Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2014

Luomun lähteillä

Vihdoin tämäkin juttu, vastahan se on ikuisuuden pyörinyt luonnoksissa. Mitään suurta Raamatun totuutta ei ole luvassa, lähinnä omaa pohdintaani aiheesta ja arvoista. Välillä on hyvä aina muistuttaa, että tämä on yhden ihmisen henkilökohtainen blogi ja jutut täällä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni asioista. Ei siis kannata ottaa itseensä, jos satun olemaan eri mieltä jostain asiasta X. Tämä ei ole mikään valtion virallinen tietolähde. Absoluuttisia totuuksia on maailmassa hyvin vähän ja niistä kovinkaan moni ei ole valitettavasti osunut kosmetiikka-alalle. Tieto myös muuttuu jatkuvasti, joten hyvin piankin asiat voivat olla aivan toisin, kuin nyt väitetään. Se selviää sitten. Kaikkein eniten toivon asioiden herättävän keskustelua ja tiedon lisääntymistä. Tämän lyhyen julistuksen jälkeen asiaan!

Luomukosmetiikka – luonnonkosmetiikka – luonnonmukaisuus.. Sain aimo potin luonnontavaraa, kun opponoin viime vuonna luonnonkosmetiikkatuotteen tuotekehitysprosessia kuvanneen lopputyön. Ja siellähän oli minulle suurilta osin myös paljon tuntematonta asiaa. Rehellisesti voin sanoa, etten olisi osannut aiemmin kertoa ihan täysin oikeita luomukosmetiikan ja luonnonkosmetiikan määritelmiä ja miten ne eroavat toisistaan. Osasin kuvailla kumpaakin, mutta tuli opittua myös paljonpaljon uutta.

Luonnonkosmetiikasta toivotaan juttuja jatkuvasti. Totuus on, ettei minulla ole siitä kovinkaan paljon sanottavaa, koska en luonnonkosmetiikkaa juurikaan käytä tai seuraa alaa aktiivisesti. En ole koskaan löytänyt luonnonkosmetiikan tuomaa lisäarvoa, koska en henkilökohtaisesti näe synteettisten aineiden olevan huonompia. Luonnonkosmetiikassa käytetään paljon myös etanolia, joka tuntuu ajoittain nahassani epämiellyttävältä ja joidenkin luonnon raaka-aineiden mukanaantuomat vahvat tuoksut ovat myös liikaa makuuni. Lisäksi on vielä hinta, nimittäin opiskelijabudjetilla käytän ylimääräiset mieluummin muuhun kuin kosmetiikkaan, lisäksi olen bongannut itselleni hyvän tuotearsenaalin jo edullisesti. Mutta! Olenpa tökännyt kertaallen sormeni ripsiliimakippoon empiirisen tutkimuksen nimissä, joten päätin, ettei ne luonnonlitkut minua saisi hengiltä. Toimeen siis. Onhan se nyt vähintään kohtuullista, että jos louskutan täällä kosmetiikasta, niin pitää olla edes jotain sanottavaa kaikista asioista.

Aloitetaan lyhyellä määritelmällä luonnonkosmetiikasta ja luomukosmetiikasta. Nämä kaksi menevät iloisesti sekaisin jatkuvasti. Ensin luonnonkosmetiikka, jonka perusperiaate on se, ettei periaatetta oikeastaan ole. Kosmetiikkateollisuudessa ei ole konkreettista määrittelyä termille luonnonkosmetiikka ja se on totuus. Luonnonmukaista ja luomua viljellään mainonnassa huolettomasti, koska varsinaista lakia ei asiasta ole. Yleisesti ottaen luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan kosmetiikkaa, joka on luonnollista alkuperää. Loogista. Huomioon otetaan tuotteen vaikutukset ympäristöön kaikilta osin, käytettyjen raaka-aineiden lisäksi esimerkiksi pakkaus ja hävittäminen. Luonnonkosmetiikka ei saa sisältää synteettisiä hajusteita, väriaineita, säilöntäaineita, antioksidantteja tai UV-filttereitä, vaan niiden tilalla on käytettävä luonnollista alkuperää olevia raaka-aineita. Kiellettyjä ainesosia ovat kaikki kosmetiikka-asetuksen 1223/2009 positiivilistojen aineet eli liitteet IV-VI. Kun otetaan huomioon, että monet positiivilistojen aineet ovat peräisin luonnosta, on tämä ehkä välillä hieman kummallista.

Lainsäädännön puuttuessa rehottavaa bisnestä on yritetty suitsia erilaisilla ekosertifikaateilla, jotka nekin ovat loppupeleissä puhdasta bisnestä. Sertifikaatteja on monia erilaisia ja tarvittaessa niitäkin voidaan yrityksissä keksiä itse. Mikä tahansa logo tuotteen kyljessä ei siis missään tapauksessa ole merkki ehdottomasta autuudesta. Sertifiointi voi maksaa hunajaa, joten pienillä valmistajilla ei ole aina mahdollisuutta tunnettuihin sertifikaatteihin, vaikka tuotteet olisivatkin putipuhtaita ja parhaita mahdollisia. Osa taas ei periaatteesta halua sertifioida. Myös sertifikaattien vaatimukset vaihtelevat, joten aikamoinen soppahan tässä on kasassa.

No luomu sitten. Ajatellaan, että määritelmä luomulaatuisille kosmetiikkatuotteille on, että tuotteet on tuotettu käyttämättä torjunta-aineita, keinotekoisia lannoitteita tai synteettisiä kemikaaleja. Tähänkään asiaan ei ole lainsäädännöllä mitään sanottavaa, joten sertifikaatit ovat ainoa mahdollinen tie varmistua luomulaatuisuudesta. Jälleen kerran vaatimukset vaihtelevat, usein luomulaatuisten raaka-aineiden prosentuaalisen määrän osalta. Ilman sertifikaattia taas ei voida todistaa, onko tuote oikeasti luomua vai ei. Hankalaa ja monimutkaista, siis aivan loputon viidakko. Luonnonkosmetiikka ei ole automaattisesti luomua ja jos luomutuotteeseen lisätään luonnonkosmetiikassa kiellettyjä aineita, se ei ole enää luonnonkosmetiikkaa. Nämä kaksi eivät siis ole toistensa synonyymejä eikä kumpikaan käsite ole toisen alla.

Mistä tämä sitten sai vihdoin kipinän testailla luonnonkosmetiikkaa? Jaan kanssanne nyt yhden loistavan ja yhden kammottavan kokemuksen luonnonkosmetiikan parissa. Samainen ystäväni, jonka lopputyön opponoin, kiikutti aiemmin minulle lahjaksi purkin vartalokuorintaa, koska olin valitellut Ranskan reissun jälkeistä kuivaakin kuivempaa ihoa. Siis vartalokuorintaa kuivaan ihoon? Kyllä. Jos joskus olen rakastunut palavasti, niin silloin viime vuoden keväällä, kun epäilevin käsin avasin Flow Kosmetiikan kookos-sitruuna himalajansuola-kuorinnan ja länttäsin epäilyttävää suolakidemömmöä iholleni. Suoraan luottotuotteeksi, KIITOS Minna! Tämä on täydellinen tuote, kannattaa kokeilla. Kuorintaominaisuus on ihan perusluokkaa, oikein hyvä, mutta paras osa tuotetta on se uskomaton pehmeys ja kosteutus, jonka se jättää iholle. Tämä lienee peräisin mm. kookosöljystä ja skvalaanista, jotka molemmat ovat oikeita kosteuspommeja. Skvalaanin alkuperäkin on eritelty, erinomaista. Ei tarvitse voidepurkkiin tarttua tämän jälkeen.

INCI: Butyrospermum Parkii Butter, Cocos Nucifera Oil, Olive Oil Squalane, Cetearyl Glucoside, Cetearyl Alcohol, Citrus Limonum Oil, Cocos Nucifera Extract, Grapefruit Seed Extract, Rosmarinus Officinalis Leaf Extract, Limonenekookos_sitruuna

Kuva lainattu flowkosmetiikka.fi, oma purkkini on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Näin alkoi tutustumisretkeni luonnonkosmetiikan parissa. Seuraavaksi päätin tarttua in-Cosmetics-messuilta saatuun BalanceMe:n kasvoöljyyn. Kasvoöljyistä oli täälläkin puhetta joskus viime talvena, kun pohdittiin kovilla pakkasilla iholle jäätyvän kosteusvoiteen korvaajaa.

Voi pettymysten pettymys. En tiedä onko pahinta haju vai koostumus vai meneekö tuomio 50-50 molemmille. Haju oli yhdistelmä havua, tervaa ja etanolia, silmiä kirveli. Koostumus oli todella paksu ja öljynaamio oli kasvoilla vielä monen tunnin päästä. Levitykseen käytettävä pipetti oli surkeuden multihuipentuma. Hautasin sen syksyllä kaapin perälle ja säästin paukkupakkasia varten. Kaivoin sen uudestaan esiin, kun kasvovoiteen tilalle oli löydettävä vaihtoehto perioraalidermatiittia hoitaessa. Ajattelin mielessäni, ettei kukaan ole varmasti halunnut öljystä tarkoituksella tämän hajuista, joten sen on pakko olla ainesosiensa puolesta vähintään mikrobeja tappava. Listasta löytyykin ainakin siankärsämöä, joka on lääkekasvinakin käytetty moniparantaja. Öljy ei tehnyt iholleni ollenkaan huonoa, päinvastoin, mutta en vain pitänyt sen koostumuksesta. Enkä siitä loputtomasta rasvaisuudesta iholla. Ilolla siis luovun sen käytöstä löydettyäni iholle sopivan voiteen. En toki voi tuomita öljyä itsessään huonoksi (pipetti kyllä oikeasti on umpisurkea, toivottavasti maanantaikappale), joten todella tymäkkää kasvoöljyä etsivälle tämä varmasti on erittäin mieleinen. Pullon kyljessä on merkintä 100% natural origin eli täyttä tavaraa siis!

WP_20140628_003 (565x1000)

INCI: Prunus amygdalus dulcis (sweet almond) oil, Vitis vinifera (grape seed) oil, Aleurites moluccana (kukui) nut oil, Simmondsia chinensis (jojoba) oil, Rosa canina (rosehip) fruit oil, Mauritia flexuosa (buriti) oil, Moringa oleifera (moringa) seed oil, Camellia oleifera (camellia) oil, Tocopherol (vitamin E), Anthemis nobilis (Roman chamomile), Styrax benzoin (benzoin), Achillea millefolium (yarrow), Rosmarinus officinalis (rosemary) extract, Limonene, Linalool, Geraniol, Citronellol

En tiedä voiko tätä seuraavaa nimittää luonnontavaraksi tai edes luomuksi, mutta ainakin hyötykäyttöä se on. Otetaan enemmän välikevennyksenä. Tässä lähituotettu luomukuorinta eli 3 päivää keittimessä kuivaneet kahvinpurut. Voin todeta, ettei tuoksu ole enää niin huumaava kuin vastakeitetyssä kahvissa, mutta aina kannattaa kokeilla. Tempaisin purut suodattimesta, kaadoin vähän öljyä sekaan, lätkäisin iholle ja aloitin reippaan kuorinnan. Lopputulos: ihan kiva, ei moitittavaa ja tuoksukin oli ihan ok. Tuomio kuitenkin: roskaa, koska suihkukaapin putsauksessa meni triplasti kuorintaan kulunut aika.

WP_20130823_003 (500x282) WP_20130823_012 (500x355)

Miksi mielestäni synteettiset ainesosat sitten ovat yhtä hyviä? Maailmassa on paljon mielipidekysymyksiä, joissa totuus ei ole koskaan niin tai näin, vaan asettuu johonkin välimaastoon. Jokaisen tehtävä on sitten punnita niitä omia odotuksiaan, elämänkatsomustaan ja arvojaan ja sen jälkeen asettaa oma mielipiteensä haluamaansa kohtaan. Henkilökohtaisesti minulle arvokkaita asioita ovat tieteellinen tutkimus ja tuotekehitystyö, tuotteen sopivuus omalle iholleni, hinta ja saatavuus. Kaikkien näiden kohdalla synteettisesti tuotettu normikosmetiikka vetää mielestäni pidemmän korren. Aine on sama, jos sen kemiallinen rakenne on sama, huolimatta tuotantotavasta. Jos sitten haluaa välttää niitä aineita, jotka luonnonkosmetiikassa on kielletty automaattisesti, on tilanne tietenkin eri. Tällöin suuntaisin itsekin luonnonkosmetiikkahyllylle ja olisin varmasti valmis maksamaan ekstraa. Itse en kuitenkaan koe tarvetta näitä vältellä, koska aineet ovat mielestäni turvallisia. Mikäli tieto muuttuu, niin olen tietysti valmis muuttamaan mielipiteitäni uusinta tietoa vastaavaksi.

Toisaalta ymmärrän täysin luonnonmukaisten tuotteiden käyttäjien mielipiteet ja heille arvokkaat asiat. Jos jossain, niin tässä vastakkainasettelussa tullaan siihen periaatteeseen, ettei voida väittää asioiden olevan mustavalkoisia.  Itse väitän, että ekologisestakin näkökulmasta katsottuna hyvä synteettinen voi olla parempaa kuin huono luomu. Ongelma on, että huomattavasti normikuluttajaakin tietoisemman tallaajan on silkka mahdottomuus tietää kaikkia määritteitä voidakseen arvottaa tuotteet oikein. Vaikka siis sanon esimerkiksi tuotekehitystyön olevan minulle tärkeää, enhän millään voi tietää sen todellista määrää tuotteen takana. Tämä sama pätee myös luonnonmukaisiin tuotteisiin: on mahdotonta tietää, kuinka paljon enemmän tai vähemmän jotain määrettä tuotteessa lopulta on. Mikä siis on hyvää synteettistä ja mikä on huonoa luomua, siinäpä vasta pulma. Täyden totuuden keksijälle Nobel luvassa.

Kemikaalikimarassa oli viime syksynä hyvä kirjoitus aiheella ”Mitä et halunnut tietää luonnonkosmetiikasta”. Kirjoitus ei ole suinkaan puolueellinen, vaan pohtii luonnonkosmetiikan väittämiä samasta näkökulmasta, kuin normikosmetiikkaa. Usein luonnonkosmetiikka kantaa harteillaan jonkinlaista sankarin viittaa, eikä siellä puolella viliseviä mainoslupauksia ehkä tuomita yhtä herkästi kuin tavallisten tuotteiden lupauksia. Kannattaa lukaista myös jutun kommentit, siellä on todella mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Erityisesti silmääni nappasi kommentti, jossa lukijan mielestä kosmetiikan käytön välttäminen on synonyymi luonnonkosmetiikan suosimiselle. Todella kiehtovaa huomata eri ajattelutapojen monimuotoisuus ja kuinka ihmiset tulkitsevat asioita eri tavalla.

Jatkan tätä tutustumiskierrosta myöhemmin luksuskosmetiikan pariin, joka itselleni on vähintään yhtä kaukaista kuin luonnonkosmetiikkakin. Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia normikosmetiikasta sekä luonnonkosmetiikasta ja luomukosmetiikasta. Ovatko erot ja määrittelyt selviä ja millä perustein valitset tuotteet hyllystä?

Mainokset

Allergiatesteissä

**EDIT 28.6. Lisäsin siedätys-esimerkkiin tarkentavan kuvauksen siitä, mitä tarkoitin. Osa otti esimerkin (ja tekstin) hieman liian konkreettisesti ja piti sitä allergikkoja halventavana. Tämä ei suinkaan ollut tarkoitus, vaan yritin sanoa, että jos vain yhdestä tai parista aineesta tulee oireita, niin kaikkia saman ryhmän aineita ei välttämättä tarvitse karsia pois. Jos taas iho oireilee kaikista aineista, niin kyllä maalaisjärkikin kertoo lopettamaan niiden käytön. On hyvä muistaa, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja kirjoitus koskee vain kosmetiikkakemikaaleja. Tekstiä ei voi liittää koiriin, koivuihin, homeisiin eikä astmaan. Oman lääkärin antamia ohjeita tulee aina ensisijaisesti noudattaa, joten mikäli lääkäri on allergiatestin jälkeen todennut, että kaikki hajusteet pois niin se tarkoittaa, että kaikki hajusteet pois. Kiitos!**

Allergisuus on tänä päivänä verrattavissa jo muoti-ilmiöön. Varsinkin Suomessa ihmiset ovat allergisia tai ainakin yliherkkiä lähes kaikelle, vähintäänkin iho on herkkä. Törmään tähän allergiahypeen niin usein, että se tavallaan alkaa jo hämärtyä ja todellisesta ongelmasta tulee sumua. Vaikka porukka itse diagnosoi olevansa allergisia milloin millekin, oikeasti allergistenkin määrä lisääntyy jatkuvasti. Erilaiset kemikaaliallergiat tosiaan yleistyvät ja tuovat kantajilleen ongelmia; mistä löytää sopivia tuotteita?

Paras ystäväni sai hiljattain allergisen leiman papereihinsa. Tuomiota edelsi lievä silmätulehdus, jota seurasi silmämeikinpoistoaineen aiheuttama silmien kutina ja punoitus. Pian tämän jälkeen melkein mikä tahansa kasvoille laitettu kosmetiikka aiheutti naaman helakoitumisen, kutinan ja turpoamisen. Ei kaunis näky. Ensin ongelmaa ratkottiin kotiporukan voimin, lähipiiristä löytyy myös muita terveysalan ihmisiä. Kehotin puhdistamaan kasvot perusvoiteella tai oliiviöljyllä, mutta edelleen ongelma jatkui. Pian allergia oli jo siinä tilassa, että se LV:n superhellävarainen ja hajusteeton voidekin aiheutti reaktioita.  Onneksi allergialähete tuli nopeasti ja pian oli selkä täynnä testilappuja.

Sain hänen luvallaan julkaista muutaman kuvan siitä, miltä kemikaalien allergiatestaus näyttää. Tiesin aiemmin sen verran, että ihoon liimaillaan jotain lappuja, mutta itse toimitus on varmasti monelle aika hämärän peitossa. No tältä se näyttää! Selkään piirretään siis merkit, jotka osoittavat aineiden testauspaikat. Tarkoitus ei ole testata yhtä eikä viittä ainetta, vaan koko litania heitetään sitten samalla vaivalla. Kun aineet on tökitty nahkaan, koko komeus peitetään liimalapuilla, toisin sanoen olet puoliksi paketissa kun koko selkä on teipattu piiloon, jotta aineet saavat muhia rauhassa. Alla olevassa kuvassa näkyy selkään piirretyt merkit, tässä teippaukset on poistettu ja liimalappujen rajat ovat vielä näkyvissä. Punoitusta on joillain alueilla selkeästi. Puhelinkuvien laatu ei tuo reagoineita alueita parhaalla tavalla esiin, mutta esimerkiksi tuossa keskellä melko ylhäällä näkyy selkeä punainen läiskä.

altAtp5KkAuZit_xRoLAJ02YeGX3EhwU--2Rnf3zvW_qNAD_jpg (597x800)

Useampi päivä – noin viikko – pitää olla käymättä suihkussa tai hikoilematta, jotta testaus mene pilalle. Liimalaput irrotetaan muutaman päivän kuluttua laitosta. Oli kuulemma mukava viikon jälkeen saada juosta junaan ja päästä suihkuun.

Testilomakkeet sisältävät tiedot kaikista testatuista aineista sekä diagnoosit mahdollisista allergioista merkittynä kysymysmerkillä tai plussilla. Allergisen reaktion voimakkuuden perusteella allergia merkitään kolmella, kahdella tai yhdellä plussalla. Epäselvät tapaukset merkitään kysymysmerkillä. Ärsytysreaktiot merkitään IR:llä. Muut jäävät tyhjiksi.

altAuttacpqDW8Gkd96VI-UTkimpOUIrsifGdvm6t-A4C8K_jpg (597x800) altAvf0vlFns3LLFk0NFjZ6v5gmetfYL2hMh4VyDIbbhb67_jpg (597x800)

Pahin allergia oli hajusteille, joten niiden välttely on ensiarvoisen tärkeää. Muita allergioita oli mm. Kathon (metyyli-isotiatsolinoni). Koboltille löytyi epävarma reaktio.

On muuten todella hankala löytää sopivia tuotteita, kun allergioita on useampi. Varsinkin nestesaippuaa ja suihkugeeliä on metsästetty urakalla, yksi sopiva on löytynyt tähän mennessä. Siis sellaisia, joissa on hyvä saatavuus ja opiskelijabudjetille suotuisa hinta. Erikoismyymälöistä varmasti löytyy hyviä, mutta ne usein myös kustantavat melko paljon. Tällä hetkellä kaikille tuotteille on löytynyt ainakin yksi kohtuullinen, allergiaystävällinen korvaaja. Reaktioita tulee kuitenkin edelleen. Useimmiten ne ilmestyvät nopeina leimahduksina ylävartalon alueella esimerkiksi silloin, kun ystäväni nojaa sellaisiin kodintekstiileihin, jotka on pesty hajustetulla pesuaineella.

Tällainen on siis virallinen kosmetiikan ja kemikaalien allergiatestaus. Seuraavaksi päivän saarna. Allergiaa ei tule diagnosoida itse. Jos iho reagoi tuotteisiin, se ei ole automaattisesti allergiaa. Itse diagnosoitu parabeeniallergia menee 99,9 % tapauksista metsähallituksen puolelle. Myöskään pelkästään synteettisille kemikaaleille ei oikein voi olla allerginen. On mahdollista olla yliherkkä tai allerginen tietylle aineryhmälle, mutta se aineryhmä ei erottele keskeneään synteettistä tai luonnontuotetta. Aine on sama, jos sen kemiallinen rakenne on sama. Iho ei tunnista, onko se peräisin labrasta vai luonnosta.

Hajusteallergia ja -yliherkkyys herättävät paljon tunteita. Täytyy muistaa, että jos saa oireita jostain hajusteesta, ei välttämättä ole allerginen/yliherkkä kaikille hajusteille. Tässäkin tapauksessa väitän, että jos on allerginen esimerkiksi limoneenille, tulee oireita sekä synteettisistä että luonnontuotteista. Normikosmetiikassa puolestaan voidaan käyttää jonkin verran eri hajusteita, kuin luonnonkosmetiikassa. Tästä syystä joku voi ajatella olevansa allerginen tai yliherkkä synteettisille hajusteille, vaikka sitä itselle oireita aiheuttavaa hajustetta saattaa löytyä vain toisesta tuoteryhmästä. Eli siis: on kaksi tuotetta, joista vain toinen aiheuttaa iholle reaktioita. Molemmissa on ”parfum”:in lisäksi vaikkapa limoneenia ja linalolia. Et ole kummallekaan näistä allerginen tai herkistynyt, koska myös siitä toisesta tuotteesta tulisi tällöin oireita. Oireita aiheuttaa joku muu hajuste tai ainesosa, jota löytyy vain siitä toisesta tuotteesta. Kannattaa muistaa, että vain 26 hajustetta täytyy merkitä erikseen ainesosiin, vaikka potentiaalisia allergisoivia komponentteja on tämänhetkisen mielipiteen mukaan yli 60. Koska niin moni piiloutuu ”parfum”-nimen taakse, on mahdotonta lähteä arvailemaan syyllistä, mikäli vain jotkut hajusteet aiheuttavat oireita. Ei auta kuin kokeilla.

Mikäli vain jotkut hajusteet aiheuttavat oireita, ei ole myöskään viisasta vältellä kaikkia hajusteita. Tällöin riski sille, että elimistö kehittää lisää yliherkkyyttä, kasvaa. Jos karsii elämästään pois kaikki hajusteet, nenäkin herkistyy ja jatkossa yhä pienempi määrä aiheuttaa oireita. Pieni siedätyshoito on siis paikallaan, jotta elämä ei vaikeudu liiaksi. Siedätyshoidolla en siis missään tapauksessa tarkoita oireita aiheuttavien tuotteiden käyttöä VAAN jos on edelleen sellaisia (hajustettuja) tuotteita, jotka eivät aiheuta reaktiota, ei niiden käyttöä tarvitse lopettaa. Tämä esimerkki pätee kaikenlaisiin aineryhmiin, ei vain hajusteisiin. Jos huomaa esimerkiksi jollain säilöntäaineella tai surfaktantilla varustettujen tuotteiden aiheuttavan oireita, voi kokeilla muita säilöntäaineita tai pinta-aktiivisia aineita. Ei siis tarvitse suoraan siirtyä käyttämään pelkkää kananmunaa hiustenhoidossa.

Omat diagnoosit ovat siis ehdottoman kiellettyjä. Allergiaa ei ole, ennenkuin lääkäri on todennut sen allergiatestillä. Jos huomaa jonkun tuotteen aiheuttavan reaktioita, on se syytä vaihtaa toiseen. Ei silti kannata lähteä kovin tosissaan arvailemaan ainesosaluetteloiden perusteella oireiden aiheuttajaa, ellei se ole joku yleisesti tunnistettu allergeeni, joka systemaattisesti esiintyy kaikissa oireita aiheuttavissa tuotteissa – kuten vaikkapa PPD, Kathon tai jos iho reagoi kaikkien tuotteiden hajusteisiin. Mikäli oireet ovat häiritseviä, niin hop hop allergiatesteihin. Allergian oireet voivat pahentua, tämän vuoksi esimerkiksi kerran hiusväreistä oireita saanut ei saisi värjäillä enää uudelleen. Tuloksena voi olla anafylaktinen shokki ja siinä on sitten vitsit vähissä. On sellainen periaate, että allergisten ihmisten elimistöt kehittävät itselleen muita helpommin myös uusia allergioita. Kun allergia on virallisesti todettu, on helpompi löytää sopivia tuotteita ja estää oireiden syntyä.

Onko lukijoissa kemikaaliallergiatesteissä käyneitä? Mitä löytyi?

Pyhät perusvoiteet

Suurimmaksi osaksi apteekkikosmetiikka on profiloitumiskysymys. Tuotteiden aineita ja pitoisuuksia säätelevät samat lait kuin tavallistakin kosmetiikkaa eli asetus 1223/2009. Sivusin aihetta lyhyesti jutussa Steriiliä kosmetiikkaa, jossa toin esille myös näkökulman farmaseuttisten tuotteiden tuotantostandardeista, jotka voivat myös olla kosmetiikkaa korkeammat. Hyvin tekemisen kynnys saattaa siis olla matalampi, kun tuotanto-olosuhteet ovat valmiiksi huippuluokkaa. Tämä ei missään tapauksessa ole mikään viimeinen totuus, vaan mahdollisuus. Hyviä ja huonoja löytyy kaikista tuoteryhmistä.

Tänään pureudutaan vähän apteekin perusvoiteisiin, jotka tuntuvat olevan yhteiskunnan pyhä lehmä. Kyse on siis niistä hajusteettomista voiteista, joita apteekeissa on aina seinällinen kaikissa pakkauskoissa. Itselläni on melko vahva mielipide perusvoiteista ja se mielipide ei ole kovin kaunis. Tähän on useampi syy.

Syy 1. Olin lapsena atoopikko. Iho oli karmean kuiva ja aina ihottumalla. Sitä hoidettiin lääkärin määräämällä perusvoiteella ja kortisonilla 10 vuotta. Ei auttanut. No miksi ihmeessä rutikuivaan ihoon olisi auttanut tuote, jonka INCI näyttää tältä:

Aqua, Petrolatum, Paraffinum Liquidum, Cetearyl Alcohol, Ceteth 20 + säilöntäaineet.

Mitä lisäkosteutta tämä tuote mahdollisesti toisi ihoon? No ei yhtään mitään. Tuotteesta löytyy siis vettä, mineraaliöljyä, emulgaattoria ja muutamaa eri säilöntäainetta. Tässä ei ole tarkoitus syyttää mineraaliöljyä, ei suinkaan. Mutta kuten isäni tapaa sanoa, jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia. Mineraaliöljy säilyttää ihon kosteuden todella tehokkaasti, mutta ei se siellä hiekkapaperi-ihossa muutu kaivatuksi kosteudeksi. Sinne ihoon pitäisi myös viedä jotain kosteutta, jotta olisi jotain säilytettävää! Atooppisuus hävisi kokonaan sillä sekunnilla, kun ymmärsin heittää määrätyllä perusvoiteella vesilintua ja siirryin käyttämään voidetta, joka sisälsi mm. triglyseridejä ja keramideja. Kuiva iho on aina kuiva iho, mutta atooppista ihottumaa ei ole näkynyt vuosiin ja vain talvisin on tarpeellista rasvata ihoa useammin kuin kerran viikossa.

Tästä päästään taas sujuvasti edellisen jutun aiheeseen, eli täytyy hoitaa seurauksen sijasta syytä. Atooppisen ongelma on todella kuiva iho. Seuraus on mahdollinen ihottuma. Kuivaan ihoon ei auta kortisoni, vaan ihottuma uusii aina uudestaan. Ihon rasvatasapainon tukeminen parantaa ihon suojamekanismia, joka puolestaan ennaltaehkäisee ihottumia ja tulehduksia. Edellä kuvaillun tyyppisen perusvoiteen käyttämistä voisi ainakin minun silloisessa tilassani verrata tilanteeseen, jossa käärit kengänpohjan elmu-kelmuun ja odotat, että siitä tulee mehukas pihvi. Saa odotella.

Syy 2. Viime vuoden (2013) keväällä Laureassa oli vaihto-opiskelijana University of Arts:ista Lontoosta kosmetiikan kemian opiskelija, joka teki lopputyönään laajan ihotutkimuksen täällä meidän päässä. Tein kevään ajan assarin töitä tämän tutkimuksen parissa ja opin hurjasti kaikenlaista. Aluksi kehitettiin tuote (voide), joka jäljitteli ihon omaa rasvakoostumusta. Formuloinnin jälkeen valittiin tälle verrokkituote, mahdollisimman yksinkertainen ja yleisesti käytetty perusvoide. Koottin ryhmä tutkittavia, jotka käyttivät voiteita useamman viikon ja tänä tutkimusaikana osallistujien ihon kosteutta mitattiin labrassa laitteilla muutaman päivän välein. Melkoinen homma oli, mutta tulokset olivat myös päätähuimaavia. Formuloitu tuote toimi erinomaisesti ja toi ihoon huomattavasti lisäkosteutta hurjan jäätävässä helmikuussakin, eli kyseessä oli pahimmat mahdolliset testausolosuhteet.

Perusvoide puolestaan yllätti myös. Siitä ei ollut kertakaikkiaan mitään hyötyä ja mikä uskomattominta, se jopa huononsi koehenkilöiden ihon kosteutta koko tutkittavalla aikavälillä. Kaikki tutkittavat käyttivät siis molempia tuotteita (eri puolille kehoa) ja kukaan muu kuin kontrolloija ei tiennyt, missä purkissa oli mitäkin eli kyseessä oli perinteinen kaksoissokkotutkimusasetelma. Kehitetty tuote ei ollut minkään firman valmistama eikä tutkimuksen tekijä ollut minkään yrityksen palkkalistoilla, joten hänelle olisi ollut aivan sama, mikäli kehitetty tutkittava tuote ei olisikaan toiminut mitenkään eri tavalla, kuin kontrollituote. Tästä tutkimuksesta löytyy artikkeli täältä, käykääpä tutustumassa!

Tässä oli mielestäni ihan riittävät perusteet hieman nuivalle suhtautumiselleni perusvoiteisiin. Ei kuitenkaan voi yleistää. Perusvoiteissakin on eroja. Eroja on itseasiassa huomattavan paljon. Kannattaa kuitenkin huomata, että juuri missään muualla maailmassa ei myydä niin paljon tällaista ”voidepohjaa” kuin Suomessa. Voidepohjalla viittaan tähän aiemmin esitettyyn perusvoiteeseen, jonka ainesosalista on mahdollisimman yksinkertainen: lähinnä mineraaliöljy, vesi, emulgaattori ja säilöntäaineet. Englantilainen vaihtarikin (joka tätä nykyä toimii tuotekehittäjänä & kemistinä) oli kertakaikkiaan järkyttynyt ja ihmeissään siitä, miksi tällaista edes myydään saati siitä, että tällaiset perusvoiteet ovat tolkuttoman kalliita ainesosiinsa nähden.

Takaisin niihin eroihin. Jotkut ovat kyllä tosiaan ihan kohtuullisia kosteusvoiteita sisältäessään jopa ihan oikeasti kosteuttavia ainesosia, kuten kasviöljyjä tai vaikka meille suomalaisille tuttua ksylitolia, sekin kosteuttaa. Eroja on myös lääkäreissä, jotka kirjoittavat reseptejä perusvoiteista niitä tarvitseville. Reseptillähän tuotteet saa huomattavasti halvemmalla, eikä näillä perusvoiteiden hinnoilla kellään tule mieleen lähteä omin päin vaihtamaan kalliimpaan tuotteeseen.
88206441

On siis kai vähän onnen kauppaa, miettiikö lääkäri sen tarkemmin mitä määrää tai uskooko edes perusvoiteiden tehoon sen vertaa, että jaksaisi tutustua niiden sisällykseen. Perusvoiteita on Suomessa ihan ennätysmäärä, monia kymmeniä. Kai se olisi kohtuutonta odottaa kenenkään pysyvän kartalla niiden sisällöstä ja miksi toisaalta jollain olisi syytä epäillä tuotteen hyödyllisyyttä. Okkluusiokosteutus eli mineraaliöljyllä kosteuttaminen on perinteinen menetelmä, jota monet myös tietoisesti noudattavat. Okkluusio viittaa siis kosteuden haihtumisen estämiseen, mutta edelleen korostan sitä, että jos ihossa ei ole kosteutta, niin ei ole mitään suojeltavaa. Toki on muitakin muuttujia, jotka vaikuttavat perusvoiteiden valintaan. Kela valitsee korvattavat tuotteet ja jos jossain, niin siellä täytyy ottaa huomioon myös taloudellinen puoli. Vahvoilla ovat tietenkin edullisemmat tuotteet ja halvallahan ei aina välttämättä saa sitä parasta.

Miksi perusvoiteita tällaisella mahdollisimman yksinkertaisella sisällöllä on sitten tehty ja miksi niitä määrätään? On varmasti kaikenlaisia syitä, mutta yksi on hyvä siedettävyys. Esimerkiksi tuota minulle lapsena määrättyä perusvoidetta varmasti määrätään paljon siksi, että siinä ihon ei-haluttujen reaktioiden todennäköisyys on hyvin pieni. Ei siis tarvitse miettiä, aiheuttaisiko joku toinen voide herkälle iholle oireita, tämä ei todennäköisimmin aiheuta. Ongelmaton tilanne ei kuitenkaan ole, nimittäin muillekin kuin hajusteille ja säilöntäaineille voi herkistyä. Emulgaattorit ovat kasvava ongelma. Emulgaattorin tehtävä on siis sekoittaa toisiinsa vesi ja öljy niin, että muodostuu valkeaa emulsiota, joka ei hajoa takaisin vesi- ja öljyosiksi. Jos herkkäihoinen valelee itseään vuodesta toiseen tällaisella voiteella, joka ei sisällä juuri muuta kuin vettä, mineraaliöljyä ja emulgaattoria, niin ennenpitkää emulgaattorille voi herkistyä. Ja tämä sillä seurauksella, ettei perusvoiteesta ole välttämättä ollut iholle mitään apua.

Summaus. Joihinkin asioihin luotetaan sokeasti ja välillä tuntuu, että perusvoiteet ovat tällainen sokean uskon tuoteryhmä. Perusvoiteiden suurin ongelma lienee tutkimustiedon puute. Perusvoiteiden paremmuudesta ei ole virallista tutkimustietoa nimeksikään, vaikka teoriassa kyse on itsestäänselvästä asiasta. Siis että tuotteet, jotka sisältävät esimerkiksi keramideja, triglyseridejä tms ovat huomattavasti parempia kuin ne, jotka eivät sisällä. Tuo Laureassa tehty tutkimus osoitti eron olevan päätähuimaava. Tilanne on kuitenkin ehkä hieman paranemassa ja niitä keramideja summuita on pikkuhiljaa ilmestymässä purkkeihin enenevissä määrin. Tässä jutussa ei haluttu tuomita ketään tai osoitella sormella, vaan kiinnittää huomiota siihen, että perusvoiteissakin on suuria eroja. Kiinnitä siis huomiota siihen, mitä ihollesi lykkäät! Vuosien tulokseton itsensä uittaminen väärässä perusvoiteessa vie käyttäjän uskon myös oikeasti toimiviin tuotteisiin. Oikean tuotteen valinnalla voi päästä huomattavasti pienemmällä vaivalla.

Tästä päästään vielä sujuvasti pieneen loppupohdintaan siitä, onko voiteen (tai jonkun muun, esim. öljyn tms) käytöllä mitään hyötyä verrattuna siihen, ettei käyttäisi mitään. Tästä löytyy paljon koulukuntia, sillä jotkut eivät huomaa ihollaan mitään eroa, kosteuttivat sitä tai eivät. Eroja on tietenkin yksilötasolla eli jotkut tarvitsevat lisäkosteutta enemmän kuin toiset. Ihon näennäinen hyvä kunto ei kuitenkaan välttämättä kerro sen kosteustasapainosta. Yleisesti ottaen lisäkosteudesta on AINA hyötyä, ainakin pitkällä tähtäimellä. Ihon kosteutta pystytään myös lisäämään hyvinkin nopeasti, eli tilanne paranee tarvittaessa melko vauhdikkaasti. Erityisesti vanhetessa ihon kosteustarve lisääntyy jatkuvasti ja hyvin kosteutettu iho jaksaa kiinteämpänä pidempään. Eräässä toisessa ihotutkimuksessa oli osallistujana vanhempi rouva, joka kertoi lopettaneensa ihovoiteiden käytön, kun lääkäri oli kehottanut kolesteroliarvojen vuoksi välttämään rasvoja. Rouva oli ajatellut, että myös iholle levitetyt rasvat voivat päätyä veriarvoihin, joten oli varmuudeksi lopettanut kosteutuksen kokonaan vuosiksi. Iho oli todella kurjassa kunnossa ja silmämääräisestikin sen näki olevan kutiseva ja kiristävä. Ennalta-arvattavasti myös laitteilla mitatut arvot olivat huonot. Kuitenkin jo muutaman kerran lisätty kunnollinen kosteuttava perusvoide, joka sisälsi muistaakseni triglyseridejä, sai aikaan huiman eron sekä silmämääräisesti että laitemittauksissa ja iho palautui todella nopeasti varsin normaaliin tilaan.

Tällaista tänään. Mitä mielipiteitä teillä on perusvoiteista? Onko muita vuosia tuloksetta lätränneitä? Ovatko apteekin perusvoiteet mielestänne luotettavampia kuin vaikkapa marketin vastaavat?

Syytä vai seurausta, kumpaa laitetaan?

Lähes kaikille ilmaantuu jossain vaiheessa eloaan jonkinlaisia iho-ongelmia. Ihottumaa, näppylöitä.. mitä näitä nyt on. Jotkut voivat olla pidempiaikaisia riesoja, kenties pysyviäkin. Osa iho-ongelmista uusiutuu myös kovin helposti. Jos kamppailee jonkun kiusanhengen kanssa pidempään, tulee väistämättä jossain kohdin tilanne, kun haluaa suunnata lääkärille. Sieltä sitten kirjoitetaan reseptiä tähän ja tuohon.

Hyviä esimerkkejä vihulaisista on minulla kerrottavana useampikin, kuten tämä viimeaikainen perioraalidermatiitti ja sitä edellinen pitkäaikaistuttavani seborrea. Kummastakaan ei näy jälkeäkään tällä hetkellä, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö ainakin toinen vielä palaisi ilostuttamaan päiviäni jossain vaiheessa.

Olen seborreastakin täällä joskus kirjoittanut ja maininnut, että käytän sen hoitoon System4-sarjan Oil Cure-hiuspohjanaamiota. Kun seborrea todettiin joskus lukioaikana, hiuspohja oli kaameassa kunnossa. Lääkäri määräsi kaikenlaiset lääkelitkut ja liuokset, joista oikeastaan mikään ei juuri tuonut mainittavaa parannusta. Apu löytyi kuitenkin hetkessä tuosta hiuspohjanaamiosta, jolla ei missään tapauksessa ole minkäänlaisia lääkkeellisiä vaikutuksia seborreaa aiheuttavaa mikrobia kohtaan. Se auttaa hiuspohjaan, joka sittemmin korjaa itse itsensä. Nykyisin riittää ennaltaehkäisevä hoito n. kerran-pari vuodessa. Tuolloin ymmärsin, miten tärkeää on hoitaa seurauksen sijaan syytä. Seborreaa löytyy myös lähipiiristäni ja sehän tosiaan on jossain määrin perinnöllinen. Myös perheessäni on todettu lääkeliuosten riittämätön teho ja löydetty pysyvä apu Wellan SP-sarjan kuorivasta Shampeeling-shampoosta. Sen tarkoitus on poistaa hiuspohjasta kuollutta ihoa niin, ettei seborreaa pääse syntymään. Kerran muuta ihoakin kuoritaan, niin miksei hiuspohjaakin? Nerokasta. Pieni vaiva verrattuna lääkkeiden kanssa läträämiseen.

Siinä missä minulla kävi uskomattoman hyvä tuuri siinä, että lääkevoide tehosi perioraalidermatiittiin, ei monellekaan osu yhtä hyvä onni. Internetin syövereistä löytämistäni POD-tarinoista kumpuaa yhä uudestaan sama sanoma: ihmiset ovat muuttaneet elintapojaan tai ihonhoitorutiinejaan ja näin saaneet ihottuman kuriin. Se olisi ollut minullakin edessä, jos voiteen käyttö ei olisi tehonnut. Taas olisi pitänyt ryhtyä etsimään ja hoitamaan syytä, ei lääkitsemään seurausta. Sitä seurausta saa nimittäin usein lääkitä hamaan maailman tappiin asti.

Tätä samaa mentaliteettia voi soveltaa moneen paikkaan. Taiveihottuma vaivaa talvisin vähemmän niitä, jotka jaksavat tunnollisesti kosteuttaa ihoaan ympäri vuoden tai ainakin syksyn viilentyessä. Kyllä se kortisonivoide poistaa ihottuman, mutta ei pidä sitä poissa ilman kunnollisia ihonhoitorutiineja. Alkuperäisen syyn poistoon tulisi siis kiinnittää huomiota sen sijaan, että jatkuvasti läträä seurauksen hoitoon lääkkeitä. Onko muilla hyviä vinkkejä tuotteista/tavoista, joilla on saanut kuriin jonkin ikävän vaivan?

Loppuun vielä vähän tuoteasiaa. Olen käyttänyt nyt pelkästään A-Derman steriiliä voidetta kasvovoiteena ja sillä on POD pysynyt kurissa. En osaa sanoa, miten vaikuttaisi siirtyminen tavalliseen kasvovoiteeseen, mutta se testaus on pian edessä, nimittäin voidepurkki lähenee loppuaan. Aion ehdottomasti tehdä kokeiluja tavallisten voiteiden parissa. Jos huonosti käy, niin hätä ei ole kuitenkaan tämännäköinen; kaapissani odottaa valmiina uusi POD:lle, ruusufinnille & couperosa-iholle kehitetty voide Lierac Prescription. Sain tämän tuotteen maahantuojalta testattavaksi ihan hiljattain, kun siellä oli luettu iho-ongelmistani. En siis missään tapauksessa aio ”tuhlata” voidetta nyt kun iho on niin hyvässä kunnossa, vaan odottelen josko iho taas lähikuukausina alkaisi näyttää oireita POD:in palaamisesta. Viime vuonna POD ilmaantui elokuun lopulla ja monien  lukemieni kokemusten mukaan sillä on tapana palata tietyin väliajoin ja usein jopa samaan aikaan vuodesta. Halusin kuitenkin vinkata tästä voiteesta niille, jotka mahdollisesti juuri nyt etsivät uusia tuotteita edellä mainittujen vaivojen kanssa käytettäväksi. Tuote on vastikään lanseerattu ja sitä saa apteekeista. Onko jollain tästä muuten jo käyttökokemuksia? Minulla ei tosiaan tästä vielä mitään sanottavaa ole, mutta löytämieni arvioiden perusteella odotan kyllä testausta. En nyt sano, että toivoisin POD:in palaavan piiruakaan, mutta mikäli tavalliset kasvovoiteet eivät sovi, otan tämän heti testiin. Lisätietoa tuotteesta löytyy täältä, oli kerrankin mielestäni tuotu monipuolisesti esille tutkimustuloksia yms perinteisten mainoslauseiden sijasta. Alta löytyy INCI. Tämä ei siis missään tapauksessa ole mikään lääke, vaan on tarkoitettu vähentämään punoitusta ja sopimaan sellaisille, joiden iho ei normivoiteita mahdollisesti siedä.

lp_creme-anti-rougeur_1

WP_20140603_016 (921x1500)

Raportoin heti, kun pääsen tätä testailemaan. Jos joku on jo kokeillut, niin nyt tarinoita tulemaan!