Aihearkisto: Opiskelu

Elonmerkkejä

Kun on tarpeeksi pitkään poissa, niin palaamisesta tulee aina vain vaikeampaa. Keväällä ajattelin, että keskityn loppurutistukseen ja kandin palautettuani palaan blogin pariin. Sitten valmistuin, tuli kesä ja jäinkin kesälomalle. Kesäloman aikana käväisin kerran tai kaksi maksamassa laskut koneella, muutoin viipotin kaikkialla paitsi blogin äärellä. Kesä kääntyi syksyksi ja on ollut aika palata arkeen. Nyt on aika ottaa myös tämä harppaus takaisin blogin pariin ja totutella kirjoittamiseen. Oikeasti tilanne on se, että sairastuin elämäni ensimmäiseen enterorokkoon (tai ylipäätään mihinkään rokkoon) 27-vuotiaana ja mietin jotain keinoa kuluttaa aikaa. Täydellistä blogiaikaa siis, varsinkin nyt kun kuumeosuus on takana ja rokko-osuus on ainakin vielä varsin armollinen.

Toden totta, valmistuin siis ajallaan ja nykyisin kuljeskelen päivät valkoisessa takissa, jonka rintamuksessa roikkuvassa nimikyltissä lukee farmaseutti. Aloitin työt lisäksi apteekin lääkeneuvontayksikössä, joten olen osan viikosta myös puhelin- ja chatfarmaseutti, aivan huippukivaa työtä.

Blogi on ollut ajatuksissani useasti ja paljon juttuja on kertynyt korvan taa. Kunpa ne vaan kirjoittaisivat itsensä juttujen muotoon yhtä sujuvasti kun pyörivät päässäni. Toimeen sitten! Aloitetaan pehmeällä paluulla arkeen, nimittäin kandityöni lopputuloksella. Rakastuin aiheeseeni palavasti kirjoitustyön aikana ja lopulta teksti syntyikin aika vaivattomasti. Toki varmasti tähän vaikuttivat vielä tuoreessa muistissa oleva edellinen lopputyöprosessi ja itse räätälöity aihe. Kanditöillä ei ole opinnäytetöiden Theseus-tietokannan kaltaista julkista webtietokantaa, joten ajattelin julkaista työni täällä blogissa juttusarjana. Aiheena on parabeenien ksenoestrogeeniys ja kyseessä tosiaan kirjallisuuskatsaus, eli mitä kaikenlaisia tutkimuksia aiheesta on tehty vuosikymmenien aikana ja mitä niistä voi päätellä. Sen verran voin ennakkoon spoilata, että lopputulos on kaikkien kunnon tutkimusten tapaan sellainen saattaa olla tai sitten ei ehkä kuitenkaan.

Tapaus PHMB

Tättärää, elossa ollaan! Hyvää alkanutta vuotta! En viitsi edes pahoitella blogihiljaisuutta, koska tilanne kerta kaikkiaan on mikä on. Viimeinen kevät starttasi ja sen mukana 40h viikossa työharjoittelua, kandi, jostain syystä vähän viime tippaan jääneitä vapaavalintaisia opintoja, vuosijuhlien järkkäilyä ja sen sellaista muuta mukavaa. Pysyy ainakin liikkeessä. Vastapainoksi on vaan pakko yrittää pitäytyä järjissään pysymällä kaukana kaikesta etäisestikin opintoihin liittyvästä, kuten blogista.

Mutta sitten tulee välillä näitä hetkiä, kun on joku sellainen juttu, että on vaan pakko avata kone ja uppoutua asiaan. Sellainen on meillä jälleen käsillä, nimittäin Tanskan viranomaiset ovat löytäneet 36 kosmetiikkatuotteesta tällaista erästä säilöntäainetta, nimeltään polyaminopropyl biguanide (käytetään yleisesti lyhennettä PHMB). Ja tästähän se nyt oikein myräkkä sitten nousi, että mitäs kummaa se tämmöinen touhu oikein on, kun ilmeisesti uutisoinnin perusteella sitä nyt sitten ei pitäisi niissä tuotteissa olla. Uutinen löytyy täältä. Perehdytäänpäs asiaan.

Jostain kumman syystä tuo nimi oli jäänyt mieleeni, kun blogissakin esiintyneen kovin kemikaaliallergisen ystäväni purkkeja joskus allergiaoireiden alkuaikoina selailin ja etsin tuotteita yhdistävää syyllistä oireisiin. Tuo aine se syyllinen ei kyllä tosiaan ollut, mutta jäipä nyt johonkin tuonne muistiin leijailemaan. Tästä syystä asia silmiini nappasikin niin kovasti, kun Laurea-aikainen kollega oli Facebook-seinällään asiasta kirjoittanut. Hei, mähän olen nähnyt tämän ainesosan vaikka kuinka monesti jossain.

Mikäs tässä nyt sitten on homman nimi? Polyaminopropyl biguanide on tammikuussa 2015 luokiteltu CMR-aineeksi eli mahdollisesti syöpävaaralliseksi aineeksi. Se on biosidi, joka nyt lähtökohtaisesti tietysti ei ole kauhean mairitteleva titteli aineelle sen haitallisuuden kannalta, mutta täytyy aina muistaa tämä ’määrä tekee myrkyn’ – periaate. Joku aine voi olla tosi myrkyllinen tietyssä pitoisuudessa ja täysin turvallinen jossain pienemmässä pitoisuudessa. Mietitään vaikka karbamidia: 5 % tuotteessa kosteuttaa ihanasti, 10 % pehmittää jalat, 20 % kuorii kovettuneetkin känsät ja 40 % syövyttää suunnilleen kaiken irti lähtevän. Biosidit ovat toki luonnolle ongelmallisia, mutta taas tullaan siihen tilanteeseen, että kosmetiikan aiheuttama haitta on suhteessa aika pieni muihin teollisuuden aloihin nähden.

Taustaksi aiheesta sen verran, että kyseinen säilöntäaine on ollut pitkään käytössä ja se on hyvin tunnettu. Lisäksi se on ollut ja on edelleen käytössä kaikkialla maailmalla monenlaisissa tuotteissa.

sb10067962hc-001

Noh, vuoden verran on nyt aine ollut tuolla CMR-listalla ja niin vaan sitä edelleen tulee tuotteissa vastaan. Jossain täytyy olla jotain mätää. Nopeana kertauksena, eli CMR tulee sanoista carcinogen, mutagen and/or reproductive toxicant eli listalle päätyvät aineet ovat tai niiden epäillään olevan syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja/tai lisääntymiselle vaarallisia aineita. Tukesin sivuilla todetaan CMR-aineiden osalta näin:

CMR-aineet kosmetiikassa

Lähtökohtaisesti CLP-asetuksen (asetus N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) liitteessä VI olevan 3 osan mukaisesti kategoriaan 1A, 1B tai 2 kuuluviksi luokiteltujen syöpävaarallisten, sukusolujen perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden eli ns. CMR-aineiden käyttö on kielletty kosmetiikassa. Poikkeuksellisesti CMR-luokituksen saaneita aineita voi käyttää kosmeettisissa valmisteissa kosmetiikka-asetuksen 15 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisissa tapauksissa.

**

Ahaa, ensimmäinen johtolanka. Huomiota kannattaa kiinnittää ensinnäkin CLP-asetukseen. Se on oma asetuksensa, kuten kosmetiikka-asetus 1223/2009 on omansa. Mitäs siellä 1223/2009 15 artiklan 1 ja 2-kohdat sitten sanotaan? Olennainen osuus tässä:

1. Asetuksen (EY) N:o  1272/2008  liitteessä  IV olevan 3 osan mukaiseen kategoriaan 2 kuuluviksi luokiteltujen CMR-aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on kielletty. Kategoriaan 2 kuuluvaksi luokiteltua ainetta voidaan kuitenkin  käyttää kosmeettisissa valmisteissa, jos kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea on arvioinut sen ja todennut sen käytön kosmeettisissa valmisteissa olevan turvallista. Tässä tarkoituksessa komissio hyväksyy tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

**

Sillälailla. Ei ole siis ollenkaan niin yksiselitteistä, että jotain laitetaan CMR-listalle ja se on sitten siinä. Mikä tässä koko sopassa on kuitenkin olennaisinta, niin CLP-asetus (joka määrää CMR-aineista) ei ole siis kytköksissä kosmetiikka-asetukseen vaan ne ovat omia asetuksiaan. Suuntasin siis kyttäämään viimeisintä ajantasaista versiota kosmetiikka-asetuksesta 1223/2009 ja arvailu osuikin oikeaan. Tämä ristiinnaulittu polyaminopropyl biguanide löytyy edelleen kosmetiikka-asetuksen liitteen V eli sallittujen säilöntäaineiden listalta. Jos niin olisi, että sitä ei saisi ollenkaan käyttää, niin luultavasti EU:n lainsäätäjien tasoinen poppoo olisi saanut aikaseksi sen vuodessa sieltä poistaa, vai? Vielä haluaisin korostaa, että vuosi on oikeasti tosi lyhyt aika, kun tehdään jotain lainsäädännöllisiä muutoksia. Siirtymäajat ovat pitkiä ja olisikin kohtuutonta, että tehtäisiin jotain muutoksia ja seuraavalla viikolla kaikki markkinoilla oleva tavara pitäisi hävittää. Ei mitään järkeä.

Tanskalaisista on sanottava sen verran, että siellä kosmetiikan rajoitukset ja suositukset poikkeavat hieman muun Euroopan käytännöistä. Tanskassa lainvastainen tuote ei ole sitä välttämättä muualla Euroopassa. Tämän voi nähdä esimerkiksi parabeenien rajoituksissa, jotka ovat käytössä vain Tanskassa. Meillä on omat viranomaiset, jotka kyllä varmasti reagoivat, kun aihetta on.

On mahdollista, että tiedekomitea SCCS päätyy lähiaikoina tai joskus paljon myöhemmin siihen, että kun rauhassa tutkitaan (eikä hutkita) ja tullaan siihen ratkaisuun, että jos sen turvallisuuden kanssa nyt on vähän niin ja näin, niin parempi todeta, että aine ei ole turvallinen kosmetiikassa. Tällöin se varmasti myös lakaistaan kosmetiikka-asetuksesta pois ja siirretään kiellettyjen aineiden listalle. Tai sitten todetaan, että aine on kosmetiikassa edelleen turvallinen käytettynä alle 0,3 %, joka on sallitun pitoisuuden yläraja tällä hetkellä. Tästä syystä meillä on maailman paras kosmetiikkalainsäädäntö. Ei jäädä jossittelemaan, vaan lätkäistään tuomio, jos on syytä epäillä. Kaikkiin ainesosiin (kuten hiusväreihin) tämä nyt ei tietenkään ihan päde, mutta noin ylipäätään kuitenkin homma toimii.  Pakko muuten lopuksi todeta, että muun muassa Paula’s Choice, jota moni pitää hyvänä lähteenä raaka-aineiden arviointiin, luokittelee tuon aineen hyväksi. ”Good” ja vielä oikein vihreällä. Tämä huomio ihan näkökulmien monipuolisuuden nimissä ottamatta sen kummemmin kantaa siihen mitä kannattaa käyttää lähteenä ja mitä ei. Sellainen loppukaneetti vielä, että ne tuotteet kun vaan on pakko säilöä jollain ja sille ei kerta kaikkiaan mitään voi.

Mitäs tästä nyt jäi sitten käteen? No ei oikein mitään muuta kuin odottelua. Luultavasti asia saa sellaiset mittasuhteet, että joku viranomaistaho Suomessakin ottaa siihen kantaa ainakin jossain välissä. Odotelkaamme siis sitä.

/Edit 20.01. Tukesin laatimassa lokakuisessa diaesityksessä todetaan aineen käytön olevan kosmetiikassa kiellettyä. Diassa on myös maininta, että kieltoa sovelletaan jo, vaikka aine löytyykin vielä sallittujen listalta liitteestä V. Katsotaan jos Tukes vaikka tänään ottaisi kantaa, niin saataisiin asiaan selvyys ja mahdolliset kielletyt tuotteet pois hyllyistä!

Botuliinitoksiini

Jepjep, kesä meni. Ja syksykin melkein hurahti ohi. Viimeinen (toivottavasti) farmaseuttivuosi starttasi ja sen myötä niskaan rojahti kolossaalinen kasa tekemistä. Yksi kandikin pitäisi tuossa kirjoittaa, aiheeni on muuten parabeenit. Jos viime kerrasta viisastuneena saisin nyt aikaiseksi tuoda kandin kirjoittamisen jopa osaksi blogia, aihe saattaisi ehkä kiinnostaa jotakuta lukijaakin. Blogin puolella hiljaiselo valitettavasti jatkuu varmaan vielä marraskuunkin yli, yritän saada opiskeluhommia pakettiin ennen tammikuussa alkavaa viimeistä työharjoittelua.

Täysin tyhjäksi en kuitenkaan halunnut blogia tällä kertaa jättää, joten lykkään tähän eräälle kurssille kirjoittamani esseen botuliinitoksiinin käytöstä kosmeettisissa operaatioissa. Täyteaineiden käytöstä olen joskus aikaisemmin kirjoitellut jutussa ”Piikille vai ei?”. Botuliini puolestaan ei ole täyteaine, vaan sitä käytetään enemmän manipulointiin ja ryppyjä aiheuttavien lihasten lamauttamiseen. No mutta asiaan, hieman jotain luettavaa!

**

Botuliinitoksiinia on käytetty hoitamaan erilaisia sairauksia jo lähes kaksi vuosisataa. Se on hyväksytty lääketieteelliseen käyttöön muun muassa erilaisten lihasongelmien ja kehitysvammoihin liittyvän jäykkyyden hoidossa. Kosmeettiseen käyttöön botuliinitoksiini päätyi vasta vuonna 2002, kun Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi sen käytön ns. glabella-alueen eli otsakolmion juonteiden häivytyksessä. Ensimmäiset raportit kosmeettisesta käytöstä löytyvät kuitenkin jo vuodelta 1999, kun botuliinitoksiinin käyttöä tutkittiin kaulan alueen ikääntymisen merkkien hoidossa. Nykyisin myös muita kasvojen juonteita voidaan hoitaa huomattavan tehokkaasti botuliinitoksiinipistosten avulla.

Botuliinitoksiini on hermomyrkky, jota erittyy Clostridium botulinum-bakteerista. Gram-positiivinen ja anaerobinen Clostridium botulinum on itiöitä muodostava sauvabakteeri. Botuliinitoksiini on yksi vahvimmista tunnetuista hermomyrkyistä ja sen LD50-arvoksi on arvioitu noin 1 nanogramma painokiloa kohden. Botuliinilla on olemassa useita erilaisia serotyyppejä, joista kosmetiikkakäytössä on a-tyypin botuliini eli botuliinitoksiini A.

Botuliinitoksiinipistos aiheuttaa ihoa kurtistavan lihaksen lamaantumisen ja näin johtaa syvempienkin ryppyjen ja juonteiden tasoittumiseen. Lamaantuminen johtuu botuliinin kyvystä estää impulssin kulku hermo-lihasliitoksessa, jossa se kiinnittyy pre-synaptisiin reseptoreihin. Botuliinista irtoava proteiini aiheuttaa asetyylikoliinin eksosytoosin. Lihaksen supistuminen estyy ja lihas jää pysyvästi rentoutuneeseen tilaan. Botuliinin vaikutus häviää vähitellen muutamien kuukausien kuluessa ja tilanne palautuu ennalleen.

Kuten edellä mainittiin, botuliinitoksiinia voidaan käyttää kasvoissa eri alueiden juonteiden silottamiseen. Otsakolmion lisäksi voidaan käsitellä muita otsan juonteita sekä kulmakarvojen aluetta. Etenkin kulmakarvojen linjan kohotus on suosittu toimenpide. Kasvojen keskiosassa hoidetaan usein silmäkulmien naururyppyjä sekä nenän pielien juonteita. Pistoksilla voidaan vaikuttaa myös puremalihaksiin, leukalihaksiin, suupielien juonteisiin sekä kaulaan.

Olennaisin osa onnistunutta hoitoa on huolellinen tutkimus ja arviointi. Pistoshoidon tekijän täytyy tutustua potilaan kasvojen lihasten sijoittumiseen ja toimintaan tarkasti. Kasvojen lihaksiston luontainen epäsymmetrisyys ja erot eri puolten lihasvoimassa on otettava huomioon. Virallisiksi FDA:n hyväksymiksi kosmeettisiksi käyttökohteiksi on nimetty otsakolmion juonteiden sekä naururyppyjen hoito. Käytännössä muut toimenpiteet ovat siis niin sanottua off-label käyttöä, vaikka niitä runsaasti tehdäänkin.

Kun otetaan huomioon botuliinin neurotoksisuus, on sivuvaikutusten mahdollisuus toki ilmeinen. Vakavia, jopa kuolemaan johtaneita haittoja on raportoitu erityisesti botuliinitoksiinin lääketieteellisen käytön yhteydessä. Myös kosmeettisella käytöllä voi olla huomattavia haittavaikutuksia, joista yleisimmin on havaittu dysfagiaa eli nielemisen häiriöitä sekä hengitysongelmia. Kaulan alueen hoidossa on havaittu dysfoniaa eli ääntämisen häiriöitä.  Osa haittavaikutuksista – kuten ihonalainen verenvuoto, pistokohdan kipu ja päänsärky – eivät ole riippuvaisia hoidettavasta alueesta, vaan niitä voi ilmaantua kaikkien pistoshoitojen yhteydessä.

Haittavaikutusten ilmaantuminen vaihtelee ajallisesti ja oireita saattaa tulla vielä useiden päivien jälkeen. Kosmeettisen käytön aiheuttamat haitat eroavat terapeuttisen käytön haitoista kumuloitumisen osalta; siinä missä sairauksien hoitoon käytetyn botuliinin sivuvaikutukset voivat pahentua annostellun määrän ja annostelukertojen kasvaessa, eivät kosmeettisen käytön haitat ole yhteydessä käytön tiheyteen tai käyttökertojen määrään.

Botuliinin kosmeettisen käytön turvallisuuden arviointi on vaikeaa, koska riittäviä pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty. Havaitut haittavaikutukset ja niiden voimakkuus vaihtelevat huomattavasti käyttökohteesta ja henkilöstä riippuen, joten selkeitä johtopäätöksiä ja yleistyksiä odotettavissa olevista haitoista on lähes mahdoton tehdä. Yleisesti ottaen botuliinitoksiinin käyttö on kuitenkin todettu turvalliseksi, edellyttäen tietenkin oikeaoppista ja asiantuntevaa käsittelyä. Aineen käyttö niin terapeuttisissa tarkoituksissa kuin kosmeettisissakin hoidoissa myös laajenee ja monipuolistuu jatkuvasti. Tekniikan kehittyessä myös lopputulos on parempi ja tarkempi; tämä puolestaan lisää entisestään sekä potilastyytyväisyyttä että turvallisuutta.

Pillerit pilaamassa vesistöjä

Viimeaikaisista kosmetiikkaa koskevista jutuista laajimmin näkyvyyttä lienee saanut mikromuovi-asia. Tässä Kuningaskuluttajan jutussa on mielestäni hyvin esitelty asiaa mahdollisimman monipuolisesti. Moni on tästä jo kirjoittanutkin, joten tarkoitukseni ei ole sen tarkemmin paneutua mikromuovin ongelmiin. Monet kosmetiikkafirmat uudistavat rankemmalla kädellä muovisisältöisiä tuotteitaan, mikä tietenkin on erinomainen asia. Jatkossa kuorintatuotteissa nähtäneen esimerkiksi joitain selluloosajohdannaisia muovien tilalla.

No mutta tämä aasinsilta johdattaa hyvin päivän asiaan, nimittäin sekä uusimmassa Farmasia-lehdessä että Meidän Apteekki-lehdessä on laaja kirjoitus mikromuoveja paljon suuremmasta ekosysteemiin kohdistuvasta ongelmasta, nimittäin vesistöihin virtaavista lääkejäämistä. Suomessa lääkejäämien kertymistä ei vielä edes tutkita, mutta ongelman tiedetään olevan aika valtava.

Voisi ajatella, että suurin rasite ympäristölle tulee lääkkeitä valmistavista tehtaista ja ihmisistä, jotka eivät kierrätä vanhentuneita lääkkeitään apteekin kautta, vaan nakkaavat ne surutta roskiin (arviolta 33 000 kiloa/vuosi). Tai kuten jotkut tekevät, suoraan vessanpöntöstä alas (arviolta 27 000 kiloa/vuosi). Karmeista luvuista huolimatta vielä suuremman rasitteen saa kuitenkin aikaan lääkkeiden normaalikäyttö. Miten kummassa? Arvioidaan nimittäin, että suun kautta otettavista lääkkeistä vielä 30-90% voi olla aktiivisessa muodossa poistuessaan elimistöstä. Siitä ne päätyvät jäteveden mukana puhdistamoihin, joilla ei ole puitteita saada kaikkea lääkeainemäärää suodatettua. Tehokkaita puhdistuskeinojakin olisi kyllä olemassa, mutta ne ovat kalliita. Laki ei sano asiasta mitään, joten ei kukaan lähde ehdoin tahdoin käyttämään isoa rahatukkua tehdäkseen jotain sellaista, jota ei ole edes lailla määrätty.

Vesistöjen osalta diklofenaakki (kipulääke) ja (etinyyli)estradioli (hormoni) ovat tarkkailulistalla, mutta eivät varsinaisesti aktiivisessa seurannassa. Varsinkin kipulääkkeet – perinteisestä ibuprofeenista alkaen – kertyvät kaloihin ja suuri määrä hormoneja voi tehdä niistä lisääntymiskyvyttömiä. Setäkaloista tuleekin tätikaloja. Lisäksi vesistöistä on löydetty rauhoittavia lääkeaineita, joka aiheuttaa sen, että liian huolettomat kalat pistellään parempiin suihin, koska ne eivät ymmärrä suojautua. Kaloista löydetyt pitoisuudet ovat olleet vielä huomattavasti suurempia (jopa tuhatkertaisia) kuin vedestä mitatut pitoisuudet; tämä siis kertoo omalta osaltaan nimenomaan aineiden kertymisestä vedenelävien elimistöön.

Ongelmat eivät rajoitu ainoastaan vesistön eläimiin vaan siirtyvät siitä eteenpäin, kun muut eläimet kiskovat kaloja napaansa, juovat vettä ja kun viljelysten kastelemiseen käytetään sellaista vettä, josta lääkeaineita ei ole saatu puhdistettua. Periaatteessa luonnosta löytyy tällä hetkellä kaikkia niitä lääkkeitä, joita apteekin hyllyltäkin. Toisia enemmän, toisia vähemmän.

pills
kuva albanyivf.com

On tärkeä korostaa, että paniikkiin ei ole syytä eikä katastrofia ole vielä syntynyt. Ainekset kuitenkin ovat kasassa, joten asiaan on tärkeää puuttua ajoissa. Tähän tarvitaan tietenkin lainsäädäntöä. EU-laajuinen ei välttämättä riitä, sillä se aiheuttaa tuotannon siirtymisen niihin maihin, joissa puhdistusta ei säädellä niin tarkasti, tuotanto on halpaa ja myös valmiit tuotteet sen myötä halvempia. Näillä alueilla ongelmat tietenkin pahenevat entisestään. Kuitenkin myös jokaisen tekemät valinnat ovat tärkeitä. Vanhentuneita lääkkeitä ei saa heittää roskiin, vaan ne täytyy viedä apteekkiin kierrätettäväksi. Entä kannattaako lievimpään jomotukseen napata heti kaksi särkylääkettä vai lähtisikö päänsärky mahdollisesti irroittamalla hetkeksi katse tietokoneen näytöstä ja menemällä raittiiseen ilmaan? Lääkkeitä saa ja pitää käyttää silloin kun niitä tarvitsee, mutta joillain lääkekynnys on huomattavasti alempi kuin toisilla ja särkylääkkeitäkin napostellaan vähän kuin karkkia, kun ajatellaan niiden olevan täysin harmittomia. Samasta syystä muun muassa itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamiseen ruokakauppoihin ei tule missään tapauksessa ryhtyä. Virta vain kasvaisi ja kasvaisi, kun sitä särkylääkettä voisikin vetää vaikka triplat nykyiseen verrattuna.

Siinä menisi sitten vesistöjen ohella myös kansakunnan maksat.

Miksi kosmetiikkaa ja lääkeainetta ei voi verrata?

Juttuhan on nyt niin, että INCImixin täytyy alkaa laajentua farmasian puolelle, tai muuten vähän aikaa jatkunut hiljaisuus jatkuu entisestään. Etäännyn hälyyttävää vauhtia kosmetiikasta ja lähennyn vielä hälyttävämpää vauhtia kaikenlaisten reseptoreiden ja antagonistien ja salpaajien kanssa. Ei hyvä ollenkaan. Pari hetkeä sitten olin tähänastisen elämäni karmeimmassa tentissä kun farmaseuttikoulutuksen kuolematon, legendaarinen ykkössuosikki Systemaattinen farmakologia mätkähti eteeni. En ollut ehtinyt lukea tenttiin kuin ehkä 1/10 tarvittavasta määrästä, mutta menin kuitenkin ihmettelemään kysymyspaperia ihan harjoituksen vuoksi. Siinä naputellessani kynänpäätä otsaani ja pohtiessani, vaikuttikohan kysytty tetrasykliini nyt varmasti bakteerisolun ribosomin 30S-osaseen vai johonkin muuhun, totesin uponneeni odottamattoman syvälle lääkeaineiden maailmaan.

Tähän asti olen opiskeluissa kritisoinut sitä, että kosmetiikan tietoutta ei sisälly opetukseen oikeastaan lainkaan. Mielestäni olisi olennaista, että farmaseutilla olisi tietoa esimerkiksi erilaisista kosmetiikka + allergia-yhdistelmistä. Nyt alan ymmärtää hiljalleen kosmetiikan opetuksen puutteen syyn, nimittäin kaikkea muuta vain on yksinkertaisesti niin paljon. Se ei silti poista tarvetta kosmetiikan tietouden lisäämiselle.

IMG_5827

Ostolakossa-Virve julkaisi hiljattain tosi mielenkiintoisen postauksen tästä ikuisesta ihoon imeytymis-asiasta. Ei ole koskaan tullut vastaan tällaista tulkintaa imeytymisasiasta ja se oli hyvin silmiäavaava myös itselleni. Mahdollisuuksia tosiaan on ja varsinkin esim. vaurioituneella iholla vaikutus korostuu. Kannattaa kuitenkin lukaista vielä tämä ihoon imeytymisestä kertova juttu, ennenkuin kovasti pelästyy. Tästä päästäänkin hyvällä aasinsillalla toiseen ainaiseen kysymykseen, eli miksi kosmetiikkaa ja lääkeainetta ei kuitenkaan voi verrata keskenään? Toinen mielenkiintoinen aiheeseen liittyvä pohdinta löytyy Karkkipäivä-blogista. Siinä mietitään kemian isomeria-ilmiön kautta selitystä sille, miksi luonnonkosmetiikka olisi iholle synteettistä tavaraa parempi vaihtoehto.

Näistä molemmista erinomaisista jutuista tärkeimpänä muodostuu johtopäätös siitä, että mikään ei ole niin monivivahteinen totuus kuin kosmetiikan totuus. Muuttujia on niin paljon, ettei niitä voi millään järkeistää yhdeksi  varmaksi lopputulokseksi, on vain hyviä ja parempia arvauksia. Jotain kuitenkin voidaan kosmetiikan ja lääkkeen erosta sanoa.

Mikä on kosmetiikan päätehtävä? Muuttaa tai parannella ulkoista olemusta, väliaikaisesti. Kosteutetaan, voidellaan pintaa paremman tuntuiseksi. Värjätään, muutetaan tuoksua. Vaikutus kestää yhtä kauan kuin tuote. Iho palautuu lähtötilanteeseen, kun käyttö lopetetaan.

Mitä lääkeaine puolestaan tekee? Useimmiten se sitoutuu jonkinlaiseen reseptoriin. Reseptoreita on paljon erilaisia ja jokaisella lääkeaineella on reseptori, johon se sitoutuu. Antihistamiinit (allergialääkkeitä) sitoutuvat histamiinireseptoreihin. Beetasalpaajat (mm. verenpainelääkkeitä) sitoutuvat beetareseptoreihin. Vähän kuin avain lukkoon. Sitten lukko aukeaa ja alkaa tapahtua. Ihossa puolestaan on sekä enemmän että vähemmän kuolleita soluja, jotka suojaavat. Solut toki viestivät toistensa kanssa ja syvemmällä ihossa olevia soluja (ja reseptoreita) voitaneen aktivoida pinnalta käsin, jotkut aineet toki pääsevät syvällekin verinahkaan asti. Mutta ihon pinnalla ei ole odottamassa sellaista reseptoria, johon ryppyvoide kiinnittyisi ja käynnistäisi rypyn siloittumisen.

Lääkeaineille on hyvin tärkeää, että ne ovat just eikä melkein oikeassa muodossaan. Saman lääkeaineen eri isomeerit (eli kemialliselta rakenteeltaan toistensa peilikuvat) saavat usein aikaan aivan täysin erilaisen vaikutuksen elimistössä. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Tämä siksi, että tietty avain sopii lukkoonsa vain tietyssä suunnassa. Lääkeaineen kiinnittymistä reseptoriin ja tästä aiheutuvaa muutosta elimistössä kutsutaan farmakologiseksi vaikutukseksi. Kosmetiikalla ei tietenkään ole sellaista.

Kosmetiikassa kyllä on eri isomeerejä, esimerkiksi joidenkin hajusteiden eri isomeerit tuoksuvat aivan erilaisilta. Mutta onko kosmetiikan isomeereillä vaikutusta siihen, miten ihomme niitä pystyy hyödyntämään, esimerkiksi erilaisten ravitsevien öljyjen tms osalta? Tällaisen oletuksen tekeminen vaatisi tiedon siitä, että ihosolut ylipäätään hyödyntäisivät ihon pinnalle laitettavia aineita. Sellaista tietoa ei ole ainakaan tähän asti tullut. Sitten voidaan pohtia, että kuinka moni kosmetiikassa käytetyistä raaka-aineista ylipäätään on kiraalinen. Kun yhdistetään tähän se tosiasia, että se osa ihosta, johon suurin osa kosmetiikan raaka-aineista jää, on aikalailla läpeensä hengetöntä, niin isomerian vaikutus aineiden hyödynnettävyyteen vaikuttaa mitättömältä.

Kosmetiikan vaikutus on tärkeä. Hurjan tärkeä. Hyvä ihonhoito kantaa hedelmää pitkään ja erilaista ihonhoitoa saaneiden nahkojen ulkoinen olemus voi olla toisistaan valovuosien päässä. Kosmetiikalla voidaan saada myös aikaan tosi pahaa jälkeä (esim. allergiset, yliherkät, ruusufinni yms), joten kosmetiikan tehoa ei tule missään tapauksessa väheksyä. Kosmetiikkaa ei kuitenkaan pidä ikinä verrata lääkeaineeseen. Ei isomerian, ei vaikutuksen, ei minkään osalta.

Emulsioita, emulsioita

Aloittaessani yliopistolla yli vuosi sitten tiesin erään tulevan labraviikon olevan minulle erityisen mieluinen. Siinä missä Laureassa tuli sekoiteltua jokunen emulsiovoide poikineen, kuuluu emulsio-oppi myös farmasialle. Ja sekös minua hymyilytti, ainakin jotain tuttua oli tiedossa. Kaiken päälle yksikään emulsioni ei ollut koskaan epäonnistunut. No okei, yhdestä hoitoaineesta tuli kerran hiusnaamiota (tai ehkä ennemmin voita..), mutta emulsiota kuitenkin. Tietoni emulsioista oli melko hyvällä pohjalla ja mikäs sen mukavampaa olisikaan kuin tietää opetettavasta asiasta jotain etukäteen.

Vihdoin se koitti. Lääkkeenvalmistuskurssin emulsioviikko! Samalla pohdin, että emulsioita voisi käsitellä blogissa vähän laajemminkin. Olen varmaan useammassa tekstissä sivunnut emulsioita tai emulsiotyyppejä, mutta kokonaisuus on jäänyt varmaan vähän hajanaiseksi. Otetaanpa perusteet emulsioista.

Perinteinen emulsio muodostuu kahdesta osasta, vedestä ja öljystä. Näitä kutsutaan faaseiksi. Kummassakin faasissa voi olla useampi aine. Yksittäisten aineiden asettuminen faaseihin riippuu siitä, mihin kyseiset aineet liukenevat. Otetaan esimerkiksi glyseroli. Sellaisenaan glyseroli on hieman kellertävä, paksuhko ja tuntumaltaan liukas. Sen voisi helposti ajatella olevan öljy, mutta näin ei ole. Glyseroli on vesiliukoinen, joten se asettuu vesifaasiin. Se täytyy myös valmistusvaiheessa lisätä veden sekaan.

Öljyosassakin on usein paljon yksittäisiä aineita. Voi olla mineraaliöljyä useammassakin muodossa, luonnonöljyjä, vahoja yms. Emulsiota valmistettaessa molemmat faasit valmistetaan erikseen. Vetenä käytetään puhdistettua/ionivaihdettua vettä, ei siis mitään suoraan hanasta-tavaraa. Vesi lämmitetään ja reseptin vesiliukoiset aineet lisätään veden sekaan. Öljyfaasi valmistetaan eri astiassa. Kaikki rasvaliukoiset aineet sekoitetaan ja seosta lämmitetään niin, että siitä tulee tasaista ja juoksevaa. Rasvafaasin lämmityksessä tulee kiinnittää erityishuomiota lämpötilaan, joka saisi nousta vain hieman sulamispisteen yläpuolelle. Rasvafaasissa on usein aineita, jotka pilaantuvat ja härskiintyvät melko helposti. Yleinen rasvafaasin lämpötila on n. 70 °C, vesi pyörii suunnilleen samoissa lukemissa.

Kaiken yhdistävä tekijä on emulgaattori. Jos mietitään mitä tapahtuu, kun kaataa vesilasiin ruokalusikallisen rypsiöljyä, niin ilman emulgaattoria tulos olisi täysin sama myös emulsiovoiteen valmistuksessa. Vesi ja öljy hylkivät toisiaan ja asettuvat astiassa päällekkäisiin kerroksiin, vesi alle ja öljy päälle. Vaikka kuinka vatkaisi, faasit palaavat omiin osiinsa hyvin pian. Emulgaattorin tehtävä on asettua näiden kahden faasin väliin niin, että ne pysyvät sekoittuneena toisiinsa ja muodostuu kauniin valkea emulsio.

Sitten emulsiotyypit. Perinteiset kahden faasin emulsiot ovat joko vesi (=w) sekoittuneena öljyyn (=0) eli w/0-emulsioita (water in oil) tai toisinpäin eli o/w-emulsioita (oil in water). Jälkimmäinen kertoo ulkoisen faasin, johon ensimmäinen on sekoittunut pieninä pisaroina. Tuntumaltaankin ne ovat erilaisia. Öljy vedessä-emulsiot (o/w) ovat perinteisesti kevyempiä, kun vesi öljyssä (w/o) puolestaan on ihotuntumaltaan rasvaisempi ja tymäkämpi. Havainnoillistetaan. Ihan ite tein:

emulsiot

Sitten ovat multippeliemulsiot, jotka nykyisin ovat se the-thing kosmetiikkateollisuudessa ja tuotekehityksessä. Niissä voi olla periaatteessa rajaton määrä faaseja toisten faasien sisässä, eli esimerkiksi vesi-öljyssä-vedessä w/o/w, jolloin vesipartikkelit ovat öljypartikkeleiden sisässä ja öljypartikkelit ovat vielä vedessä. Lisäksi voidaan luoda esimerkiksi silikoni-öljyssä-silikonissa-emulsioita, jolloin vesifaasin korvaa silikoni/silikoniseos. Sain labrassa mahdollisuuden jututtaa emulsioista farmaseuttisen nanoteknologian osaston ulkomaalaista tutkijaa, jonka projekteihin kuuluu mm. jonkinlaisten mikroemulsioiden luominen mikroskoopissa. Sinne kun pääsisi kyttäämään ja ihmettelemään niin ai että.

No ne emulgaattorit sitten tarkemmin. Emulgaattorin valintaan vaikuttaa kaikki reseptiin laitetut aineet. Summanmutikassa ei voi siis emulgaattoriakaan tempaista hyllystä, vaan täytyy tietää, mitä reseptissä on ja kuinka paljon. Emulgaattoria valitessa kiinnitetään huomio HLB-arvoon (hydrophile-lipophile balance), joka kuvaa vesihakuisen ja rasvahakuisen osan suhdetta toisiinsa. Emulgaattorin valintaan vaikuttaa myös se, minkälaista emulsiota ollaan tekemässä eli halutaanko saada aikaan esimerkiksi w/o-emulsio. Aina tämäkään ei ole ihan yksinkertaista, vaan emulsiossa saattaa tapahtua faasinvaihdos kesken valmistuksenkin.

Emulsiot ovat melkoisen epästabiileja ja herkkiä pilaantumaan. Mikrobit kasvavat iloisesti emulsion vesiosassa, joten emulsiot pitää säilöä ja pakata kunnolla. Emulsio on erityisen herkkä esim. jäätymiselle ja muille olosuhteiden muutokselle. Tällöin emulsio rikkoutuu ja faasit erottuvat. Näin voi käydä myös, jos emulgaattoria ei ole tarpeeksi. Itse olen ainakin nähnyt sen mökin saunassa talvehtineen hoitoaineen, joka kevään tullen on muuttunut joksikin ihan muuksi.

Vielä täytyy tarkentaa, että emulsio ja emulsiovoidehan eivät tarkoita samaa asiaa, vaikka ainakin itse käytän niitä jatkuvasti ristiin. Emulsio itsessään tarkoittaa kahden toisiinsa sekoittumattoman aineen seosta, jossa toinen aine on dispergoituneena toisen sisään. Tämä kuvaa toki emulsiovoidetta, mutta emulsiot voivat olla muitakin. Esimerkiksi parenteraalisesti (=jotain muuta kautta kuin ruoansulatuskanavasta, eli esim ihonalaisesti tms) annosteltavat ravintoliuokset tai vaikkapa rokotteet voivat olla emulsiota.

Tällä kertaa labrassa valmistetusta emulsiosta syntyi lopulta rikki-hydrokortisonivoide, joka tosin jäikin laboratorioon. Valmistettuja lääkkeitä ei harmillisesti saa roudata mukanaan kotiin testiin, joka nyt periaatteessa ei ole ehkä huono asia.

Saarna kemiasta

Uusi opiskeluvuosi on startannut vauhdikkaasti. Maanantai tuntuu olevan joka toinen päivä. Ensimmäinen tenttikin jo livahti kalenterissa ohitse ja sen voisi sanoa melko kunnialla menneen läpi. Onneksi kaikki tähänastiset opinnot ovat kasassa ja saa keskittyä riipimään kasaan ensi kevään harjoitteluun pakollisia opintoja.

Pääsin tuutorointijuttujen myötä tutustumaan uusiin farmasialaisiin ja siinä saarnatessani opiskelun kannalta olennaisista jutuista, tulin ajatelleeksi, että samasta aiheesta voisi raapustaa blogiinkin pätkän. Nimittäin kemian opiskelun tärkeydestä. Ehkä vähän hassua, että asiasta paasaan juuri minä. Siis se tyyppi, joka lukiossa opiskeli pakollisen kemian kurssin ja se oli sitten soromnoo. Ei ainakaan kemiaa enää ikinä. Laureassa kiinnostukseni kemiaa kohtaan sitten heräsi, mutta koska painotus estenomiopinnoissa oli loogisesti orgaanisen kemian puolella, olivat taitoni epäorgaanisen kemian osalta alkuun hieman huterat.

Laurean estenomilinjan opetussuunnitelma on käsittääkseni muuttunut. Kemian pakollisten kurssien määrä on vähentynyt ja nyt opiskelijoille annetaan mahdollisuus valita, opiskeleeko syventäviä kemian kursseja juuri lainkaan. Henkilökohtaisesti ajattelen tällaisen olevan silkkaa hulluutta, eikös koko koulutusohjelman uniikkius perustu kosmetiikan erikoisosaamiseen erityisesti kemian osalta? Tulevaisuudessa ulos putkahtelee estenomeja, joiden tiedot ovat toisistaan poikkeavia. Ei hyvä ollenkaan.

Miksi tämä tuli mieleeni? Hassua sinänsä, että vaikka kuinka julistin vielä Laureassa ollessani, että varsinkin kemman perusopinnot kantavat rutkasti hedelmää sitten toisen opiskeluvuoden alussa ja myöhemmillä kursseilla, en kuitenkaan osannut itse soveltaa omia neuvojani yliopistolla. Kemian perusopinnot tuntuivat aivan yhtä haljuilta, vaikka olisihan sitä nyt täytynyt ymmärtää niiden tärkeys, varsinkin kun on jo kerran ollut sillä tiellä. No nyt ne lukemiset kuitenkin tuottavat tulosta, kun ryhdyttiin lääkkeenvalmistukseen. Samalla tavalla estenomiopinnoissa huomasi kemian perusteiden hyödyn siinä kohdin, kun tosissaan syvennyttiin asiaan kosmetiikan kannalta. Ilman perustaitoja olisi ollut aivan ulapalla ja saatu hyöty olisi pyörähtänyt nollaksi. Täten haluan korostaa erityisesti laurealaisille, että valitkaa nyt herran tähden ne kaikki mahdolliset kemiat, vaikka ensimmäisen vuoden pakolliset peruskemiat tuntuisivat vähän kuivilta. Kosmetiikkakemian syventävät kurssit ovat sitä kaikkein parasta antia ja sellaista oppia, jota muualta ei saa – ainakin omasta mielestäni.

Lopuksi vielä muista aiheista. Kemikaalikimarassa esillä ollut viranomaisille välitetty hiusvärimarkkinointi-juttu on saanut ainakin hetkellisen päätöksensä. Päätökseen voi tutustua täällä. Kertakaikkisen hieno ja työläs projekti sai vastauksen, että voivoi. Tukes lähetti kuitenkin ohjeistuskirjeen markkinointiväittämistä kosmetiikka-alan toimijoille, mutta vaikutuksia voi vain arvailla. Toivottavasti asia kuitenkin herättää huomiota ja saavuttaa mahdollisimman monta tahoa, sehän olisi tärkeintä!