Aihearkisto: Labra

Vika tentti ja labrakuulumisia

Ammattikorkeakoulu-urani viimeinen tentti tuli tehtyä tuossa jo itseasiassa toissaviikolla, mutta muut kiireet ovat pitäneet stressitason sen verran korkealla, ettei aikaa blogille ole juuri jäänyt. Toki mulla on palautettavana vielä se siunattu sata projektia, mutta ainakin tentit on pulkassa ja KAIKKI ajallaan! Huraa. Hieman olisi voinut viimeisiin tentteihin panostaa vielä paremmin, mutta valitettavasti aina ei pysty. Ja ei edes oteta puheeksi opinnäytetyötä ja pääsykoelukua, molemmat ovat tällä hetkellä täysin jäissä. No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Estenomikoulutuksen pääsykoepostaus on tulossa tuossa loppukuusta, kun saan riivittyä kasaan sähköpostitse tulleet kysymykset ja kommenteissa toivotut aiheet. Niille, jotka pähkäilevät lukemistensa kanssa parhaillaan, niin lukekaa lukekaa. Varsinkin sitä kemiankirjaa, sitä ei voi koskaan osata liian hyvin ja ne asiat tulee tentteihin vielä monen monta kertaa. Vääriä asioita ei siis voi lukea, alue on kuitenkin suhteellisen pieni.

Labratöitä on riittänyt hurjan paljon. Nyt kun ikääntyvän ihon tutkimus on tehty, olen luuhannut labrassa ihan muissa töissä. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä meillä tehtiin värikosmetiikkaa! Omia huulipunia ja luomivärejä/poskipunia/korostusvärejä valettiin ja prässättiin moneen kertaan, tuli hirveen hienoja.

535956_10151815783972506_296575284_nHuomenna kutsuu taas labra ja anti-age-voiteen sekä tehoseerumigeelin valmistus. Labra-assarina hyöriminen on kyllä tähänastisen elämäni ehdottomasti kivoin työ.

Labra-sneakpeek ja opparisuunnitelmaa

Huh ja heijakkaa. Näin totesin perjantaiyönä klo 05, kun naputin nimet opinnäytetyön arvioitavaan tutkimussuunnitelmaan ja lähetin. Nyt tuli niin pitkä kirjoittelutauko, että oikein hirvittää, mutta eipä voi mitään. Tuli tässä nyt tehtyä yksi asunnon täysremontti, yksi muutto, sata koulutyötä ja se opinnäytetyösuunnitelma.

Sen lisäksi, etten todellakaan ole ehtinyt kirjoittaa mitään, niin ei kyllä ole ollut aikaa ajatellakaan sitä kirjoittamista. Asiaahan kyllä nyt aina keksii vaikka tikusta, mutta väenväkisin en alkanut tunkemaan kun ei kerran aikaa tai evoluutioteoriaa mullistavaa asiaakaan ollut.

Mitäs nyt sitten? Mun opinnäytetyön aihe alkaa tarkentua. Tällä hetkellä työnimenä on kosmetiikan biofysikaalinen laitetutkimus. Tosi kutkuttava aihe, eikö. Niin on opponoijienikin mielestä, rakkautta vaan molemmille tytöille ja etukäteen kiitos ja anteeksi. Olen itse tietysti aivan mehuissa omasta aiheestani, mutta ymmärrän hyvin, etteivät ulkopuoliset ehkä ole aivan niin paljon. Siksi säästän teidät ainakin vielä tässä vaiheessa yksityiskohdilta, mutta jatkossa niitä varmasti alkaa tippua tännekin.

Sain myös muutettua itseni uuteen kotiin. Jippii, oli ihana purkaa kaikki tavarat laatikoista reilun puolen vuoden jälkeen ja asettua taas aloilleen omaisuutensa kanssa. Ihan parasta asustella taas keskustassa, rakastan Helsinkiä suunnattomasti enkä malta odottaa kevättä. Tosin totesin kyllä, ettei sosiaalinen elämäni tule olemaan kovin värikästä ennen kesää. Nyt jo vähän karmii, että miten aion selvitä opinnäytetyöstä, pääsykokeista ja viimeisen kevään kaikista koulutöistä, joita on PALJON. Periaatteessa valmistuminenhan olisi suunniteltu vasta ensi jouluksi, mutta jos haluan aloittaa jo ensi syksynä uudessa koulussa, niin hopi hopi ja napu napu vaan.

Mitäs muuta on tehty? En ole työtönkään enää, mulla kävi uskomaton tuuri ja pääsin oppilaitoksen palkkalistoille täksi kevääksi. Saan nyt heilua labrassa loputtomasti kaikkien super-mielenkiintoisten juttujen parissa, ihan parasta. Tässä yksi projekti, jota väännettiin tänään 9 tuntia englantilaisen vaihtarin kanssa. Hän tekee lopputyönään tutkimusta meillä ja sitä varten teimme koe-erää mahdottoman hyvästä O/W-emulsiosta, jonka nimesin hänen mukaansa P’s Miracle:ksi. Ensimmäinen erä meni pieleen liian alhaisten lämpötilojen ja väärän homogenoinnin vuoksi, joten tuloksena oli rakeinen, faasia vaihtanut voide. Toisella kerralla onnistuimme paremmin, pienellä hiomisella ja erään herran kullanarvoisilla vihjeillä lopputulos oli jo vähintäänkin loistava. Kas tässä sneak peek ks. tuotoksesta ja labrasta.

Kuva0156 (449x500)

 

Ja tältä se näytti mikroskoopissa videotykin kautta. Tältä näyttää siis O/W eli oil-in-water-emulsio mikroskoopissa. Pyöreät pallukat ovat öljyfaasia, kuvassa näkyy mukana myös hieman ilmakuplia.

Kuva0155 (491x500)

 

Aavistus vielä hiomista ja sitten se on täydellinen.

Tällaista tänään, nyt kiskaisen nopeat unet tähän väliin ja aamulla taas liikkeelle. Onneksi ehti maata joulunaikaan tarpeeksi, nyt kun tuntuu välillä, ettei ehdi silmiään ummistaa. Yritin nopsasti vastailla kaikkiin rästissä olleisiin kommentteihin, mutta sähköposteja on vielä jonossa jonkin verran. Niihinkin kyllä tulee vastaus pikimmiten!

Elämää koe-eläimenä

Jos joku ajatteli, että olen joutunut todistamaan laboratoriohiirien ja -pupujen elämää, niin onneksi erehdyitte. Koe-eläimenä toimii tässä tapauksessa bloggaaja itse!

Tiistaiaamuni alkoi pääkemistin kutsulla tulla tuotetestaukseen. Superb, kipitin alakertaan ja sain ohjeet istua lämpökameran eteen. Otsaani ja toiselle poskelle levitettiin minttua sisältävää sorbetti-tyylistä hoitotuotetta, jonka jälkeen lämpökamera mittasi viilennysvaikutusta puolen tunnin ajan. Viileää oli ja hyvin toimi.

Tänään kutsu kävi uudelleen ja tarkoituksena oli testata kahta erilaista voidetta. Testauspoppooseen kuului lisäkseni kolme muuta yrityksen naispuolista työntekijää, kaikki iältään 21-26 vuotta. Ihosta otettiin ensin testit laitteella, jonka voin vannoa olleen nimeltään Photocorneometer, tai jotain sinne päin, tai sitten ei.. (Edit: laite oli spectrophotometer)

Oli miten oli, kahta itseruskettavaa voidetta levitettiin sapluunan läpi kädelle tietylle alueelle tietyn välimatkan päähän toisistaan. Odoteltiin puoli tuntia, jonka jälkeen laitteella otettiin uudet arvot. Mittaukset toistettiin kaiken kaikkiaan ½h, 1h, 2h, 3h ja 5h kuluttua levittämisestä.

Testauksen tarkoitus oli selvittää, miten itseruskettavat voiteet poikkeavat toisistaan, sillä toinen tuotteista sisälsi DHA:n lisäksi yrityksemme valmistamaa ainesosaa. Tuossa kohtaa aloin miettiä, että mitähän tapahtuu kun tuotteet todella alkavat tummua. Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt tuotteita, jotka tuovat värin heti levitettäessä, joten en osannut jostain syystä asennoitua vitivalkoisten itseruskettavien lopputuloksiin yhtään. Tässä vaiheessa voin vain ihmetellä, miten sain valkoisen puseroni ja vaaleanbeiget housuni pysymään puhtaina. Koska mitään ei tietenkään tapahtunut hetkeen, en ollut tilanteesta moksiskaan. Kahden tunnin jälkeen tulokset alkoivat näyttää tältä. Läheltä tummumisen näki, mutta kaukaa se ei ollut mitenkään huomattava.

Toinen voiteista tummeni aavistuksen hitaammin, mutta erot alkoivat tasoittua kolmen-neljän tunnin jälkeen. Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, että kuinkahan pahat jäljet tästä muuten oikeasti jää.

Vielä muutama tunti eteenpäin ja asian laita alkoi todella valjeta.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla huvittavaa jo muunkin toimiston väen mielestä.

Jaa että miltäkö käsi näyttää näin 12 tuntia myöhemmin? Haluatteko todella tietää? Juurikin niin pahalta kuin jokainen voi arvata. Pieni miinuspuoli sattuu olemaan se, että iho tuossa kohtaan on melkoisen hitaasti uusiutuvaa ja itseruskettavat irtoaa (ainakin itselläni) todella paljon hitaammin käden alta kuin päältä. No, eipä tarvitse käyttää pariin viikkoon muuta kuin pitkähihaisia paitoja, onneksi on täälläkin tullut jo syksy, heh. Onko tämä sitä todellista omistautumista työlleen?

Kaksipäiväinen urani koe-eläimenä alkaa olla näiltä osin pulkassa. Hauskaa oli!

Labratuotokset

Keväällä meneillään olleen labratyökurssin yhteydessä olemme päässeet valmistamaan tuotteita itse. Aiemmin muiden kurssien yhteydessä on tehty jo shampoo, hoitoaine ja kosteusvoide, jotka reippaasti ylihajustimme työparini kanssa niin, että Tiginkin tuotteet kalpenevat niiden rinnalla. Näistä käyttökokemuksista viisastuneena osasin välttää sitä hajusteilla läträämistä tällä kertaa!

Tehtynä on nyt kasvovesi, antiperspirantti, kasvovoide sekä uudestaan shampoo ja hoitsika. Noh, meidän hoitoaineesta tuli hiusnaamiota hieman liiallisen homogenoinnin tuloksena ja se piti purkittaa kannelliseen purkkiin. Kaikessa komeudessaan näyttävät näinkin jännittäviltä. Osa tuotteista on muualla, joten eivät päässeet kuvaan, mutta samannäköistä kamaa nekin.

Hurjaa. Näitä käyttäessä huomaa pakkauksen merkityksen, on nimittäin aika tylsiä tuolla kylppärissä.. Olisi näitä saanut halutessaan värjätä, mutta päätimme  nyt ottaa varman päälle ja jättää ylimääräiset väriaineet pois. Myös kokonaan hajusteettomia tuotteita sai tietenkin tehdä.

Valmistusvaiheessa huomattiin se karu totuus tuotteiden koostumuksessa: veden määrä tuotteissa on aivan päätähuimaava. Näissäkin täyteläisen tuhdeissa voiteissa ja hiushoiteissa oli veden jälkeen seuraavaa ainetta maksimissaan n. 5-9% veden osuuden ollessa usein sitä 80% luokkaa. Vetenä kosmetiikkatuotteissa ei muuten käytetä mitään kraanavettä, jos joku on sitä joskus miettinyt. Veden täytyy olla ionivaihdettua vettä, joka ensin meillä ainakin kiehautettiin ja sitten jäähdytettiin. Ioninvaihdin siis poistaa vedestä ei-haluttuja metalleja/suoloja, jotta ne eivät reagoi valmiissa tuotteessa. Ionivaihdetun veden juominen on vaarallista, sillä elimistöön joutuessaan se sitoo elimistön suoloja itseensä.

Ensi vuonna päästään kuulemma ensimmäistä kertaa valmistamaan myös värikosmetiikkaa eli omia huulipunia, luomivärejä ja poskipunia!