Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2014

Iho-ongelmia.. taas!

Oivoi minä ja nahkani taas. Itku, vinku ja parku. Ajattelin, että ranskalaisesta kalkkivedestä päästyäni ajoittaiset iho-ongelmat helpottaisivat taas, mutta ei. Kasvojeni iho on koko elämäni ollut varsin hyväkuntoinen ja olen aina viihtynyt hyvin ilman meikkiä. Viime syksystä asti vasemmassa nenän- ja leuanpielessä on kuitenkin majaillut sitkeä näppyläihottuma, joka ei vain millään ole lähteäkseen. Blogin yleisestä linjasta poiketen ajattelin vähän jakaa näitä iho-ongelmiani, koskaan ei tiedä, että mistä se ratkaisu sitten löytyy.

Ongelma on siis konkreettisesti tämännäköinen.

WP_20140131_006 (746x1000)

Ei mikään kohtuuton ja melko helppo peittää. Eikä nyt haittaa elämänlaatuani mitenkään, MUTTA todella ärsyttävä. Suurin ongelma lienee se, että se on ollut tuossa samassa siunatussa paikassa kohta puoli vuotta. Ei leviä, ei lähde pois. Mikään ei tunnu vaikuttavan sen olemassaoloon. Edes luottotuotteeni kortisonivoide ei ole tehonnut siihen. Olen monesti sanonut, että jos ei kortisonilla lähde niin ei millään. Vitsillä tietysti, mutta oikeasti se kyllä auttaa ihan kaikkeen. Olen käyttänyt mietoa kortisonivoidetta viikon kuureina, koska olen kyllä tietoinen sen muista vaikutuksista. Vaikutus liittyy lähinnä ihon ohenemiseen ja sitä kautta hieman näennäiseen paranemiseen, mutta heti lopetettuani tilanne palaa ennalleen.

Sitten niitä syitä arpomaan. Ensin ajattelin, että kyseessä on ihan rehellisesti välillä hieman riehakkaaksi yltyneen opiskelijaelämän tuoma muutos elintavoissa. Tuli syksyllä ehkä hieman normaalia enemmän käytyä jossain, ja kieltämättä ensimmäinen syksy oli opiskelujenkin kannalta melko rankka. Stressiperäinen ja hieman huonoista elintavoista johtuva siis, ajattelin helpottuvan joululomalla ja muutenkin ajan kanssa. Vaan kun ei helpottanut.

Oli mietittävä muita vaihtoehtoja. Kuten aiemminkin blogissa mainittu, on minulla nuorempana ollut ongelmaa päänahan seborrean kanssa. Päänahassa tuo ei ole aikoihin enää vaivannut, mutta isällänikin on sitä välillä esiintynyt kasvoissa. Myös seborrea villiintyy stressistä ja tuo kohta kasvoja olisi sille hyvin ominainen ilmenemispaikka, joten vaihdoin normaalit näppyläongelmat seborreaepäilyyn. Seborrean paras hoito on pesu + rasvaus, jota olen kyllä jatkuvasti harrastanut. Google oli ystävä ja paljasti tämän seuraavan oljenkorren eli terva-pihkasalvan. Se on antiseptinen ja auttaisi rauhoittamaan seborreaa. Luomukauppaan siis. Tällainen löytyi.

WP_20140115_003 (709x1000)

WP_20140115_010 (1000x656)

Hyi karmeus mikä haju, tämän olisi pakko tehota. Ei tehonnut. Käytin sitä pari viikkoa. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kauemmin, mutta en enää kestänyt tuoksua savustetulta pekonilta.

Lisää arvauksia. Mieleeni tuli ruusufinni, joten lähdin etsimään siitä tietoa. Lievimmillään näppylät olivat vähän samanhenkisiä, mutta koska minulla ei ole couperosa-ihoa eikä juuri muitakaan oireita, niin en jotenkin ruusufinniinkään jaksa uskoa. Siihen pitäisi siis liittyä jonkinlainen ihon leimahtaminen punaiseksi ym, sellaista ei ole yhtään. Lisäksi en tiedä, voiko ruusufinni edes olla tuolla tavalla vain yhdessä nurkassa kasvoja. Ainakaan mistään ei löytynyt tietoa kasvojen osittaisesta ruusufinnistä, vaan kaikki lähteet esittivät kuvia ja tietoja koko kasvojen keskiosan kattavista näppylöistä.

Uudet aseet käyttöön. Palataan epäilyksissä johonkin ihon sekalaiseen häiriötilaan, jossa muutama näppy vaivaa ja muutoin iho on loistokunnossa. Koska luomun tielle on lähdetty, niin jatketaan sillä. Suolaa siis! Moni on löytänyt selittämättömiin näppylä-ihottuna-laikkuongelmiinsa avun rehellisestä suolasta. Marssin taas luomukauppaan noutamaan ruususuolaa, koska normaali ruokasuola ei tähän tarkoitukseen sovi. Suolat veteen ja sitten tahna nassuun, kylläpä tuntui muuten jännältä. Vähän kihelmöi, ei kuitenkaan sattunut. Jätin noille sijoilleen yöksi.

WP_20140131_018 (624x1000)

Tässä tilanteessa ollaan paraikaa. Eli suolakuuria edessä muutama viikko ja sitten katsotaan mitä tapahtuu. Nyt kääntyisinkin lukijoista löytyvien iho-eksperttien puoleen: onko kellään edes mitään arvauksia tai mahdollisia lisävinkkejä? Mitä kannattaisi kokeilla? Lääkäriin on mielestäni turha lähteä tuollaisen muutaman näpyn kanssa. Ongelma kuitenkin selvästi kumpuaa hieman syvemmältä, sillä näpyt eivät liiku ihon luontaisen uusiutumisprosessin myötä. Syön monipuolisesti ihan kaikkea, joten mistään puutostilasta ei ole varmasti kysymys. Luulisi, että jos kyse olisi jostain yleisestä ravitsemuksellisesta jutusta, niin ongelmia olisi muuallakin kuin tuossa yhdessä suupielessä. Sama pätee johonkin kosmetiikasta johtuvaan yliherkkyyteen – puolessa vuodessa luulisi ongelman jo levinneen tai muuttuneen johonkin suuntaan.

Pidemmittä puheitta, arvauksia otetaan vastaan!

Mainokset

Myyntiväittämien villi länsi

Kirjoitin opinnäytetyöni kosmetiikan laitetutkimuksesta, tarkemmin biofysikaalisesta sellaisesta. Biofysikaalisilla menetelmillä tutkitaan ihon  tai hiuksen rakennetta ja toimintaa fysikaalisia menetelmiä hyödyntäen. Esimerkkejä biofysikaalisista mittauksista ovat esimerkiksi ihon rasva- ja kosteuspitoisuus sekä kosteuden haihtuminen ihon pinnalta (TEWL – transepidermal water loss). Uskottavuuden lisäämiseksi näitä testejä käytetään yhä enemmän – ja onpa noita kosteusmittareita näkynyt ilmestyvän ihan kosmetiikkamyyjienkin käyttöön osastoille.

Näitä tutkiessani törmäsin oletettavasti myyntiväittämiin, ja vaikka luulisi ehkä toisin, niin ne todellakin ovat lailla säädeltyjä. Ongelma ei siis todellakaan ole esitetyissä väitteissä, vaan laitetutkimuksen sääntelyn puutteessa. Tässä seuraavassa juttua myyntiväittämistä ja niiden todentamisesta. Teksti on jokseenkin suoraan kopsattu opinnäytetyöstäni, joten kieli on ehkä hieman totuttua konstailemattomampaa ja asiallisen kuivakkaa, heh. Täytyi ottaa ilo irti laillisesta copy+pastesta.  Jutun ei ole siis tarkoitus olla kattava kuvaus kaikesta, vaan tiivistelmä erilaisista väitteistä muutamine esimerkkeineen. Tämä väitejuttuhan on yksi mainonnan villi länsi, kattavaan juttuun ei riittäisi edes kymmenen gradua.

Kosmetiikan markkinoinnissa käytettyjen väitteiden todentaminen, ”claim substantiation”, on melko tiukasti säädeltyä ja väitteet täytyy pystyä osoittamaan todeksi. Väitteet voidaan pääsääntöisesti jakaa viiteen eri tyyppiin:

  • Kliinisiin tutkimuksiin perustuvat väitteet, joiden tarkoitus on luoda tuotteelle tieteellistä uskottavuutta
  • Suorat ja epäsuorat väitteet tuotteen turvallisuudesta
  • Väitteet, jotka sisältävät määrittelemättömiä termejä, kuten esimerkiksi ”hypoallergeeninen”, ”dermatologisesti testattu”, ”luonnollinen” ja ”orgaaninen”
  • Väitteet, jotka käyttävät eksoottisia termejä samankaltaisissa tuotteissa yleisesti esiintyvistä ainesosista
  • Yleiset tehokkuusväittämät

Edellä kuvatut väitteet esiintyvät usein tuotteiden mediamainonnassa esimerkiksi televisiossa, radiossa, internetissä sekä painetussa mediassa. Myös pakkauksissa ja myyntimateriaaleissa, kuten esitteissä ja myyntitelineissä, olevat tekstit lasketaan väitteiksi.

Väitteiden osoittaminen todeksi on nimensä mukaisesti prosessi, jossa osoitetaan esitettyjen väittämien olevan lainmukaisia ja oikeita. Kosmetiikka-alan muuttuminen muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana on pakottanut myös väitteiden todentamisen kehittymään. Huomattavasti kasvaneen kilpailun vuoksi myös markkinoinnilliset toimenpiteet jatkavat radikalisoitumistaan. Tämän vuoksi valtiovallat ovat viime aikoina ottaneet entistä merkittävämmin osaa kuluttajien suojelemiseen valheelliselta markkinoinnilta.

getty_rm_photo_of_womans_hands_product_label
kuva: webmd.com

Väitteen todentamiseen vaadittavat toimet riippuvat esitetystä väitteestä sekä markkina-alueen lainsäädännöstä. Jotkut väitteet vaativat fysikaalista olomuotoa määrittäviä mittauksia. Näin esimerkiksi, kun väitetään tuotteen X olevan paksumpi ja täyteläisempi kuin tuote Y. Vastaavasti ainemäärän muutosta koskevat väitteet, kuten ”tuote X sisältää ainetta Y 50 % enemmän”, ovat todennettavissa sisällöllisellä analyysillä. Väitteet, kuten ”vähentää hikoilua X %” taas vaativat kliinisen tutkimuksen taakseen. Kuluttaja- ja paneelitesteillä puolestaan voidaan perustella väitteet, kuten ”tuoksuu paremmalta” tai ”jättää ihon puhtaamman tuntuiseksi”.

Väitteet, kuten esimerkiksi ”vedenkestävä” tai edellä mainittu hikoilun prosentuaalinen väheneminen vaativat taustalleen lainsäädännön tai kosmetiikan kansallisten kattojärjestöjen määrittämät testausmenetelmät. Tämä koskee kuitenkin vain hyvin pientä joukkoa myyntiväittämiä. Usein kosmetiikkatuotteiden markkinoinnissa käytetyt väittämät ovat yksilöllisempiä: ne voivat koskea esimerkiksi määrällistä muutosta, kuten ”30 % kosteutetumpi iho”. Tämän tyyppisten väitteiden testaukselle tai todentamiselle ei ole olemassa laissa säädettyjä standardeja. Väitteille täytyy toki olla olemassa jonkinlainen taustatutkimus, mutta teoriassa se voi olla melkein mitä tahansa.

Joissain tapauksissa erillisiä testejä ja mittauksia ei tarvita, vaikka väite koskisi raaka-aineen tehokkuusväittämää tai toimintatapaa. Valmistaja voi liittää tuotteeseen väitteen, kuten ”sisältää ainetta X, joka on vuosisatoja ollut tunnettu rauhoittavista vaikutuksistaan”. Lauseen muodostuksessa täytyy olla tarkka, mutta tällainen väite on mahdollista todentaa yleisellä katselmuksella raaka-aineen käytöstä alalla. Myös esimerkiksi väite, kuten ”huuhtoo epäpuhtaudet pois ihostasi” ei välttämättä vaadi taakseen todennusta kyseisen tuotteen kyvystä toimia juuri esitetyllä tavalla. Tässä tapauksessa taustalta voi löytyä esimerkiksi kirjallisuutta pinta-aktiivisten aineiden toiminnasta ja misellien muodostuksesta. Misellit sitovat sisäänsä epäpuhtauksia ja vievät ne pois iholta. Tällaiset tapaukset ovat hyvin marginaalisia, mutta mahdollisia ja paljon käytettyjä, kun vain valitaan oikeat sanamuodot.

Myyntiväitteet voidaan luoda joko ennen tuotekehitystä tai tuotekehitysprosessin jälkeen. Molemmissa tapauksissa on kuitenkin oletettavaa, että väite on luotu ennen kuin puoltavat testaukset on suoritettu loppuun. Tyypillisesti väite luodaan ensimmäisenä ja sen jälkeen sille suoritetaan tarvittavat todeksi osoittavat mittaukset. Esimerkiksi vertaileva väite ”tuote X kosteuttaa paremmin kuin Y” voidaan todentaa seuraamalla yleisemmin käytettyjä standardisoituja testimenetelmiä tai kokeilemalla jotain muuta haluttua testimenetelmää. Testejä voidaan myös muokata yrityksen tarpeisiin sopiviksi.

Yleinen virhe testauksia tehdessä on käyttää kontrollituotteita, jotka eivät ole valideja. Usein tutkittavia tuotteita verrataan alueisiin, joille tuotetta ei ole levitetty (”no-treatment area”). Kun testataan esimerkiksi voiteen vaikutusta ihoon, ei ole yllättävää, että mikä tahansa kosteusvoide vaikuttaa ihon kuntoon positiivisesti verrattuna täysin hoitamattomaan ihoon. Tällöin testaaja asettaa tilanteen, jossa tutkittava tuote ei voi epäonnistua. Kontrollituotteita olisi hyvä olla useampi, jotta voidaan varmistua juuri sen tuotteen tehokkuudesta verrattuna vastaaviin muihin tuotteisiin.

Sellaista juttua tänään. Teoriassahan tästä voi vetää päätelmän, että vika ei tosiaan ole mainonnan säätelyssä, vaan konkreettisen taustavalvonnan puutteessa. Toisaalta kaikki ymmärtänevät, että jonkun virallisen tahon mahdollisuus valvoa kaikkia ryppyväittämiä yms. olisi kertakaikkiaan mahdottomuus. Oravanpyörä, minkäs teet. Toisinaan vaaditaan itse toimeenryhtymistä: näin tekivät hiljattain Kemikaalikimaran Anja ja Ekokampaaja-blogin Johanna. Lue lisää täältä.

Ihoon imeytymisen ihmeellisyys

Nyt käsittelyyn aihe, joka aiheuttaa suuresti mielipiteiden jakautumista eli erilaisten aineiden imeytyminen ihoon. Tähän törmää jatkuvasti, moni nimittäin jopa varoo käyttämästä kosmetiikkatuotteita, sillä pelkää niiden humpsahtavan elimistöön tuosta noin vain. Onnekas totuus kuitenkin on, että mitä syvemmälle luonnontieteissä mennään, sen selvemmäksi käy jopa imeytymisen mahdottomuus.

Moni edustaa ajatusmallia, jonka mukaan kaikki iholle laitettavat aineet imeytyvät elimistöön ja sitä kautta verenkiertoon. Yksi perusteista on muun muassa se, että syöpäkasvaimista on löydetty parabeeneja, jotka ovat kosmetiikan yleisimpiä säilöntäaineita. Näin siis parabeenien on oltava peräisin iholle laitettavasta kosmetiikasta. Toinen hyvin yleinen peruste on, että nikotiinilaastarit (ja ylipäätään lääkelaastarit) eivät toimisi, jos kaikki aineet eivät imeytyisi. Ajatuskulku siis seuraava: yksi aine imeytyy verenkiertoon –> kaikki aineet imeytyvät verenkiertoon. Väärin, todella väärin.

Laurea-aikoinani meillä oli viimeisenä vuonna todella kiintoisa luentosarja, jonka kävi pitämässä kosmetiikkakemian guru Alex Westerberg. Yksi luentokerroista käsitteli ihoon imeytymistä, jonka luennoitsija aloitti mielestäni hyvin tyhjentävällä esimerkillä. Asetetaan ajatukseksi lähtökohta, että aineet todella imeytyisivät ihoon ja verenkiertoon. Otetaan vati, joka täytetään vodkalla. Jos laitat jalkasi vodkakylpyyn ja pidät niitä siellä vaikka pari-kolmekin tuntia, pitäisi tulla humalaan, eikös? Vaan kun et tule. Alkometrillä ei saada aikaan pienintäkään värähdystä vodkakylvyn jäljiltä. Eikä voida väittää, että kantapäissä on niin paksu nahka, ettei siitä mene mikään läpi. Varpaanväleissä ja jalkapöydässä on todella ohutta ihoa, niistä kyllä menisi läpi jos olisi mennäkseen.

Lähtökohta on, että mikään yli 500 daltonin (~1 nanometri) kokoinen aine ei imeydy. Etanoli on hyvin yksinkertainen ja molekyylipainoltaan pieni (46,07) aine, joten se periaatteessa täyttää imeytymiselle asetettavat vaatimukset. Jalkakylvystä olisi siis teoriassa pitänyt humaltua. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole, sillä aineella täytyy olla liuta muitakin ominaisuuksia, jotta se saataisiin imeytymään. Tämähän tietysti pätee vain terveeseen ihoon. Mikäli ihoa mekaanisesti kulutetaan esimerkiksi hankaamalla, pintakerros vaurioituu ja verinahka tulee nopeasti vastaan. Myös sähkövirralla voidaan parantaa imeytymistä, mutta keskitytään nyt tähän passiiviseen imeytymiseen.

Asia on siis oikeastaan juuri toisinpäin, kuin mitä ihmiset yleisesti pelkäävät. Tähän olen törmännyt myös nykyisissä opinnoissa, nimittäin imeytyminen on myös lääketeollisuuden suuria ongelmia. Ei ole todellakaan helppoa saada imeytymään lääkeaineita edes ruoansulatuskanavasta, saati sitten terveestä ihosta. Ihmisellä on tietynlainen ja tietynrakenteinen iho ihan selvästä syystä. Sen tehtävä on suojata elimistöä. Elinympäristössämme on paljon kosmetiikkatuotteita vahvempia myrkkyjä jatkuvasti läsnä, eivät nekään mene ihosta ees taas kuten tykkäävät. Eivät todellakaan.

Tullaan siihen kysymykseen, että miksi lääkelaastarit sitten toimivat? Palataan ihon rakenteeseen. On tietenkin totta, että jotkut aineet pystyvät imeytymään iholta. Imeytymiseen vaikuttaa olennaisesti aineen monet ominaisuudet, ensisijaisesti molekyylikoko ja lipidiliukoisuus. Harvalla aineella on sellaiset ominaisuudet, että ne saadaan ihosta läpi ongelmitta. Todella harvalla. On toki joitain aineita, jotka voivat olla jopa vaarallisia, kuten jotkut hyönteismyrkyt ja liuottimet, mutta tällaisia helposti imeytyviä aineita ei kosmetiikassa juurikaan ole. On otettava huomioon myös lakiseikat, nimittäin kosmetiikkatuote ei saa imeytyä verinahkaan asti. Ei saa. Sellaisia tuotteita ei siis lähtökohtaisesti edes tehdä. Se, että vartalovoide kosteuttaa ihoa, ei ole imeytymistä. Se on ihon kuolleen päällikerroksen kosteuspitoisuuden lisäämistä. Suurin osa kaikista aineista pysähtyy ihon ”kuolleeseen” stratum corneum-kerrokseen. Mitä sille vartalovoiteelle sitten käy jos se ei kerran imeydy? Emulsiot voivat olla jopa 90% vettä ja niissä oleva vesi siis todellakin vain haihtuu ilmaan.

emulsion
kuva: stepbystep.com

Imeytyminen on siitä hankala sana, että se helposti sekoitetaan tähän aineiden pysähtymiseen ihon pintakerrokseen. Stratum corneum kulkee englanniksi nimellä ”horny layer” (suorahko käännös latinasta), joka kuvaa hyvin sen ominaisuuksia. Suomeksi tämä marrasketenä tunnettu kerros koostuu sarveistuneista keratinosyyteistä, joista kaikkein pintapuoleisimmat hilseilevät pois tasaiseen tahtiin. S.c.-kerroksen solukko on siis kuollutta. On tärkeää ymmärtää erottaa toisistaan ihon adsorptio ja absorptio. Adsorptio on juuri tätä pintakerrokseen pysähtymistä. Pintakiinnittyminen olisi varmaan hyvin kuvaava sana. Adsorptio ei ole imeytymistä. Absorptio puolestaan on sitä rehellistä imeytymistä eli aineiden kulkua kerrosten läpi.

Lääkeaine puolestaan saa ja sen on tarkoituskin imeytyä. Tästä syystä lääkeaineet on formuloitu sellaiseen muotoon, missä ne pystyvät imeytymään ihoon. Sekin on todella kovan työn takana. Laastarin ”hautova” vaikutus myös parantaa imeytymistä. Myös saunominen lisää ihoon imeytymistä, tästä syystä lääkelaastarit tulee poistaa saunaan mentäessä. Joillain liuottimilla kyllä pystytään parantamaan aineiden imeytymistä. Tunnetuin näistä on dimetyylisulfoksidi (DMSO), jonka käyttö voi kuitenkin aiheuttaa joitain ongelmia. Kosmetiikassa sen käyttö on kiellettyä. Kosmetiikkaa ja lääkevalmistetta ei voi eikä saa verrata keskenään, sillä niissä on taustalla ihan täysin eri aineet ja valmistusmekanismit. Lääkelaastareilla on myös omat tietyt paikkansa, koska vaikutus tosiaankin on melko pieni; se täytyy siis maksimoida. Muistaakseni esim. matkapahoinvointilaastarit kiinnitetään korvan taakse.

Summaus: kosmetiikka adsorboituu, lääkeaineet absorboituvat. Imeytymisen kanssa kannattaa luottaa siihen, että se on vähän liian vaikeaa toteutettavaksi. Mikäli joku kosmetiikkafirma keksii erinomaisesti verinahkaan imeytyvän litkun, niin kyllä se myydään lääketieteelle. Eikä koskaan voi liikaa korostaa sitä, että kosmetiikkaa ei ole tarkoitettu edes imeytyväksi, lainsäädäntö kieltää sen.

Kosmetiikan koulukunnat

Mahtavaa alkanutta vuotta! Uusi vuosihan aloitetaan aina parantamalla edellisen vuoden tapoja, täällä yritetään puskea juttua ulos vähän tiuhempaan tahtiin.

Nyt on luvassa lyhyt juttusarja erilaisista koulukunnista ja tieteen tekemisestä ylipäätään. Kosmetiikka-ala on nimittäin täynnä erilaisia koulukuntia. Koska kyseessä on tieteenala, vallitsee tälläkin alalla lukematon määrä erilaisia mielipiteitä, asiantuntijoita ja tutkimustuloksia. On aloja, joita tutkitaan hurjan paljon enemmän kuin kosmetiikka-alaa: otetaan esimerkiksi vaikka ravitsemusala. Jos aletaan summata yhteen, että kuinka monta kertaa vuodessa joku julistetaan vuoroin tappavaksi ja vuoroin elintärkeäksi aineeksi eri asiantuntijoiden toimesta, ei monellakaan varmasti laskupää riitä. Oliiviöljy vai rypsiöljy? Ehdottomasti voita vai ei todellakaan voita? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Keskustelu on todella fanaattista, jotkut voivat pyhittää koko elämänsä yhden ruoka-aineen tai tietyn ruokavalion puolustamiselle. Tämä vain esimerkkinä, kaikki tietävät mistä on kyse.

Kosmetiikka-alaa tutkitaan kansainvälisesti huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi lääketiedettä. Tavallaan ymmärrettävää, jokainen tietää miksi. Valitettavasti tämä johtuu osin siitä, että kosmetiikalla on muiden alojen silmissä tietynlainen hömpän maine. Sitä ei pidetä välttämättä niin arvossaan, että tutkimuksiin uhrattaisiin suurien puolueettomien tutkimusinstituuttien varoja – ne suunnataan lääketieteeseen ja vaikka juuri sinne ravitsemukseen. Tästä syystä suurensuuri määrä tutkimustietoa tulee isoilta kosmetiikkataloilta. Tämä on syytä aina ottaa huomioon, kun etsitään tietoa jostain kosmetiikkaa koskevasta aiheesta. Ei toki pidä ajatella, että kaikki tieto olisi väärää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kosmetiikkatalojen tutkimuksiin ei voi luottaa sokeasti – sieltä voi tulla välillä vähän kaikenlaista ulos. Toisaalta kosmetiikkajätit uhraavat tutkimuksiin todella isoja rahamääriä ja tuottavat jatkuvasti uutta, arvokasta tietoa ihon ja hiuksen toiminnasta. Puolueeton tutkimus ei toki automaattisesti tarkoita luotettavaa tutkimusta eikä ”puolueellinen” huonoa – tutkimuksen onnistumisen ja luotettavuuden määrää aina muu tiedeyhteisö.

Tähän törmäsin tehdessäni opinnäytetyötä. Lakihan määrää, että vääriä ja valheellisia myyntiväittämiä ei saa tuotteissa olla. Ne pitää tarvittaessa pystyä osoittamaan todeksi riittävin tutkimustuloksin. Tämäpä se onkin mielenkiintoinen asianhaara – mitä tarkoittaa riittävä tutkimustulos? Se riippuu väitteestä. Tämä on niin pitkä juttu, että naputan siitä erillisen tekstin piakkoin tämän jutun jatkoksi. Palataan kuitenkin näihin koulukuntiin.

Kosmetiikka on tieteenalana siitä hieman erikoinen, että alalla vallitsee tietynlainen sulkeutuneisuus. On kerran tutkittu ja opittu jotain ja sitten ajatellaan, että se on kiveen kirjoitettu. Tähän törmää joskus varsinkin ammatinharjoittajien parissa – eräs kampaaja väittää minulle edelleen, että silikonituotteista putoaa tukka päästä ja kaljuuntuu. Esimerkkejä on useita, tämä niistä yksi. Tieteen yksi perusperiaate on uuden tiedon etsiminen, vastaanottaminen ja sen mukauttaminen verrattuna nykytietoon. Kaikkein olennaisinta olisi kuitenkin hyväksyä, että kaikki nykytietokin voi olla täysin väärää. Sellaista päivää ei tule, että tiedettäisiin kaikesta kaikki ja jokainen asiantuntija olisi samaa mieltä asioista. Ei kertakaikkiaan tule.

97534151

Jutun pääajatus lähti siitä, kun tutkin blogin arkistoja. Huomasin, että hiustuotteista ja hiuksen toiminnasta on blogissa todella paljon vähemmän juttuja verrattuna ihoa koskeviin juttuihin. Kuulun siis selkeästi iho-koulukuntaan. Kirjoittelin hiusjuttuja aina välillä kun aihe tuli aiemmissa opinnoissa vastaan, mutta karu totuus on se, ettei hius kiinnosta minua läheskään yhtä paljon kuin iho. Ottaen huomioon, että hius on umpikuollutta ja kasvaa jatkuvasti, on iho mielestäni paljon kiehtovampi. Itselläni hiuksen kuntoon vaikuttaa kaikkein eniten sisäinen hoito enkä ole huomannut juuri eroa eri hintaisten tuotteiden välillä. Tykkään käyttää Tigiä, koska se tuoksuu hyvältä ja on kohtuullisen hintaista. Tämä voi osin johtua siitä, että kuontaloni on luonnonkihara ja olen laiska hiustenlaittaja, lopputulos on siis aina samanlainen.

Tästä on loistava aasinsilta iho-hius-koulukunnasta seuraavaan kategoriaan eli hintaan! Blogista välittyy arvatenkin suuntautumiseni hintapoliittisesti eli halvallakin voi saada  hyvää eikä kallis aina tarkoita parasta. Olen kokeillut semiedullisen kosmetiikan lisäksi luomua ja luksusta, näistä myös tulossa jutut erikseen. Mielipiteeni ei kokeilujen jälkeen ole muuttunut. Pysyn siis edelleen edullinen hinta-koulukunnassa.

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mihin koulukuntaan kuuluu ja miksi. Uskooko mitä tuotteiden kyljessä lukee vai eikö vastaavasti usko ihoa tai hiusta voitavan edes kosteuttaa? Mistä hakee uutta tietoa ja miksi? Piakkoin tulossa juttu aineiden imetymisestä ihoon. Tämä on sellainen asia, joka aiheuttaa todella paljon mielipiteiden jakautumista ja välillä pelkoakin.