Aihearkisto: Hajusteet

Yliherkkyydelle virallinen ICD-10-luokitus

Taas olisi INCImixillä synttärit, kolme vuotta! Ei hyvää päivää. Vilkaisin tuossa ohimennen ensimmäisiä kirjoituksia, olivat kyllä hauskoja osa. Kai sitä huomaa tulevansa vähän vanhemmaksi ja (toivottavasti) viisaammaksi, kun ei nykyisin ole ehkä ihan niin ehdoton ja kärkäs. Jos jotain olen tässä vuosien opiskelun myötä oppinut, niin sen, että mitä enemmän opiskelee, sitä enemmän tajuaa kuinka vähän ymmärtää yhtään mistään mitään. Sellaista se on. Tulevia vuosia odotellessa.

Nyt jotain ajankohtaisia juttuja sitten!  En tiedä olenko kulkenut silmät ummessa syksyn vai onko asia mennyt osaltani muuten vaan kokonaan ohi, mutta yritetäänpä nyt päivittyä ajantasalle. Tänä syksynä ympäristöyliherkkyys on lisätty viralliseen ICD-10-tautiluokitukseen ja vähän lähteestä riippuen tulee ilmeisesti voimaan viimeistään vuoden alusta (ellei ole jo voimassa). Toisin sanoen ”ympäristön erilaisista tavallisista tekijöistä” poikkeuksellisia oireita saavat ovat vihdoin saaneet jonkin järkevän, tunnustetun diagnoosin ongelmilleen. Saman diagnoosin ’ympäristöyliherkkyys’ alle niputetaan oireilu mm. erilaisiin kemikaaleihin, hajusteisiin, mikrobiologisiin tekijöihin ja sähkömagneettisiin kenttiin.

ICD10kuva hitconsultant.net

Siellä on siis yhdessä formaldehydi-, hajuvesi-, home- ja sähköherkät (+ tietenkin monet muut), näin kärjistettynä. Aika sekalainen poppoo ja vähän yleistävä diagnoosi toki, mutta erinomainen alku. Blogin aiheen vuoksi nostan esille tämän tuoksuyliherkkyyden, koska se lienee näistä vaikein välteltävä. Monelle (myös itselleni) tuoksuyliherkkyyden ensimmäinen assosiaatio on ehdottomasti hajusteet. Näin myös tuoksuyliherkkyys ja hajusteyliherkkyys menevät iloisesti ristiin milloin missäkin yhteydessä. Jälkimmäinen on kuitenkin ensimmäisen pieni alahaara, joskin toki hyvin pirullinen ja vaikea sellainen.

Silmäillessäni tuoksuyliherkkyydestä kertovaa tutkimustietoa olin todella ihmeissäni sen monimuotoisuudesta. Tokihan asia nyt ei varsinaisesti ole ollut itselleni mitenkään polttavan ajankohtainen ja on siksi jäänyt ehkä hieman pienemmälle tutkinnalle, kun maailma on niin täynnä asioita, joista haluaisi tietää kaiken mahdollisen. Tuoksuherkkyyttä voi kuitenkin aina ensimmäisenä syyllistettyjen hajusteiden lisäksi aiheutua vaikka mistä, aina vastapainetun sanomalehden tuoksusta hienhajuiseen kollegaan. Voimakkuus voi vaihdella esimerkiksi niin, että sanomalehteä ei voi lukea tuoreena heti aamulla, mutta iltapäivällä sen haju voi mahdollisesti olla jo siedettävällä tasolla. Jollain toisella yliherkkyys on niin voimakas, että täytyy elellä lähinnä eristetyssä huoneessa pysyäkseen elävien kirjoissa, kuten tämä herra. Todella jännittävä yhtälö, mistä kummasta tällainen voi aiheutua?

No sitähän ei sitten tunnu tietävän Ukko Jumalakaan. Jos kaipaan vastausta johonkin terveyteen liittyvään kysymykseen, suuntaan ensimmäisenä Duodecimin Terveyskirjastoon. Sieltä usein löytyy ihan kelpo yhteenveto vaivasta kuin vaivasta. Mitäpä sivusto tarjoaa syyksi ja hoidoksi tuoksuherkkyyteen?

Terveyskirjastokin toteaa, että tuoksuherkkyyttä ei voida todeta minkäänlaisilla objektiivisilla mittauksilla. Ja sehän jos joku on ongelma, nimittäin mitä kummaa siinä sitten määritetään kun ei ole mitään millä määrittää. Diagnoosi tehdään oirekyselyn perusteella ja vaikeimmin oireilevien ja paniikkihäiriöisten välillä on välillä vain veteen piirretty viiva. Muutamia mahdollisia hoitokeinoja on lueteltu, kuten antihistamiini ja sauna, mutta ne on kuitattu maininnalla ”kannattaa ainakin kokeilla”. Ei kovin lohdullista. Siedätyshoito mainitaan, mutta siitä puolestaan ei ole mitään alustavaa tutkimusta kummempaa tarjolla. Ja sähköshokit. Tästä ei varmaan tarvitse sanoa edes mitään.

Yksiselitteisesti Terveysportissakin todetaan, ettei ongelmiin ole parannusta. Vaikeimmissa tapauksissa tilannetta ratkotaan kognitiivisella terapialla, joka varmasti nostattaa monen niskakarvat pystyyn. Silloin kun henki salpautuu kassajonossa edellä olevan tuoksusta, ei varmasti kiinnosta kuunnella ehdotuksia terapiasta. Juttu on kuitenkin niin, että jos vaihtoehtoja on kaksi, eli joko jäädä kotiin tai kokeilla kaikkea mahdollista, niin kannattanee sitäkin yrittää. Tuossa jo aiemmin linkitetyssä videossa haastateltu lääkäri kuitenkin toteaa, ettei näe psyykettä selittävänä tekijänä ja pohtii mahdollisuutta aivoverenkierron poikkeavuuksiin.

Takaisin alkuperäiseen asiaan eli virallisen ICD-10-tautiluokituksen myöntämiseen. Tämä voi monen ympäristöyliherkän mielestä tuntua vasta lapsen askeleelta, mutta on mielestäni kuitenkin hieno harppaus. On nimittäin varmasti ollut työn takana saada tautiluokitus sellaiselle ongelmalle, jota ei voi varsinaisesti määrittää objektiivisesti. Kovin suurta onnea ei tautiluokituksen saaminen yliherkille kuitenkaan vielä tuo, nimittäin minkäänlaisia sosiaalietuuksiaa, kuten sairauspäivärahaa, ei ainakaan vielä voi saada. Monissa maissa yliherkkyys ympäristötekijöille on ollut virallisessa tautiluokituksessa pitkän aikaa, joten ei tässä mitään edelläkävijöitäkään olla. Erinomainen askel kuitenkin ja lisännee varmasti ongelman tutkimusta ja tilastointia, mikä lienee tavoitekin.

Loppuun vielä se aina hämmennystä aiheuttava kysymys, eli mitä eroa on allergialla ja yliherkkyydellä? Näitä käytetään välillä ristiin ja ne menevät asiantuntijoillakin välillä sekaisin, mutta allergia ja yliherkkyys eivät tosiaan ole toistensa synonyymeja. Allergia on tietyn aineen aiheuttama vasta-aine- tai soluvälitteinen reaktio. Allergiatestissä haetaan tätä reaktiota (vaikka sitä ei aina aukottomasti voidakaan osoittaa) ja periaate allergian taustalla on, että sen mekanismit voidaan todentaa. Yliherkkyydessä puolestaan immunologisia mekanismeja ei voida välttämättä osoittaa. Oireissakin on eroja. Allergian oireet ovat yleensä pahempia ja voivat aiheuttaa pahimmillaan anafylaktisen shokin. Allergiaan kuuluvat usein mm. pahoinvointi, ihottuma, kutina yms. Yliherkkyyden oireet puolestaan ovat useammin hengenahdistusta, päänsärkyä, väsymystä tai muuta vastaavaa. Yliherkkyysoireetkin voivat tietysti olla täysin lamaavia, mutta allerginen voi päästä hengestään hyvin nopeasti väärän aineen jouduttua elimistöön. Vakavuuden skaala vaihtelee molemmissa hurjasti. Periaatteessa olisi ehkä viisainta puhua allergisesta yliherkkyydestä ja ei-allergisesta yliherkkyydestä, mutta ne on mutkien suoristamiseksi vedetty muotoon allergia ja yliherkkyys. Allergia on siis yliherkkyyttä, mutta yliherkkyys ei aina ole allergiaa. Tämähän on nyt varmasti kaikille aivan vesiselvää, heh.

Tällaista tänään! Ajatuksia tai tarinoita yliherkkyydestä? Aiheuttaako tautiluokituksen virallistaminen jotain tunteita?

Allergiatesteissä

**EDIT 28.6. Lisäsin siedätys-esimerkkiin tarkentavan kuvauksen siitä, mitä tarkoitin. Osa otti esimerkin (ja tekstin) hieman liian konkreettisesti ja piti sitä allergikkoja halventavana. Tämä ei suinkaan ollut tarkoitus, vaan yritin sanoa, että jos vain yhdestä tai parista aineesta tulee oireita, niin kaikkia saman ryhmän aineita ei välttämättä tarvitse karsia pois. Jos taas iho oireilee kaikista aineista, niin kyllä maalaisjärkikin kertoo lopettamaan niiden käytön. On hyvä muistaa, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja kirjoitus koskee vain kosmetiikkakemikaaleja. Tekstiä ei voi liittää koiriin, koivuihin, homeisiin eikä astmaan. Oman lääkärin antamia ohjeita tulee aina ensisijaisesti noudattaa, joten mikäli lääkäri on allergiatestin jälkeen todennut, että kaikki hajusteet pois niin se tarkoittaa, että kaikki hajusteet pois. Kiitos!**

Allergisuus on tänä päivänä verrattavissa jo muoti-ilmiöön. Varsinkin Suomessa ihmiset ovat allergisia tai ainakin yliherkkiä lähes kaikelle, vähintäänkin iho on herkkä. Törmään tähän allergiahypeen niin usein, että se tavallaan alkaa jo hämärtyä ja todellisesta ongelmasta tulee sumua. Vaikka porukka itse diagnosoi olevansa allergisia milloin millekin, oikeasti allergistenkin määrä lisääntyy jatkuvasti. Erilaiset kemikaaliallergiat tosiaan yleistyvät ja tuovat kantajilleen ongelmia; mistä löytää sopivia tuotteita?

Paras ystäväni sai hiljattain allergisen leiman papereihinsa. Tuomiota edelsi lievä silmätulehdus, jota seurasi silmämeikinpoistoaineen aiheuttama silmien kutina ja punoitus. Pian tämän jälkeen melkein mikä tahansa kasvoille laitettu kosmetiikka aiheutti naaman helakoitumisen, kutinan ja turpoamisen. Ei kaunis näky. Ensin ongelmaa ratkottiin kotiporukan voimin, lähipiiristä löytyy myös muita terveysalan ihmisiä. Kehotin puhdistamaan kasvot perusvoiteella tai oliiviöljyllä, mutta edelleen ongelma jatkui. Pian allergia oli jo siinä tilassa, että se LV:n superhellävarainen ja hajusteeton voidekin aiheutti reaktioita.  Onneksi allergialähete tuli nopeasti ja pian oli selkä täynnä testilappuja.

Sain hänen luvallaan julkaista muutaman kuvan siitä, miltä kemikaalien allergiatestaus näyttää. Tiesin aiemmin sen verran, että ihoon liimaillaan jotain lappuja, mutta itse toimitus on varmasti monelle aika hämärän peitossa. No tältä se näyttää! Selkään piirretään siis merkit, jotka osoittavat aineiden testauspaikat. Tarkoitus ei ole testata yhtä eikä viittä ainetta, vaan koko litania heitetään sitten samalla vaivalla. Kun aineet on tökitty nahkaan, koko komeus peitetään liimalapuilla, toisin sanoen olet puoliksi paketissa kun koko selkä on teipattu piiloon, jotta aineet saavat muhia rauhassa. Alla olevassa kuvassa näkyy selkään piirretyt merkit, tässä teippaukset on poistettu ja liimalappujen rajat ovat vielä näkyvissä. Punoitusta on joillain alueilla selkeästi. Puhelinkuvien laatu ei tuo reagoineita alueita parhaalla tavalla esiin, mutta esimerkiksi tuossa keskellä melko ylhäällä näkyy selkeä punainen läiskä.

altAtp5KkAuZit_xRoLAJ02YeGX3EhwU--2Rnf3zvW_qNAD_jpg (597x800)

Useampi päivä – noin viikko – pitää olla käymättä suihkussa tai hikoilematta, jotta testaus mene pilalle. Liimalaput irrotetaan muutaman päivän kuluttua laitosta. Oli kuulemma mukava viikon jälkeen saada juosta junaan ja päästä suihkuun.

Testilomakkeet sisältävät tiedot kaikista testatuista aineista sekä diagnoosit mahdollisista allergioista merkittynä kysymysmerkillä tai plussilla. Allergisen reaktion voimakkuuden perusteella allergia merkitään kolmella, kahdella tai yhdellä plussalla. Epäselvät tapaukset merkitään kysymysmerkillä. Ärsytysreaktiot merkitään IR:llä. Muut jäävät tyhjiksi.

altAuttacpqDW8Gkd96VI-UTkimpOUIrsifGdvm6t-A4C8K_jpg (597x800) altAvf0vlFns3LLFk0NFjZ6v5gmetfYL2hMh4VyDIbbhb67_jpg (597x800)

Pahin allergia oli hajusteille, joten niiden välttely on ensiarvoisen tärkeää. Muita allergioita oli mm. Kathon (metyyli-isotiatsolinoni). Koboltille löytyi epävarma reaktio.

On muuten todella hankala löytää sopivia tuotteita, kun allergioita on useampi. Varsinkin nestesaippuaa ja suihkugeeliä on metsästetty urakalla, yksi sopiva on löytynyt tähän mennessä. Siis sellaisia, joissa on hyvä saatavuus ja opiskelijabudjetille suotuisa hinta. Erikoismyymälöistä varmasti löytyy hyviä, mutta ne usein myös kustantavat melko paljon. Tällä hetkellä kaikille tuotteille on löytynyt ainakin yksi kohtuullinen, allergiaystävällinen korvaaja. Reaktioita tulee kuitenkin edelleen. Useimmiten ne ilmestyvät nopeina leimahduksina ylävartalon alueella esimerkiksi silloin, kun ystäväni nojaa sellaisiin kodintekstiileihin, jotka on pesty hajustetulla pesuaineella.

Tällainen on siis virallinen kosmetiikan ja kemikaalien allergiatestaus. Seuraavaksi päivän saarna. Allergiaa ei tule diagnosoida itse. Jos iho reagoi tuotteisiin, se ei ole automaattisesti allergiaa. Itse diagnosoitu parabeeniallergia menee 99,9 % tapauksista metsähallituksen puolelle. Myöskään pelkästään synteettisille kemikaaleille ei oikein voi olla allerginen. On mahdollista olla yliherkkä tai allerginen tietylle aineryhmälle, mutta se aineryhmä ei erottele keskeneään synteettistä tai luonnontuotetta. Aine on sama, jos sen kemiallinen rakenne on sama. Iho ei tunnista, onko se peräisin labrasta vai luonnosta.

Hajusteallergia ja -yliherkkyys herättävät paljon tunteita. Täytyy muistaa, että jos saa oireita jostain hajusteesta, ei välttämättä ole allerginen/yliherkkä kaikille hajusteille. Tässäkin tapauksessa väitän, että jos on allerginen esimerkiksi limoneenille, tulee oireita sekä synteettisistä että luonnontuotteista. Normikosmetiikassa puolestaan voidaan käyttää jonkin verran eri hajusteita, kuin luonnonkosmetiikassa. Tästä syystä joku voi ajatella olevansa allerginen tai yliherkkä synteettisille hajusteille, vaikka sitä itselle oireita aiheuttavaa hajustetta saattaa löytyä vain toisesta tuoteryhmästä. Eli siis: on kaksi tuotetta, joista vain toinen aiheuttaa iholle reaktioita. Molemmissa on ”parfum”:in lisäksi vaikkapa limoneenia ja linalolia. Et ole kummallekaan näistä allerginen tai herkistynyt, koska myös siitä toisesta tuotteesta tulisi tällöin oireita. Oireita aiheuttaa joku muu hajuste tai ainesosa, jota löytyy vain siitä toisesta tuotteesta. Kannattaa muistaa, että vain 26 hajustetta täytyy merkitä erikseen ainesosiin, vaikka potentiaalisia allergisoivia komponentteja on tämänhetkisen mielipiteen mukaan yli 60. Koska niin moni piiloutuu ”parfum”-nimen taakse, on mahdotonta lähteä arvailemaan syyllistä, mikäli vain jotkut hajusteet aiheuttavat oireita. Ei auta kuin kokeilla.

Mikäli vain jotkut hajusteet aiheuttavat oireita, ei ole myöskään viisasta vältellä kaikkia hajusteita. Tällöin riski sille, että elimistö kehittää lisää yliherkkyyttä, kasvaa. Jos karsii elämästään pois kaikki hajusteet, nenäkin herkistyy ja jatkossa yhä pienempi määrä aiheuttaa oireita. Pieni siedätyshoito on siis paikallaan, jotta elämä ei vaikeudu liiaksi. Siedätyshoidolla en siis missään tapauksessa tarkoita oireita aiheuttavien tuotteiden käyttöä VAAN jos on edelleen sellaisia (hajustettuja) tuotteita, jotka eivät aiheuta reaktiota, ei niiden käyttöä tarvitse lopettaa. Tämä esimerkki pätee kaikenlaisiin aineryhmiin, ei vain hajusteisiin. Jos huomaa esimerkiksi jollain säilöntäaineella tai surfaktantilla varustettujen tuotteiden aiheuttavan oireita, voi kokeilla muita säilöntäaineita tai pinta-aktiivisia aineita. Ei siis tarvitse suoraan siirtyä käyttämään pelkkää kananmunaa hiustenhoidossa.

Omat diagnoosit ovat siis ehdottoman kiellettyjä. Allergiaa ei ole, ennenkuin lääkäri on todennut sen allergiatestillä. Jos huomaa jonkun tuotteen aiheuttavan reaktioita, on se syytä vaihtaa toiseen. Ei silti kannata lähteä kovin tosissaan arvailemaan ainesosaluetteloiden perusteella oireiden aiheuttajaa, ellei se ole joku yleisesti tunnistettu allergeeni, joka systemaattisesti esiintyy kaikissa oireita aiheuttavissa tuotteissa – kuten vaikkapa PPD, Kathon tai jos iho reagoi kaikkien tuotteiden hajusteisiin. Mikäli oireet ovat häiritseviä, niin hop hop allergiatesteihin. Allergian oireet voivat pahentua, tämän vuoksi esimerkiksi kerran hiusväreistä oireita saanut ei saisi värjäillä enää uudelleen. Tuloksena voi olla anafylaktinen shokki ja siinä on sitten vitsit vähissä. On sellainen periaate, että allergisten ihmisten elimistöt kehittävät itselleen muita helpommin myös uusia allergioita. Kun allergia on virallisesti todettu, on helpompi löytää sopivia tuotteita ja estää oireiden syntyä.

Onko lukijoissa kemikaaliallergiatesteissä käyneitä? Mitä löytyi?

Päivä hajusteettomana

Noniin, nyt seuraa raportti torstaisesta hajusteettomasta päivästäni. En ollut sen ihmeemmin erikseen varautunut, vaan päätin vain kaivella kaappejani siinä uskossa, että varmasti nyt aina löytyy sen verran tuotteita, että toimeen tulee.

Onneksi oli vapaapäivä ja hilasin itseni sängystä joskus myöhään aamupäivästä. Suunnistin aamutoimille kylppäriin ja iskin hammasharjan suuhuni. Siinä hammastahnaa maistellessani pohdin, että tuskin nyt hammastahnoissa on mitään hajusteita. Väärin. Aamun ensimmäinen tuote ja pilalle meni heti kättelyssä.

IMG_5813

Limonene ja Linalool. Otti päähän. No, minähän en moisesta lannistu, lisää tarkkuutta peliin. Seuraavaksi aloin penkoa deukkavarastoja. Olin varma, että niistä lukuisista mitäänsanomattomista Dovejen raadoista löytyisi yksi hajusteeton. Tämä kyseinen putelin oli viimeinen oljenkorsi, koska se ei todellakaan tuoksu yhtään miltään. Olin satavarma, että putelissa olisi lukenut hajusteeton.

IMG_5818

Hahahah niin vissiin. 11 hajustetta ja tämä ei toden totta tuoksu mielestäni miltään, miten se on mahdollista tuolla määrällä? Eli huti tuli ja kainaloille vapaapäivä. Yllättävän hyvin selvisi ilman mitään deukkaa tai antiperspiranttiakin, vaikka oli melko lämmin päivä. Olin kyllä vaan kotosalla, että eipä sillä väliä ollut.

No seuraavaksi naamanpesuun. Jackpot!

IMG_5820

Tämän kyllä tiesin onnistuvan, koska tuo tuote löytyy arsenaalista normaalistikin. Sopii erityisen hyvin herkkänahkaiselle äidilleni, joten tätä löytyy yleensä aina. Naamanpesuun siis. Kesken pesun aloin jo unelmoida kasvovedestä, joka on ehdoton rutiinini aamuin illoin, kunnes kylmä totuus iski; tiesin tasan satavarmasti, ettei talossa olisi hajusteetonta kasvovettä. Ei kasvovettä tänään siis. Harkitsin nopsaa aamusuihkua (aka nahkapesua) ja katsoin suihkuhyllyssä pönöttävää Rexona super-hedelmäcocktail-saippuaa, jota ei tarvinnut edes erikseen tutkia. Löytyykö muuta… kai edes Nivea perussaippualla voisi itsensä pestä?

IMG_5822

Väärin taas. No, käytin vartalopesuun tuota puhdistusvaahtoa, kyllä nokkela keinot keksii.

Muistin, että kaapeista saattaa löytyä vielä labrassa valmistettua tehogeeliä, jolla saisi kasvoihin hieman mukavampaa tuntua. Tiesin sen olevan hajusteeton, koska olen itse sen valmistanut enkä kiireessä viitsinyt sitä hajustaa, vaikka mahdollisuus olisi ollut. Lisäksi geeli imaisee tuoksun itseensä aika tymäkästi, niin en viitsinyt edes yrittää lähteä kikkailemaan, mulla kun aiemmilla kerroilla on emulsionkin hajustaminen mennyt välillä vähän niin ja näin. Purkki löytyi, huraa. Läpinäkyvän geelin kuvaaminen valkoisesta purkista se vasta onkin tosi antoisaa hommaa.

IMG_5825

IMG_5827

No onneksi on jotain, joka ei koskaan petä, nimittäin Lumenen SOS Cream. Se ei sisällä hajusteita (99,99% muistijälki, toivottavasti oli oikea), joten sitä vielä kevyt kerros ja päivän kosmetiikkarutiinit olivatkin valmiit. Olin varsin tuoksuton (kuinka yllättävää), mutta mitään varsinaista vikaa ei olemassaolosta löytynyt.

Siinäpä sitten istuskelin iltapäivällä ja päätin poistaa karmaisevat kynsilakat. Asetoni, etyyliasetaatti ym haisevat niin karsealta, että tokkopa niitä nyt kukaan on yrittänyt lähteä millään peittämään. Wrong. Lakat jäi seuraavaan aamuun.

IMG_5832

Illalla toistin kasvopesun ja voitelun ja jätin hiustenpesut seuraavaan päivään. Varastoissani olisi kyllä ollut KC:n uudet No Nothing-putelit, mutta en viitsinyt vielä korkata niitä. Kokonaisuudessaan päiväni oli hajusteettomuuden lisäksi (olosuhteiden pakosta) myös melko kemikaaliton, oikein mukavaa vaihtelua. Voisi useamminkin.

Jonkun mielestä saattoi olla kohtuutonta tai yliliioittelua se, että hammastahnat yms pitäisi vaihtaa. Vastaavasti peseytymiseni Nivean saippualla tuskin olisi bussissa pyörryttänyt ketään. Pointti olikin yrittää eläytyä hajusteallergisen/-yliherkän asemaan ja huomata, kuinka montaa tuotetta ei voisi lainkaan käyttää saamatta oireita. Allergisena kaikki täytyy syynätä hammastahnasta alkaen, muutoin tuloksena voi olla aika pahaa jälkeä. Tämä oli oikein hyvä herätys hajusteiden supervalloitukselle kaiken kosmetiikan parissa. Ehkäpä itsekin tulee jatkossa hieman enemmän kiinnitettyä huomiota siihen, altistaako itseään jatkuvasti myös turhan takia – sitähän ei koskaan nimittäin tiedä, milloin se nakki napsahtaa omalle kohdalle.

Miten muilla meni?

Pohjoismaiden hajusteeton päivä torstaina

Ihanaa, sain riesakseni vielä jonkin kuume-angiina-kuolemantaudin ja olen ollut kaksi vuorokautta yhtä soittoa pedissä. No, jos jotain positiivista niin ainakaan ne superhelteet eivät tulletkaan tänne Helsinkiin, niin ei harmita maata sisällä.

Nopsasti asiaan niin painun takaisin nukkumaan. Huomenna 30.5. vietetään pohjoismaiden hajusteetonta päivää. Lehdistötiedote aiheesta:

”Neljän pohjoismaan kemikaaliyliherkkien järjestöt haastavat kaikki mukaan viettämään hajusteetonta päivää. Päivän tarkoituksena on nostaa esille liiallisen hajustamisen aiheuttamat ongelmat niin kemikaaliyliherkille kuin 
muillekin ihmisille. Tämä on osa vuosittain toukokuussa järjestettävää kansainvälistä kampanjaa huomion kiinnittämiseksi kemikaaliyliherkkyyteen.
Kehotamme kaikkia luopumaan päivän ajaksi hajustettujen tuotteiden käyttämisestä! Syynä tähän on se, että jo vähäinen määrä hajusteita voi aiheuttaa vakavia oireita henkilöille, joka sairastaa kemikaaliyliherkkyyttä (MCS, Multiple Chemical Sensitivity). Tästä johtuen sairastunut ei voi toimia tavanomaisesti yhteiskunnassa muiden käyttämien hajusteiden tai kaupallisen, julkisten tilojen hajustamisen vuoksi.

Hajusteet eivät vaikuta ainoastaan hajusteyliherkkiin ja allergisiin!

Hajusteet koostuvat 95-100% keinotekoisista kemikaaleista, ja myös ihmiset, jotka eivät ole hajusteyliherkkiä tai allergisia saavat niistä terveyshaittoja. Lapset ovat erityisen alttiita. Tyypillisiä oireita ovat päänsärky, 
keskittymisvaikeudet ja väsymys. Hajusteita löytyy deodoranteista, shampoista, hiustenhoitotuotteista, parranajotuotteista, voiteista, pesuaineista, huuhteluaineista ja puhdistusaineista. Kaikista näistä tuotteista on saatavana myös hajusteeton vaihtoehto.”

Minähän olen itse suuri hajustefani. Rakastan hyvältä tuoksuvia tuotteita, mutta asiassa on kyllä vakava kääntöpuoli. Hajustekemikaalit ovat selkeästi top3:ssa kun puhutaan eniten yliherkkyyttä ja allergiaa aiheuttavista kosmetiikan raaka-aineista. Nyt onkin hyvä hetki sanoa sananen hajusteyliherkkyyden ja hajusteallergian eroista.

Allergia usein sekoitetaan yliherkkyyteen. Täytyy muistaa, että allergia on aina lääkärin allergiatestillä toteama sairaus. Allergisia on väestöstämme n. 1-2%. Hajusteallergia esiintyy aina ihokosketuksen kautta, eli hajustettu tuote aiheuttaa selkeästi ihottumaa, punoitusta, kutinaa yms. laitettaessa iholle. Allergikko ei useinkaan saa oireita, mikäli toisella henkilöllä huoneen toisella puolella on hajuvettä yllään. Hajusteyliherkkyys puolestaan voi olla ilmateitse oireita aiheuttavaa hengenahdistusta, silmien punoitusta tai kirvelyä, päänsärkyä, huimausta yms. Kansakunnastamme yliherkkiä puolestaan on jopa 10-40%, eli todella hurja määrä.

Niin hajusteallergiselle kuin -yliherkällekin voivat sopia jotkut hajustetut tuotteet. Äitini on osittainen tuoksuyliherkkä, olemme vuosien saatossa löytäneet hänelle yhden hajuveden, josta ei tule päänsärkyä. Myös muut tuotteet voivat olla kevyesti hajustettuja, mutta vahvat tuoksut saavat hänen päänsä heti särkemään ja silmät punoittamaan. Myös eräs parhaista ystävistäni on todella tuoksuherkkis ja kakoo aina kun pienessä tilassa suihkutetaan hajuvettä. Häntä ei myöskään kemppareihin saa seurakseen, koska ei voi juurikaan sietää sitä hajua.

Vain osittain allergisten tai yliherkkien olisi tietyissä määrin viisasta käyttää pieniä määriä kevyesti tuoksullisia tuotteita. Ongelmaksi nimittäin muodostuu, että mikäli on muutamalle hajusteelle allerginen/herkkä ja lopettaa kaikkien hajusteiden käytön täysin, voi yliherkkyys muuttua triplasti pahemmaksi. Pian tavallisen hajusteettoman perusvoiteenkin tuoksu etoo, koska nenä ei saa haistaakseen mitään ja herkistyy. Tällöin on viisainta kokeilla tuotteita, jotka eivät sisällä 26:tta yleisimmin allergisoivaa hajustekemikaalia.

Vielä sananen hajusteettoman ja tuoksuttoman erosta. Tuoksuttomia tuotteita ei ole olemassa. Kaikki maailmassa tuoksuu joltain. Vesikin tuoksuu joltain ja monet kosmetiikan raaka-aineet voivat tuoksua huomattavan vahvastikin, jopa todella pahalta. Monet aineet ovat siis tuotteessa neutraloimassa muiden raaka-aineiden tuoksua, jotta siitä saadaan ns. ei-minkään-hajuinen.

Summasummarum: hajusteongelmat ovat maassamme erittäin yleistyvä ongelma. Vaikka itsellä ei ongelmaa olisi, on erittäin tärkeää pysähtyä miettimään niiden tilannetta, joille bussissa istuminen voi olla täyttä kidutusta. Kaupan kassalla voi alkaa pyörryttää ja oksettaa, elokuvateatterissa viereen istuu joku hajuvedessä uinut ja joudut itse poistumaan sen vuoksi. Näinpä: haastan itseni ja teidät kaikki huomenna kokeilemaan yhden päivän ajan hajusteetonta elämää. Kartoitetaan kaikki hajusteettomat tuotteet ja otetaan selvää, kuinka vaikeaa se oikeasti onkaan. Raporttia seuraa sitten loppuviikosta. Jos haluatte, voitte myös itse vapaasti raportoida omia hajusteettomia päiviänne sähköpostiini, niin voin julkaista niitä täällä blogissa.

Onnea yritykseen! Kuinka moni aikoo osallistua?

Kainalokosmetiikkaa – deot ja antiperspirantit

Jokin hieman antiperspirantti-deodorantti-vastainen tuulahdus on viime viikkoina pyörinyt ilmassa niin mediassa kuin muuallakin, joten ajattelin vähän kirjoitella niistä. Inspiraationi sain erityisesti tästä artikkelista: Pelottavatko kosmetiikan kemikaalit? Aloita luopumalla näistä tuotteista!

Voisin vaikka jokaisesta noista kohdista sanoa jotain erittäin poikkipuolista, mutta koska jostain täytyy aloittaa, olkoon se deo-antiperspiranttiosuus. Suoraan lainatakseni, kirjoittajan mielestä kainalokosmetiikasta kannattaa luopua, koska ”deodoranttien ja antiperspiranttien teho perustuu siihen, että alumiini tukkii ihohuokoset, jolloin hien eritys – eli kehon luonnollinen tapa puhdistaa itseään – estyy.”

Aloitetaan tekemällä se kuuluisa pesäero deodorantin ja antiperspirantin välille, kyseessä on kuitenkin kaksi aikalailla täysin erilaista tuotetta. Nimi kertoo kantajastaan paljon, siis:

deodorantti = de-odor (odor/odour=tuoksu,haju) eli hajua neutralisoiva

antiperspirantti = anti-perspiration (=vasta-hikoilu) eli hikoilua estävä

Kaksi eri asiaa. Deodorantin tarkoitus ei missään tapauksessa ole vähentää hikoilua. Deukan tuotepohjassa voi olla pitkälti samat aineet kuin antiperspirantissakin, mutta määrät ovat erilaisia. Deo pyrkii siis neutraloimaan ja peittämään hienhajua. Kertaukseksi peruskoulun biologiasta, hikihän ei siis haise miltään ennenkuin iholla olevat bakteerit alkavat käyttää sitä ravinnokseen ja muodostavat haihtuvia, pahanhajuisia yhdisteitä. Antiperspirantin toimintatapa on erilainen. Sen tarkoitus on nimenomaan vähentää konkreettisesti hikoilun määrää.

Hikeäkin on erilaista. Ihmisellä on erilaisia hikirauhasia, jotka tuottavat ekkriinistä ja apokriinistä hikeä. Mm. kehon lämpötilaa säätelevä ekkriininen hiki on hajutonta ja vesimäistä suolaliuosta, jota erittyy esimerkiksi kiihtyneessä mielentilassa. Se on bakteerien kannalta ravinneköyhempää. Apokriinisen hien merkitys elimistölle puolestaan on tuntemattomampi. Se on huomattavasti sameampaa ja sisältää runsaasti valkuaisaineita, hiilihydraatteja ym. eli on bakteereille loistavaa gourmet-ravintoa. Niinpä nimenomaan apokriininen hiki aiheuttaa hajuhaittoja, vaikka sekin on lähtökohtaisesti hajutonta. Myös kainalokarvojen merkitystä hienhajulle pohditaan usein. Kyllä, karvat lisäävät hienhajua. Miksi? Koska bakteerit saavat niistä huomattavasti lisää tarttumapintaa.

Sitten se itse hirviö eli iso paha alumiini. Alumiiniyhdisteitä, ensisijaisesti alumiinisuoloja, käytetään ennen kaikkea antiperspiranteissa. Niiden teho perustuu siihen, että yhdisteet supistavat hikirauhasen aukkoa ja näin hikoileminen vähenee. Antiperspirantit siis todella vaikuttavat hieman kehon toimintaan. Tästä syystä niitä ei esimerkiksi USA:ssa lueta kosmetiikaksi, vaan ovat ns. OTC eli Over the Counter Drugs. Niitä siis säädellään ja syynätään tarkemmin, kuin tavallista kosmetiikkaa.

Alumiinisuoloilla on pitkä historia. Ensimmäisen antiperspirantin kerrotaan olleen vuodelta 1914. Vaikuttava aine oli alumiinikloridiheksahydraatti ja se oli niin tehokas, ettei sitä tarvinnut tuikata kainaloihinsa kuin joka kolmas päivä. Pilalle menivät niin vaatteet kuin ihokin. 30-luvulla alumiinikloridin sijaan markkinoille tuli alumiinisulfaatti, joka oli hieman vähemmän ärsyttävä. 40-luvulla kuviohin astuivat alumiinikloorihydraatit, jotka ovat edeltäjiään huomattavasti hellävaraisempia iholle. Tämä osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi, vaikkei se ollutkaan se ihan kaikkein tehokkain. Erilaisia alumiinikloorihydraatteja käytetään erittäin laajasti edelleen.

Alumiinisuolat ovat siis antiperspiranttien vaikuttavia aineita. No seuraavaksi joku katsoo omaa deodoranttiaan ja toteaa, että täältäkin löytyy alumiinia. Miksi? Kohta lisää siitä.

Deodorantit luetaan kaikkialla maailmassa kosmetiikaksi. Niiden ensisijainen tarkoitus on siis peittää hienhaju toisilla hajusteilla ja estää hienhajun syntymistä vähentämällä bakteerien määrää iholla. Ne eivät siis vähennä hikoilun määrää, kuten edellä jo todettiin. Deukoista löytyykin hajusteiden lisäksi antibakteerisia aineita, joiden tehtävä on nimenomaan estää bakteerien toimintaa ja sitäkautta  hienhajun syntymistä. Toistoa toistoa, mutta kertaus on opintojen äiti. Yleisesti käytettyjä antibakteerisia aineita ovat esim. klooriheksidiini, triklosaani, etanoli ja monet muut alkoholit kuten eugenoli ja farnesoli, jotka ovat myös hajusteita.

Deodoranteista voi löytyä myös pieniä määriä alumiiniyhdisteitä. Ne eivät mainittavasti vähennä hikoilua, mutta auttavat toki hieman hienhajun vähentämisessä. Monilla alumiiniyhdisteillä on funktiona sekä antiperspiroiva että deodoroiva. Aineen antiperspiranttivaikutus voi olla myös hyvin vähäinen vaikka ainetta olisikin tuotteessa enemmän. Koska antiperspirantiksi nimetyn tuotteen täytyy vähentää hikoilua tietty prosentiaalinen osuus, voidaan tuote tästä syystä nimetä vain deodorantiksi. Esimerkki tällaisesta aineesta on mm. Sodium Aluminum Chlorohydrate Lactate. Se on toki alumiiniyhdiste, mutta antiperspiroiva teho on lähes mitätön. Vaikutus perustuukin aineen antibakteerisiin ominaisuuksiin, jolloin sen funktiokin on ensisijaisesti deodoroiva.

Alumiiniyhdisteiden ja rintasyövän yhteyttä on tutkittu paljon, siis paljon ja haluaisin loppuun vielä tähdentää, ettei yhteyttä ole koskaan pystytty todistamaan. Tässä asiassa, niinkuin parabeeneissäkin, on todennäköisempää mielestäni aineiden päätyminen elimistöön ruoan kautta. Hyviä pointteja on toki tuotu esille siinä, ettei mitään tuotteita kannattaisi käyttää turhaan. Mikäli todella tunnet tarvitsevasi tai haluat käyttää deodoranttia tai antiperspiranttia, voit hyvillä mielin käyttää sitä. Kehosi puhdistaa kuona-aineet kyllä aika pitkälle muualta kuin kainaloiden kautta. Mikäli kosmetiikkakuormaa haluaa taas vähentää, voi miettiä realistista kainalotökötin tarvettaan. Varsinkin naisista löytyy paljon myös niitä, jotka eivät periaatteessa deodoranttiakaan tarvitsisi. Tiivistetysti; saa käyttää mut ei oo pakko.

Ja vielä lopuksi.. tästä se lähtee. Oikein mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Kuva0160

Silmämeikin siivousliinat

Tänään syynissä kaksi aivan karmaisevaa kosmetiikkatuotetta. Poimin nämä mukaani syyskuisilta Beyond Beauty Paris-messuilta. Viimeisenä messupäivänä jotkut näytteilleasettajat myivät tuotteitaan pois todella halvalla ja nämä lähtivät mukaani huikeaan 1€ hintaan. Kyseessä on meikinpoistoon tarkoitettuja puhdistusliinoja/-lappuja kaksin kappalein. Syytetyt ovat tässä.

Tuotteet ovat molemmat korealaisia, mutta niissä on ihan kohtuullinen englanninkielinen ulkopakkaus. Vasemmanpuoleinen paketti sisältää silmämeikinpoistolappuja ja alempi pakkaus meikinpoistoliinoja. Silmämeikin poistolaput ovat paketin sisällä ihan valkoisessa tekstittömässä purkissa, joten käyttöpakkauksen osalta merkinnät eivät ole kunnossa.

Miksi nämä sitten ovat ihan hirveitä? No, silmämeikinpoistolapuista tuntuu lähtevän näkö. Vaikka kuinka puristaisi silmiä kiinni, kirvely on aivan hirveä. Aivan hirveä. Kun silmät pesee sitten vedellä ja avaa, niin menee aikansa, ennen kuin alkaa taas nähdä kirkkaasti. EI HYVÄ.

Miksi teksti on espanjaksi? En tiedä. Voisin arvella, että hajusteet ja ehkä extractit aiheuttavat vallattoman kirvelyn. Mutta oli miten oli, niin varmasti en yhtäkään enää tunge silmiini.

Meikinpoistoliinoissa ongelma ei ole niin paha, mutta kyllä nekin kaikki karmeuden kriteerit täyttävät. Ensinnäkin liinat tuoksuvat aivan joltain Cillit Bangilta tai sitruuna Tolulta. Ihan karmaiseva haju, joka ei lähde iholta pois. Siis karmaiseva kosmetiikkatuotteelle, siivouskäytössä oikein miellyttävä. Lisäksi liinoista jää aika ikävä kalvo iholle. Ei hyvä. Olen käyttänyt niitä sujuvasti pölyjenpyyhintään. Jää tosi hyvä ja raikas tuoksu koko asuntoon, heh. Kaiken kruunaa pakkauksen ulkonäkö, joka kaikessa karmeudessaan voisi olla jostain kultaiselta kahdeksankymmentäluvulta (katso ensimmäinen kuva).

Meikinpoistoliinojen puhdistusainetuoksu on peräisin ihan siitä rehellisestä sitruunasta, jota näissä on uutteena. Kaveriksi on laitettu vielä varmuuden vuoksi erillistä hajustetta, ettei vaan ole liian mieto tuoksu. Mielestäni on hassua, että osittain pakkaukset  on tehty EU:n muottiin ja osittain ei. Latinankieliset nimet ja suurin osa INCI-nimistä on oikein, mutta esimerkiksi ”fragrance” on jenkkiläinen merkintämuoto, EU:ssa pitäisi käyttää ”parfum”:ia. Jenkeissähän ei esimerkiksi kasvien latinankielisiä nimiä tarvitse ainesosaluetteloihin laittaa. Pirkka-meikinpoistoliinat ovat ainoat, joiden kanssa olen päässyt ystävystymään lähemmin. Pakkaus on loistava innovaatio, tuote on miellyttävän tuoksuinen ja puhdistaa hyvin jättämättä jäämistöjä nahkaan. Sitä kaipaillen.

Sellaista tänään, taisi mennä Suomen aikaa vähän maanantain puolelle, mutta Ranskassa ollaan vielä turvallisesti sunnuntain puolella eli viikonloppuna, kuten lupasin.. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Tuoksua, tuoksua

Kävin eilen kiertelmässä pitkästä aikaa tavallisten kauppojen kosmetiikkavalikoimia rakkaan ruotsinasukkiystäväni ja ikuisen huulikiiltoaddiktin J:n kanssa. Olipa virkistävä kokemus, kun normaalikosketus kosmetiikkaan ovat yleensä tukut. Hypisteltiin kaikkea uutta ja syynättiin (minä syynäsin) sisällyksiä.

Ostinkin jotain! The Body Shopista uuden tuoksun, vadelma-granaattiomena-vartalotuoksun, täydellinen. Lisäksi täydensin hamppukäsivoidevarastoni.

Itselläni on melko herkkä tuoksupää, eli olen aika kranttu hajuvesistä. Tietyntyypiset hajuvedet aiheuttavat välittömän päänsäryn, ja oikeastaan riittävä määrä mitä tahansa tuoksua tekee kyllä päivästä tuskaisen. Rakastan kevyen makeita ja raikkaita tuoksuja ja vuosikaudet olen käyttänyt pääsääntöisesti luottomerkkiäni Salvatore Ferragamon Incanto-sarjaa. Erityisesti Incanto Shine ja Bloom täydentyvät kerta toisensa jälkeen varastoihini. Ne ovat täydellisen kevyitä ja sopivan monikäyttöisiä. Ja ne pullot! Pure love. Jos olisi pakko valita yksi oma tuoksu, niin itselleni se olisi tuo ehdoton ykköshajuveteni Incanto Bloom.

Asiasta kukkaruukkuun. Törmäsin kuitenkin ostosreissulla melko mielenkiintoiseen sarjaan. Elite Paris, joka itselleni on ainakin tutumpi mallitoimistostaan Elite Models, on tuotu meikkisarjana Suomeenkin. En osaa sanoa, kuinka kauan se on täällä pyörinyt, mutta itse törmäsin siihen nyt ensi kertaa. Ihan kivannäköinen sarja ulkonäöllisesti ja brändikin varmaan kuluttajien silmissä ihan kelvollinen, mutta ne pakkaukset. Nappasin käteeni Lip Plumping turvottavan huulikiillon (päästäkseni kertomaan huulikiiltoaddiktoituneelle ystävälleni sen vaikuttavan aineen) vain huomatakseni, ettei siinä ollut lainkaan INCIä. Myös muutamasta seuraavasta tuotteesta puuttui sisällyslistat täysin, enkä ymmärrä miksi olin niin ajatuksissani, että vain jatkoin matkaa pettyneenä. En siis osaa nyt varmaksi sanoa, että puuttuiko sieltä kaikista purkeista merkinnät, mutta ainakin niistä, jotka käteeni otin. Surkeaa? Ja siinä huulikiillonkin kyljessä olisi kyllä ollut hyvin tilaa. Melko outoa.

Takaisin tuohon tuoksuostokseeni. Mitä muuta vartalotuoksupullosta löytyy kuin vettä ja tuoksuaineita? Yleensähän tuoksuissa on liuottimena myös tai vain pelkästään etanolia, mutta tästä sitä ei löydy. INCI näyttää tältä:
Water, PEG-40 Hydrogenated Castor Oil, Dipropylene Glycol, Polysorbate 20, Trideceth-7, Caprylyl Glycol, Fragrance, Honey, p-Anisic Acid, Hexyl Cinnamal , Citric Acid, Disodium EDTA, Sodium Hydroxide, Linalool, Citrus Medica Limonum (Lemon) Peel Oil, Citronellol, Limonene, Illicium Verum Oil, Ribes Nigrum (Black Currant) Bud Extract

Yllättävän paljon myös kaikkea muuta, mutta mitä ne siellä tekevät? Vesi on paljon käytetty liuotin, mutta öljyt eivät siihen liukene. Näin ollen vesi ja öljyfaasit pyrkivät erottumaan toisistaan ja normaalisti lopputuloksena olisi kaksi ”kerrosta”, joista öljykerros kevyempänä nousee pinnalle. Tämän estämiseksi tarvitaan näitä kahta faasia toisissaan kiinnipitäviä aineita eli emulgaattoreita (emulsifiers).

Emulgaattoreina näistä ylläolevista aineista toimivat PEG-40 Hydrogenated Castor Oil, Polysorbate 20 ja Trideceth-7. Dipropylene Glycol on humektantti, mutta toimii myös fiksatiivina. Fiksatiivi kiinnittää tuoksun iholle tunneiksi, muuten se haihtuisi hyvin nopeasti pois. Caprylyl Glycol on ihoa hoitava ja myös humektantti. Hunajaa (Mel) on jostain syystä x. Pullossa lukee, että tuetaan hunajan tuotantoa, joten ehkäpä silläkin on tarkoituksensa – hunaja on kyllä ihoa hoitava ja kosteuttava sekin.  p-Anisic Acid, Citric Acid ja Sodium Hydroxide ovat pH:n säätäjiä ja Disodium EDTA on kelatoiva aine, eli sitoo itseensä metalleja. Loppulista onkin sitten tuoksuaineita.

Vartalotuoksun ei ole tarkoituskaan olla koko päivän kestävä parfyymi. Tämä ei siis todellakaan haise kovin voimakkaasti pitkään, mutta on juuri sopivan kevyt päiväkäyttöön, ainakin itselleni.