PARABEENIT osa I: Mitä ovat ksenoestrogeenit?

Tästä alka parabeeneja käsittelevä juttusarja eli farmaseutin tutkintoon kirjoittamani kandityö pilkottuna pienempiin osiin. Kieli on blogin tutusta tyylistä poiketen vähän vähemmän notkeaa, mutta en nähnyt järkeväksi alkaa editoida tekstiä toiseen muotoon. Jätän myös kirjallisuusviitteet paikalleen, jos tarkempi perehtyminen kiinnostaa jotakuta. Lähdeluetteleon linkki löytyy tekstin lopusta. Seuraavassa osuudessa enemmän parabeenien toiminnasta!

******

Ksenoestrogeenit ovat kemikaaleja, jotka pystyvät jäljittelemään ihmiskehon estrogeenin toimintaa ja kiinnittymään estrogeenireseptoreihin (Paterni ym. 2016). Ksenoestrogeenien tehokkuus ja kyky tarttua reseptoreihin vaihtelevat aineesta riippuen. Ne pystyvät käynnistämään kehossa estrogeenivälitteisiä reaktioita. Nämä reaktiot voivat joissain tapauksissa olla elimistölle hyödyllisiä, mutta lähtökohtaisesti toimintaa pidetään haitallisena. Ksenoestrogeenit voivat olla peräisin synteettisistä tai luonnonmukaisista lähteistä. Suurimman luonnosta peräisin olevan ksenoestrogeenien ryhmän muodostavat fytoestrogeenit eli kasviestrogeenit, joista tyypillisin on soija ja sen sisältämät isoflavonoidit. Synteettiset ksenoestrogeenit puolestaan ovat ihmisen valmistamia kemikaaleja, joita käytetään runsaasti teollisuuden eri aloilla. Synteettiset ksenoestrogeenit voivat häiritä endokriinista järjestelmää ja aiheuttaa terveyshaittoja. Joidenkin tulkintojen mukaan ksenoestrogeeneiksi luetaan vain synteettiset ksenoestrogeenit ja esimerkiksi fytoestrogeenit ja lääkkeelliset estrogeenit luokitellaan omiksi ryhmikseen (Darbre 2006). Synteettiset ksenoestrogeenit luokitellaan hormonaalisiksi haitta-aineiksi eli ns. EDC-aineiksi (endocrine disrupting compounds) (Paterni ym. 2006). Crisp ym. (1998) määrittelivät hormonaaliset haitta-aineet sellaisiksi kemikaaleiksi, jotka häiritsevät kehon luontaisten hormonien synteesiä, erittymistä, kuljetusta, sitoutumista, toimintaa tai eliminaatiota. Näillä hormoneilla puolestaan on vaikutusta homeostaasin ylläpitoon, lisääntymiskykyyn, kehitykseen ja/tai käyttäytymiseen.

shutterstock_68732062 (500x366)

Parabeenit eli parahydroksibentsoaatit ovat säilöntäaineita, joita käytetään runsaasti lääkevalmisteissa, kosmeettisissa tuotteissa ja elintarvikkeissa (Soni ym. 2005; Campbell ym. 2015). Ne estävät tehokkaasti monien erilaisten mikrobien kasvua, ja ovat siksi varsin suosittuja. Parabeenien keskeisiä etuja ovat pitkästä käytöstä kertynyt tunnettuus, tehokkuus, edullisuus ja helppokäyttöisyys. Ne ovat käytössä kaikkialla maailmassa eivätkä juuri aiheuta allergisia reaktioita. Huolenaiheena on parabeenien mahdollinen kyky jäljitellä kehon pääasiallisen luontaisen estrogeenin, 17β-estradiolin, toimintaa (Routledge ym. 1998). Erityisiä ongelmia hormonivaikutus saattaisi aiheuttaa esimerkiksi miesten lisääntymiskyvylle ja hedelmällisyydelle. Parabeenien yhteys syöpäkasvaimiin – etenkin rintasyöpään – on myös aiheuttanut huolta. Rintasyöpäkasvaimista on löydetty parabeeneja ja tiedossa on, että osa syöpäsoluista reagoi nimenomaan estrogeeniin. Ksenoestrogeeneista on esitetty hypoteesi, jonka mukaan ne voisivat vaikuttaa jo sikiön kehitykseen kohdussa (Golden ym. 2005). Monelle heikolle estrogeeniselle kemikaalille altistuminen voisi vaikuttaa sukuelinten kehittymiseen ja tätä kautta hedelmällisyyteen. Hypoteesin mukaan ne saattaisivat myös altistaa erilaisille syöville tai muille terveysongelmille myöhemmin elämässä (Harvey ja Darbre 2004).

Lähteet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s