Monthly Archives: kesäkuu 2015

Aurinkosuojarintamalta ei mitään uutta

No tämä se vasta aiheena on varsinainen loputon suo, mutta yritetäänpä jotain!

Aurinkosuojahommat ovat hyvin ajankohtaisia jälleen kerran. Mistähän sitä aloittaisi. Kirjoitin joskus aikoja sitten aurinkosuojista sen jälkeen, kun Laureassa oli ollut luento kemiallisten aurinkosuojien mahdollisista haitoista. Silloin heiteltiin ilmoille ajatuksia syövästä ja muista kosmetiikkaa aina riivaavista ongelmista ja minähän laitoin hämyhaukun liikkeelle megafonin tavoin. Olin silloin aurinkosuoja-asioissa vielä aivan keltanokka ja kemiallisten aurinkosuojien maailma oli aivan uusi ja vieras.

Vieras se on edelleen ja mitä enemmän siihen tutustuu, sen soisemmaksi se muuttuu. Yhden asian voin todeta heti alkuunsa: aurinkosuoja-asioissa on valittava, kenen mielipiteeseen uskoo. Tutkimuksia on aivan loputon määrä ja niin on myös erilaisia tuloksia.

Kertaus on opintojen äiti, joten nopsasti yhteenveto kemiallisen ja fysikaalisen aurinkosuojan eroista. Kopsasin tämän seuraavan kappaleen pätkän edellisestä aurinkosuojajutustani. UV-filttereitä eli auringonsuoja-aineita on olemassa kemiallisia ja fysikaalisia. Fysikaalinen suoja, esimerkiksi sinkkioksidi tai titaanioksidi, toimii iholla kuin peili. Se heijastaa iholle osuvan säteen poispäin. Kemiallinen suoja puolestaan suodattaa iholle saapuvan säteilyn muuttaen sen harmittomaksi, ts. säde kulkee kemiallisen uv-filtterin lävitse. Fysikaalisten suojien ongelma on niiden valkoisuus. Ne, jotka ovat nenänpäähänsä joskus laittaneet sinkkivoidetta, tietävät sen jättävän ihon valkoiseksi. Sellaisella tuotteella ei ole mitkään päätähuimaavat markkinat. Tästä syystä kemialliset uv-filtterit ovat erittäin laajasti käytössä auringonsuojatuotteissa, koska niillä saadaan aikaan kevyitä, helposti levittyviä ja näkymättömiä tuotteita.

Näin on edelleen. Yhdistelmäfiltterit valtaavat markkina-alaa. SPF-kertoimet nousevat ja kaukana ovat ne päivät, kun äiti laittoi nahkaansa itselleen ja minulle Piz Buinin SPF2-voidetta. Suojakerroin kaksi, ihan oikeesti hei? Vuodet vierivät. Noh, nyt pohditaan sitten, että mitkä kemialliset filtterit mahdollisesti ovat turvallisia ja kenelle ja mitkä taas eivät. Vielä vähän aikaa sitten lastentuotteet olivat tyypillisesti pelkkiä fysikaalisia suojia, mutta jopa apteekin hyllyltä on nykyisin vaikea löytää sellaista tuotetta, jossa yhdistelmäsuojaa ei olisi käytetty. Jopa baby-versiot, aivan pienistä pienimpien tuotteet on tehty yhdistelmäfilttereillä.

Tähän väliin nopea sananen fysikaalisista filttereistä. Perinteiset titaanidioksidi ja sinkkioksidi ovat jossain määrin edelleen käytössä ja toimivat niinkuin niiden on sanottu toimivankin, peilin tavoin. Mutta voihan nano. Nimittäin nanomuodoilla näistäkin tuotteista saadaan kevyempiä ja vähemmän valkoisia, mutta kas kun nanomuodot eivät toimikaan enää kuin fysikaaliset suojat periaatteessa toimisivat, vaan käyttäytyvätkin enemmän kemiallisen suojan tavoin. Ja koska sattuneesta syystä leijonan osa markkinoiden titaani+sinkki-suotimista ovat nanoja, niin fysikaalisia aurinkosuojatuotteita on olemassa enää vain muistoissa ja marginaaleissa. Käytännössä lähes kaikki tuotteet ovat siis kemiallisia filttereitä, myös siis nano-titaani ja nano-sinkki. Eivätkä poikkeukset tähän lopu, nimittäin kemiallisten suojien joukosta löytyy eräskin tapaus nimeltään Bisoctrizole (INCI Methylene bis-benzotriazolyl tetramethylbutylphenol – ahh kyllä on taas nimeäjällä ollut hyvä päivä), joka tavallaan toimii fysikaalisten suojien tapaan. Sitä löytyy suuresta osasta pienten lasten aurinkotuotteita. Tätäkin tosin käytetään paljon nanokokoisena, niin ota nyt siitäkin sitten selvää, että onko se lintu vai kala. Mitä ilmeisimmin jokseenkin turvallisena kuitenkin pidetty.

Otetaan nyt silmätikuksi jokunen poppoo, vaikkapa kinnamaatit, jotka taitavat olla kaikkein yleisin kemiallisten aurinkosuoja-aineiden ryhmä. Tähän joukkoon kuuluvat mm. octocrylene ja ethylhexyl methoxycinnamate. Kinnamaatit ovat erittäin käytettyjä ja kuten muillekin kosmetiikan raaka-aineille, myös niille voi allergisoitua. Varsinkin oktokryleeni on itseasiassa aurinkosuojien allergia-rankingissa melko korkealla. Hassu yhtälö tosin sattuu olemaan, että suuri osa oktokryleeniallergioista tulee henkilöille, joilla on ennestään ketoprofeeniallergia, joka taasen ei ole mikään hurjan harvinainen. Taustalla on siis ristireaktio kipulääke ketoprofeeniin ja aurinkosuojan välillä – melko jännittävä parivaljakko. Onko suurin syyllinen siis kuitenkaan oktokryleeni? Samalla logiikalla voitaisiin pohtia, että koska esimerkiksi koivulle allerginen voi saada ristireaktion omenasta, onko omena syyllinen reaktioon? Toki niin omenalle kuin oktokryleenillekin voi olla allerginen ilman koivua ja ketoprofeeniakin. Yhdelle kinnamaatti-sukuiselle aurinkosuojalle herkistyvä usein sitten kehittää helposti allergian muillekin saman porukan aineille.

sunscreen

Suuri ongelma on tutkimustiedon monimuotoisuus, joka taas on johtanut suuriinkin lainsäädännöllisiin eriäväisyyksiin eri mantereiden välillä. Siinä sitten kuluttaja pohtii itsekseen, että miksi tämä on kielletty Amerikassa kokonaan ja meillä sitä on tuotteet pullollaan. Samaa miettivät puolestaan jenkkilän sisaret omien purkkiensa äärellä, kun tuotteet on kyllästetty meillä kielletyillä aineilla. Keneen pitäisi uskoa?

Sitten joku saa loistoajatuksen ja läväyttää ilmoille, että kaikki ratkeaa öljyämällä lapsoset ja itsensä jollain ruokaöljyllä. Hämmentynyt kuluttaja tarttuu oljenkorteen ja sehän ei sitten hyvin pääty. Öljy härskiintyy iholla ja koko poppoo palaa mukavasti. Samaan aikaan joku vouhkaa siitä, että ihosyövät ovat lisääntyneet samaa tahtia aurinkovoiteiden käytön kanssa, tämän täytyy olla siis vähintään kosmetiikkateollisuuden salaliitto. Maapallohan, saati sitten tiede, ei ole suinkaan muuttunut tässä vuosikymmenien aikana mitenkään muutoin. Otsonikerros, elintavat, eliniän pituus, ylipäätään mahdollisuus diagnoosien tekoon..? Ei, ei.

Jos halutaan saada hyvä kuva siitä, kuinka varmaa tieto on, on hyvä keino tutkia lapsille ja raskaanaoleville suunnattuja suosituksia. Tämänhetkisen suosituksen mukaan raskaana oleville suositellaan vain fysikaalisia aurinkofilttereitä. Kaikesta loputtomasta tutkimuksesta huolimatta/johtuen, lopputulos on sellainen melko varma ehkä. Lopullista totuutta ei tästäkään asiasta ole ja tällä hetkellä parhaatkin arvaukset ovat melkoisia kolikonheittoja. Otsikko tiivistyykin tähän viimeiseen toteamukseen, että aurinkorintamalta ei mitään uutta, ainoastaan entisestään lisää pohdittavaa.

Nyt olisi aika kuulla teidän mielipiteenne aurinkosuojista, joten ajatuksia ja mietteitä vaan tulemaan. Näillä puheilla lopetan tämän jaarituksen tähän, mutta jatkan lyhykäisesti aurinkosuoja-asiaa sivuten vielä seuraavassakin postauksessa!