Category Archives: Itseruskettavat

Elämää koe-eläimenä

Jos joku ajatteli, että olen joutunut todistamaan laboratoriohiirien ja -pupujen elämää, niin onneksi erehdyitte. Koe-eläimenä toimii tässä tapauksessa bloggaaja itse!

Tiistaiaamuni alkoi pääkemistin kutsulla tulla tuotetestaukseen. Superb, kipitin alakertaan ja sain ohjeet istua lämpökameran eteen. Otsaani ja toiselle poskelle levitettiin minttua sisältävää sorbetti-tyylistä hoitotuotetta, jonka jälkeen lämpökamera mittasi viilennysvaikutusta puolen tunnin ajan. Viileää oli ja hyvin toimi.

Tänään kutsu kävi uudelleen ja tarkoituksena oli testata kahta erilaista voidetta. Testauspoppooseen kuului lisäkseni kolme muuta yrityksen naispuolista työntekijää, kaikki iältään 21-26 vuotta. Ihosta otettiin ensin testit laitteella, jonka voin vannoa olleen nimeltään Photocorneometer, tai jotain sinne päin, tai sitten ei.. (Edit: laite oli spectrophotometer)

Oli miten oli, kahta itseruskettavaa voidetta levitettiin sapluunan läpi kädelle tietylle alueelle tietyn välimatkan päähän toisistaan. Odoteltiin puoli tuntia, jonka jälkeen laitteella otettiin uudet arvot. Mittaukset toistettiin kaiken kaikkiaan ½h, 1h, 2h, 3h ja 5h kuluttua levittämisestä.

Testauksen tarkoitus oli selvittää, miten itseruskettavat voiteet poikkeavat toisistaan, sillä toinen tuotteista sisälsi DHA:n lisäksi yrityksemme valmistamaa ainesosaa. Tuossa kohtaa aloin miettiä, että mitähän tapahtuu kun tuotteet todella alkavat tummua. Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt tuotteita, jotka tuovat värin heti levitettäessä, joten en osannut jostain syystä asennoitua vitivalkoisten itseruskettavien lopputuloksiin yhtään. Tässä vaiheessa voin vain ihmetellä, miten sain valkoisen puseroni ja vaaleanbeiget housuni pysymään puhtaina. Koska mitään ei tietenkään tapahtunut hetkeen, en ollut tilanteesta moksiskaan. Kahden tunnin jälkeen tulokset alkoivat näyttää tältä. Läheltä tummumisen näki, mutta kaukaa se ei ollut mitenkään huomattava.

Toinen voiteista tummeni aavistuksen hitaammin, mutta erot alkoivat tasoittua kolmen-neljän tunnin jälkeen. Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, että kuinkahan pahat jäljet tästä muuten oikeasti jää.

Vielä muutama tunti eteenpäin ja asian laita alkoi todella valjeta.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla huvittavaa jo muunkin toimiston väen mielestä.

Jaa että miltäkö käsi näyttää näin 12 tuntia myöhemmin? Haluatteko todella tietää? Juurikin niin pahalta kuin jokainen voi arvata. Pieni miinuspuoli sattuu olemaan se, että iho tuossa kohtaan on melkoisen hitaasti uusiutuvaa ja itseruskettavat irtoaa (ainakin itselläni) todella paljon hitaammin käden alta kuin päältä. No, eipä tarvitse käyttää pariin viikkoon muuta kuin pitkähihaisia paitoja, onneksi on täälläkin tullut jo syksy, heh. Onko tämä sitä todellista omistautumista työlleen?

Kaksipäiväinen urani koe-eläimenä alkaa olla näiltä osin pulkassa. Hauskaa oli!

Tuhat ja yksi tarinaa kosmetiikasta

En koskaan suuntaa kirjoituksiani yhdelle, tai edes muutamalle henkilölle. Oikeastaan minulla harvemmin on edes mitään sanottavaa ihmisistä, yleensä vain asioista. Nyt aion kuitenkin tehdä poikkeuksen ja osoittaa tämän tekstin ystävällisesti (kuten aina tietenkin) näiden tekstien kirjoittajille, niin alkuperäisille kuin Staran suomentajalle, joka suuressa viisaudessaan on halunnut jakaa kanssamme nämä kaksi lyhyen ajan sisällä julkaistua, itseäni suuresti huvittanutta artikkelia kosmetiikkatuotteista.

1. Asiantuntijat varoittavat: Itseruskettavilla voi olla traagisia seurauksia

2. Kosmetiikkatuotteiden sisältö ällöttää: ”Lasten esinahkoja ja valaan oksennusta”

Noniin. Aloitetaanpa tuosta itseruskettava-asiasta. Tässä lienee alkuperäinen artikkeli, jonka pohjalta hutiloiden käännetty suomennos on julkaistu. Kun tämän tekstin tai ennenkaikkea tuon Staran jutun lukaisee läpi, jää sellainen käsitys, että kaikki itseruskettavat tuotteet ovat vaarallisia terveydelle. Todellisuudessa itseruskettavien ainesosien mahdolliset haitat piilevät suihkurusketuksessa, jolloin kemikaaleja päätyy hengitysteitse elimistöön. Suihkurusketus ja itseruskettavat kotikäyttötuotteet ovat kaksi toisistaan erillään olevaa asiaa. SCCS on antanut tästä lausunnon ja asiaa on käsitelty aiemmassa itseruskettavia tuotteita koskevassa tekstissä Väriä pintaan. Kotikäyttöiset itseruskettavat tuotteet ovat useimmiten voiteita, nykyisin myös esimerkiksi mousseja tai suihkeita. Mikäli et kisko suihketta nenääsi Nasolinin tapaan, ei se aiheuta sinulle mitään vaaraa, voiteista ja mousseista puhumattakaan. DHA:sta en ala uudestaan kirjoittamaan, koska aineesta ja sen toimintamekanismista on selitetty pitkät pätkät tuossa itseruskettavapostauksessa.

No kas kummaa, mitään tutkimuksia ei kuitenkaan aiheesta ole nyt valitettavasti esittää, mutta kyllä se vaan niin sitkeästi on todettu aiheuttavan syöpää. Tutkijat varoittavat? Ketkä tutkijat? Jos tutkijat varoittavat, niin silloin tutkijoiden olisi pitänyt tehdä niitä siunattuja tutkimuksia, joilla perustelevat varoituksensa. Usein onnistuneissa tutkimuksissa myös esiinnytään ihan omalla nimellä, eikä Dailymailin kautta roska-artikkelissa. Summa summarum, tutkijoita ei ole, koska ei ole tutkimuksiakaan, ja toisinpäin. Dailymailin artikkelissa mainitaan tuotteiden sisältävän formaldehydiä ja nitrosamiineita. Jos joku löytää jostain itseruskettavan tuotteen, joka sisältää näistä jompaakumpaa saati molempia, niin ilmoittakoon. Formaldehydiä ei sellaisenaan kosmetiikassa käytetä juuri nimeksikään ja nitrosamiinit ovat lailla kiellettyjä. Ja mites tuo hormonitoiminnan häirintä? Tekstistä (kummastakaan) ei käy ilmi, tarkoitetaanko hormonitoiminnan häiritsemisellä DHA:ta vai joitain muita itseruskettavien kemikaaleja, mutta koska tutkimuksia ei kummastakaan varmaankaan löydy, niin parempi jättää aineet mainitsematta ja todeta vain niiden olevan vaarallisia. Se siitä sitten.

”Lisäksi aine imeytyy verenkiertoon” viittaa mielestäni siihen, että aine imeytyisi iholta verenkiertoon. Kosmetiikka ei imeydy verenkiertoon. Eikä varsinkaan DHA, joka reagoi ainoastaan kaikkein päällimmäisten, umpikuolleiden ihosolujen kanssa muuttaen niiden väriä.

No mites tämä seuraava teksti sitten. Vai että ällöttävät kosmetiikan raaka-aineet. Animalian sivuilla on lueteltu monia muitakin eläinperäisiä aineita, jotka eivät ole niin kovin mieltäylentäviä. Voisin esimerkiksi mainita sivetin, jota käytetään tuoksuissa. Se on peräisin sivettikissan anaalirauhasista, siis nimenomaan sieltä itsestään. On paljon aineita, jotka muodostuvat jonkin reaktion sivutuotteena. Ambraa muodostuu todentotta kaskelotin (josta sopivasti käytettiin tekstissä nimitystä spermavalas) elimistössä, mutta ambraa sisältävä hajuvesi ei ole valaan oksennusta lasipurkissa. Tali ei ole yleisin kosmetiikkatuotteissa käytettävä ainesosa, se on varmaankin ihan kotoisasti vesi. Eikä kosmetiikassa käytettyä talia noin pääsääntöisesti tehdä ”kuolleista eläimistä, joita löytyy erilaisista paikoista, kuten eläintarhoista ja tienposkista”. Se on toki teurasteollisuuden sivutuote, niinkuin on myös esimerkiksi nahka. Eläimiä ei teurasteta talintuotannon vuoksi. Huulipunista suurin osa ei sisällä jauhettuja kovakuoriaisia. Ja jospa vaikka sisältäisi, niin olisiko se huono asia, kun ne synteettiset värit puolestaan on niin kauheenkamala juttu ja vähintään aiheuttaa syöpää ihoa koskiessaan?

Jos sanotaan, että joku ainesosa on suosittu, niin sitä yleensä on silloin useammassa kuin yhdessä markkinoilla olevassa tuotteessa. Olen nähnyt elämässäni aika monta kosmetiikkasarjaa ja yksittäistä tuotetta, ja lukenut vielä useammasta, mutta en lähtisi nimittämään härän spermaa tai poikalasten esinahkoja suosituiksi raaka-aineiksi. Kantasolujutussa kyllä on sinänsä perää, että esimerkiksi Lumenella on käytössä omenan ja lakan kantasoluja anti-age-tuotteissa, mutta tuo esinahkajuttu on mielestäni lähinnä huvittava. Ja viimeisenä mainittu etanan limahan on aivan ikivanha juttu, etanavoidetta on ollut markkinoilla jo iät ajat, kun huomattiin etanankasvattajien muuta väestöä pehmeämmät kädet. Ja tässäkään tapauksessa ei ole kyse etanan limasta, vaan siitä erotetusta aineesta. Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta ehkä asia on jo tullut selväksi.

Mitä sitten haluan sanoa henkilölle, joka on sujuvasti naputellut nämä jutut meidän kaikkien iloksi. Oikeastaan nuo kaksi juttua naurattivat minua aivan hervottomasti. Niiden julkaisu ei siis ehkä ollut huono asia, vaan saattavat vielä joskus päätyä siihen kuuluisaan estenomien vitsikirjaan. Kuitenkin toivoisin henkilökohtaisesti, ettet poimisi vastaavia juttuja enää julkaistavaksi, koska joku voi vahingossa lukea ja luulla niitä todeksi. Isäni on opettanut minulle arvokkaan opin elämässäni; hölmöjen tasolle ei pidä alentua. Joten jos joku on niin pässi, että julkaisee tuollaisia artikkeleita maailmalla, voisi ne suosiolla jättää Suomessa julkaisematta.

Väriä pintaan

Ensin nöyrä pahoitteluni siitä, että olen ollut surkein blogittaja top 1 tässä viime viikkojen ajan. Puolustuksekseni on sanottava, etten ole oikeasti paljonkaan ehtinyt olla edes kotona, saati sitten kirjoitella. Tiskipöydälläni on edelleen muutama lasi, jotka ovat olleet siinä kaksi viikkoa, koska koneellista tiskiä ei ole ehtinyt syntyä. En voi tosin väittää olleeni nenä kiinni kirjassa kahta viikkoa. Oli tietenkin tenttejä ja paljon projektien deadlineja, jotka tunkivat samaan aikaan päälle, mutta kyllä tuo kuuluisa opiskelijan 20 päivän vappu taisi koitua ajankäytöllisesti kohtalokseni. Tuli reissattua laivalla kolmeen kertaan, siinä jossain välissä parin päivän vappuhulinat ja ylihuomenna on suunta Ahvenanmaalle.

Ahvenanmaalle lähtö on vähän kuin lähtisi ulkomaille lomalle. Suomea siellä pääsee puhumaan melko vähänlaisesti ja matkapuhelinverkkokin on eri. Jännää. Suunnitelmissa on syödä paikallisissa kalaravintoloissa ja kokeilla tandempyöräilyä. Jos allekirjoittaneesta ei kuulu seuraavaankaan kahteen viikkoon mitään, voitte päätellä tandempyöräilyn päättyneen huonosti.

Asiaan! Koska nyt kerran lähdetään oikein maailmaa kiertämään niin piti saada hieman väriä tähän maidonharmaanvalkeaan ihoon. Ajattelin postauksen olevan muutenkin melko ajankohtainen, koska auringon ilmaantuessa ja vaatteiden vähentyessä moni saattaa kavahtaa lokinruskeaa olemustaan. Ja mistäpä se nopein väri tulisikaan helpommin kuin purkista. Tässä oma itserusketusarsenaalini!

Rivistä löytyy siis varmasti monille tuttua Doven voidetta, lemppariani BodyDrenchin QuickTania, L’Oréalin Sublime Bronze-kasvosuihketta sekä uusimpana tuttavuutena Simin Solstice, joka on käytössäni nyt ensikertaa. Voisin nopeasti sanoa näistä sanasen. Suihketta, suihketta, suihketta.. Olen mieltynyt niihin huomattavasti voiteita enemmän. Tuo Doven purkki onkin ikivanha ja vihaan sen olemassaoloa. En yksinkertaisesti jaksa odottaa voiteen imeytymistä, varsinkin kun alla on minulla aina toinen kosteusvoide tasaamassa väriä. Lempituotteeni on nyt pidemmän aikaa ollut tuo BodyDrenchin spray, joka tuo iholle värin heti. Teen siitä ja tuosta Simin spraystä tuotearvion erikseen.

Suurin osa varmasti tietää sen itseruskettavan hajun – karmea imelä löyhkä, varsinkin pidemmän nuuhkimisen jälkeen ja pysyy iholla melko sitkeästi. Värjäävän efektin ja tuon harmonisen tuoksun takana on lähes poikkeuksetta kaikista itseruskettavista löytyvä aine, Dihydroxyacetone (dihydroksiasetoni) eli DHA. DHA:ta on käytetty itseruskettavissa tuotteissa jo 1960-luvulta lähtien. Kemialliselta nimeltään 1,3-dihydroksi-2-propanoni on rakenteellisesti itseasiassa melko yksinkertainen hiilihydraatti ja ketoni, jota saadaan mm. sokeriruo’oista ja sokerijuurikkaista. Pääasiassa sitä tuotetaan kuitenkin glyserolia hapettamalla – tästä juontaa myös DHA:n toinen nimi ”glycerone”. DHA näyttää tältä:

Puhdas dihydroksiasetoni on hygroskooppinen (vettä sitova), valkea jauhe. Itseruskettaviin tuotteisiin sitä laitetaan yleensä n. 1-2 %, tuossa Simin Solsticen suihkeessa on tosin mainittu erikseen pitoisuudeksi 5 %, joka on kyllä käytössä huomattavissa. DHA synnyttää iholla värin reagoidessaan ihon keratiiniproteiinin aminohappojen kanssa. Tällöin muodostuu ruskeita melanoideja, jotka kuluvat pois ihon normaalin hilseilyn kautta usein jo muutamassa päivässä. Tästä syystä iho suositellaan kuorittavan ennen itseruskettavien tuotteiden käyttöä, tarkoitus on siis saada aikaan mahdollisimman tasainen ja kestävä lopputulos. Tummumisreaktio on samanlainen ns. Maillardin reaktion, ei-entsymaattisen tummumisen, kanssa.

Onpa tiedekomitea SCCS:kin antanut DHA:sta lausunnon, jonka voi lukea täältä. Opinion käsittelee oikeastaan enemmän aineen käyttöä suihkurusketuksessa ja sen mahdollisia haittavaikutuksia hengitettäessä, mutta sisältää tietysti myös paljon lisää tietoa aineesta itsestään.

DHA ei ole jatkuvasti käytettynäkään vaarallista ja sitä voidaan makunsa vuoksi käyttää jopa makeutusaineena. Joillain henkilöillä itseruskettavat tuotteet voivat kuitenkin aiheuttaa allergisia reaktioita, kuten ihon kutinaa tai punoitusta – mahdollisesti tällöin on kyseessä herkistyminen (myös) muille tuotteen aineille, kuten säilöntäaineille ja hajusteille. DHA ei imeydy ihon ulointa kerrosta, stratum corneumia syvemmälle ja siksi häviää melko nopeasti. Itseruskettavat tuotteet eivät suojaa ihoa auringolta, eivätkä ne estä palamista. DHA:lla värjätty iho on yhtä herkkä palamaan kuin täysin ruskettumaton iho. Reippaasti rasvaa siis päälle!