Monthly Archives: maaliskuu 2015

Pikkupakkaamista

Kävipä tuuri. Työharjoitteluni alkamisen ja kevään viimeisen tentin väliin jää sopivasti reilun viikon mittainen rako, joten sain päähäni pakata laukkuni ja suunnata aurinkoon. Lähdemmekin siis Turkkiin huomenna! Täältä tullaan aurinko. Tämä tarkoittaa toki myös sitä, että kevään opinnot tosiaan ovat pulkassa ja kaikki on hyväksytysti suoritettu. Huh, helpotus.

Tässä riipiessäni tavaroitani kasaan ja tutkiessani matkavalmiudessa olevaa valtavaa kosmetiikkavuorta, sain ajatuksen hieman käytännönläheisemmästä jutusta. Oletko sinäkin sellainen, joka ostaa kustannussyistä shampoot ja hoitsikat litran pulloissa ja hajuvedet laivalta vähintään 50 ml pakkauksissa? Jos vartalovoidetta saa 500 gramman tankin, niin sellainen on ehdottomasti saatava. Yritähän niitä nyt sitten sovitella laukkuun viikon matkalle. Matkakosmetiikkapakkauksiahan on toki ollut myynnissä maailman sivu, mutta se yleisin myynnissä oleva melko kovasta muovista tehty pullo on mielestäni typerin pakkausmuoto ikinä. Sinne saa sisään ehkä hoitoaineen ja jonkun voiteen, mutta ulos niitä on turha haaveilla saavansa ainakaan siinä määrin, että pulloa voisi koskaan saada putsattua ja käytettyä uudelleen. Ei onnistu. Kertakäyttöisiksi ne ovat mielestäni aika tyyriitä, muistan sellaisesta setistä maksaneeni joskus kyllä ainakin 10€.

Vaihtoehtojakin kuitenkin löytyy! Sain Pakkaustukulta paketin pieniä purkkeja, pulloja ja tuubeja, jotka ovat täydellisiä matkaa ajatellen. Suurimmat suosikkini ovat ehdottomasti pienet suihkepullot, joihin saa haluamaansa lomatuoksua mukaan sopivan määrän ilman, että tarvitsee pelätä valtavan lasipullokompleksin hajoavan laukussa. Kevyisiin metallipurkkeihin saa mukaansa vaikka useammankin suosikkituotteensa, eikä tarvitse valikoida minkä niistä puolen kilon painoisista rasvatörpöistä roudaa mukanaan. Täydellistä.

alumiinirasia_100_ml_1_170x250
kuvat pakkaustukku.fi

Toki on aiemminkin käynyt mielessäni, että pakkauksia varmasti olisi saatavilla jostain tukusta, mutta mitäpä sitä jollain 100 kappaleen satsilla tekisi? Pakkaustukulta saa onneksi tilattua vaikka vain sen yhden kappaleen haluamaansa purkkia tai pulloa. Ja hinta liikkuu sitten siinä parissa kymmenessä sentissä, varsin budjettiratkaisu kaiken päälle. Voi laittaa elämän risaiseksi ja tilata vaikka kaksi.

Matkailun lisäksi kuljetan muutaman tuotteen arsenaalia mukanani laukussa päivittäin. Pikkuiset pakkaukset ovat erinomaisia tähänkin, eikä niitä alkuperäisiä tuotteitakaan tarvitse sitten etsiä kiireessä sadasta laukusta. Mikäli joukossa on kotikosmetiikkakemistejä, niin huulipuna- ja huulirasvahylsyt olisivat varmasti hyödyllisiä niihin kokkailuihin!

Nyt olisi aika heitellä viimeiset roinat laukkuun ja jättää tämä hyytävä maailmankolkka hetkeksi taakse. Adios!

Tuotteet saatu yhteistyössä blogin kautta.

Pillerit pilaamassa vesistöjä

Viimeaikaisista kosmetiikkaa koskevista jutuista laajimmin näkyvyyttä lienee saanut mikromuovi-asia. Tässä Kuningaskuluttajan jutussa on mielestäni hyvin esitelty asiaa mahdollisimman monipuolisesti. Moni on tästä jo kirjoittanutkin, joten tarkoitukseni ei ole sen tarkemmin paneutua mikromuovin ongelmiin. Monet kosmetiikkafirmat uudistavat rankemmalla kädellä muovisisältöisiä tuotteitaan, mikä tietenkin on erinomainen asia. Jatkossa kuorintatuotteissa nähtäneen esimerkiksi joitain selluloosajohdannaisia muovien tilalla.

No mutta tämä aasinsilta johdattaa hyvin päivän asiaan, nimittäin sekä uusimmassa Farmasia-lehdessä että Meidän Apteekki-lehdessä on laaja kirjoitus mikromuoveja paljon suuremmasta ekosysteemiin kohdistuvasta ongelmasta, nimittäin vesistöihin virtaavista lääkejäämistä. Suomessa lääkejäämien kertymistä ei vielä edes tutkita, mutta ongelman tiedetään olevan aika valtava.

Voisi ajatella, että suurin rasite ympäristölle tulee lääkkeitä valmistavista tehtaista ja ihmisistä, jotka eivät kierrätä vanhentuneita lääkkeitään apteekin kautta, vaan nakkaavat ne surutta roskiin (arviolta 33 000 kiloa/vuosi). Tai kuten jotkut tekevät, suoraan vessanpöntöstä alas (arviolta 27 000 kiloa/vuosi). Karmeista luvuista huolimatta vielä suuremman rasitteen saa kuitenkin aikaan lääkkeiden normaalikäyttö. Miten kummassa? Arvioidaan nimittäin, että suun kautta otettavista lääkkeistä vielä 30-90% voi olla aktiivisessa muodossa poistuessaan elimistöstä. Siitä ne päätyvät jäteveden mukana puhdistamoihin, joilla ei ole puitteita saada kaikkea lääkeainemäärää suodatettua. Tehokkaita puhdistuskeinojakin olisi kyllä olemassa, mutta ne ovat kalliita. Laki ei sano asiasta mitään, joten ei kukaan lähde ehdoin tahdoin käyttämään isoa rahatukkua tehdäkseen jotain sellaista, jota ei ole edes lailla määrätty.

Vesistöjen osalta diklofenaakki (kipulääke) ja (etinyyli)estradioli (hormoni) ovat tarkkailulistalla, mutta eivät varsinaisesti aktiivisessa seurannassa. Varsinkin kipulääkkeet – perinteisestä ibuprofeenista alkaen – kertyvät kaloihin ja suuri määrä hormoneja voi tehdä niistä lisääntymiskyvyttömiä. Setäkaloista tuleekin tätikaloja. Lisäksi vesistöistä on löydetty rauhoittavia lääkeaineita, joka aiheuttaa sen, että liian huolettomat kalat pistellään parempiin suihin, koska ne eivät ymmärrä suojautua. Kaloista löydetyt pitoisuudet ovat olleet vielä huomattavasti suurempia (jopa tuhatkertaisia) kuin vedestä mitatut pitoisuudet; tämä siis kertoo omalta osaltaan nimenomaan aineiden kertymisestä vedenelävien elimistöön.

Ongelmat eivät rajoitu ainoastaan vesistön eläimiin vaan siirtyvät siitä eteenpäin, kun muut eläimet kiskovat kaloja napaansa, juovat vettä ja kun viljelysten kastelemiseen käytetään sellaista vettä, josta lääkeaineita ei ole saatu puhdistettua. Periaatteessa luonnosta löytyy tällä hetkellä kaikkia niitä lääkkeitä, joita apteekin hyllyltäkin. Toisia enemmän, toisia vähemmän.

pills
kuva albanyivf.com

On tärkeä korostaa, että paniikkiin ei ole syytä eikä katastrofia ole vielä syntynyt. Ainekset kuitenkin ovat kasassa, joten asiaan on tärkeää puuttua ajoissa. Tähän tarvitaan tietenkin lainsäädäntöä. EU-laajuinen ei välttämättä riitä, sillä se aiheuttaa tuotannon siirtymisen niihin maihin, joissa puhdistusta ei säädellä niin tarkasti, tuotanto on halpaa ja myös valmiit tuotteet sen myötä halvempia. Näillä alueilla ongelmat tietenkin pahenevat entisestään. Kuitenkin myös jokaisen tekemät valinnat ovat tärkeitä. Vanhentuneita lääkkeitä ei saa heittää roskiin, vaan ne täytyy viedä apteekkiin kierrätettäväksi. Entä kannattaako lievimpään jomotukseen napata heti kaksi särkylääkettä vai lähtisikö päänsärky mahdollisesti irroittamalla hetkeksi katse tietokoneen näytöstä ja menemällä raittiiseen ilmaan? Lääkkeitä saa ja pitää käyttää silloin kun niitä tarvitsee, mutta joillain lääkekynnys on huomattavasti alempi kuin toisilla ja särkylääkkeitäkin napostellaan vähän kuin karkkia, kun ajatellaan niiden olevan täysin harmittomia. Samasta syystä muun muassa itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamiseen ruokakauppoihin ei tule missään tapauksessa ryhtyä. Virta vain kasvaisi ja kasvaisi, kun sitä särkylääkettä voisikin vetää vaikka triplat nykyiseen verrattuna.

Siinä menisi sitten vesistöjen ohella myös kansakunnan maksat.