattavasti apua. Alla olevassa kuvassa esittelemme ylpeinä täydellisesti onnistuneita titrauksia! Toivottavasti käytännön tekeleen jälkeen titrauslaskutkin alkaisivat sujua hieman sutjakkaammin.

Lomogram_2013-11-25_04-28-00-PM (576x1024)

Suurin ero Laurean labratöihin löytyy yllätysyllätys käytetyistä aineista, sillä siinä missä estenomi-labratöissä käytetyt aineet olivat yleensä vaarallisuudeltaan veden luokkaa (kosmetiikka kun on yleisesti ottaen melko mietoa), on tuolla tasot täynnä pääkallonkuvilla varustettuja purkkeja. Hetkeksi pitää siis aina pysähtyä miettimään, että mihin voi tarttua ja minkä kanssa, esim. rikkihappo kun hulahtaa passelisti läpi paksummastakin hanskasta. Ja nahasta.

Stylebookin sivuilla on muuten tänään juttua INCImixistä, esimerkiksi tämänhetkiset top5 lempituotteeni sekä pahin kauneusmokani. Stylebookiin kannattaa käydä tutustumassa, idea on mielestäni nimittäin aivan loistava. Sivuston ideana on kerätä yhteen kaikki kauneusalan ammattilaiset, sillä jokainen tietää kuinka hakuammuntaa on kirjoittaa googleen ”kampaaja helsinki” ja alkaa selata epätoivoisena listaa. Ammattilaisille puolestaan sivusto on oiva tilaisuus esitellä omia vahvuuksiaan. Tutustumaan siis, stylebook.fi!