Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2016

5 v.!

Blogille tulee ikää tänään 5 vuotta. Hurraa! Tässä ajassa on mukaan tarttunut kaksi tutkintoa ja alati kasvava tietoisuus siitä, kuinka vähän tietää yhtään mistään mitään, mutta myös blogille nelinumeroinen määrä Facebook-tykkääjiä ja yhteensä miltei puoli miljoonaa katselukertaa, wau! Suurensuuri kiitos teille kaikille, jotka kirjoituksiani lueskelette, hyvin ailahtelevaisesta kirjoitustahdista huolimatta.

il_340x270-1088655697_dd9fkuva: etsy

PARABEENIT osa III: Altistuminen

Parabeeneille altistutaan väestötasolla runsaasti niiden laajan käytön vuoksi. Routledge ym. arvioivat vuonna 1998, että parabeenien saanti päivittäin väestötasolla on lapsilla noin 1–16 mg/kg ja aikuisilla 4–6 mg/kg. Soni ym. (2001) puolestaan arvioivat saannin olevan vuorokaudessa noin 1,3 mg/kg. Gosens ym. (2014) selvittivät erilaisten parabeenien kokonaissaantia 0-3-vuotiailla tanskalaislapsilla. Selvityksen myötä kokonaissaanti metyyliparabeenille arvioitiin olevan 2,32, etyyliparabeenille 0,36, propyyliparabeenille 1,05 ja butyyliparabeenille 0,47 mg/kg vuorokaudessa. Arvioidut määrät ovat siis eri tutkimusten mukaan jokseenkin samassa suuruusluokassa.

Suurin osa altistuksesta muodostuu kosmeettisista tuotteista (50 mg/vrk) ja lääkevalmisteista (25 mg/vrk) (Soni ym. 2001; CIR 2008).  Ruoasta saadaan vain pieni osa, noin 1 mg, kokonaisannoksesta. Tämä voi kuitenkin vaihdella yksilöllisesti huomattavasti, riippuen esimerkiksi ruokailutottumuksista valmisruokien osalta. Kosmetiikkatuotteiden aiheuttama altistus on saattanut viime vuosina hieman vähentyä parabeenien käytön lainsäädännöllisten rajoitusten ja huonon maineen aiheuttaman käytön vähenemisen seurauksena.

Kosmeettisten tuotteiden parabeenipitoisuudet saattoivat aiemmin olla jopa 5 % (Soni ym. 2001; CIR 2008). Nykyisin EU:n kosmetiikka-asetus 1223/2009 määrää, että yksittäisen parabeenin pitoisuus tuotteessa saa olla enimmillään 0,4 % ja seoksena käytettynä parabeenien yhteispitoisuus 0,8 %. Huolenaiheena on ollut laajasta käytöstä mahdollisesti aiheutuva saannin kumuloituminen, vaikka yksittäisten tuotteiden sisältämät määrät olisivatkin hyvin pieniä. Toisaalta useiden tutkimusten perusteella metabolia on nopeaa eivätkä parabeenit kerry elimistöön (Soni ym. 2002; Soni ym. 2005; CIR 2008). Jäämiä parabeeneista on kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan löydetty ihmisen verestä, virtsasta, rintamaidosta ja poistetuista syöpäkudoksista (Darbre 2006; Dagher ym. 2012).

Aubert ym. (2012) tutkivat parabeenien imeytymistä oraalisesti, ihon alle ja ihon kautta annosteltuna. Tutkimusten mukaan antoreitistä riippumatta elimistö ei systeemisesti altistu merkittävälle määrälle parabeeneja. Ainoastaan päämetaboliitti p-hydroksibentsoehappoa löytyi elimistöstä mainittavia määriä.

Parabeenien on todettu imeytyvän, metaboloituvan ja erittyvän elimistöstä nopeasti (Soni ym. 2002; Soni ym. 2005; CIR 2008). Normaalilla, terveellä ja ehjällä iholla parabeenit eivät juurikaan aiheuta ärsytystä. Vaurioituneella ja rikkinäisellä iholla parabeenit ovat kuitenkin aiheuttaneet herkistymistä. Tyypillisin herkistymisen oire on ekseema. Ruokavalion tai lääkevalmisteiden välttelyyn ei ole välttämättä tarvetta, sillä oraaliset valmisteet eivät yleensä aiheuta parabeeneille herkistyneelle oireita (Cashman ja Warshaw 2005). Muutamia raportoituja tapauksia oraalisen lääkevalmisteen aiheuttamista ihoreaktioista kuitenkin löytyy.

Parabeenit aiheuttavat allergiaa vain harvoin (CIR 2008; Kurimo ja Suuronen 2014). Vuosina 1995–1996 Suomen yliopistosairaaloiden ja Työterveyslaitoksen suorittaman seurannan perusteella allergiatesteissä käyneistä parabeeneille allergisten osuus oli noin 0,3 %. Euroopan tasolla tehdyissä seurannoissa tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Krobin ym. (2004) 15 vuoden ajalta keräämän aineiston mukaan parabeenit aiheuttivat reaktion 0,5 % testatuista. Kurimon ja Suurosen (2014) mukaan moni parabeeniallergia on aiheutunut rikkinäiselle iholle tai haavaan käytetystä lääkevoiteesta, jolloin aineita on päässyt imeytymään ihoon huomattavasti normaalia enemmän. Etenkin kroonisista säärihaavoista kärsivillä potilailla parabeeneille herkistyminen on yleisempää kuin muilla (Cashman ja Warshaw 2005).

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA (2015) on luokitellut metyyli- ja propyyliparabeenin turvallisiksi GRAS-tietokannassa (Generally Recognized As Safe), johon on listattu yleisesti turvallisina pidetyt aineet erilaisin luokituskoodein. Molemmilla on luokituskoodi 1, joka tarkoittaa, ettei aineesta ole olemassa sellaisia todisteita tai epäilyksiä, joiden perusteella se aiheuttaisi vaaraa käytettynä nykyisillä tai tulevaisuudessa kohtuudella ennakoitavissa olevilla annoksilla. Parabeenit eivät ole karsinogeenisia, mutageenisia tai teratogeenisia (Soni ym. 2005; Pedersen ym. 2007¸ CIR 2008).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tulkinnan mukaan parabeenit eivät aiheuta riskiä tämänhetkisillä saantimäärillä, mutta tilannetta seurataan aktiivisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014). Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on antanut lausunnon, jonka mukaan metyyli- ja etyyliparabeeneille altistumisen ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) on 10 mg/kg/vrk (EFSA 2004). ADI-arvo kuvastaa määrää, jonka määrättyä ainetta voi vuorokaudessa syödä ilman haittavaikutuksia. Propyyli- ja butyyliparabeenille tällaista arvoa ei ole pystytty määrittämään tutkimusten puutteen vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2014) kuitenkin toteaa, että tutkimusten mukaan parabeenien saanti on runsaimmillaankin vain muutama prosentti ADI-arvosta.