Aihearkisto: Hiukset

Operaatio kynsienkasvatus

Kävi sillä tavalla ikävästi tuossa taannoin, että yhteensä kolme sormieni kynsistä ilmoittivat poistuvansa palveluksesta, kokonaan. Äkillisen irtisanoutumisen syynä oli muutama kuukausi taaksepäin kokemani enterorokko, jonka mahdollinen seuraus on kynsien irtoaminen niistä sormista, joissa on enterorakkuloita kynsien alla ollut. Ihanaa. Tietysti yksi kynsistä on oikea etusormi, sellainen mitä nyt ei juurikaan tule käytettyä arkiaskareissa tai muutenkaan. Tuli sellainen ajatus, että nyt olisi hirveen kiva juttu, jos ne kasvaisivat vähän reippaampaan tahtiin, niin saataisiin sitten uudet joskus käyttöön ja ei tarvitsisi pitää haavateippiä aina sormissa. On nimittäin tosi kivan tuntuista, kun puoliksi irti oleva kynsi jää kiinni hiuksiin tai esim. villapaitaan. Voisipa siitä joku herkempi pahoittaa mielensäkin, jos vahingossa vilkaisisi. Säästän teidät kuvamateriaalilta.

Niinpä siis marssin lisäravinnevarastolleni ja tempaisin sieltä paketin biotiinia ja blogin kautta aikoinaan saamani keratiinit. Söin noita keratiineja joskus vuosi sitten kesällä ja huomasin silloin, että peukaloideni kynsistä tuli niin vahvat, että pystyin vääntämään niillä ruuvia, siis oikeasti ruuvia. Ajattelin, että kyse täytyi olla lomaillen vietetystä kesästä ja hyvästä ravinnosta, mutta lopetettuani kuurin kynnet hiljalleen palasivat syksyllä tavanomaiseen tilaansa. Nyt oli aika testata niiden tehoa uudestaan. Biotiinia reilulla annoksella, vähän sinkkiä ja pari kapselia keratiinia perään. Lisäksi repertuaarissa jatkuva lääkitys eli D-vitamiinit ja probiootit.

Biotiinivalmisteissa ynnä muissa vastaavissa kuluu yleensä useampi kuukausi ennen huomattavia vaikutuksia, mutta noin kolmessa viikossa kynnet ovat kasvaneet jo reilusti yli puolenvälin. Ongelma on tosin se, että vanha kynsi on toisesta reunasta kokonaan kiinni ja irtoaa toisesta kulmasta. Ei todellakaan ole aikomustakaan yrittää nykiä sitä kokonaan pois. Hyvä puoli tässä on se, että tarpeeksi paksulla kerroksella glitterlakkaa kynnenpuolikkaat saa liimattua toisiinsa, eikä tarvitse pitää teippiä päällä. Alkaa tosin nuo glitterlakat vähän kyllästyttämään, onneksi on niiden sesonkiaika. Mutta tosiaan palatakseni näihin edellä mainittuihin mömmöihin, niin hyvää tavaraa on kyseessä.

Tieteellisesti ajatteleva-minä tekee oletuksen, että keratiini on suuri proteiini, joka vatsassa pilkkoutuu pieniksi osasiksi proteiineja pilkkovien entsyymien vaikutuksesta. Tämän myötä sen hyöty esimerkiksi kynselleni olisi nolla. Saman oletuksen tekisin melkein minkä tahansa proteiinin, esimerkiksi kollageenin osalta. Käytäntö on nyt kuitenkin osoittanut oletukseni ainakin keratiinin osalta vääräksi. Kollageenista puheen ollen, kävin eräässä tuotekoulutuksessa, jossa samaisen keratiinin valmistaja Hankintatukku esitteli uusia tuotteitaan. Puheeksi nousi tietenkin myös tämä kollageenin pilkkoutuminen vatsassa. Tuotekehitysproviisori esitti näkemyksen, jonka mukaan elimistö osaisi tulkita pilkkoutuneen tavaran olevan juuri tietyn kollageenin osasia. Tämän seurauksena keho reagoisi tuottamalla lisää kollageenia, koska luulisi oman kollageenin vähentyneen. Ravintolisänä otetun kollageenin olisi siis tarkoituskin mennä hukkaan ja vain toimia välikätenä oman kollageenintuotannon lisäämisessä. Samaa ajatusta voisi varmasti hyödyntää myös keratiinin osalta. Mielenkiintoinen teoria. Oma tietämykseni ei millään tavalla riitä arvioimaan tätä väitettä, joten en voi kommentoida sitä yhtään mitenkään.

Yhteenvetona siis todettakoon, että biotiini ja keratiini kasvattivat ja kovettivat kynteni supernopeasti, muutamassa viikossa. Miksi? Ei kertakaikkiaan mitään käryä.

Uuden vuoden muutoksia

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Joulu ja vuodenvaihde sujahtivat ohi sellaisella vauhdilla, etten edes joululauluihin ehtinyt yhtään kyllästyä. No ensi vuonna sitten taas enemmän.

Uusi vuosi tuo ja toi mukanaan joitain muutoksia. Ensiksi kyllästyin taas koko syksyn koskematta säilyneeseen hiuspehkooni, joten tartuin saksiin ja väreihin. Tempaisin päähän asteen – pari omaa väriä tummemman sävyn ja saksaisin vajaan 10 senttiä mitasta pois. Ongelma nimittäin oli, että tavallinen letti alkoi pysyä latvasta kiinni ilman ponnaria, sen verran hyvässä kunnossa oli latvaosasto. Ei näin. Toisekseen sanoin pitkästä aikaa heipat ripsille ja päätin katsella maailmaa taas vähän aikaa ilman. Kuten edellisilläkin kerroilla, omat ripset ovat edelleen oikein hyväkuntoiset eikä mitään huomattavaa muutosta ole tapahtunut, vaikka pidennykset ovat minulla keikkuneet jo useamman vuoden päivät yhtämittaan. Katsotaan, jos tämä poikisi lisää kiinnostusta ripsiväreihin ja sitä kautta jonkun kattavamman ripsiväripostauksen.

Blogin suhteen meininki säilynee samana, tosin keväällä alkavan työharjoittelun myötä pääsen taas aavistuksen enemmän (apteekin) kosmetiikkaan käsiksi ja ehkäpä uusia aiheitakin putkahtelee hieman lisää. Tällä hetkellä on työn alla juttu kestopigmentoinneista, tosin siinä on selviteltävää vielä aikalailla. Minkälaista sisältöä te toivoisitte blogiin tulevana vuonna? Sana on vapaa!

Festaritukkaa metsästämässä

Olen himoinnut pastellitukkaa salaisesti reilun vuoden. Erityisesti silmääni miellyttivät pinkin ja persikan sävyt, mutta toisaalta tuollaisen värjääminen kampaajalla ei käynyt mielessäkään. Mitä jos en tykkäisikään siitä?

Piipahdin tukussa noutamassa jotain tarvikkeita ja silmääni osui Crestolin ColorGloss-värinaamio sävyssä Shampanjapinkki. Täydellistä, mukaan. Tukkutyö-aikoinani olin iskostunut siihen ajatukseen, että Crestolin naamioissa on tosi hyvä pigmentti ja se myös pysyy. Moni myös kehuu niitä vuolaasti. Kävin tuumasta toimeen ja iskin naamion pestyyn tukkaan n. puoleksi tunniksi. Ei häivähdystäkään mistään. Ajattelin, ettei naamio toiminut, koska hiusta ei ollut värjätty aikoihin. Latva kuitenkin oli kuiva ja huokoinen, mutta sinnekään ei tarttunut. Myöhemmin otin asiakseni vaalentaa hiusta hieman, kun halusin ehdottomasti pinkin värin viikonlopun festarireissulle.

Vaalennuksen jälkeen iskin naamion päähän ja odottelin tunnin. Ei vieläkään mitään! Voi itku. Hius kuitenkin vaaleni ihan reippaasti, joten en keksi yhtään syytä, miksi en saanut aikaiseksi minkäänlaista sävyä. Tuubissa väriä tuntui kuitenkin olevan aika reilusti ja laitoin sitä takuuvarmasti riittävästi. Turhauduin ja marssin seuraavana päivänä Sokokselle. Festaritukka oli nyt saatava ja heti. Nappasin hyllystä Biozellin sävyttävän hoitonaamion värissä Raspberry, joka oli etiketin perusteella oikein helakanpinkki. Se maksoi jotain 8€ kieppeillä, joten ajattelin, että ihan sama. Kotiin ja tuubi auki. WHOA. Järjetön määrä pigmenttiä! Sitä oli jopa niin hurjasti, että laitoin puolet hoitoainetta. Harjasin hiukset läpi ja annoin vaikuttaa ehkä 3 minuuttia. Väri oli niin intensiivinen, että pesin hiukset suoriltaan kerran. Tällä saa halutessaan siis oikein kunnon sellaisen Jannika B -tukan. Halusin väriä alkuun ihan hillitysti ja se jäi tosi kivasti latvoihin.

WP_20140704_005 (720x1280)

Muutaman pesun jälkeen laitoin uuden kierroksen väriä ja tällä kertaa koko päähän. Tämä kampaus on kärsinyt jo yhden illanvieton ja yön, mutta väri näyttää siis tältä. Tähänkin lopputulokseen sekoitin runsaasti hoitoainetta ja vaikutusaika oli edelleen vain pari minuuttia.

WP_20140710_015 (847x1500)

Ihan huipputavaraa hinta-laatusuhteeltaan! Tämä kuluu hiljalleen pois muutamassa pesussa, joten kyllästymismahdollisuutta ei ole. Ehdottomasti helppo ja halpa (ja miellyttävän väliaikainen) keino hankkia hattaratukka kesärientoihin.

INCI: Aqua, Cetearyl Alcohol, Glycerin, Behentrimonium Chloride, Sorbitol, Quaternium-87, Dipalmitoylethyl Hydroxyethylmonium Methosulfate, Cetrimonium Chloride, PEG/PPG-15/15 Dimethicone, Quaternium-80, Ceteareth-20, Ethylhexylglycerin, Citric Acid, Phenoxyethanol. +/- Basic Red 76, Basic Yellow 57, Basic Brown 17, Basic Blue 99, Basic Red 51, Basic Brown 16

Todentotta, tuote on kaikenpäälle hajusteeton. Tiedoksi niille, joille Biozell on tuntemattomampi, niin kyseessä on pitkän historian suomalainen kosmetiikkayritys, jolta löytyy valikoimasta hiustuotteita markettihintaan. Näistä naamioista löytyy paljon eri värivaihtoehtoja, joista kaikki siis hajusteettomia. Tuotetta saa ymmärtääkseni Sokoksen lisäksi melkein kaikista hyvinvarustelluista marketeista, joten varmasti ihan lähi-Prismastakin löytyy.

Muita hattaratukkaan hurahtaneita?

Kosmetiikan koulukunnat

Mahtavaa alkanutta vuotta! Uusi vuosihan aloitetaan aina parantamalla edellisen vuoden tapoja, täällä yritetään puskea juttua ulos vähän tiuhempaan tahtiin.

Nyt on luvassa lyhyt juttusarja erilaisista koulukunnista ja tieteen tekemisestä ylipäätään. Kosmetiikka-ala on nimittäin täynnä erilaisia koulukuntia. Koska kyseessä on tieteenala, vallitsee tälläkin alalla lukematon määrä erilaisia mielipiteitä, asiantuntijoita ja tutkimustuloksia. On aloja, joita tutkitaan hurjan paljon enemmän kuin kosmetiikka-alaa: otetaan esimerkiksi vaikka ravitsemusala. Jos aletaan summata yhteen, että kuinka monta kertaa vuodessa joku julistetaan vuoroin tappavaksi ja vuoroin elintärkeäksi aineeksi eri asiantuntijoiden toimesta, ei monellakaan varmasti laskupää riitä. Oliiviöljy vai rypsiöljy? Ehdottomasti voita vai ei todellakaan voita? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Keskustelu on todella fanaattista, jotkut voivat pyhittää koko elämänsä yhden ruoka-aineen tai tietyn ruokavalion puolustamiselle. Tämä vain esimerkkinä, kaikki tietävät mistä on kyse.

Kosmetiikka-alaa tutkitaan kansainvälisesti huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi lääketiedettä. Tavallaan ymmärrettävää, jokainen tietää miksi. Valitettavasti tämä johtuu osin siitä, että kosmetiikalla on muiden alojen silmissä tietynlainen hömpän maine. Sitä ei pidetä välttämättä niin arvossaan, että tutkimuksiin uhrattaisiin suurien puolueettomien tutkimusinstituuttien varoja – ne suunnataan lääketieteeseen ja vaikka juuri sinne ravitsemukseen. Tästä syystä suurensuuri määrä tutkimustietoa tulee isoilta kosmetiikkataloilta. Tämä on syytä aina ottaa huomioon, kun etsitään tietoa jostain kosmetiikkaa koskevasta aiheesta. Ei toki pidä ajatella, että kaikki tieto olisi väärää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kosmetiikkatalojen tutkimuksiin ei voi luottaa sokeasti – sieltä voi tulla välillä vähän kaikenlaista ulos. Toisaalta kosmetiikkajätit uhraavat tutkimuksiin todella isoja rahamääriä ja tuottavat jatkuvasti uutta, arvokasta tietoa ihon ja hiuksen toiminnasta. Puolueeton tutkimus ei toki automaattisesti tarkoita luotettavaa tutkimusta eikä ”puolueellinen” huonoa – tutkimuksen onnistumisen ja luotettavuuden määrää aina muu tiedeyhteisö.

Tähän törmäsin tehdessäni opinnäytetyötä. Lakihan määrää, että vääriä ja valheellisia myyntiväittämiä ei saa tuotteissa olla. Ne pitää tarvittaessa pystyä osoittamaan todeksi riittävin tutkimustuloksin. Tämäpä se onkin mielenkiintoinen asianhaara – mitä tarkoittaa riittävä tutkimustulos? Se riippuu väitteestä. Tämä on niin pitkä juttu, että naputan siitä erillisen tekstin piakkoin tämän jutun jatkoksi. Palataan kuitenkin näihin koulukuntiin.

Kosmetiikka on tieteenalana siitä hieman erikoinen, että alalla vallitsee tietynlainen sulkeutuneisuus. On kerran tutkittu ja opittu jotain ja sitten ajatellaan, että se on kiveen kirjoitettu. Tähän törmää joskus varsinkin ammatinharjoittajien parissa – eräs kampaaja väittää minulle edelleen, että silikonituotteista putoaa tukka päästä ja kaljuuntuu. Esimerkkejä on useita, tämä niistä yksi. Tieteen yksi perusperiaate on uuden tiedon etsiminen, vastaanottaminen ja sen mukauttaminen verrattuna nykytietoon. Kaikkein olennaisinta olisi kuitenkin hyväksyä, että kaikki nykytietokin voi olla täysin väärää. Sellaista päivää ei tule, että tiedettäisiin kaikesta kaikki ja jokainen asiantuntija olisi samaa mieltä asioista. Ei kertakaikkiaan tule.

97534151

Jutun pääajatus lähti siitä, kun tutkin blogin arkistoja. Huomasin, että hiustuotteista ja hiuksen toiminnasta on blogissa todella paljon vähemmän juttuja verrattuna ihoa koskeviin juttuihin. Kuulun siis selkeästi iho-koulukuntaan. Kirjoittelin hiusjuttuja aina välillä kun aihe tuli aiemmissa opinnoissa vastaan, mutta karu totuus on se, ettei hius kiinnosta minua läheskään yhtä paljon kuin iho. Ottaen huomioon, että hius on umpikuollutta ja kasvaa jatkuvasti, on iho mielestäni paljon kiehtovampi. Itselläni hiuksen kuntoon vaikuttaa kaikkein eniten sisäinen hoito enkä ole huomannut juuri eroa eri hintaisten tuotteiden välillä. Tykkään käyttää Tigiä, koska se tuoksuu hyvältä ja on kohtuullisen hintaista. Tämä voi osin johtua siitä, että kuontaloni on luonnonkihara ja olen laiska hiustenlaittaja, lopputulos on siis aina samanlainen.

Tästä on loistava aasinsilta iho-hius-koulukunnasta seuraavaan kategoriaan eli hintaan! Blogista välittyy arvatenkin suuntautumiseni hintapoliittisesti eli halvallakin voi saada  hyvää eikä kallis aina tarkoita parasta. Olen kokeillut semiedullisen kosmetiikan lisäksi luomua ja luksusta, näistä myös tulossa jutut erikseen. Mielipiteeni ei kokeilujen jälkeen ole muuttunut. Pysyn siis edelleen edullinen hinta-koulukunnassa.

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mihin koulukuntaan kuuluu ja miksi. Uskooko mitä tuotteiden kyljessä lukee vai eikö vastaavasti usko ihoa tai hiusta voitavan edes kosteuttaa? Mistä hakee uutta tietoa ja miksi? Piakkoin tulossa juttu aineiden imetymisestä ihoon. Tämä on sellainen asia, joka aiheuttaa todella paljon mielipiteiden jakautumista ja välillä pelkoakin.

Hiusprojekti

Päätin vihdoin tehdä tälle päälleni jotain. Se on ollut luonnontilaisena viime toukokuusta lähtien ja oma väri oli matkalla jo tuossa korvan kohdalla suunnilleen. Latva alkoi taas kauniisti punertaa hopeashampoon käytön laiminlyönnin seurauksena. Pahinta oli kuitenkin ehdottomasti luonnontilaisen hiukseni kunto. Se oli ns. liian hyväkuntoinen eli aivan mahdoton muotoilla. Hiuslaatuni on ohut ja liukas, ja sen sain kyllä tuta sen täysin yrittäessäni tehdä hiuksille jotain. Kuontalo liimautui ja roikkui heti, siihen ei auttanut kertakaikkiaan mikään. Lähtökohdista en viitsinyt ottaa edes kuvaa, mutta tilanteesta kertonee jo se, että äitini tiedusteli syytä, miksi ihmeessä olin värjännyt tukkaani punaisemmaksi latvoista. Kiitti vaan.

Karu totuus: rehellisesti sanottuna tarkoitus oli saada aikaan kevyttä rakennevauriota, niin hius pysyisi vähän paremmin ruodussa. Näin se vaan menee.

Toimeen siis. En halunnut värjätä hiusta kovin erilaiseksi, joten lähdin tavoittelemaan lähellä omaa väriäni olevaa sävyä. Se oli helppo löytää, kun omaa hiusta oli kasvanut jo sen verran paljon. Otin superkampaajaystäväni vinkeistä vaarin ja piipahdin tukussa nappaamassa Wellan kestovärejä. Taistoon käytiin tällaisella arsenaalilla:

IMG_8464 (404x500)

 

Tyven värjäsin Wellan Koleston-sarjan sävyllä 8/38, ei mikään tosi lämmin kultainen, muttei harmaakaan. Latvaan oli tarkoitukseni laittaa ihan suoravärinaamio, mutta ex-kollegani tukussa sai ylipuhuttua kokeilemaan Wellan uutta Illuminaa, jota olen kuullut muidenkin ylistävän. Varsinkin Illuminan kiiltokäsittely oli kuulemma toiminut hyvin latvan värin taitossa, päätin siis kokeilla sitä. Kiiltokäsittely on tarkoitus tehdä suhteessa 1:1:1 eli 1 osa väriä, 1 osa hapetetta ja 1 osa Wellan Brilliance-hoitoainetta. Hoitsikaksi varmaan kävisi muutkin, mutta mulla nyt sattui kuin sattuikin olemaan tuota Brilliancea edelleen laatikollinen kotona.. Sitten pyyhekuivaan tukkaan n. vartiksi.

IMG_8466 (500x333)

 

Ja toimihan se! Taittoi todella kivasti keltaisuutta pois ja jätti erinomaisen hyvän tunnun latvoihin. Tässä vähän suuntaa-antava kuva lopputuloksesta. Pahimmin räjähtäneet latvat odottavat vielä poisleikkaustaan.

IMG_8353 (600x380)

Silikonit – sisällys ja sepustus

Alkuun pahoittelut taas kirjoitustahdin verkkaisuudesta; kun istuu 9 tuntia päivässä päätteen ääressä pyörittämässä raaka-aineita, niin orientoituminen aiheeseen uudelleen illalla on välillä hieman raskasta. Tätäkin väsäsin useamman illan, kun ei vaan riitä aivojen kapasiteetti enää välillä, heh. Alkuun pakko kertoa, että ranskalaistumiseni on ottanut pienen askeleen eteenpäin. Olen viettänyt viikonlopun purjodieetillä, joka loppui tänään. Lisää voi lukea halutessaan Ranskan matkablogistani, kunhan kerkiän päivittää sen! Asiaan.

Silikonit! Kosmetiikkateollisuuden luoma kirosana, mutta kuitenkin hyvinhyvin yleisesti käytetty aineryhmä. Nykyisin esimerkiksi USA:ssa lanseerattavista uusista tuotteista keskimäärin joka toinen sisältää silikoneja. Toisaalta purkit ja mainostekstit julistavat silikonittomuutta. Samalta valmistajalta löytyy usein sarjat silikoneilla ja ilman. Kaksinaismoralismia? Ehkä.

Silikonit ovat saaneet nimensä alkuaine piin (engl. silicon) mukaan. Pii on maaperässämme (ainakin Suomessa) yleisin alkuaine heti hapen jälkeen ja se esiintyy yleensä piidioksidina (SiO2). Esimerkiksi hiekka ja kvartsi ovat piidioksidia. Piidioksidia käytetään myös kosmetiikassa ja sen INCI-nimi on Silica. Silica (piidioksidi) ei ole silikoni. Silikonit puolestaan eivät ole mitään hiekkaa tai kiveä. Silikonit ovat ihmisen kehittämiä, synteettisesti eli aina labrassa tuotettuja aineita. Silikoneja ei siis koskaan löydy luonnosta sellaisenaan.

Nopeasti silikonien historiaa. Silikonit kehitettiin 1940-luvulla, mutta kosmetiikkateollisuuden käyttöön ne rantautuivat 10 vuotta myöhemmin 1950-luvulla. Aluksi käytössä oli vain veteen liukenemattomia yhdisteitä, joita käytettiin mm. suojavoiteissa. Radikaalisti silikonien käyttö lisääntyi kuitenkin vasta 1980-luvulla, kun niillä alettiin korvaamaan eläinperäisiä rasvoja kosmetiikkatuotteissa. Tällöin silikonilaatuja toki myös kehitettiin lisää, joka puolestaan tietenkin myös lisäsi niiden käyttöä.

Silikonin perusrunko on monista muista kosmetiikan raaka-aineista poikkeava, sillä se ei sisällä lainkaan hiiltä. Tästä syystä silikoneja ei lueta orgaanisiin yhdisteisiin, vaan ne muodostavat oman ryhmänsä orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden ohella. Silikonin perusrunko rakentuu piin (Si) ja hapen (O) muodostamista ketjuista. Pii-happi-ketjuun on kuitenkin aina liittynyt pii-atomin kohdalle orgaaninen sivuketju, vähintään metyyliryhmä -CH3; sivuketjuista hiiltä siis löytyy.

Piin ja hapen muodostama sidos on hyvin vahva ja kestävä. Tästä syystä silikoniyhdisteet sietävät hyvin lämmitystä ja ovat kestäviä mm. hapettumista ja UV-säteilyä vastaan. Silikonit eivät imeydy ihon läpi eikä niitä pidetä komedogeenisinä (ihohuokosia tukkivina). Erilaiset ihotyypit toki voivat reagoida eri tavalla eri aineisiin. Erilaisia silikoneja ja johdannaisia on aivan loputon määrä ja lisää kehitetään jatkuvasti. Mihin silikoneja oikein tarvitaan?

Käyn läpi lyhyesti vain muutamia yleisimpiä ryhmiä, koska muuten tekstiä tulee yhden kokonaisen blogillisen verran. Silikonit voidaan jaotella vesiliukoisiin ja veteen liukenemattomiin. Lisäksi ne voivat toimia emulgaattoreina. Suurimmalle osalle tutuimmat, erittäin yleiset Dimethiconet eli dimetikonit ovat veteen liukenemattomia ”perinteisiä” silikoniöljyjä. Ne toimivat tuotteissa usein emollientteina, ihoa hoitavina ja/tai ihoa suojaavina aineina. Dimetikonit ovat silikonien ”perusmuotoja”, samaan tapaan kuin hiilivedyt ovat orgaanisten yhdisteiden. INCI-nimenä Dimethicone käsittää kaikenmittaiset silikoniketjut, jotka muodostuvat dimetikoniyksiköistä. Tämä eroaa esimerkiksi juuri hiilivetyjen nimeämisestä, sillä niistä käy selvästi ilmi myös aineen rakenne (esim. Propane, Cetyl Alcohol..). Silikoneissa muutenkin voi yhden nimen alla olla samasta yhdisteestä eri variaatioita, ja sama nimi voikin tällöin tarkoittaa nestemäistä tai kiinteää ainetta. Silikonien INCI-nimistä ei aina käy ilmi ketjun pituus, sivuryhmien määrä tms., ja nimet yleensäkin kuvaavat lähinnä rakenteen perusperiaatetta.

Dimetikonin rakenne

Pääasiassa dimetikoneja käytetään emulsioiden rasvaosassa. Ne parantavat voiteiden ihotuntumaa, levittyvyyttä ja vähentävät voiteiden valkoista jälkeä iholla. Hiustuotteissa ne jäävät hiuksen pintaan parantaen kammattavuutta ja tuoden pehmeyttä ja kiiltoa. Perinteiset silikoniöljyt (dimetikonit) ovat siis täysin veteen liukenemattomia, mutta liukoisuuttakin voi muuttaa sivuryhmiä muokkaamalla. Lisäämällä vesiliukoisia ryhmiä metyyliryhmien tilalle, saadaan aineesta luotua paremmin veteen liukeneva.

Syklosiloksaanit ovat toinen paljon käytössä oleva silikoniryhmä. Niitä löytyy esimerkiksi INCI-nimillä Cyclopentasiloxane, Cycloheksasiloxane jne., mutta myös Cyclomethicone. Nimensä mukaisesti ne ovat rengasrakenteisia silikoniyhdisteitä. Syklosiloksaanit ovat haihtuvia nesteitä, tosin haihtuminen on huomattavasti hitaampaa kuin esimerkiksi vedellä. Syklosiloksaanien turvallisuus on ollut tarkkailun alla, mistä johtuen neljä-pii-atomisen Cyclotetrasiloxanen käyttö on vähentynyt jonkun verran.

Syklopentasiloksaani

Syklosiloksaaneja käytetään erityisesti antiperspiranteissa ja deodoranteissa, mutta myös mm. värikosmetiikassa, aurinkovoiteissa, erilaisissa kosteusvoiteissa sekä hiustuotteissa. Pienen pintajännityksen vuoksi ne levittyvät helposti iholle ja tuovat emulsioissa kevyen, rasvattoman tuntuman.  Deoissa ne parantavat tehoaineiden levittymistä sekä tekevät ihotuntumasta kuivan ja tahmattoman. Aerosoliessa syklometikonit toimivat puolestaan liuottimina, joilla korvataan esimerkiksi alkoholia. Ne myös estävät aerosolsuihkeen tukkeutumista eivätkä reagoi ponneaineen tai hajusteiden kanssa. Hiustuotteissa ne parantavat hiusten märkäkammattavuutta ja haihtuvat myöhemmin pois hiuksen pinnalta. Lisäksi syklosiloksaaneilla on aputehtäviä mm. meikkituotteissa, aurinkotuotteissa ja kynsilakoissa, eli käyttö on hyvin monipuolista.

Kuten aiemmin tuli mainittua, dimetikonit ja syklosiloksaanit ovat täysin veteen liukenemattomia. Vesiliukoisia silikoneja voidaan kuitenkin muodostaa lisäämällä dimetikonien perusrunkoon erilaisia vesiliukoisia ryhmiä, kuten esimerkiksi PEG/PPG-ryhmiä. Sivuketjujen määrä ja tyyppi ratkaisee, tuleeko yhdisteestä kokonaan vai osittain vesiliukoinen. Sivuketjuiksi voidaan lisätä tarpeen mukaan vaikka ja mitä, ja näin syntyy esimerkiksi proteiini-silikoni-yhdisteitä tms.

Vielä muutamia kuluttajien yleisesti tunnistamia silikoneja. Amodimethicone eli amodimetikoni on aminoryhmän (NH2) sisältävä dimetikoni. Se on luokiteltu antistaattiseksi ja hiusta hoitavaksi aineeksi. Amodimetikonien sanotaan parantavan hiusvärien (erityisesti punaisten) syvyyttä ja kestoa; se voi myös olla hieman muita silikoneja tiukemmin hiuksessa kiinni. Ne voivat ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä, joten käyttö on vähäistä esimerkiksi iholle jätettävissä tuotteissa ja aerosoleissa. Dimethiconolit ovat dimetikoneja, joihin on kiinnittynyt alkoholiryhmä -OH. Kemiallisesti ne ovat siis alkoholeja ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi emollientteina.

Fenyylisiloksaanit, kuten Phenylmethicone, ovat dimetikoneja, joihin on kiinnittynyt metyyliryhmän (tai useamman) paikalle fenyyliryhmä eli rengasrakenne (aromaattinen rengas). INCI-nimistä löytyy myös mm. Diphenyl dimethicone, Phenyltirimethicone jne. Fenyylisiloksaaneja käytetään erityisesti lisäämään kiiltoa, koska niillä on suurempi valon taittokerroin kuin tavallisilla silikoniöljyillä (dimetikoneilla). Näin ollen niitä löytyy mm. kiiltoa lisäävistä hiustuotteista ja esimerkiksi huulipunista.

Silikoneilla on käyttötarkoituksia siis melko laajasti. Jos hieman täytyisi yleistää, niin useimmiten silikonit

* luovat kiiltoa/suojaa
* parantavat levittyvyyttä/ihotuntumaa
* lisäävät liukkautta; näin pitävät myös pakkauksen mekanismit, esim. aerosolin tai roll-onin toimivina
*parantavat hiustuotteissa kammattavuutta ja tuovat re-fatting-vaikutusta (uskomattoman vaikea sana suomentaa, virallinen lienee rasvatasapainon ylläpito tms)

Silikoneista liikkuu paljon urbaanilegendoja. Milloin niiden kuulee aiheuttavan kaljuuntumista – milloin syöpää (tietenkin, kaikki aiheuttaa syöpää). Toivottavasti ei ole tarpeen kirjoittaa tämän olevan huuhaata. Yleisin lienee kuitenkin silikonien hiuksia latistava vaikutus ja kerrostuminen. Kun kerran laitat hiuksiisi silikonia sisältävää hoitoainetta, ei se lähde sieltä kuulemma kulumallakaan. Tämä ei ihan pidä paikkaansa, ainakaan nykyään. Kun tekniikka ja tietämys kehittyvät, yleensä aineet kehittyvät siinä mukana. Silikonit eivät ole poikkeus. Useat silikonit irtoavat hiuksesta ihan normaalilla shampoopesulla. Joihinkin voi tarvita tuhdimman syväputsarishampoon, toiset taas haihtuvat hiuksesta itsestään. Silikonit eivät kuitenkaan kerrostu ihan siinä määrin, kuin puskaradio pelottelee.

Silikonit luovat hiuksen pinnalle kalvon ja siihen kalvolle ei ihan niin helposti enää seuraava aine kiinnitykään. Latistava vaikutus on jo sen verran yleinen pelko, että sellaisten silikonien käyttö on varmasti harvinaista, koska muitakin on tarjolla. Ei kukaan tee tuotteestaan tarkoituksella mallia lehmännuolema. Kerrostuvuus on kuitenkin jossain määrin mahdollista ja se on suoraan verrannollinen käytettyjen silikonituotteiden määrään; toki myös hiustyypillä on vaikutusta. Jos kaikki hiusarsenaalin tuotteet shampoosta aina hoitoaineeseen, hiuksiinjätettäviin ja muotoilutuotteisiin sisältävät paljon silikoneja, kerrostuminen on todennäköisempää. Vähiten kerrostuvat vesiliukoiset silikonit, jotka voivat olla esimerkiksi em. PEG/PPG-johdannaisia (INCI esim. PEG-8 dimethicone). Voimakkaammin puolestaan kerrostuvat silikoniöljyt (dimetikonit) ja niiden aminojohdannaiset (amodimetikoni yms).

Vielä lopuksi muutama sekaannusta aiheuttava nimi. Silane eli silaani (SiH4) ei ole silikoni, se  on yksinkertainen kaasumainen piin yhdiste. Kertauksena: Silica ei ole silikoni, se tarkoittaa piidioksidia (SiO2). Kuitenkin: Simethicone on silikoni, se on dimetikonin ja piidioksidin  seos.
Kiitos ja kuittaus, toivottavasti tämä hieman selvensi niitä kyselyjä, joita on sähköpostitse tullut. Jos tulee lisää kysyttävää tai sanottavaa, niin kommenttiboksi ja sähköposti ovat tietysti aina auki.

Aurinkosuojaa hiuksille

Nyt kun aurinko meille hieman näyttäytyy, pääsen vihdoin kirjoittamaan tästä ajankohtaisesta aiheesta: hiukset + aurinko! Hiuksia tulisi suojata kesäauringon aiheuttamilta vahingoilta ja rasitukselta samalla tavoin kuin ihoa – tosin jos pitää valita niin keskittykää edelleen pääsääntöisesti siihen ihoon, vaurioitunut tukka kyllä kasvaa aikanaan takaisin ja antaa anteeksi, toisin kuin iho. Mieluiten tietysti molempi parempi!

Hiuksella ei ihosta poiketen ole minkäänlaista luontaista suojautumismekanismia aurinkoa vastaan. Auringon UV-säteily vaurioittaa hiuksen rakennetta vaalennusaineen tapaan eikä se missään nimessä ole hellempi tapa vaalentaa tukkaa. Säteilyn seurauksena hiuksessa oleva vesi hajoaa ja siitä vapautuva happi hapettaa hiuksen omia väripigmenttejä – seurauksena vaaleampi hius. Samaan aikaan vapaat radikaalit vaurioittavat hiuksen pintakerrosta ja tuhoavat proteiineja. Lopputuloksena saattaakin olla rutikuiva käkkärä, jota ei välttämättä pelasteta enää parhaallakaan hoitonaamiolla.

Paras tapa suojata hiukset – kuten ihokin – on mekaanisesti peittää ne esimerkiksi  huivilla tai hatulla. Markkinoilla on myös paljon tuotteita, jotka sisältävät hiuksille tarkoitetun aurinkosuojan. UV-suoja-aineiden lisäksi hiusten aurinkotuotteet sisältävät aineita, jotka parantavat rakennetta ja silottavat – tietysti tässäkin se vaikutus kestää seuraavaan pesuun asti. Varsinaiset aurinkosuoja-aineet tuotteissa suojaavat kyllä hiusta jossain määrin ja estävät sen vaalenemista, mutta niihin pätee aurinkovoiteiden tavoin samat lainalaisuudet: käytä tarpeeksi ja tarpeeksi usein. Kemiallisten filttereiden teho hiipuu päivän mittaan, joten aamulla suihkaistu hoitosuihke ei suojaa välttämättä enää iltapäivällä.

Sain töistä alkukesästä mukaani Eclipsen Sun shampoon ja hiuksiinjätettävän hoitosuihkeen.

Eclipse Sun

Näitä näin myynnissä ainakin Hairstorella melko edulliseen pakettihintaan. Tuotteissa on ihana appelsiinin tuoksu ja mielestäni ihan kohtuullinen pesutehokin. INCI:t näyttää tältä.

Shampoo: Aqua, Sodium Laureth Sulfate, Cocamidopropyl Betaine, PEG-4 Rapeseed Amide, Polyquaternium-44, Sodium Chloride, Panthenol, PEG-7 Glyceryl Cocoate, Pyrus Malus Fruit Extract, Citrus Cinensis Fruit Extract, Ethylhexyl Methoxycinnamate, Parfum, Limonene, Linalool, Citronellol, Benzyl Alcohol, Potassium Sorbate, Sodium Benzoate, CI19140

Hoitosuihke: Aqua, Cetrimonium Chloride, Cetylstearyl Alcohol, Ethylhexyl Methoxycinnamate, Pyrus Malus Fruit Extract, Citrus Cinensis Fruit Extract, Panthenol, Parfum, Limonene, Linalool, Citronellol, Benzyl Alcohol, Potassium Sorbate, Sodium Benzoate, CI19140

Itse aurinkosuojahan löytyy INCI:stä nimellä Ethylhexyl Methoxycinnamate, joka on erittäin käytetty kemiallinen aurinkosuoja myös ihonhoitotuotteissa. Mikä näissä on hieman erikoista on pH. Hoitoaineet ovat tavallisestikin shampoita selvästi happamampia (pH pienempi), sillä happamuus sulkee hiussuomut tehden hiuksista kiiltävämmät. Emäs puolestaan avaa hiussuomuja. Shampoot yleensä ovat siis pH:ltaan neutraalimpia, ehkäpä siinä 6-7 kieppeillä (tästä johtuu myös niiden helpompi pilaantuminen vrt. hoitoaineisiin). Näissä tuotteissa ei pH:ssa juuri eroja ole, sillä hoitoaineen pH on melko tavanomainen 4,5, shampoon ollessa kuitenkin niinkin hapan kuin 5. Ehkäpä tällä pyritään suojaamaan hiusta mahdollisimman hyvin ja avaamalla suomuja mahdollisimman vähän.

Myös esimerkiksi Wellalta ja Goldwellilta löytyy ihanat tuotteet hiusten suojaamiseksi auringon tuhoilta. Mikäli mieli kaipaa kuitenkin jotain muuta, tai ei välttämättä halua investoida aurinkosuojatuotteisiin, voi hiukset suojata esimerkiksi monikäyttöisten tuotteiden äidillä, kookosöljyllä. Mähmähän siitä tulee lopputulokseksi, mutta vaikkapa rannalle tai urheiluun sopii varmaan ihan hyvin. Kookosöljy ravitsee ja hoitaa ihanasti myös päänahkaa!