Aihearkisto: Säilöntäaineet

PARABEENIT osa III: Altistuminen

Parabeeneille altistutaan väestötasolla runsaasti niiden laajan käytön vuoksi. Routledge ym. arvioivat vuonna 1998, että parabeenien saanti päivittäin väestötasolla on lapsilla noin 1–16 mg/kg ja aikuisilla 4–6 mg/kg. Soni ym. (2001) puolestaan arvioivat saannin olevan vuorokaudessa noin 1,3 mg/kg. Gosens ym. (2014) selvittivät erilaisten parabeenien kokonaissaantia 0-3-vuotiailla tanskalaislapsilla. Selvityksen myötä kokonaissaanti metyyliparabeenille arvioitiin olevan 2,32, etyyliparabeenille 0,36, propyyliparabeenille 1,05 ja butyyliparabeenille 0,47 mg/kg vuorokaudessa. Arvioidut määrät ovat siis eri tutkimusten mukaan jokseenkin samassa suuruusluokassa.

Suurin osa altistuksesta muodostuu kosmeettisista tuotteista (50 mg/vrk) ja lääkevalmisteista (25 mg/vrk) (Soni ym. 2001; CIR 2008).  Ruoasta saadaan vain pieni osa, noin 1 mg, kokonaisannoksesta. Tämä voi kuitenkin vaihdella yksilöllisesti huomattavasti, riippuen esimerkiksi ruokailutottumuksista valmisruokien osalta. Kosmetiikkatuotteiden aiheuttama altistus on saattanut viime vuosina hieman vähentyä parabeenien käytön lainsäädännöllisten rajoitusten ja huonon maineen aiheuttaman käytön vähenemisen seurauksena.

Kosmeettisten tuotteiden parabeenipitoisuudet saattoivat aiemmin olla jopa 5 % (Soni ym. 2001; CIR 2008). Nykyisin EU:n kosmetiikka-asetus 1223/2009 määrää, että yksittäisen parabeenin pitoisuus tuotteessa saa olla enimmillään 0,4 % ja seoksena käytettynä parabeenien yhteispitoisuus 0,8 %. Huolenaiheena on ollut laajasta käytöstä mahdollisesti aiheutuva saannin kumuloituminen, vaikka yksittäisten tuotteiden sisältämät määrät olisivatkin hyvin pieniä. Toisaalta useiden tutkimusten perusteella metabolia on nopeaa eivätkä parabeenit kerry elimistöön (Soni ym. 2002; Soni ym. 2005; CIR 2008). Jäämiä parabeeneista on kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan löydetty ihmisen verestä, virtsasta, rintamaidosta ja poistetuista syöpäkudoksista (Darbre 2006; Dagher ym. 2012).

Aubert ym. (2012) tutkivat parabeenien imeytymistä oraalisesti, ihon alle ja ihon kautta annosteltuna. Tutkimusten mukaan antoreitistä riippumatta elimistö ei systeemisesti altistu merkittävälle määrälle parabeeneja. Ainoastaan päämetaboliitti p-hydroksibentsoehappoa löytyi elimistöstä mainittavia määriä.

Parabeenien on todettu imeytyvän, metaboloituvan ja erittyvän elimistöstä nopeasti (Soni ym. 2002; Soni ym. 2005; CIR 2008). Normaalilla, terveellä ja ehjällä iholla parabeenit eivät juurikaan aiheuta ärsytystä. Vaurioituneella ja rikkinäisellä iholla parabeenit ovat kuitenkin aiheuttaneet herkistymistä. Tyypillisin herkistymisen oire on ekseema. Ruokavalion tai lääkevalmisteiden välttelyyn ei ole välttämättä tarvetta, sillä oraaliset valmisteet eivät yleensä aiheuta parabeeneille herkistyneelle oireita (Cashman ja Warshaw 2005). Muutamia raportoituja tapauksia oraalisen lääkevalmisteen aiheuttamista ihoreaktioista kuitenkin löytyy.

Parabeenit aiheuttavat allergiaa vain harvoin (CIR 2008; Kurimo ja Suuronen 2014). Vuosina 1995–1996 Suomen yliopistosairaaloiden ja Työterveyslaitoksen suorittaman seurannan perusteella allergiatesteissä käyneistä parabeeneille allergisten osuus oli noin 0,3 %. Euroopan tasolla tehdyissä seurannoissa tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Krobin ym. (2004) 15 vuoden ajalta keräämän aineiston mukaan parabeenit aiheuttivat reaktion 0,5 % testatuista. Kurimon ja Suurosen (2014) mukaan moni parabeeniallergia on aiheutunut rikkinäiselle iholle tai haavaan käytetystä lääkevoiteesta, jolloin aineita on päässyt imeytymään ihoon huomattavasti normaalia enemmän. Etenkin kroonisista säärihaavoista kärsivillä potilailla parabeeneille herkistyminen on yleisempää kuin muilla (Cashman ja Warshaw 2005).

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA (2015) on luokitellut metyyli- ja propyyliparabeenin turvallisiksi GRAS-tietokannassa (Generally Recognized As Safe), johon on listattu yleisesti turvallisina pidetyt aineet erilaisin luokituskoodein. Molemmilla on luokituskoodi 1, joka tarkoittaa, ettei aineesta ole olemassa sellaisia todisteita tai epäilyksiä, joiden perusteella se aiheuttaisi vaaraa käytettynä nykyisillä tai tulevaisuudessa kohtuudella ennakoitavissa olevilla annoksilla. Parabeenit eivät ole karsinogeenisia, mutageenisia tai teratogeenisia (Soni ym. 2005; Pedersen ym. 2007¸ CIR 2008).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tulkinnan mukaan parabeenit eivät aiheuta riskiä tämänhetkisillä saantimäärillä, mutta tilannetta seurataan aktiivisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014). Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on antanut lausunnon, jonka mukaan metyyli- ja etyyliparabeeneille altistumisen ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) on 10 mg/kg/vrk (EFSA 2004). ADI-arvo kuvastaa määrää, jonka määrättyä ainetta voi vuorokaudessa syödä ilman haittavaikutuksia. Propyyli- ja butyyliparabeenille tällaista arvoa ei ole pystytty määrittämään tutkimusten puutteen vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2014) kuitenkin toteaa, että tutkimusten mukaan parabeenien saanti on runsaimmillaankin vain muutama prosentti ADI-arvosta.

PHMB pysyy sallittuna toistaiseksi

Säilöntäaine polyaminopropyl biguanidesta nousi viime talvena melkoinen kohu. Se oli saanut luokituksen mahdollisesti syöpävaarallisena aineena ja käyttö kosmetiikan säilöntäaineena ihmetytti – jopa järkytti – monia. Nyt soppa on jo melkoisen rauhoittunut, mutta asiasta on tullut hiljattain uutta tietoa.

Tukes julkaisi eilen tiedotteen (linkki), jonka mukaan PHMB säilyy ainakin toistaiseksi sallittuna säilöntäaineena kosmetiikassa. Asiaan oli ottanut kantaa Euroopan komissio. Epäselvyyttä aiheutti tiedotteen mukaan tilanne, jossa aineen uusi luokitus olisi suoraan siirtänyt sen kielletyksi kosmetiikkavalmisteissa. Näin ei kuitenkaan ole.

Kirjoitin tammikuussa asiasta pariinkin otteeseen. Ensin Tapaus PHMB-nimisen trillerin ja sen perään jatko-osan PHMB osa II. Tuon eilen julkaistun tiedotteen sisältö on pääosin sama, kuin mihin tapaus PHMB-jutussa päädyttiin: laki sanoo, että CMR-aineita voidaan käyttää kosmetiikassa, jos ne on todettu turvallisiksi ja sallitut säilöntäaineet löytyvät kosmetiikka-asetuksen liitteestä V. En ymmärrä, miksi joku olisi tullut alunperinkään johonkin toiseen lopputulemaan, kun laissa näin melkoisen yksiselitteisesti todetaan. Tiedekomitea ottaa nyt annetun tiedon mukaan kantaa aineen turvallisuuteen uudestaan joulukuussa. Jos silloin tulee muutoksia, niin sittenhän tilanne on ihan täysin toinen. Ei-turvalliseksi todettu aine osataan varmasti poistaa sallitujen aineiden luettelosta ja siirtää kielletyksi, jolloin lähdetään sitten muuttamaan tuotteiden koostumuksia siirtymäaikojen puitteissa. Loogista lainsäädäntöä.

Koska joidenkin mielestä PHMB pitäisi  ehdottomasti kieltää, haluaisin vielä lopuksi herätellä ajatuksen säilöntäaineiden käytöstä ylipäätään. Mikään, siis kerta kaikkiaan yksikään säilöntäaine ei ole terveydelle hyödyllinen aine. Niiden tarkoitus on estää tuotteen pilaantuminen eli ne eivät voi olla kenellekään mitenkään erityisen hyväksi. Karu fakta on, että mikäli tuotetta ei pakata steriilisti, niin niitä säilöntäaineita vaan on pakko käyttää. Jos kaikkien markkinoilla olevien tuotteiden säilöntäaineet keskittyvät vain muutaman ”vähän turvallisemman” säilöntäaineen ympärille, niiden aiheuttamat haitat vääjäämättä lisääntyvät. Eikö olisi parempi käyttää pieniä määriä erilaisia aineita, jolloin yksittäisen kemikaalin tuoma kuormitus jäisi mahdollisimman vähäiseksi? Esimerkiksi PHMB:n pitoisuuksien osalta puhutaan prosentin kymmenyksistä jossain misellivedessä. Mikä sen realistinen vaara todella on? Syövänhän saa tänä päivänä heti astuessaan kotiovestaan ulos, joten pieni määrä tervettä järkeä sopii tähän väliin mainiosti. Odotellaan komitean joulukuista päätöstä – siellä on takuuvarmasti kykenevin poppoo arvoimaan tilanne. Jos päätös on tuomitseva niin tavarat pois hyllystä, jos vapauttava niin pulinat pois.

PARABEENIT osa II: Parabeenien toiminta

Parabeenit läpikäyvät ensikierron metabolian maksassa tai ihossa ja pilkkoutuvat entsyymien vaikutuksesta (Aubert ym. 2012; Błędzka ym. 2014). Päämetaboliitti on lähtöaine p-hydroksibentsoehappo, jota esiintyy myös luonnossa. Esimerkiksi jotkut viljat, hedelmät ja kasvikset sisältävät p-hydroksibentsoehappoa. Sen arvellaan olevan kasvien oma puolustusmekanismi erilaisia bakteereja ja sieniä vastaan. P-hydroksibentsoehapon estereitä, parabeeneja, puolestaan esiintyy luonnostaan muun muassa hyönteisissä ja mehiläisten tuottamassa kuningatarhyytelössä.

Parabeeneilla on useita biologisia toimintoja, mutta pääasiallisena säilyvyyteen vaikuttavana tekijänä pidetään mikrobien solukalvon kuljetustoimintoihin ja mitokondrioihin vaikuttavia ominaisuuksia (Soni ym. 2005). Puhtaassa muodossaan parabeenit ovat hajutonta ja väritöntä kiteistä jauhetta.

Parabeenit ovat parahydroksibentsoehapon alkyyliestereitä (Cashman ja Warshaw 2005). Rakenteet vaihtelevat bentseenirenkaaseen kiinnittyneen substituutin osalta. Alkyyliryhmän koko riippuu parabeenista; yksinkertaisimman metyyliparabeenin alkyyliryhmänä on -CH3. Alkyyliryhmän koko ja tyyppi vaikuttaa kunkin parabeenin kemiallisiin ominaisuuksiin muun muassa liukoisuuden ja antimikrobisen tehokkuuden osalta. Ketjun pidentyessä vesiliukoisuus vähenee ja rasvaliukoisuus kasvaa. Parempi rasvaliukoisuus tarkoittaa myös parempaa imeytymistä ihon läpi, toisin sanoen pitkäketjuiset parabeenit imeytyvät ihon läpi helpommin. Parabeenit ja p-hydroksibentsoehappo ovat kemialliselta rakenteeltaan fenoleita, mikä tekee niistä heikkoja happoja. Parabeenien pKa-arvot vaihtelevat 8,17 – 8,37 välillä (Soni ym. 2005). Aiemmin markkinoilla olleet isopropyyli- ja isobutyyliparabeeni eivät ole nykyisin enää käytössä, joten niihin ei perehdytä tässä tarkemmin. Niiden käyttö kosmetiikassa on nykyisin EU:n alueella kokonaan kielletty, kuten myös bentsyyliparabeenin käyttö (Kosmetiikka-asetus 1123/2009). Erilaisten parabeenien kemiallisia rakenteita esitellään alla olevassa kuvassa.

parabeenitkuva: Darbre ja Harvey 2008

Parabeeneja on käytetty teollisuudessa 1920-luvulta lähtien, jolloin niitä ensimmäisen kerran käytettiin lääkevalmisteessa (Soni ym. 2005; CIR 2008). Niiden pääasiallisina etuina pidetään turvallisuutta, reagoimattomuutta, laajaspektrisyyttä sekä edullisuutta (Byford ym. 2000; Soni ym. 2002; Błędzka ym. 2014; Dodge ym. 2015). Parabeenit ovat lainsäädännöllisesti hyväksyttyjä aineita ympäri maailman, joten niiden käyttö kansainvälisillä markkinoilla on helppoa. Niiden liukoisuus on optimaalinen, joten käyttö erilaisissa tuotteissa onnistuu. Parabeenit eivät ole toksisia ja aiheuttavat hyvin vähän herkistymistä. Niillä ei ole myöskään vaikutusta valmisteen tuoksuun, väriin tai tuntumaan (Soni ym. 2005).

Parabeeneja käytetään paljon etenkin kosmeettisissa valmisteissa, lääkkeissä ja elintarvikkeissa (Soni ym. 2002; Dodge ym. 2015). Ne ovat teholtaan laajakirjoisia ja tuotepohjissa varsin stabiileja. Parabeenien tarkoitus on estää mikrobien kasvua valmisteen tuotepohjassa ja estää esimerkiksi lääkeaineen pilaantuminen – tarkoitus on siis pidentää valmisteiden hyllyikää (Moreta ym. 2015). Nestemäisissä lääkevalmisteissa eli esimerkiksi liuoksissa ja siirapeissa käytetään parabeeneja samaan tapaan kuin kosmeettisissakin tuotteissa. Tyypillisesti valmisteissa käytetään useamman parabeenin seosta. Parabeenien liukoisuus vaihtelee rakenteesta riippuen, joten yhdistelmän etuna on myös laajakirjoisempi suojaus. Esimerkiksi emulsiovoiteissa yleisessä metyyli- ja propyyliparabeenin yhdistelmässä metyyliparabeeni suojaa vesifaasia ja propyyliparabeeni öljyfaasia. Parabeeneja voidaan käyttää valmisteissa, joiden pH on 4,5 – 7,5 (Soni ym. 2005).

Lääkevalmisteissa parabeeneja käytetään oraalisesti annosteltavissa kiinteissä valmisteissa, kuten tableteissa ja kapseleissa sekä erilaisissa nestemäisissä valmisteissa ja voiteissa (Rowe ym. 2009). Oraalisten lääkevalmisteiden lisäksi parabeeneja voidaan käyttää myös parenteraalisissa lääkevalmisteissa (Cashman ja Warshaw 2005). Tällaisia ovat muun muassa eräät antibiootit, paikallispuudutteet, vitamiinit, insuliini, hepariini, kemoterapia-aineet, kortikosteroidit ja muut lääkeinjektiot. Tyypillinen parabeenipitoisuus lääkevalmisteissa vaihtelee 0,01 – 0,5 % välillä (Soni ym. 2002; 2005). Kosmeettisissa valmisteissa parabeeneja on yleensä enintään 0,8 %. Määrä lääkevalmisteissa on siis jonkin verran pienempi kuin kosmeettisissa valmisteissa.

On huomattava, että altistuminen parabeeneille ihon kautta ja ruoansulatuskanavassa poikkeavat toisistaan (Moreta ym. 2015). Imeytymisen tehokkuus vaihtelee ja siihen vaikuttavat myös muut tuotteen ominaisuudet. Lisäksi on huomioitava käytön tiheys ja elimistön – esimerkiksi ihon tai ruoansulatuskanavan – kunto. Parabeenien käyttö on viime vuosina vähentynyt varsinkin kosmeettisissa valmisteissa (Błędzka ym. 2014). Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä voi olla myös alueellisia eroja, mutta pääpiirteittäin trendi on samankaltainen. Parabeenit ovat kuitenkin edelleen selkeästi käytetyin säilöntäaineryhmä erilaisissa valmisteissa.

PARABEENIT osa I: Mitä ovat ksenoestrogeenit?

Tästä alka parabeeneja käsittelevä juttusarja eli farmaseutin tutkintoon kirjoittamani kandityö pilkottuna pienempiin osiin. Kieli on blogin tutusta tyylistä poiketen vähän vähemmän notkeaa, mutta en nähnyt järkeväksi alkaa editoida tekstiä toiseen muotoon. Jätän myös kirjallisuusviitteet paikalleen, jos tarkempi perehtyminen kiinnostaa jotakuta. Lähdeluetteleon linkki löytyy tekstin lopusta. Seuraavassa osuudessa enemmän parabeenien toiminnasta!

******

Ksenoestrogeenit ovat kemikaaleja, jotka pystyvät jäljittelemään ihmiskehon estrogeenin toimintaa ja kiinnittymään estrogeenireseptoreihin (Paterni ym. 2016). Ksenoestrogeenien tehokkuus ja kyky tarttua reseptoreihin vaihtelevat aineesta riippuen. Ne pystyvät käynnistämään kehossa estrogeenivälitteisiä reaktioita. Nämä reaktiot voivat joissain tapauksissa olla elimistölle hyödyllisiä, mutta lähtökohtaisesti toimintaa pidetään haitallisena. Ksenoestrogeenit voivat olla peräisin synteettisistä tai luonnonmukaisista lähteistä. Suurimman luonnosta peräisin olevan ksenoestrogeenien ryhmän muodostavat fytoestrogeenit eli kasviestrogeenit, joista tyypillisin on soija ja sen sisältämät isoflavonoidit. Synteettiset ksenoestrogeenit puolestaan ovat ihmisen valmistamia kemikaaleja, joita käytetään runsaasti teollisuuden eri aloilla. Synteettiset ksenoestrogeenit voivat häiritä endokriinista järjestelmää ja aiheuttaa terveyshaittoja. Joidenkin tulkintojen mukaan ksenoestrogeeneiksi luetaan vain synteettiset ksenoestrogeenit ja esimerkiksi fytoestrogeenit ja lääkkeelliset estrogeenit luokitellaan omiksi ryhmikseen (Darbre 2006). Synteettiset ksenoestrogeenit luokitellaan hormonaalisiksi haitta-aineiksi eli ns. EDC-aineiksi (endocrine disrupting compounds) (Paterni ym. 2006). Crisp ym. (1998) määrittelivät hormonaaliset haitta-aineet sellaisiksi kemikaaleiksi, jotka häiritsevät kehon luontaisten hormonien synteesiä, erittymistä, kuljetusta, sitoutumista, toimintaa tai eliminaatiota. Näillä hormoneilla puolestaan on vaikutusta homeostaasin ylläpitoon, lisääntymiskykyyn, kehitykseen ja/tai käyttäytymiseen.

shutterstock_68732062 (500x366)

Parabeenit eli parahydroksibentsoaatit ovat säilöntäaineita, joita käytetään runsaasti lääkevalmisteissa, kosmeettisissa tuotteissa ja elintarvikkeissa (Soni ym. 2005; Campbell ym. 2015). Ne estävät tehokkaasti monien erilaisten mikrobien kasvua, ja ovat siksi varsin suosittuja. Parabeenien keskeisiä etuja ovat pitkästä käytöstä kertynyt tunnettuus, tehokkuus, edullisuus ja helppokäyttöisyys. Ne ovat käytössä kaikkialla maailmassa eivätkä juuri aiheuta allergisia reaktioita. Huolenaiheena on parabeenien mahdollinen kyky jäljitellä kehon pääasiallisen luontaisen estrogeenin, 17β-estradiolin, toimintaa (Routledge ym. 1998). Erityisiä ongelmia hormonivaikutus saattaisi aiheuttaa esimerkiksi miesten lisääntymiskyvylle ja hedelmällisyydelle. Parabeenien yhteys syöpäkasvaimiin – etenkin rintasyöpään – on myös aiheuttanut huolta. Rintasyöpäkasvaimista on löydetty parabeeneja ja tiedossa on, että osa syöpäsoluista reagoi nimenomaan estrogeeniin. Ksenoestrogeeneista on esitetty hypoteesi, jonka mukaan ne voisivat vaikuttaa jo sikiön kehitykseen kohdussa (Golden ym. 2005). Monelle heikolle estrogeeniselle kemikaalille altistuminen voisi vaikuttaa sukuelinten kehittymiseen ja tätä kautta hedelmällisyyteen. Hypoteesin mukaan ne saattaisivat myös altistaa erilaisille syöville tai muille terveysongelmille myöhemmin elämässä (Harvey ja Darbre 2004).

Lähteet

Tapaus PHMB

Tättärää, elossa ollaan! Hyvää alkanutta vuotta! En viitsi edes pahoitella blogihiljaisuutta, koska tilanne kerta kaikkiaan on mikä on. Viimeinen kevät starttasi ja sen mukana 40h viikossa työharjoittelua, kandi, jostain syystä vähän viime tippaan jääneitä vapaavalintaisia opintoja, vuosijuhlien järkkäilyä ja sen sellaista muuta mukavaa. Pysyy ainakin liikkeessä. Vastapainoksi on vaan pakko yrittää pitäytyä järjissään pysymällä kaukana kaikesta etäisestikin opintoihin liittyvästä, kuten blogista.

Mutta sitten tulee välillä näitä hetkiä, kun on joku sellainen juttu, että on vaan pakko avata kone ja uppoutua asiaan. Sellainen on meillä jälleen käsillä, nimittäin Tanskan viranomaiset ovat löytäneet 36 kosmetiikkatuotteesta tällaista erästä säilöntäainetta, nimeltään polyaminopropyl biguanide (käytetään yleisesti lyhennettä PHMB). Ja tästähän se nyt oikein myräkkä sitten nousi, että mitäs kummaa se tämmöinen touhu oikein on, kun ilmeisesti uutisoinnin perusteella sitä nyt sitten ei pitäisi niissä tuotteissa olla. Uutinen löytyy täältä. Perehdytäänpäs asiaan.

Jostain kumman syystä tuo nimi oli jäänyt mieleeni, kun blogissakin esiintyneen kovin kemikaaliallergisen ystäväni purkkeja joskus allergiaoireiden alkuaikoina selailin ja etsin tuotteita yhdistävää syyllistä oireisiin. Tuo aine se syyllinen ei kyllä tosiaan ollut, mutta jäipä nyt johonkin tuonne muistiin leijailemaan. Tästä syystä asia silmiini nappasikin niin kovasti, kun Laurea-aikainen kollega oli Facebook-seinällään asiasta kirjoittanut. Hei, mähän olen nähnyt tämän ainesosan vaikka kuinka monesti jossain.

Mikäs tässä nyt sitten on homman nimi? Polyaminopropyl biguanide on tammikuussa 2015 luokiteltu CMR-aineeksi eli mahdollisesti syöpävaaralliseksi aineeksi. Se on biosidi, joka nyt lähtökohtaisesti tietysti ei ole kauhean mairitteleva titteli aineelle sen haitallisuuden kannalta, mutta täytyy aina muistaa tämä ’määrä tekee myrkyn’ – periaate. Joku aine voi olla tosi myrkyllinen tietyssä pitoisuudessa ja täysin turvallinen jossain pienemmässä pitoisuudessa. Mietitään vaikka karbamidia: 5 % tuotteessa kosteuttaa ihanasti, 10 % pehmittää jalat, 20 % kuorii kovettuneetkin känsät ja 40 % syövyttää suunnilleen kaiken irti lähtevän. Biosidit ovat toki luonnolle ongelmallisia, mutta taas tullaan siihen tilanteeseen, että kosmetiikan aiheuttama haitta on suhteessa aika pieni muihin teollisuuden aloihin nähden.

Taustaksi aiheesta sen verran, että kyseinen säilöntäaine on ollut pitkään käytössä ja se on hyvin tunnettu. Lisäksi se on ollut ja on edelleen käytössä kaikkialla maailmalla monenlaisissa tuotteissa.

sb10067962hc-001

Noh, vuoden verran on nyt aine ollut tuolla CMR-listalla ja niin vaan sitä edelleen tulee tuotteissa vastaan. Jossain täytyy olla jotain mätää. Nopeana kertauksena, eli CMR tulee sanoista carcinogen, mutagen and/or reproductive toxicant eli listalle päätyvät aineet ovat tai niiden epäillään olevan syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja/tai lisääntymiselle vaarallisia aineita. Tukesin sivuilla todetaan CMR-aineiden osalta näin:

CMR-aineet kosmetiikassa

Lähtökohtaisesti CLP-asetuksen (asetus N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) liitteessä VI olevan 3 osan mukaisesti kategoriaan 1A, 1B tai 2 kuuluviksi luokiteltujen syöpävaarallisten, sukusolujen perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden eli ns. CMR-aineiden käyttö on kielletty kosmetiikassa. Poikkeuksellisesti CMR-luokituksen saaneita aineita voi käyttää kosmeettisissa valmisteissa kosmetiikka-asetuksen 15 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisissa tapauksissa.

**

Ahaa, ensimmäinen johtolanka. Huomiota kannattaa kiinnittää ensinnäkin CLP-asetukseen. Se on oma asetuksensa, kuten kosmetiikka-asetus 1223/2009 on omansa. Mitäs siellä 1223/2009 15 artiklan 1 ja 2-kohdat sitten sanotaan? Olennainen osuus tässä:

1. Asetuksen (EY) N:o  1272/2008  liitteessä  IV olevan 3 osan mukaiseen kategoriaan 2 kuuluviksi luokiteltujen CMR-aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on kielletty. Kategoriaan 2 kuuluvaksi luokiteltua ainetta voidaan kuitenkin  käyttää kosmeettisissa valmisteissa, jos kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea on arvioinut sen ja todennut sen käytön kosmeettisissa valmisteissa olevan turvallista. Tässä tarkoituksessa komissio hyväksyy tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

**

Sillälailla. Ei ole siis ollenkaan niin yksiselitteistä, että jotain laitetaan CMR-listalle ja se on sitten siinä. Mikä tässä koko sopassa on kuitenkin olennaisinta, niin CLP-asetus (joka määrää CMR-aineista) ei ole siis kytköksissä kosmetiikka-asetukseen vaan ne ovat omia asetuksiaan. Suuntasin siis kyttäämään viimeisintä ajantasaista versiota kosmetiikka-asetuksesta 1223/2009 ja arvailu osuikin oikeaan. Tämä ristiinnaulittu polyaminopropyl biguanide löytyy edelleen kosmetiikka-asetuksen liitteen V eli sallittujen säilöntäaineiden listalta. Jos niin olisi, että sitä ei saisi ollenkaan käyttää, niin luultavasti EU:n lainsäätäjien tasoinen poppoo olisi saanut aikaseksi sen vuodessa sieltä poistaa, vai? Vielä haluaisin korostaa, että vuosi on oikeasti tosi lyhyt aika, kun tehdään jotain lainsäädännöllisiä muutoksia. Siirtymäajat ovat pitkiä ja olisikin kohtuutonta, että tehtäisiin jotain muutoksia ja seuraavalla viikolla kaikki markkinoilla oleva tavara pitäisi hävittää. Ei mitään järkeä.

Tanskalaisista on sanottava sen verran, että siellä kosmetiikan rajoitukset ja suositukset poikkeavat hieman muun Euroopan käytännöistä. Tanskassa lainvastainen tuote ei ole sitä välttämättä muualla Euroopassa. Tämän voi nähdä esimerkiksi parabeenien rajoituksissa, jotka ovat käytössä vain Tanskassa. Meillä on omat viranomaiset, jotka kyllä varmasti reagoivat, kun aihetta on.

On mahdollista, että tiedekomitea SCCS päätyy lähiaikoina tai joskus paljon myöhemmin siihen, että kun rauhassa tutkitaan (eikä hutkita) ja tullaan siihen ratkaisuun, että jos sen turvallisuuden kanssa nyt on vähän niin ja näin, niin parempi todeta, että aine ei ole turvallinen kosmetiikassa. Tällöin se varmasti myös lakaistaan kosmetiikka-asetuksesta pois ja siirretään kiellettyjen aineiden listalle. Tai sitten todetaan, että aine on kosmetiikassa edelleen turvallinen käytettynä alle 0,3 %, joka on sallitun pitoisuuden yläraja tällä hetkellä. Tästä syystä meillä on maailman paras kosmetiikkalainsäädäntö. Ei jäädä jossittelemaan, vaan lätkäistään tuomio, jos on syytä epäillä. Kaikkiin ainesosiin (kuten hiusväreihin) tämä nyt ei tietenkään ihan päde, mutta noin ylipäätään kuitenkin homma toimii.  Pakko muuten lopuksi todeta, että muun muassa Paula’s Choice, jota moni pitää hyvänä lähteenä raaka-aineiden arviointiin, luokittelee tuon aineen hyväksi. ”Good” ja vielä oikein vihreällä. Tämä huomio ihan näkökulmien monipuolisuuden nimissä ottamatta sen kummemmin kantaa siihen mitä kannattaa käyttää lähteenä ja mitä ei. Sellainen loppukaneetti vielä, että ne tuotteet kun vaan on pakko säilöä jollain ja sille ei kerta kaikkiaan mitään voi.

Mitäs tästä nyt jäi sitten käteen? No ei oikein mitään muuta kuin odottelua. Luultavasti asia saa sellaiset mittasuhteet, että joku viranomaistaho Suomessakin ottaa siihen kantaa ainakin jossain välissä. Odotelkaamme siis sitä.

/Edit 20.01. Tukesin laatimassa lokakuisessa diaesityksessä todetaan aineen käytön olevan kosmetiikassa kiellettyä. Diassa on myös maininta, että kieltoa sovelletaan jo, vaikka aine löytyykin vielä sallittujen listalta liitteestä V. Katsotaan jos Tukes vaikka tänään ottaisi kantaa, niin saataisiin asiaan selvyys ja mahdolliset kielletyt tuotteet pois hyllyistä!

Allergiatesteissä

**EDIT 28.6. Lisäsin siedätys-esimerkkiin tarkentavan kuvauksen siitä, mitä tarkoitin. Osa otti esimerkin (ja tekstin) hieman liian konkreettisesti ja piti sitä allergikkoja halventavana. Tämä ei suinkaan ollut tarkoitus, vaan yritin sanoa, että jos vain yhdestä tai parista aineesta tulee oireita, niin kaikkia saman ryhmän aineita ei välttämättä tarvitse karsia pois. Jos taas iho oireilee kaikista aineista, niin kyllä maalaisjärkikin kertoo lopettamaan niiden käytön. On hyvä muistaa, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja kirjoitus koskee vain kosmetiikkakemikaaleja. Tekstiä ei voi liittää koiriin, koivuihin, homeisiin eikä astmaan. Oman lääkärin antamia ohjeita tulee aina ensisijaisesti noudattaa, joten mikäli lääkäri on allergiatestin jälkeen todennut, että kaikki hajusteet pois niin se tarkoittaa, että kaikki hajusteet pois. Kiitos!**

Allergisuus on tänä päivänä verrattavissa jo muoti-ilmiöön. Varsinkin Suomessa ihmiset ovat allergisia tai ainakin yliherkkiä lähes kaikelle, vähintäänkin iho on herkkä. Törmään tähän allergiahypeen niin usein, että se tavallaan alkaa jo hämärtyä ja todellisesta ongelmasta tulee sumua. Vaikka porukka itse diagnosoi olevansa allergisia milloin millekin, oikeasti allergistenkin määrä lisääntyy jatkuvasti. Erilaiset kemikaaliallergiat tosiaan yleistyvät ja tuovat kantajilleen ongelmia; mistä löytää sopivia tuotteita?

Paras ystäväni sai hiljattain allergisen leiman papereihinsa. Tuomiota edelsi lievä silmätulehdus, jota seurasi silmämeikinpoistoaineen aiheuttama silmien kutina ja punoitus. Pian tämän jälkeen melkein mikä tahansa kasvoille laitettu kosmetiikka aiheutti naaman helakoitumisen, kutinan ja turpoamisen. Ei kaunis näky. Ensin ongelmaa ratkottiin kotiporukan voimin, lähipiiristä löytyy myös muita terveysalan ihmisiä. Kehotin puhdistamaan kasvot perusvoiteella tai oliiviöljyllä, mutta edelleen ongelma jatkui. Pian allergia oli jo siinä tilassa, että se LV:n superhellävarainen ja hajusteeton voidekin aiheutti reaktioita.  Onneksi allergialähete tuli nopeasti ja pian oli selkä täynnä testilappuja.

Sain hänen luvallaan julkaista muutaman kuvan siitä, miltä kemikaalien allergiatestaus näyttää. Tiesin aiemmin sen verran, että ihoon liimaillaan jotain lappuja, mutta itse toimitus on varmasti monelle aika hämärän peitossa. No tältä se näyttää! Selkään piirretään siis merkit, jotka osoittavat aineiden testauspaikat. Tarkoitus ei ole testata yhtä eikä viittä ainetta, vaan koko litania heitetään sitten samalla vaivalla. Kun aineet on tökitty nahkaan, koko komeus peitetään liimalapuilla, toisin sanoen olet puoliksi paketissa kun koko selkä on teipattu piiloon, jotta aineet saavat muhia rauhassa. Alla olevassa kuvassa näkyy selkään piirretyt merkit, tässä teippaukset on poistettu ja liimalappujen rajat ovat vielä näkyvissä. Punoitusta on joillain alueilla selkeästi. Puhelinkuvien laatu ei tuo reagoineita alueita parhaalla tavalla esiin, mutta esimerkiksi tuossa keskellä melko ylhäällä näkyy selkeä punainen läiskä.

altAtp5KkAuZit_xRoLAJ02YeGX3EhwU--2Rnf3zvW_qNAD_jpg (597x800)

Useampi päivä – noin viikko – pitää olla käymättä suihkussa tai hikoilematta, jotta testaus mene pilalle. Liimalaput irrotetaan muutaman päivän kuluttua laitosta. Oli kuulemma mukava viikon jälkeen saada juosta junaan ja päästä suihkuun.

Testilomakkeet sisältävät tiedot kaikista testatuista aineista sekä diagnoosit mahdollisista allergioista merkittynä kysymysmerkillä tai plussilla. Allergisen reaktion voimakkuuden perusteella allergia merkitään kolmella, kahdella tai yhdellä plussalla. Epäselvät tapaukset merkitään kysymysmerkillä. Ärsytysreaktiot merkitään IR:llä. Muut jäävät tyhjiksi.

altAuttacpqDW8Gkd96VI-UTkimpOUIrsifGdvm6t-A4C8K_jpg (597x800) altAvf0vlFns3LLFk0NFjZ6v5gmetfYL2hMh4VyDIbbhb67_jpg (597x800)

Pahin allergia oli hajusteille, joten niiden välttely on ensiarvoisen tärkeää. Muita allergioita oli mm. Kathon (metyyli-isotiatsolinoni). Koboltille löytyi epävarma reaktio.

On muuten todella hankala löytää sopivia tuotteita, kun allergioita on useampi. Varsinkin nestesaippuaa ja suihkugeeliä on metsästetty urakalla, yksi sopiva on löytynyt tähän mennessä. Siis sellaisia, joissa on hyvä saatavuus ja opiskelijabudjetille suotuisa hinta. Erikoismyymälöistä varmasti löytyy hyviä, mutta ne usein myös kustantavat melko paljon. Tällä hetkellä kaikille tuotteille on löytynyt ainakin yksi kohtuullinen, allergiaystävällinen korvaaja. Reaktioita tulee kuitenkin edelleen. Useimmiten ne ilmestyvät nopeina leimahduksina ylävartalon alueella esimerkiksi silloin, kun ystäväni nojaa sellaisiin kodintekstiileihin, jotka on pesty hajustetulla pesuaineella.

Tällainen on siis virallinen kosmetiikan ja kemikaalien allergiatestaus. Seuraavaksi päivän saarna. Allergiaa ei tule diagnosoida itse. Jos iho reagoi tuotteisiin, se ei ole automaattisesti allergiaa. Itse diagnosoitu parabeeniallergia menee 99,9 % tapauksista metsähallituksen puolelle. Myöskään pelkästään synteettisille kemikaaleille ei oikein voi olla allerginen. On mahdollista olla yliherkkä tai allerginen tietylle aineryhmälle, mutta se aineryhmä ei erottele keskeneään synteettistä tai luonnontuotetta. Aine on sama, jos sen kemiallinen rakenne on sama. Iho ei tunnista, onko se peräisin labrasta vai luonnosta.

Hajusteallergia ja -yliherkkyys herättävät paljon tunteita. Täytyy muistaa, että jos saa oireita jostain hajusteesta, ei välttämättä ole allerginen/yliherkkä kaikille hajusteille. Tässäkin tapauksessa väitän, että jos on allerginen esimerkiksi limoneenille, tulee oireita sekä synteettisistä että luonnontuotteista. Normikosmetiikassa puolestaan voidaan käyttää jonkin verran eri hajusteita, kuin luonnonkosmetiikassa. Tästä syystä joku voi ajatella olevansa allerginen tai yliherkkä synteettisille hajusteille, vaikka sitä itselle oireita aiheuttavaa hajustetta saattaa löytyä vain toisesta tuoteryhmästä. Eli siis: on kaksi tuotetta, joista vain toinen aiheuttaa iholle reaktioita. Molemmissa on ”parfum”:in lisäksi vaikkapa limoneenia ja linalolia. Et ole kummallekaan näistä allerginen tai herkistynyt, koska myös siitä toisesta tuotteesta tulisi tällöin oireita. Oireita aiheuttaa joku muu hajuste tai ainesosa, jota löytyy vain siitä toisesta tuotteesta. Kannattaa muistaa, että vain 26 hajustetta täytyy merkitä erikseen ainesosiin, vaikka potentiaalisia allergisoivia komponentteja on tämänhetkisen mielipiteen mukaan yli 60. Koska niin moni piiloutuu ”parfum”-nimen taakse, on mahdotonta lähteä arvailemaan syyllistä, mikäli vain jotkut hajusteet aiheuttavat oireita. Ei auta kuin kokeilla.

Mikäli vain jotkut hajusteet aiheuttavat oireita, ei ole myöskään viisasta vältellä kaikkia hajusteita. Tällöin riski sille, että elimistö kehittää lisää yliherkkyyttä, kasvaa. Jos karsii elämästään pois kaikki hajusteet, nenäkin herkistyy ja jatkossa yhä pienempi määrä aiheuttaa oireita. Pieni siedätyshoito on siis paikallaan, jotta elämä ei vaikeudu liiaksi. Siedätyshoidolla en siis missään tapauksessa tarkoita oireita aiheuttavien tuotteiden käyttöä VAAN jos on edelleen sellaisia (hajustettuja) tuotteita, jotka eivät aiheuta reaktiota, ei niiden käyttöä tarvitse lopettaa. Tämä esimerkki pätee kaikenlaisiin aineryhmiin, ei vain hajusteisiin. Jos huomaa esimerkiksi jollain säilöntäaineella tai surfaktantilla varustettujen tuotteiden aiheuttavan oireita, voi kokeilla muita säilöntäaineita tai pinta-aktiivisia aineita. Ei siis tarvitse suoraan siirtyä käyttämään pelkkää kananmunaa hiustenhoidossa.

Omat diagnoosit ovat siis ehdottoman kiellettyjä. Allergiaa ei ole, ennenkuin lääkäri on todennut sen allergiatestillä. Jos huomaa jonkun tuotteen aiheuttavan reaktioita, on se syytä vaihtaa toiseen. Ei silti kannata lähteä kovin tosissaan arvailemaan ainesosaluetteloiden perusteella oireiden aiheuttajaa, ellei se ole joku yleisesti tunnistettu allergeeni, joka systemaattisesti esiintyy kaikissa oireita aiheuttavissa tuotteissa – kuten vaikkapa PPD, Kathon tai jos iho reagoi kaikkien tuotteiden hajusteisiin. Mikäli oireet ovat häiritseviä, niin hop hop allergiatesteihin. Allergian oireet voivat pahentua, tämän vuoksi esimerkiksi kerran hiusväreistä oireita saanut ei saisi värjäillä enää uudelleen. Tuloksena voi olla anafylaktinen shokki ja siinä on sitten vitsit vähissä. On sellainen periaate, että allergisten ihmisten elimistöt kehittävät itselleen muita helpommin myös uusia allergioita. Kun allergia on virallisesti todettu, on helpompi löytää sopivia tuotteita ja estää oireiden syntyä.

Onko lukijoissa kemikaaliallergiatesteissä käyneitä? Mitä löytyi?

Kathon-allergia nostaa taas päätään

Huhtikuu jotenkin katosi osaltani (ja erityisesti siis blogin osalta) aivan täysin. Hyvä, että ehti kotonansa käymään. Vappukin mennä humpsahti ja vapun aika on opiskelijoille aina melko raskasta aikaa, erityisesti jos haalii itselleen kolme tenttiä vappuviikon kieppeille. Hyvä suoritus.

Tänäänkään ei tosin ole kovin auvoinen päivä kirjoittaa, koska keksin itselleni jostain mehukkaan molempien silmien sidekalvontulehduksen (omat diagnoosit kunniaan) ja tuulilasin läpinäkyvyydessä on hieman ongelmia tällä hetkellä, pyyhkijät eivät toimi halutulla tavalla. Kirjoitusvirheet annettakoon siis tänään anteeksi, yritän tihrustaa parhaani mukaan. Päivä itsessään on muuten loistava, sillä minusta tuli tänä aamuna tuplakummitäti, kun hyvä ystäväni sai esikoisensa. Päivän kruunasi uusi työpaikka, on nimittäin aika siirtyä nykyisiin oman alan hommiin.

Vaikka näkökenttä onkin hieman rajoittunut, en vaan malttanut pysyä poissa. Huomasin nimittäin jutun siitä, että Kathon-allergia nostaa jälleen päätään. Ei varmaan monella soita mitään kelloja, joten historiaa ensin.

Kathon CG on tunnetuin kauppanimi säilöntäaineelle, joka koostuu metyylikloori-isotiatsolinonista ja metyyli-isotiatsolinonista. Kathonin kulta-aikaa elettiin tuossa palttiarallaa 70-80-lukujen aikaan. Säilöntäainemixille on toki muitakin nimiä, kuten Euxyl K 100, mutta koska Kathonina se on ylivoimaisesti tunnetuin, puhuttakoon siitä nyt siis Kathonina.

kathon             kathon2

Aineella on monia hyviä – ellei loistavia – ominaisuuksia, se on nimittäin säilöntäaineena aivan omaa luokkaansa. Kathon CG on tehokas niin gram-negatiivisia kuin gram-positiivisiakin bakteereita vastaan, lisäksi se tehoaa hiivoihin ja sieniin. Ei paljon muuta voisi toivoa, laajaspektrisyyttä parhaimmillaan. Ei siis ihme, että sen käyttö levisi hyvin äkkiä muutamia kymmeniä vuosia sitten kaikenlaiseen kosmetiikkaan. Vaan ei aikaakaan, kun kuluttajille alkoi ilmestyä vähän kaikenlaista vikaa, enimmäkseen ekseeman kaltaista ihottumaa, punoitusta ja kutinaa. Jonkin ajan päästä syylliseksi paljastui Kathon, joka erinomaisen säilöntäominaisuutensa lisäksi on nimittäin myös erinomaisen helposti allergisoiva yhdiste. Jos on liian hyvää ollakseen totta niin.., vai miten se meni. 

Kathon-allergia oli lähes epidemia. Sille herkistyy todella helposti, ja paluuta ei ole. Kathonin käyttö laskikin rajusti 1990-luvulla ja pitkään sen jälkeen tätä säilöntäainetta hyödyntävien tuotteiden määrä pyöri siinä 1-2% välillä kaikista markkinoilla olevista tuotteista. Allergioidenkin määrä saatiin hyvin kuriin. Kunnes!

Ei sisällä parabeeneja. Parabeenimania iski ja yltiöpäinen parabeenien välttelytrendi johti siihen, että valmistajien oli löydettävä uusia keinoja korvata asiakkaiden rutonlailla välttelemät parabeenit. Faktahan on, että sinne on sitten laitettava jotain muuta, joten vanhat niksit käyttöön. Kathon kaivettiin jälleen naftaleenista, kun formaldehydin vapauttajatkin olivat jo valmiiksi tiedossa oleva ongelma, eli sille tielle ei kannattanut lähteä.

Törmäsin Kathoniin hieman yllättäen, kun ystäväni kävi allergiatesteissä hiljattain. Testilomakkeista löytyi allergiaa hajusteille summuille ja yllättäen myös Kathonille. Ai, tätäkin vielä testataan, ajattelin itsekseni. No näemmä ihan syystä, nimittäin nyt ollaan jälleen siinä tilanteessa, että Kathon-allergia alkaa jälleen nousta tuhkasta uuteen loistoonsa. Potilaan lääkärilehti kirjoitti asiasta jo viime vuoden puolella, sielläkin puhutaan jo epidemiasta. YLE:n Kuningaskuluttajan sivuilla oli puolestaan asiasta juttu tänään.

Kuningaskuluttajan jutun viimeinen väliotsikko on mielestäni enemmän kuin loistava loppukaneetti; veikö parabeenien välttely kuluttajan ojasta allikkoon? Vertailun vuoksi sanottakoon, että parabeeniallergioiden määrä on Helsingin Allergia- ja astmayhdistyksen arvion mukaan n. 0,3%. Niin.

Mitkä ovat sellaisia raaka-aineita, joita mieluiten vältätte? Onko joku jo kenties ehtinyt allergisoitua metyylikloori- tai metyyli-isotiatsolinonille?