Kosmetiikan koulukunnat

Mahtavaa alkanutta vuotta! Uusi vuosihan aloitetaan aina parantamalla edellisen vuoden tapoja, täällä yritetään puskea juttua ulos vähän tiuhempaan tahtiin.

Nyt on luvassa lyhyt juttusarja erilaisista koulukunnista ja tieteen tekemisestä ylipäätään. Kosmetiikka-ala on nimittäin täynnä erilaisia koulukuntia. Koska kyseessä on tieteenala, vallitsee tälläkin alalla lukematon määrä erilaisia mielipiteitä, asiantuntijoita ja tutkimustuloksia. On aloja, joita tutkitaan hurjan paljon enemmän kuin kosmetiikka-alaa: otetaan esimerkiksi vaikka ravitsemusala. Jos aletaan summata yhteen, että kuinka monta kertaa vuodessa joku julistetaan vuoroin tappavaksi ja vuoroin elintärkeäksi aineeksi eri asiantuntijoiden toimesta, ei monellakaan varmasti laskupää riitä. Oliiviöljy vai rypsiöljy? Ehdottomasti voita vai ei todellakaan voita? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Keskustelu on todella fanaattista, jotkut voivat pyhittää koko elämänsä yhden ruoka-aineen tai tietyn ruokavalion puolustamiselle. Tämä vain esimerkkinä, kaikki tietävät mistä on kyse.

Kosmetiikka-alaa tutkitaan kansainvälisesti huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi lääketiedettä. Tavallaan ymmärrettävää, jokainen tietää miksi. Valitettavasti tämä johtuu osin siitä, että kosmetiikalla on muiden alojen silmissä tietynlainen hömpän maine. Sitä ei pidetä välttämättä niin arvossaan, että tutkimuksiin uhrattaisiin suurien puolueettomien tutkimusinstituuttien varoja – ne suunnataan lääketieteeseen ja vaikka juuri sinne ravitsemukseen. Tästä syystä suurensuuri määrä tutkimustietoa tulee isoilta kosmetiikkataloilta. Tämä on syytä aina ottaa huomioon, kun etsitään tietoa jostain kosmetiikkaa koskevasta aiheesta. Ei toki pidä ajatella, että kaikki tieto olisi väärää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kosmetiikkatalojen tutkimuksiin ei voi luottaa sokeasti – sieltä voi tulla välillä vähän kaikenlaista ulos. Toisaalta kosmetiikkajätit uhraavat tutkimuksiin todella isoja rahamääriä ja tuottavat jatkuvasti uutta, arvokasta tietoa ihon ja hiuksen toiminnasta. Puolueeton tutkimus ei toki automaattisesti tarkoita luotettavaa tutkimusta eikä ”puolueellinen” huonoa – tutkimuksen onnistumisen ja luotettavuuden määrää aina muu tiedeyhteisö.

Tähän törmäsin tehdessäni opinnäytetyötä. Lakihan määrää, että vääriä ja valheellisia myyntiväittämiä ei saa tuotteissa olla. Ne pitää tarvittaessa pystyä osoittamaan todeksi riittävin tutkimustuloksin. Tämäpä se onkin mielenkiintoinen asianhaara – mitä tarkoittaa riittävä tutkimustulos? Se riippuu väitteestä. Tämä on niin pitkä juttu, että naputan siitä erillisen tekstin piakkoin tämän jutun jatkoksi. Palataan kuitenkin näihin koulukuntiin.

Kosmetiikka on tieteenalana siitä hieman erikoinen, että alalla vallitsee tietynlainen sulkeutuneisuus. On kerran tutkittu ja opittu jotain ja sitten ajatellaan, että se on kiveen kirjoitettu. Tähän törmää joskus varsinkin ammatinharjoittajien parissa – eräs kampaaja väittää minulle edelleen, että silikonituotteista putoaa tukka päästä ja kaljuuntuu. Esimerkkejä on useita, tämä niistä yksi. Tieteen yksi perusperiaate on uuden tiedon etsiminen, vastaanottaminen ja sen mukauttaminen verrattuna nykytietoon. Kaikkein olennaisinta olisi kuitenkin hyväksyä, että kaikki nykytietokin voi olla täysin väärää. Sellaista päivää ei tule, että tiedettäisiin kaikesta kaikki ja jokainen asiantuntija olisi samaa mieltä asioista. Ei kertakaikkiaan tule.

97534151

Jutun pääajatus lähti siitä, kun tutkin blogin arkistoja. Huomasin, että hiustuotteista ja hiuksen toiminnasta on blogissa todella paljon vähemmän juttuja verrattuna ihoa koskeviin juttuihin. Kuulun siis selkeästi iho-koulukuntaan. Kirjoittelin hiusjuttuja aina välillä kun aihe tuli aiemmissa opinnoissa vastaan, mutta karu totuus on se, ettei hius kiinnosta minua läheskään yhtä paljon kuin iho. Ottaen huomioon, että hius on umpikuollutta ja kasvaa jatkuvasti, on iho mielestäni paljon kiehtovampi. Itselläni hiuksen kuntoon vaikuttaa kaikkein eniten sisäinen hoito enkä ole huomannut juuri eroa eri hintaisten tuotteiden välillä. Tykkään käyttää Tigiä, koska se tuoksuu hyvältä ja on kohtuullisen hintaista. Tämä voi osin johtua siitä, että kuontaloni on luonnonkihara ja olen laiska hiustenlaittaja, lopputulos on siis aina samanlainen.

Tästä on loistava aasinsilta iho-hius-koulukunnasta seuraavaan kategoriaan eli hintaan! Blogista välittyy arvatenkin suuntautumiseni hintapoliittisesti eli halvallakin voi saada  hyvää eikä kallis aina tarkoita parasta. Olen kokeillut semiedullisen kosmetiikan lisäksi luomua ja luksusta, näistä myös tulossa jutut erikseen. Mielipiteeni ei kokeilujen jälkeen ole muuttunut. Pysyn siis edelleen edullinen hinta-koulukunnassa.

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mihin koulukuntaan kuuluu ja miksi. Uskooko mitä tuotteiden kyljessä lukee vai eikö vastaavasti usko ihoa tai hiusta voitavan edes kosteuttaa? Mistä hakee uutta tietoa ja miksi? Piakkoin tulossa juttu aineiden imetymisestä ihoon. Tämä on sellainen asia, joka aiheuttaa todella paljon mielipiteiden jakautumista ja välillä pelkoakin.

Mainokset

2 responses to “Kosmetiikan koulukunnat

  1. Juttu kynsilakan ohentimista olis kiva. Olin ihan pöyristynyt kun kynsituotteiden maahantuoja sanoi asetonin sopivan hommaan, oma kokemus ei näin ole vaan lakasta saa yhdellä kerralla toimivaa mutta sitten se venyy ja paukkuu. Eikö ohentajan tarkoitus kuitenkin ole palauttaa lakan koostumusta lisäämällä siihen siitä haihtuneita aineita? Näin ainakin ohentajien incejäkin selaamalla päättelisi. Mutta minä olin kuulemma asian suhteen se jälkeenjäänyt..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s