Aihearkisto: Lainsäädäntö

PARABEENIT osa III: Altistuminen

Parabeeneille altistutaan väestötasolla runsaasti niiden laajan käytön vuoksi. Routledge ym. arvioivat vuonna 1998, että parabeenien saanti päivittäin väestötasolla on lapsilla noin 1–16 mg/kg ja aikuisilla 4–6 mg/kg. Soni ym. (2001) puolestaan arvioivat saannin olevan vuorokaudessa noin 1,3 mg/kg. Gosens ym. (2014) selvittivät erilaisten parabeenien kokonaissaantia 0-3-vuotiailla tanskalaislapsilla. Selvityksen myötä kokonaissaanti metyyliparabeenille arvioitiin olevan 2,32, etyyliparabeenille 0,36, propyyliparabeenille 1,05 ja butyyliparabeenille 0,47 mg/kg vuorokaudessa. Arvioidut määrät ovat siis eri tutkimusten mukaan jokseenkin samassa suuruusluokassa.

Suurin osa altistuksesta muodostuu kosmeettisista tuotteista (50 mg/vrk) ja lääkevalmisteista (25 mg/vrk) (Soni ym. 2001; CIR 2008).  Ruoasta saadaan vain pieni osa, noin 1 mg, kokonaisannoksesta. Tämä voi kuitenkin vaihdella yksilöllisesti huomattavasti, riippuen esimerkiksi ruokailutottumuksista valmisruokien osalta. Kosmetiikkatuotteiden aiheuttama altistus on saattanut viime vuosina hieman vähentyä parabeenien käytön lainsäädännöllisten rajoitusten ja huonon maineen aiheuttaman käytön vähenemisen seurauksena.

Kosmeettisten tuotteiden parabeenipitoisuudet saattoivat aiemmin olla jopa 5 % (Soni ym. 2001; CIR 2008). Nykyisin EU:n kosmetiikka-asetus 1223/2009 määrää, että yksittäisen parabeenin pitoisuus tuotteessa saa olla enimmillään 0,4 % ja seoksena käytettynä parabeenien yhteispitoisuus 0,8 %. Huolenaiheena on ollut laajasta käytöstä mahdollisesti aiheutuva saannin kumuloituminen, vaikka yksittäisten tuotteiden sisältämät määrät olisivatkin hyvin pieniä. Toisaalta useiden tutkimusten perusteella metabolia on nopeaa eivätkä parabeenit kerry elimistöön (Soni ym. 2002; Soni ym. 2005; CIR 2008). Jäämiä parabeeneista on kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan löydetty ihmisen verestä, virtsasta, rintamaidosta ja poistetuista syöpäkudoksista (Darbre 2006; Dagher ym. 2012).

Aubert ym. (2012) tutkivat parabeenien imeytymistä oraalisesti, ihon alle ja ihon kautta annosteltuna. Tutkimusten mukaan antoreitistä riippumatta elimistö ei systeemisesti altistu merkittävälle määrälle parabeeneja. Ainoastaan päämetaboliitti p-hydroksibentsoehappoa löytyi elimistöstä mainittavia määriä.

Parabeenien on todettu imeytyvän, metaboloituvan ja erittyvän elimistöstä nopeasti (Soni ym. 2002; Soni ym. 2005; CIR 2008). Normaalilla, terveellä ja ehjällä iholla parabeenit eivät juurikaan aiheuta ärsytystä. Vaurioituneella ja rikkinäisellä iholla parabeenit ovat kuitenkin aiheuttaneet herkistymistä. Tyypillisin herkistymisen oire on ekseema. Ruokavalion tai lääkevalmisteiden välttelyyn ei ole välttämättä tarvetta, sillä oraaliset valmisteet eivät yleensä aiheuta parabeeneille herkistyneelle oireita (Cashman ja Warshaw 2005). Muutamia raportoituja tapauksia oraalisen lääkevalmisteen aiheuttamista ihoreaktioista kuitenkin löytyy.

Parabeenit aiheuttavat allergiaa vain harvoin (CIR 2008; Kurimo ja Suuronen 2014). Vuosina 1995–1996 Suomen yliopistosairaaloiden ja Työterveyslaitoksen suorittaman seurannan perusteella allergiatesteissä käyneistä parabeeneille allergisten osuus oli noin 0,3 %. Euroopan tasolla tehdyissä seurannoissa tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Krobin ym. (2004) 15 vuoden ajalta keräämän aineiston mukaan parabeenit aiheuttivat reaktion 0,5 % testatuista. Kurimon ja Suurosen (2014) mukaan moni parabeeniallergia on aiheutunut rikkinäiselle iholle tai haavaan käytetystä lääkevoiteesta, jolloin aineita on päässyt imeytymään ihoon huomattavasti normaalia enemmän. Etenkin kroonisista säärihaavoista kärsivillä potilailla parabeeneille herkistyminen on yleisempää kuin muilla (Cashman ja Warshaw 2005).

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA (2015) on luokitellut metyyli- ja propyyliparabeenin turvallisiksi GRAS-tietokannassa (Generally Recognized As Safe), johon on listattu yleisesti turvallisina pidetyt aineet erilaisin luokituskoodein. Molemmilla on luokituskoodi 1, joka tarkoittaa, ettei aineesta ole olemassa sellaisia todisteita tai epäilyksiä, joiden perusteella se aiheuttaisi vaaraa käytettynä nykyisillä tai tulevaisuudessa kohtuudella ennakoitavissa olevilla annoksilla. Parabeenit eivät ole karsinogeenisia, mutageenisia tai teratogeenisia (Soni ym. 2005; Pedersen ym. 2007¸ CIR 2008).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tulkinnan mukaan parabeenit eivät aiheuta riskiä tämänhetkisillä saantimäärillä, mutta tilannetta seurataan aktiivisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014). Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on antanut lausunnon, jonka mukaan metyyli- ja etyyliparabeeneille altistumisen ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) on 10 mg/kg/vrk (EFSA 2004). ADI-arvo kuvastaa määrää, jonka määrättyä ainetta voi vuorokaudessa syödä ilman haittavaikutuksia. Propyyli- ja butyyliparabeenille tällaista arvoa ei ole pystytty määrittämään tutkimusten puutteen vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2014) kuitenkin toteaa, että tutkimusten mukaan parabeenien saanti on runsaimmillaankin vain muutama prosentti ADI-arvosta.

Mainokset

PHMB pysyy sallittuna toistaiseksi

Säilöntäaine polyaminopropyl biguanidesta nousi viime talvena melkoinen kohu. Se oli saanut luokituksen mahdollisesti syöpävaarallisena aineena ja käyttö kosmetiikan säilöntäaineena ihmetytti – jopa järkytti – monia. Nyt soppa on jo melkoisen rauhoittunut, mutta asiasta on tullut hiljattain uutta tietoa.

Tukes julkaisi eilen tiedotteen (linkki), jonka mukaan PHMB säilyy ainakin toistaiseksi sallittuna säilöntäaineena kosmetiikassa. Asiaan oli ottanut kantaa Euroopan komissio. Epäselvyyttä aiheutti tiedotteen mukaan tilanne, jossa aineen uusi luokitus olisi suoraan siirtänyt sen kielletyksi kosmetiikkavalmisteissa. Näin ei kuitenkaan ole.

Kirjoitin tammikuussa asiasta pariinkin otteeseen. Ensin Tapaus PHMB-nimisen trillerin ja sen perään jatko-osan PHMB osa II. Tuon eilen julkaistun tiedotteen sisältö on pääosin sama, kuin mihin tapaus PHMB-jutussa päädyttiin: laki sanoo, että CMR-aineita voidaan käyttää kosmetiikassa, jos ne on todettu turvallisiksi ja sallitut säilöntäaineet löytyvät kosmetiikka-asetuksen liitteestä V. En ymmärrä, miksi joku olisi tullut alunperinkään johonkin toiseen lopputulemaan, kun laissa näin melkoisen yksiselitteisesti todetaan. Tiedekomitea ottaa nyt annetun tiedon mukaan kantaa aineen turvallisuuteen uudestaan joulukuussa. Jos silloin tulee muutoksia, niin sittenhän tilanne on ihan täysin toinen. Ei-turvalliseksi todettu aine osataan varmasti poistaa sallitujen aineiden luettelosta ja siirtää kielletyksi, jolloin lähdetään sitten muuttamaan tuotteiden koostumuksia siirtymäaikojen puitteissa. Loogista lainsäädäntöä.

Koska joidenkin mielestä PHMB pitäisi  ehdottomasti kieltää, haluaisin vielä lopuksi herätellä ajatuksen säilöntäaineiden käytöstä ylipäätään. Mikään, siis kerta kaikkiaan yksikään säilöntäaine ei ole terveydelle hyödyllinen aine. Niiden tarkoitus on estää tuotteen pilaantuminen eli ne eivät voi olla kenellekään mitenkään erityisen hyväksi. Karu fakta on, että mikäli tuotetta ei pakata steriilisti, niin niitä säilöntäaineita vaan on pakko käyttää. Jos kaikkien markkinoilla olevien tuotteiden säilöntäaineet keskittyvät vain muutaman ”vähän turvallisemman” säilöntäaineen ympärille, niiden aiheuttamat haitat vääjäämättä lisääntyvät. Eikö olisi parempi käyttää pieniä määriä erilaisia aineita, jolloin yksittäisen kemikaalin tuoma kuormitus jäisi mahdollisimman vähäiseksi? Esimerkiksi PHMB:n pitoisuuksien osalta puhutaan prosentin kymmenyksistä jossain misellivedessä. Mikä sen realistinen vaara todella on? Syövänhän saa tänä päivänä heti astuessaan kotiovestaan ulos, joten pieni määrä tervettä järkeä sopii tähän väliin mainiosti. Odotellaan komitean joulukuista päätöstä – siellä on takuuvarmasti kykenevin poppoo arvoimaan tilanne. Jos päätös on tuomitseva niin tavarat pois hyllystä, jos vapauttava niin pulinat pois.

PARABEENIT osa II: Parabeenien toiminta

Parabeenit läpikäyvät ensikierron metabolian maksassa tai ihossa ja pilkkoutuvat entsyymien vaikutuksesta (Aubert ym. 2012; Błędzka ym. 2014). Päämetaboliitti on lähtöaine p-hydroksibentsoehappo, jota esiintyy myös luonnossa. Esimerkiksi jotkut viljat, hedelmät ja kasvikset sisältävät p-hydroksibentsoehappoa. Sen arvellaan olevan kasvien oma puolustusmekanismi erilaisia bakteereja ja sieniä vastaan. P-hydroksibentsoehapon estereitä, parabeeneja, puolestaan esiintyy luonnostaan muun muassa hyönteisissä ja mehiläisten tuottamassa kuningatarhyytelössä.

Parabeeneilla on useita biologisia toimintoja, mutta pääasiallisena säilyvyyteen vaikuttavana tekijänä pidetään mikrobien solukalvon kuljetustoimintoihin ja mitokondrioihin vaikuttavia ominaisuuksia (Soni ym. 2005). Puhtaassa muodossaan parabeenit ovat hajutonta ja väritöntä kiteistä jauhetta.

Parabeenit ovat parahydroksibentsoehapon alkyyliestereitä (Cashman ja Warshaw 2005). Rakenteet vaihtelevat bentseenirenkaaseen kiinnittyneen substituutin osalta. Alkyyliryhmän koko riippuu parabeenista; yksinkertaisimman metyyliparabeenin alkyyliryhmänä on -CH3. Alkyyliryhmän koko ja tyyppi vaikuttaa kunkin parabeenin kemiallisiin ominaisuuksiin muun muassa liukoisuuden ja antimikrobisen tehokkuuden osalta. Ketjun pidentyessä vesiliukoisuus vähenee ja rasvaliukoisuus kasvaa. Parempi rasvaliukoisuus tarkoittaa myös parempaa imeytymistä ihon läpi, toisin sanoen pitkäketjuiset parabeenit imeytyvät ihon läpi helpommin. Parabeenit ja p-hydroksibentsoehappo ovat kemialliselta rakenteeltaan fenoleita, mikä tekee niistä heikkoja happoja. Parabeenien pKa-arvot vaihtelevat 8,17 – 8,37 välillä (Soni ym. 2005). Aiemmin markkinoilla olleet isopropyyli- ja isobutyyliparabeeni eivät ole nykyisin enää käytössä, joten niihin ei perehdytä tässä tarkemmin. Niiden käyttö kosmetiikassa on nykyisin EU:n alueella kokonaan kielletty, kuten myös bentsyyliparabeenin käyttö (Kosmetiikka-asetus 1123/2009). Erilaisten parabeenien kemiallisia rakenteita esitellään alla olevassa kuvassa.

parabeenitkuva: Darbre ja Harvey 2008

Parabeeneja on käytetty teollisuudessa 1920-luvulta lähtien, jolloin niitä ensimmäisen kerran käytettiin lääkevalmisteessa (Soni ym. 2005; CIR 2008). Niiden pääasiallisina etuina pidetään turvallisuutta, reagoimattomuutta, laajaspektrisyyttä sekä edullisuutta (Byford ym. 2000; Soni ym. 2002; Błędzka ym. 2014; Dodge ym. 2015). Parabeenit ovat lainsäädännöllisesti hyväksyttyjä aineita ympäri maailman, joten niiden käyttö kansainvälisillä markkinoilla on helppoa. Niiden liukoisuus on optimaalinen, joten käyttö erilaisissa tuotteissa onnistuu. Parabeenit eivät ole toksisia ja aiheuttavat hyvin vähän herkistymistä. Niillä ei ole myöskään vaikutusta valmisteen tuoksuun, väriin tai tuntumaan (Soni ym. 2005).

Parabeeneja käytetään paljon etenkin kosmeettisissa valmisteissa, lääkkeissä ja elintarvikkeissa (Soni ym. 2002; Dodge ym. 2015). Ne ovat teholtaan laajakirjoisia ja tuotepohjissa varsin stabiileja. Parabeenien tarkoitus on estää mikrobien kasvua valmisteen tuotepohjassa ja estää esimerkiksi lääkeaineen pilaantuminen – tarkoitus on siis pidentää valmisteiden hyllyikää (Moreta ym. 2015). Nestemäisissä lääkevalmisteissa eli esimerkiksi liuoksissa ja siirapeissa käytetään parabeeneja samaan tapaan kuin kosmeettisissakin tuotteissa. Tyypillisesti valmisteissa käytetään useamman parabeenin seosta. Parabeenien liukoisuus vaihtelee rakenteesta riippuen, joten yhdistelmän etuna on myös laajakirjoisempi suojaus. Esimerkiksi emulsiovoiteissa yleisessä metyyli- ja propyyliparabeenin yhdistelmässä metyyliparabeeni suojaa vesifaasia ja propyyliparabeeni öljyfaasia. Parabeeneja voidaan käyttää valmisteissa, joiden pH on 4,5 – 7,5 (Soni ym. 2005).

Lääkevalmisteissa parabeeneja käytetään oraalisesti annosteltavissa kiinteissä valmisteissa, kuten tableteissa ja kapseleissa sekä erilaisissa nestemäisissä valmisteissa ja voiteissa (Rowe ym. 2009). Oraalisten lääkevalmisteiden lisäksi parabeeneja voidaan käyttää myös parenteraalisissa lääkevalmisteissa (Cashman ja Warshaw 2005). Tällaisia ovat muun muassa eräät antibiootit, paikallispuudutteet, vitamiinit, insuliini, hepariini, kemoterapia-aineet, kortikosteroidit ja muut lääkeinjektiot. Tyypillinen parabeenipitoisuus lääkevalmisteissa vaihtelee 0,01 – 0,5 % välillä (Soni ym. 2002; 2005). Kosmeettisissa valmisteissa parabeeneja on yleensä enintään 0,8 %. Määrä lääkevalmisteissa on siis jonkin verran pienempi kuin kosmeettisissa valmisteissa.

On huomattava, että altistuminen parabeeneille ihon kautta ja ruoansulatuskanavassa poikkeavat toisistaan (Moreta ym. 2015). Imeytymisen tehokkuus vaihtelee ja siihen vaikuttavat myös muut tuotteen ominaisuudet. Lisäksi on huomioitava käytön tiheys ja elimistön – esimerkiksi ihon tai ruoansulatuskanavan – kunto. Parabeenien käyttö on viime vuosina vähentynyt varsinkin kosmeettisissa valmisteissa (Błędzka ym. 2014). Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä voi olla myös alueellisia eroja, mutta pääpiirteittäin trendi on samankaltainen. Parabeenit ovat kuitenkin edelleen selkeästi käytetyin säilöntäaineryhmä erilaisissa valmisteissa.

PHMB osa II

Tukes otti PHMB-asiaan kantaa muutama päivä sitten. Kannanotto löytyy täältä. Olennaisilta osin kannanotto sisältää selkeän viestin siitä, että Tukesin tulkinnan mukaan aineen käyttö kosmetiikassa on kiellettyä.

”– EU-lainsäädäntö PHMB:n osalta on tällä hetkellä hieman sekava. Osa kosmetiikkayrityksistä on tulkinnut tilanteen niin, että kosmetiikan säilöntäaineena PHMB olisi edelleen sallittu. Sen takia tuotteita on vielä löytynyt kauppojen hyllyiltä.”

Tiedekomitea SCCS on ottanut PHMB:n turvallisuuteen kantaa viime heinäkuussa (täällä). Ilmeisesti tämä kuitenkaan ei ole se kuuluisa viimeinen opinion vaan jonkinlainen katselmus. Joka tapauksessa, katselmuksen yhteenvedossa todetaan, että SCCS ei pidä ainetta turvallisena sillä 0,3 % pitoisuudella, jona sitä nyt saa käyttää. Kuitenkin, heti perään todetaan, että aine saattaa olla turvallinen jonakin toisena pitoisuutena. Lisää tutkimuksia tarvitaan. Eli siis vanha kunnon melko varma ehkä.

Tukesin edustajan mukaan lainsäädäntö on sekava. Sitä se nimenomaan minunkin mielestäni tässä kohtaa on. Aineelle lätkäistään luokitus, joka kieltää sen käytön kosmetiikassa, paitsi jos on todettu sen olevankin turvallinen. No sitten on todettu, että se ei ole turvallinen, mutta ei ihan lopullisesti, joten sitä ehkä vielä sittenkin saa käyttää. Ilmeisesti tilanne on siis se, että Tukes (ymmärrettävästi) olettaa, että viimeinen tuomio on edellisen tavoin myös kielteinen. Valmistajat puolestaan joko a) luottavat siihen, että tiedekomitean lopullinen lausunto ei olekaan kielteinen ja esimerkiksi vain alentaa sallittua käyttörajaa tai b) pelaavat aikaa.

Mielenkiintoista on myös se, että Tukes ja Teknokemian yhdistys ovat ilmeisen erimielisiä asiasta. Teknokemian tulkinnan mukaan tilanne on vielä kesken, eikä päätelmää käytön luvallisuudesta voi tehdä. Onpahan soppa. Tuotteet ovat edelleen normaalisti hyllyissä, tosin joitain tuotteita on näkynyt alelaareissa.

Omasta mielestäni EU:n tapa kieltää aineita ns. varmuuden vuoksi on valtavan hieno. En lähde arvailemaan lopputulemaa, se selvinnee sitten keväämmällä. Sitä odotellessa aion kuitenkin hyvillä mielin käyttää loppuun hyllyssäni majailevan miselliveden, koska sen satunnaisen käytön aiheuttama realistinen haitta on minulle olematon. Luonto puolestaan ei hyötyisi yhtään siitä, että lykkäisin sen roskiin tai viemäriin.

Se siitä. Odotellaan vähän lisää siis.

Tapaus PHMB

Tättärää, elossa ollaan! Hyvää alkanutta vuotta! En viitsi edes pahoitella blogihiljaisuutta, koska tilanne kerta kaikkiaan on mikä on. Viimeinen kevät starttasi ja sen mukana 40h viikossa työharjoittelua, kandi, jostain syystä vähän viime tippaan jääneitä vapaavalintaisia opintoja, vuosijuhlien järkkäilyä ja sen sellaista muuta mukavaa. Pysyy ainakin liikkeessä. Vastapainoksi on vaan pakko yrittää pitäytyä järjissään pysymällä kaukana kaikesta etäisestikin opintoihin liittyvästä, kuten blogista.

Mutta sitten tulee välillä näitä hetkiä, kun on joku sellainen juttu, että on vaan pakko avata kone ja uppoutua asiaan. Sellainen on meillä jälleen käsillä, nimittäin Tanskan viranomaiset ovat löytäneet 36 kosmetiikkatuotteesta tällaista erästä säilöntäainetta, nimeltään polyaminopropyl biguanide (käytetään yleisesti lyhennettä PHMB). Ja tästähän se nyt oikein myräkkä sitten nousi, että mitäs kummaa se tämmöinen touhu oikein on, kun ilmeisesti uutisoinnin perusteella sitä nyt sitten ei pitäisi niissä tuotteissa olla. Uutinen löytyy täältä. Perehdytäänpäs asiaan.

Jostain kumman syystä tuo nimi oli jäänyt mieleeni, kun blogissakin esiintyneen kovin kemikaaliallergisen ystäväni purkkeja joskus allergiaoireiden alkuaikoina selailin ja etsin tuotteita yhdistävää syyllistä oireisiin. Tuo aine se syyllinen ei kyllä tosiaan ollut, mutta jäipä nyt johonkin tuonne muistiin leijailemaan. Tästä syystä asia silmiini nappasikin niin kovasti, kun Laurea-aikainen kollega oli Facebook-seinällään asiasta kirjoittanut. Hei, mähän olen nähnyt tämän ainesosan vaikka kuinka monesti jossain.

Mikäs tässä nyt sitten on homman nimi? Polyaminopropyl biguanide on tammikuussa 2015 luokiteltu CMR-aineeksi eli mahdollisesti syöpävaaralliseksi aineeksi. Se on biosidi, joka nyt lähtökohtaisesti tietysti ei ole kauhean mairitteleva titteli aineelle sen haitallisuuden kannalta, mutta täytyy aina muistaa tämä ’määrä tekee myrkyn’ – periaate. Joku aine voi olla tosi myrkyllinen tietyssä pitoisuudessa ja täysin turvallinen jossain pienemmässä pitoisuudessa. Mietitään vaikka karbamidia: 5 % tuotteessa kosteuttaa ihanasti, 10 % pehmittää jalat, 20 % kuorii kovettuneetkin känsät ja 40 % syövyttää suunnilleen kaiken irti lähtevän. Biosidit ovat toki luonnolle ongelmallisia, mutta taas tullaan siihen tilanteeseen, että kosmetiikan aiheuttama haitta on suhteessa aika pieni muihin teollisuuden aloihin nähden.

Taustaksi aiheesta sen verran, että kyseinen säilöntäaine on ollut pitkään käytössä ja se on hyvin tunnettu. Lisäksi se on ollut ja on edelleen käytössä kaikkialla maailmalla monenlaisissa tuotteissa.

sb10067962hc-001

Noh, vuoden verran on nyt aine ollut tuolla CMR-listalla ja niin vaan sitä edelleen tulee tuotteissa vastaan. Jossain täytyy olla jotain mätää. Nopeana kertauksena, eli CMR tulee sanoista carcinogen, mutagen and/or reproductive toxicant eli listalle päätyvät aineet ovat tai niiden epäillään olevan syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja/tai lisääntymiselle vaarallisia aineita. Tukesin sivuilla todetaan CMR-aineiden osalta näin:

CMR-aineet kosmetiikassa

Lähtökohtaisesti CLP-asetuksen (asetus N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) liitteessä VI olevan 3 osan mukaisesti kategoriaan 1A, 1B tai 2 kuuluviksi luokiteltujen syöpävaarallisten, sukusolujen perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden eli ns. CMR-aineiden käyttö on kielletty kosmetiikassa. Poikkeuksellisesti CMR-luokituksen saaneita aineita voi käyttää kosmeettisissa valmisteissa kosmetiikka-asetuksen 15 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisissa tapauksissa.

**

Ahaa, ensimmäinen johtolanka. Huomiota kannattaa kiinnittää ensinnäkin CLP-asetukseen. Se on oma asetuksensa, kuten kosmetiikka-asetus 1223/2009 on omansa. Mitäs siellä 1223/2009 15 artiklan 1 ja 2-kohdat sitten sanotaan? Olennainen osuus tässä:

1. Asetuksen (EY) N:o  1272/2008  liitteessä  IV olevan 3 osan mukaiseen kategoriaan 2 kuuluviksi luokiteltujen CMR-aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on kielletty. Kategoriaan 2 kuuluvaksi luokiteltua ainetta voidaan kuitenkin  käyttää kosmeettisissa valmisteissa, jos kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea on arvioinut sen ja todennut sen käytön kosmeettisissa valmisteissa olevan turvallista. Tässä tarkoituksessa komissio hyväksyy tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

**

Sillälailla. Ei ole siis ollenkaan niin yksiselitteistä, että jotain laitetaan CMR-listalle ja se on sitten siinä. Mikä tässä koko sopassa on kuitenkin olennaisinta, niin CLP-asetus (joka määrää CMR-aineista) ei ole siis kytköksissä kosmetiikka-asetukseen vaan ne ovat omia asetuksiaan. Suuntasin siis kyttäämään viimeisintä ajantasaista versiota kosmetiikka-asetuksesta 1223/2009 ja arvailu osuikin oikeaan. Tämä ristiinnaulittu polyaminopropyl biguanide löytyy edelleen kosmetiikka-asetuksen liitteen V eli sallittujen säilöntäaineiden listalta. Jos niin olisi, että sitä ei saisi ollenkaan käyttää, niin luultavasti EU:n lainsäätäjien tasoinen poppoo olisi saanut aikaseksi sen vuodessa sieltä poistaa, vai? Vielä haluaisin korostaa, että vuosi on oikeasti tosi lyhyt aika, kun tehdään jotain lainsäädännöllisiä muutoksia. Siirtymäajat ovat pitkiä ja olisikin kohtuutonta, että tehtäisiin jotain muutoksia ja seuraavalla viikolla kaikki markkinoilla oleva tavara pitäisi hävittää. Ei mitään järkeä.

Tanskalaisista on sanottava sen verran, että siellä kosmetiikan rajoitukset ja suositukset poikkeavat hieman muun Euroopan käytännöistä. Tanskassa lainvastainen tuote ei ole sitä välttämättä muualla Euroopassa. Tämän voi nähdä esimerkiksi parabeenien rajoituksissa, jotka ovat käytössä vain Tanskassa. Meillä on omat viranomaiset, jotka kyllä varmasti reagoivat, kun aihetta on.

On mahdollista, että tiedekomitea SCCS päätyy lähiaikoina tai joskus paljon myöhemmin siihen, että kun rauhassa tutkitaan (eikä hutkita) ja tullaan siihen ratkaisuun, että jos sen turvallisuuden kanssa nyt on vähän niin ja näin, niin parempi todeta, että aine ei ole turvallinen kosmetiikassa. Tällöin se varmasti myös lakaistaan kosmetiikka-asetuksesta pois ja siirretään kiellettyjen aineiden listalle. Tai sitten todetaan, että aine on kosmetiikassa edelleen turvallinen käytettynä alle 0,3 %, joka on sallitun pitoisuuden yläraja tällä hetkellä. Tästä syystä meillä on maailman paras kosmetiikkalainsäädäntö. Ei jäädä jossittelemaan, vaan lätkäistään tuomio, jos on syytä epäillä. Kaikkiin ainesosiin (kuten hiusväreihin) tämä nyt ei tietenkään ihan päde, mutta noin ylipäätään kuitenkin homma toimii.  Pakko muuten lopuksi todeta, että muun muassa Paula’s Choice, jota moni pitää hyvänä lähteenä raaka-aineiden arviointiin, luokittelee tuon aineen hyväksi. ”Good” ja vielä oikein vihreällä. Tämä huomio ihan näkökulmien monipuolisuuden nimissä ottamatta sen kummemmin kantaa siihen mitä kannattaa käyttää lähteenä ja mitä ei. Sellainen loppukaneetti vielä, että ne tuotteet kun vaan on pakko säilöä jollain ja sille ei kerta kaikkiaan mitään voi.

Mitäs tästä nyt jäi sitten käteen? No ei oikein mitään muuta kuin odottelua. Luultavasti asia saa sellaiset mittasuhteet, että joku viranomaistaho Suomessakin ottaa siihen kantaa ainakin jossain välissä. Odotelkaamme siis sitä.

/Edit 20.01. Tukesin laatimassa lokakuisessa diaesityksessä todetaan aineen käytön olevan kosmetiikassa kiellettyä. Diassa on myös maininta, että kieltoa sovelletaan jo, vaikka aine löytyykin vielä sallittujen listalta liitteestä V. Katsotaan jos Tukes vaikka tänään ottaisi kantaa, niin saataisiin asiaan selvyys ja mahdolliset kielletyt tuotteet pois hyllyistä!

Yliherkkyydelle virallinen ICD-10-luokitus

Taas olisi INCImixillä synttärit, kolme vuotta! Ei hyvää päivää. Vilkaisin tuossa ohimennen ensimmäisiä kirjoituksia, olivat kyllä hauskoja osa. Kai sitä huomaa tulevansa vähän vanhemmaksi ja (toivottavasti) viisaammaksi, kun ei nykyisin ole ehkä ihan niin ehdoton ja kärkäs. Jos jotain olen tässä vuosien opiskelun myötä oppinut, niin sen, että mitä enemmän opiskelee, sitä enemmän tajuaa kuinka vähän ymmärtää yhtään mistään mitään. Sellaista se on. Tulevia vuosia odotellessa.

Nyt jotain ajankohtaisia juttuja sitten!  En tiedä olenko kulkenut silmät ummessa syksyn vai onko asia mennyt osaltani muuten vaan kokonaan ohi, mutta yritetäänpä nyt päivittyä ajantasalle. Tänä syksynä ympäristöyliherkkyys on lisätty viralliseen ICD-10-tautiluokitukseen ja vähän lähteestä riippuen tulee ilmeisesti voimaan viimeistään vuoden alusta (ellei ole jo voimassa). Toisin sanoen ”ympäristön erilaisista tavallisista tekijöistä” poikkeuksellisia oireita saavat ovat vihdoin saaneet jonkin järkevän, tunnustetun diagnoosin ongelmilleen. Saman diagnoosin ’ympäristöyliherkkyys’ alle niputetaan oireilu mm. erilaisiin kemikaaleihin, hajusteisiin, mikrobiologisiin tekijöihin ja sähkömagneettisiin kenttiin.

ICD10kuva hitconsultant.net

Siellä on siis yhdessä formaldehydi-, hajuvesi-, home- ja sähköherkät (+ tietenkin monet muut), näin kärjistettynä. Aika sekalainen poppoo ja vähän yleistävä diagnoosi toki, mutta erinomainen alku. Blogin aiheen vuoksi nostan esille tämän tuoksuyliherkkyyden, koska se lienee näistä vaikein välteltävä. Monelle (myös itselleni) tuoksuyliherkkyyden ensimmäinen assosiaatio on ehdottomasti hajusteet. Näin myös tuoksuyliherkkyys ja hajusteyliherkkyys menevät iloisesti ristiin milloin missäkin yhteydessä. Jälkimmäinen on kuitenkin ensimmäisen pieni alahaara, joskin toki hyvin pirullinen ja vaikea sellainen.

Silmäillessäni tuoksuyliherkkyydestä kertovaa tutkimustietoa olin todella ihmeissäni sen monimuotoisuudesta. Tokihan asia nyt ei varsinaisesti ole ollut itselleni mitenkään polttavan ajankohtainen ja on siksi jäänyt ehkä hieman pienemmälle tutkinnalle, kun maailma on niin täynnä asioita, joista haluaisi tietää kaiken mahdollisen. Tuoksuherkkyyttä voi kuitenkin aina ensimmäisenä syyllistettyjen hajusteiden lisäksi aiheutua vaikka mistä, aina vastapainetun sanomalehden tuoksusta hienhajuiseen kollegaan. Voimakkuus voi vaihdella esimerkiksi niin, että sanomalehteä ei voi lukea tuoreena heti aamulla, mutta iltapäivällä sen haju voi mahdollisesti olla jo siedettävällä tasolla. Jollain toisella yliherkkyys on niin voimakas, että täytyy elellä lähinnä eristetyssä huoneessa pysyäkseen elävien kirjoissa, kuten tämä herra. Todella jännittävä yhtälö, mistä kummasta tällainen voi aiheutua?

No sitähän ei sitten tunnu tietävän Ukko Jumalakaan. Jos kaipaan vastausta johonkin terveyteen liittyvään kysymykseen, suuntaan ensimmäisenä Duodecimin Terveyskirjastoon. Sieltä usein löytyy ihan kelpo yhteenveto vaivasta kuin vaivasta. Mitäpä sivusto tarjoaa syyksi ja hoidoksi tuoksuherkkyyteen?

Terveyskirjastokin toteaa, että tuoksuherkkyyttä ei voida todeta minkäänlaisilla objektiivisilla mittauksilla. Ja sehän jos joku on ongelma, nimittäin mitä kummaa siinä sitten määritetään kun ei ole mitään millä määrittää. Diagnoosi tehdään oirekyselyn perusteella ja vaikeimmin oireilevien ja paniikkihäiriöisten välillä on välillä vain veteen piirretty viiva. Muutamia mahdollisia hoitokeinoja on lueteltu, kuten antihistamiini ja sauna, mutta ne on kuitattu maininnalla ”kannattaa ainakin kokeilla”. Ei kovin lohdullista. Siedätyshoito mainitaan, mutta siitä puolestaan ei ole mitään alustavaa tutkimusta kummempaa tarjolla. Ja sähköshokit. Tästä ei varmaan tarvitse sanoa edes mitään.

Yksiselitteisesti Terveysportissakin todetaan, ettei ongelmiin ole parannusta. Vaikeimmissa tapauksissa tilannetta ratkotaan kognitiivisella terapialla, joka varmasti nostattaa monen niskakarvat pystyyn. Silloin kun henki salpautuu kassajonossa edellä olevan tuoksusta, ei varmasti kiinnosta kuunnella ehdotuksia terapiasta. Juttu on kuitenkin niin, että jos vaihtoehtoja on kaksi, eli joko jäädä kotiin tai kokeilla kaikkea mahdollista, niin kannattanee sitäkin yrittää. Tuossa jo aiemmin linkitetyssä videossa haastateltu lääkäri kuitenkin toteaa, ettei näe psyykettä selittävänä tekijänä ja pohtii mahdollisuutta aivoverenkierron poikkeavuuksiin.

Takaisin alkuperäiseen asiaan eli virallisen ICD-10-tautiluokituksen myöntämiseen. Tämä voi monen ympäristöyliherkän mielestä tuntua vasta lapsen askeleelta, mutta on mielestäni kuitenkin hieno harppaus. On nimittäin varmasti ollut työn takana saada tautiluokitus sellaiselle ongelmalle, jota ei voi varsinaisesti määrittää objektiivisesti. Kovin suurta onnea ei tautiluokituksen saaminen yliherkille kuitenkaan vielä tuo, nimittäin minkäänlaisia sosiaalietuuksiaa, kuten sairauspäivärahaa, ei ainakaan vielä voi saada. Monissa maissa yliherkkyys ympäristötekijöille on ollut virallisessa tautiluokituksessa pitkän aikaa, joten ei tässä mitään edelläkävijöitäkään olla. Erinomainen askel kuitenkin ja lisännee varmasti ongelman tutkimusta ja tilastointia, mikä lienee tavoitekin.

Loppuun vielä se aina hämmennystä aiheuttava kysymys, eli mitä eroa on allergialla ja yliherkkyydellä? Näitä käytetään välillä ristiin ja ne menevät asiantuntijoillakin välillä sekaisin, mutta allergia ja yliherkkyys eivät tosiaan ole toistensa synonyymeja. Allergia on tietyn aineen aiheuttama vasta-aine- tai soluvälitteinen reaktio. Allergiatestissä haetaan tätä reaktiota (vaikka sitä ei aina aukottomasti voidakaan osoittaa) ja periaate allergian taustalla on, että sen mekanismit voidaan todentaa. Yliherkkyydessä puolestaan immunologisia mekanismeja ei voida välttämättä osoittaa. Oireissakin on eroja. Allergian oireet ovat yleensä pahempia ja voivat aiheuttaa pahimmillaan anafylaktisen shokin. Allergiaan kuuluvat usein mm. pahoinvointi, ihottuma, kutina yms. Yliherkkyyden oireet puolestaan ovat useammin hengenahdistusta, päänsärkyä, väsymystä tai muuta vastaavaa. Yliherkkyysoireetkin voivat tietysti olla täysin lamaavia, mutta allerginen voi päästä hengestään hyvin nopeasti väärän aineen jouduttua elimistöön. Vakavuuden skaala vaihtelee molemmissa hurjasti. Periaatteessa olisi ehkä viisainta puhua allergisesta yliherkkyydestä ja ei-allergisesta yliherkkyydestä, mutta ne on mutkien suoristamiseksi vedetty muotoon allergia ja yliherkkyys. Allergia on siis yliherkkyyttä, mutta yliherkkyys ei aina ole allergiaa. Tämähän on nyt varmasti kaikille aivan vesiselvää, heh.

Tällaista tänään! Ajatuksia tai tarinoita yliherkkyydestä? Aiheuttaako tautiluokituksen virallistaminen jotain tunteita?

Luomun lähteillä

Vihdoin tämäkin juttu, vastahan se on ikuisuuden pyörinyt luonnoksissa. Mitään suurta Raamatun totuutta ei ole luvassa, lähinnä omaa pohdintaani aiheesta ja arvoista. Välillä on hyvä aina muistuttaa, että tämä on yhden ihmisen henkilökohtainen blogi ja jutut täällä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni asioista. Ei siis kannata ottaa itseensä, jos satun olemaan eri mieltä jostain asiasta X. Tämä ei ole mikään valtion virallinen tietolähde. Absoluuttisia totuuksia on maailmassa hyvin vähän ja niistä kovinkaan moni ei ole valitettavasti osunut kosmetiikka-alalle. Tieto myös muuttuu jatkuvasti, joten hyvin piankin asiat voivat olla aivan toisin, kuin nyt väitetään. Se selviää sitten. Kaikkein eniten toivon asioiden herättävän keskustelua ja tiedon lisääntymistä. Tämän lyhyen julistuksen jälkeen asiaan!

Luomukosmetiikka – luonnonkosmetiikka – luonnonmukaisuus.. Sain aimo potin luonnontavaraa, kun opponoin viime vuonna luonnonkosmetiikkatuotteen tuotekehitysprosessia kuvanneen lopputyön. Ja siellähän oli minulle suurilta osin myös paljon tuntematonta asiaa. Rehellisesti voin sanoa, etten olisi osannut aiemmin kertoa ihan täysin oikeita luomukosmetiikan ja luonnonkosmetiikan määritelmiä ja miten ne eroavat toisistaan. Osasin kuvailla kumpaakin, mutta tuli opittua myös paljonpaljon uutta.

Luonnonkosmetiikasta toivotaan juttuja jatkuvasti. Totuus on, ettei minulla ole siitä kovinkaan paljon sanottavaa, koska en luonnonkosmetiikkaa juurikaan käytä tai seuraa alaa aktiivisesti. En ole koskaan löytänyt luonnonkosmetiikan tuomaa lisäarvoa, koska en henkilökohtaisesti näe synteettisten aineiden olevan huonompia. Luonnonkosmetiikassa käytetään paljon myös etanolia, joka tuntuu ajoittain nahassani epämiellyttävältä ja joidenkin luonnon raaka-aineiden mukanaantuomat vahvat tuoksut ovat myös liikaa makuuni. Lisäksi on vielä hinta, nimittäin opiskelijabudjetilla käytän ylimääräiset mieluummin muuhun kuin kosmetiikkaan, lisäksi olen bongannut itselleni hyvän tuotearsenaalin jo edullisesti. Mutta! Olenpa tökännyt kertaallen sormeni ripsiliimakippoon empiirisen tutkimuksen nimissä, joten päätin, ettei ne luonnonlitkut minua saisi hengiltä. Toimeen siis. Onhan se nyt vähintään kohtuullista, että jos louskutan täällä kosmetiikasta, niin pitää olla edes jotain sanottavaa kaikista asioista.

Aloitetaan lyhyellä määritelmällä luonnonkosmetiikasta ja luomukosmetiikasta. Nämä kaksi menevät iloisesti sekaisin jatkuvasti. Ensin luonnonkosmetiikka, jonka perusperiaate on se, ettei periaatetta oikeastaan ole. Kosmetiikkateollisuudessa ei ole konkreettista määrittelyä termille luonnonkosmetiikka ja se on totuus. Luonnonmukaista ja luomua viljellään mainonnassa huolettomasti, koska varsinaista lakia ei asiasta ole. Yleisesti ottaen luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan kosmetiikkaa, joka on luonnollista alkuperää. Loogista. Huomioon otetaan tuotteen vaikutukset ympäristöön kaikilta osin, käytettyjen raaka-aineiden lisäksi esimerkiksi pakkaus ja hävittäminen. Luonnonkosmetiikka ei saa sisältää synteettisiä hajusteita, väriaineita, säilöntäaineita, antioksidantteja tai UV-filttereitä, vaan niiden tilalla on käytettävä luonnollista alkuperää olevia raaka-aineita. Kiellettyjä ainesosia ovat kaikki kosmetiikka-asetuksen 1223/2009 positiivilistojen aineet eli liitteet IV-VI. Kun otetaan huomioon, että monet positiivilistojen aineet ovat peräisin luonnosta, on tämä ehkä välillä hieman kummallista.

Lainsäädännön puuttuessa rehottavaa bisnestä on yritetty suitsia erilaisilla ekosertifikaateilla, jotka nekin ovat loppupeleissä puhdasta bisnestä. Sertifikaatteja on monia erilaisia ja tarvittaessa niitäkin voidaan yrityksissä keksiä itse. Mikä tahansa logo tuotteen kyljessä ei siis missään tapauksessa ole merkki ehdottomasta autuudesta. Sertifiointi voi maksaa hunajaa, joten pienillä valmistajilla ei ole aina mahdollisuutta tunnettuihin sertifikaatteihin, vaikka tuotteet olisivatkin putipuhtaita ja parhaita mahdollisia. Osa taas ei periaatteesta halua sertifioida. Myös sertifikaattien vaatimukset vaihtelevat, joten aikamoinen soppahan tässä on kasassa.

No luomu sitten. Ajatellaan, että määritelmä luomulaatuisille kosmetiikkatuotteille on, että tuotteet on tuotettu käyttämättä torjunta-aineita, keinotekoisia lannoitteita tai synteettisiä kemikaaleja. Tähänkään asiaan ei ole lainsäädännöllä mitään sanottavaa, joten sertifikaatit ovat ainoa mahdollinen tie varmistua luomulaatuisuudesta. Jälleen kerran vaatimukset vaihtelevat, usein luomulaatuisten raaka-aineiden prosentuaalisen määrän osalta. Ilman sertifikaattia taas ei voida todistaa, onko tuote oikeasti luomua vai ei. Hankalaa ja monimutkaista, siis aivan loputon viidakko. Luonnonkosmetiikka ei ole automaattisesti luomua ja jos luomutuotteeseen lisätään luonnonkosmetiikassa kiellettyjä aineita, se ei ole enää luonnonkosmetiikkaa. Nämä kaksi eivät siis ole toistensa synonyymejä eikä kumpikaan käsite ole toisen alla.

Mistä tämä sitten sai vihdoin kipinän testailla luonnonkosmetiikkaa? Jaan kanssanne nyt yhden loistavan ja yhden kammottavan kokemuksen luonnonkosmetiikan parissa. Samainen ystäväni, jonka lopputyön opponoin, kiikutti aiemmin minulle lahjaksi purkin vartalokuorintaa, koska olin valitellut Ranskan reissun jälkeistä kuivaakin kuivempaa ihoa. Siis vartalokuorintaa kuivaan ihoon? Kyllä. Jos joskus olen rakastunut palavasti, niin silloin viime vuoden keväällä, kun epäilevin käsin avasin Flow Kosmetiikan kookos-sitruuna himalajansuola-kuorinnan ja länttäsin epäilyttävää suolakidemömmöä iholleni. Suoraan luottotuotteeksi, KIITOS Minna! Tämä on täydellinen tuote, kannattaa kokeilla. Kuorintaominaisuus on ihan perusluokkaa, oikein hyvä, mutta paras osa tuotetta on se uskomaton pehmeys ja kosteutus, jonka se jättää iholle. Tämä lienee peräisin mm. kookosöljystä ja skvalaanista, jotka molemmat ovat oikeita kosteuspommeja. Skvalaanin alkuperäkin on eritelty, erinomaista. Ei tarvitse voidepurkkiin tarttua tämän jälkeen.

INCI: Butyrospermum Parkii Butter, Cocos Nucifera Oil, Olive Oil Squalane, Cetearyl Glucoside, Cetearyl Alcohol, Citrus Limonum Oil, Cocos Nucifera Extract, Grapefruit Seed Extract, Rosmarinus Officinalis Leaf Extract, Limonenekookos_sitruuna

Kuva lainattu flowkosmetiikka.fi, oma purkkini on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Näin alkoi tutustumisretkeni luonnonkosmetiikan parissa. Seuraavaksi päätin tarttua in-Cosmetics-messuilta saatuun BalanceMe:n kasvoöljyyn. Kasvoöljyistä oli täälläkin puhetta joskus viime talvena, kun pohdittiin kovilla pakkasilla iholle jäätyvän kosteusvoiteen korvaajaa.

Voi pettymysten pettymys. En tiedä onko pahinta haju vai koostumus vai meneekö tuomio 50-50 molemmille. Haju oli yhdistelmä havua, tervaa ja etanolia, silmiä kirveli. Koostumus oli todella paksu ja öljynaamio oli kasvoilla vielä monen tunnin päästä. Levitykseen käytettävä pipetti oli surkeuden multihuipentuma. Hautasin sen syksyllä kaapin perälle ja säästin paukkupakkasia varten. Kaivoin sen uudestaan esiin, kun kasvovoiteen tilalle oli löydettävä vaihtoehto perioraalidermatiittia hoitaessa. Ajattelin mielessäni, ettei kukaan ole varmasti halunnut öljystä tarkoituksella tämän hajuista, joten sen on pakko olla ainesosiensa puolesta vähintään mikrobeja tappava. Listasta löytyykin ainakin siankärsämöä, joka on lääkekasvinakin käytetty moniparantaja. Öljy ei tehnyt iholleni ollenkaan huonoa, päinvastoin, mutta en vain pitänyt sen koostumuksesta. Enkä siitä loputtomasta rasvaisuudesta iholla. Ilolla siis luovun sen käytöstä löydettyäni iholle sopivan voiteen. En toki voi tuomita öljyä itsessään huonoksi (pipetti kyllä oikeasti on umpisurkea, toivottavasti maanantaikappale), joten todella tymäkkää kasvoöljyä etsivälle tämä varmasti on erittäin mieleinen. Pullon kyljessä on merkintä 100% natural origin eli täyttä tavaraa siis!

WP_20140628_003 (565x1000)

INCI: Prunus amygdalus dulcis (sweet almond) oil, Vitis vinifera (grape seed) oil, Aleurites moluccana (kukui) nut oil, Simmondsia chinensis (jojoba) oil, Rosa canina (rosehip) fruit oil, Mauritia flexuosa (buriti) oil, Moringa oleifera (moringa) seed oil, Camellia oleifera (camellia) oil, Tocopherol (vitamin E), Anthemis nobilis (Roman chamomile), Styrax benzoin (benzoin), Achillea millefolium (yarrow), Rosmarinus officinalis (rosemary) extract, Limonene, Linalool, Geraniol, Citronellol

En tiedä voiko tätä seuraavaa nimittää luonnontavaraksi tai edes luomuksi, mutta ainakin hyötykäyttöä se on. Otetaan enemmän välikevennyksenä. Tässä lähituotettu luomukuorinta eli 3 päivää keittimessä kuivaneet kahvinpurut. Voin todeta, ettei tuoksu ole enää niin huumaava kuin vastakeitetyssä kahvissa, mutta aina kannattaa kokeilla. Tempaisin purut suodattimesta, kaadoin vähän öljyä sekaan, lätkäisin iholle ja aloitin reippaan kuorinnan. Lopputulos: ihan kiva, ei moitittavaa ja tuoksukin oli ihan ok. Tuomio kuitenkin: roskaa, koska suihkukaapin putsauksessa meni triplasti kuorintaan kulunut aika.

WP_20130823_003 (500x282) WP_20130823_012 (500x355)

Miksi mielestäni synteettiset ainesosat sitten ovat yhtä hyviä? Maailmassa on paljon mielipidekysymyksiä, joissa totuus ei ole koskaan niin tai näin, vaan asettuu johonkin välimaastoon. Jokaisen tehtävä on sitten punnita niitä omia odotuksiaan, elämänkatsomustaan ja arvojaan ja sen jälkeen asettaa oma mielipiteensä haluamaansa kohtaan. Henkilökohtaisesti minulle arvokkaita asioita ovat tieteellinen tutkimus ja tuotekehitystyö, tuotteen sopivuus omalle iholleni, hinta ja saatavuus. Kaikkien näiden kohdalla synteettisesti tuotettu normikosmetiikka vetää mielestäni pidemmän korren. Aine on sama, jos sen kemiallinen rakenne on sama, huolimatta tuotantotavasta. Jos sitten haluaa välttää niitä aineita, jotka luonnonkosmetiikassa on kielletty automaattisesti, on tilanne tietenkin eri. Tällöin suuntaisin itsekin luonnonkosmetiikkahyllylle ja olisin varmasti valmis maksamaan ekstraa. Itse en kuitenkaan koe tarvetta näitä vältellä, koska aineet ovat mielestäni turvallisia. Mikäli tieto muuttuu, niin olen tietysti valmis muuttamaan mielipiteitäni uusinta tietoa vastaavaksi.

Toisaalta ymmärrän täysin luonnonmukaisten tuotteiden käyttäjien mielipiteet ja heille arvokkaat asiat. Jos jossain, niin tässä vastakkainasettelussa tullaan siihen periaatteeseen, ettei voida väittää asioiden olevan mustavalkoisia.  Itse väitän, että ekologisestakin näkökulmasta katsottuna hyvä synteettinen voi olla parempaa kuin huono luomu. Ongelma on, että huomattavasti normikuluttajaakin tietoisemman tallaajan on silkka mahdottomuus tietää kaikkia määritteitä voidakseen arvottaa tuotteet oikein. Vaikka siis sanon esimerkiksi tuotekehitystyön olevan minulle tärkeää, enhän millään voi tietää sen todellista määrää tuotteen takana. Tämä sama pätee myös luonnonmukaisiin tuotteisiin: on mahdotonta tietää, kuinka paljon enemmän tai vähemmän jotain määrettä tuotteessa lopulta on. Mikä siis on hyvää synteettistä ja mikä on huonoa luomua, siinäpä vasta pulma. Täyden totuuden keksijälle Nobel luvassa.

Kemikaalikimarassa oli viime syksynä hyvä kirjoitus aiheella ”Mitä et halunnut tietää luonnonkosmetiikasta”. Kirjoitus ei ole suinkaan puolueellinen, vaan pohtii luonnonkosmetiikan väittämiä samasta näkökulmasta, kuin normikosmetiikkaa. Usein luonnonkosmetiikka kantaa harteillaan jonkinlaista sankarin viittaa, eikä siellä puolella viliseviä mainoslupauksia ehkä tuomita yhtä herkästi kuin tavallisten tuotteiden lupauksia. Kannattaa lukaista myös jutun kommentit, siellä on todella mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Erityisesti silmääni nappasi kommentti, jossa lukijan mielestä kosmetiikan käytön välttäminen on synonyymi luonnonkosmetiikan suosimiselle. Todella kiehtovaa huomata eri ajattelutapojen monimuotoisuus ja kuinka ihmiset tulkitsevat asioita eri tavalla.

Jatkan tätä tutustumiskierrosta myöhemmin luksuskosmetiikan pariin, joka itselleni on vähintään yhtä kaukaista kuin luonnonkosmetiikkakin. Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia normikosmetiikasta sekä luonnonkosmetiikasta ja luomukosmetiikasta. Ovatko erot ja määrittelyt selviä ja millä perustein valitset tuotteet hyllystä?