Aihearkisto: Tuotearviot

Operaatio kynsienkasvatus

Kävi sillä tavalla ikävästi tuossa taannoin, että yhteensä kolme sormieni kynsistä ilmoittivat poistuvansa palveluksesta, kokonaan. Äkillisen irtisanoutumisen syynä oli muutama kuukausi taaksepäin kokemani enterorokko, jonka mahdollinen seuraus on kynsien irtoaminen niistä sormista, joissa on enterorakkuloita kynsien alla ollut. Ihanaa. Tietysti yksi kynsistä on oikea etusormi, sellainen mitä nyt ei juurikaan tule käytettyä arkiaskareissa tai muutenkaan. Tuli sellainen ajatus, että nyt olisi hirveen kiva juttu, jos ne kasvaisivat vähän reippaampaan tahtiin, niin saataisiin sitten uudet joskus käyttöön ja ei tarvitsisi pitää haavateippiä aina sormissa. On nimittäin tosi kivan tuntuista, kun puoliksi irti oleva kynsi jää kiinni hiuksiin tai esim. villapaitaan. Voisipa siitä joku herkempi pahoittaa mielensäkin, jos vahingossa vilkaisisi. Säästän teidät kuvamateriaalilta.

Niinpä siis marssin lisäravinnevarastolleni ja tempaisin sieltä paketin biotiinia ja blogin kautta aikoinaan saamani keratiinit. Söin noita keratiineja joskus vuosi sitten kesällä ja huomasin silloin, että peukaloideni kynsistä tuli niin vahvat, että pystyin vääntämään niillä ruuvia, siis oikeasti ruuvia. Ajattelin, että kyse täytyi olla lomaillen vietetystä kesästä ja hyvästä ravinnosta, mutta lopetettuani kuurin kynnet hiljalleen palasivat syksyllä tavanomaiseen tilaansa. Nyt oli aika testata niiden tehoa uudestaan. Biotiinia reilulla annoksella, vähän sinkkiä ja pari kapselia keratiinia perään. Lisäksi repertuaarissa jatkuva lääkitys eli D-vitamiinit ja probiootit.

Biotiinivalmisteissa ynnä muissa vastaavissa kuluu yleensä useampi kuukausi ennen huomattavia vaikutuksia, mutta noin kolmessa viikossa kynnet ovat kasvaneet jo reilusti yli puolenvälin. Ongelma on tosin se, että vanha kynsi on toisesta reunasta kokonaan kiinni ja irtoaa toisesta kulmasta. Ei todellakaan ole aikomustakaan yrittää nykiä sitä kokonaan pois. Hyvä puoli tässä on se, että tarpeeksi paksulla kerroksella glitterlakkaa kynnenpuolikkaat saa liimattua toisiinsa, eikä tarvitse pitää teippiä päällä. Alkaa tosin nuo glitterlakat vähän kyllästyttämään, onneksi on niiden sesonkiaika. Mutta tosiaan palatakseni näihin edellä mainittuihin mömmöihin, niin hyvää tavaraa on kyseessä.

Tieteellisesti ajatteleva-minä tekee oletuksen, että keratiini on suuri proteiini, joka vatsassa pilkkoutuu pieniksi osasiksi proteiineja pilkkovien entsyymien vaikutuksesta. Tämän myötä sen hyöty esimerkiksi kynselleni olisi nolla. Saman oletuksen tekisin melkein minkä tahansa proteiinin, esimerkiksi kollageenin osalta. Käytäntö on nyt kuitenkin osoittanut oletukseni ainakin keratiinin osalta vääräksi. Kollageenista puheen ollen, kävin eräässä tuotekoulutuksessa, jossa samaisen keratiinin valmistaja Hankintatukku esitteli uusia tuotteitaan. Puheeksi nousi tietenkin myös tämä kollageenin pilkkoutuminen vatsassa. Tuotekehitysproviisori esitti näkemyksen, jonka mukaan elimistö osaisi tulkita pilkkoutuneen tavaran olevan juuri tietyn kollageenin osasia. Tämän seurauksena keho reagoisi tuottamalla lisää kollageenia, koska luulisi oman kollageenin vähentyneen. Ravintolisänä otetun kollageenin olisi siis tarkoituskin mennä hukkaan ja vain toimia välikätenä oman kollageenintuotannon lisäämisessä. Samaa ajatusta voisi varmasti hyödyntää myös keratiinin osalta. Mielenkiintoinen teoria. Oma tietämykseni ei millään tavalla riitä arvioimaan tätä väitettä, joten en voi kommentoida sitä yhtään mitenkään.

Yhteenvetona siis todettakoon, että biotiini ja keratiini kasvattivat ja kovettivat kynteni supernopeasti, muutamassa viikossa. Miksi? Ei kertakaikkiaan mitään käryä.

Pikkupakkaamista

Kävipä tuuri. Työharjoitteluni alkamisen ja kevään viimeisen tentin väliin jää sopivasti reilun viikon mittainen rako, joten sain päähäni pakata laukkuni ja suunnata aurinkoon. Lähdemmekin siis Turkkiin huomenna! Täältä tullaan aurinko. Tämä tarkoittaa toki myös sitä, että kevään opinnot tosiaan ovat pulkassa ja kaikki on hyväksytysti suoritettu. Huh, helpotus.

Tässä riipiessäni tavaroitani kasaan ja tutkiessani matkavalmiudessa olevaa valtavaa kosmetiikkavuorta, sain ajatuksen hieman käytännönläheisemmästä jutusta. Oletko sinäkin sellainen, joka ostaa kustannussyistä shampoot ja hoitsikat litran pulloissa ja hajuvedet laivalta vähintään 50 ml pakkauksissa? Jos vartalovoidetta saa 500 gramman tankin, niin sellainen on ehdottomasti saatava. Yritähän niitä nyt sitten sovitella laukkuun viikon matkalle. Matkakosmetiikkapakkauksiahan on toki ollut myynnissä maailman sivu, mutta se yleisin myynnissä oleva melko kovasta muovista tehty pullo on mielestäni typerin pakkausmuoto ikinä. Sinne saa sisään ehkä hoitoaineen ja jonkun voiteen, mutta ulos niitä on turha haaveilla saavansa ainakaan siinä määrin, että pulloa voisi koskaan saada putsattua ja käytettyä uudelleen. Ei onnistu. Kertakäyttöisiksi ne ovat mielestäni aika tyyriitä, muistan sellaisesta setistä maksaneeni joskus kyllä ainakin 10€.

Vaihtoehtojakin kuitenkin löytyy! Sain Pakkaustukulta paketin pieniä purkkeja, pulloja ja tuubeja, jotka ovat täydellisiä matkaa ajatellen. Suurimmat suosikkini ovat ehdottomasti pienet suihkepullot, joihin saa haluamaansa lomatuoksua mukaan sopivan määrän ilman, että tarvitsee pelätä valtavan lasipullokompleksin hajoavan laukussa. Kevyisiin metallipurkkeihin saa mukaansa vaikka useammankin suosikkituotteensa, eikä tarvitse valikoida minkä niistä puolen kilon painoisista rasvatörpöistä roudaa mukanaan. Täydellistä.

alumiinirasia_100_ml_1_170x250
kuvat pakkaustukku.fi

Toki on aiemminkin käynyt mielessäni, että pakkauksia varmasti olisi saatavilla jostain tukusta, mutta mitäpä sitä jollain 100 kappaleen satsilla tekisi? Pakkaustukulta saa onneksi tilattua vaikka vain sen yhden kappaleen haluamaansa purkkia tai pulloa. Ja hinta liikkuu sitten siinä parissa kymmenessä sentissä, varsin budjettiratkaisu kaiken päälle. Voi laittaa elämän risaiseksi ja tilata vaikka kaksi.

Matkailun lisäksi kuljetan muutaman tuotteen arsenaalia mukanani laukussa päivittäin. Pikkuiset pakkaukset ovat erinomaisia tähänkin, eikä niitä alkuperäisiä tuotteitakaan tarvitse sitten etsiä kiireessä sadasta laukusta. Mikäli joukossa on kotikosmetiikkakemistejä, niin huulipuna- ja huulirasvahylsyt olisivat varmasti hyödyllisiä niihin kokkailuihin!

Nyt olisi aika heitellä viimeiset roinat laukkuun ja jättää tämä hyytävä maailmankolkka hetkeksi taakse. Adios!

Tuotteet saatu yhteistyössä blogin kautta.

Aarteita apteekin hyllyltä

Piipahdin hiljattain Yliopiston Apteekissa ja ohimennen silmääni osui eräässä hyllynpäässä nököttävä tuote. Kyseessä oli Professorin atooppisen ihon hoitovoide, joka oli itselleni täysin uusi tuttavuus. YA:llahan on siis jonkin verran omaa tuotteenvalmistusta ja tämä Professorin-sarja sisältää vähän kaikenlaista voiteista yskänlääkkeisiin ja vitamiineihin.

WP_20140714_004 (674x1000)

Nappasin purkin käteeni todetakseni, että ainesosalistan perusteella aivan loistotavaraa. ”Sisältää keramideja” kiinnitti huomioni tietysti ensimmäisenä, sillä atopia + keramidit samassa asiayhteydessä on aina hyvä homma.

WP_20140714_006 (565x1000)

Lueskelin ainesosalistaa hetken ja totesin, että pakkohan se on ostaa. En löytänyt tuotteesta mitään, mitä olisin muuttanut, joten vaihtoehtoja ei juuri ollut. Voiteita on varastossa ihan riittämiin, mutta välillä eteen tulee tällaisia pakkohankintoja. Tällaista löytyy purkin sisältä:

WP_20140714_010 (565x1000)

On sheavoita, oliiviöljyä, keramideja ja vaikka mitä muuta. Nyt on sitä hoitavuutta ja kosteutta! Ei hajusteita ja säilöntäaineetkin aivan minimissä, joten sopii myös allergikoille ja pienille lapsille. No johan tällaisista aineilla tehdyllä tuotteella on varmasti hintaakin, pohdin itsekseni. Vilkaisu hintalappuun.. 11,90€. Voiko olla todellista? Olihan se. Auta armias kun valmistajana olisi joku selektiivinen merkki niin hinnassa olisi vielä ykkönen edessä. Hinnasta tietysti puuttuu ”tavallisten” tuotteiden mainosbudjetin osuus ja ylimääräiset tilpehöörit muutenkin. Erinomaista.

Eräs asia mitä arvostan kosmetiikassa on myös turhan pakkausmateriaalin karsiminen. En kestä painavia, kohtuuttoman suuria pakkauksia, jotka hyvällä tuurilla kätkevät sisäänsä 30ml jotain seerumia. Hyvällä tuurilla tällainen hökötys on vielä pakattu erilliseen ulkopakkaukseen. Suurin osa niistä selviäisi varmasti ydinräjähdyksestä ja jääkaudesta. Eräs Laurean opettajista kertoi, että oli tiputtanut tällaisen paksun lasisen voidepurkin vahingossa kylpyhuoneensa lavuaariin. Se halkesi. Siis ei purkki, vaan lavuaari. Tuli kallis voide.

Myös tästä edellä mainitusta syystä en suosi selektiivistä kosmetiikkaa. En todellakaan halua isoja pakkauksia tukkimaan kaappeja ja vielä maksaa siitä ekstraa, sillä tottahan ihmeessä sellaiset pakkaukset maksavat huomattavasti enemmän. Lasin ja muovin ekologisuuseroista voidaan aina keskustella, mutta ilmoittautukoon se, joka on vienyt paksun lasisen kosmetiikkapakkauksen kierrätykseen.

Tämä YA:n voide on pakattu varsin kevyeen pumppupulloon eikä erillistä ulkopakkausta ole. Arvostan. Materiaalia ei ole sen enempää, kuin on tarvis. Itse suosin pumppupulloja erityisesti mikrobiologisista syistä. Sinne ei pääse käsistä tai ilmasta bakteereja yhtään samalla tavalla, kuin avosuiseen purkkiin, jota lähmitään paljain sormin jatkuvasti. Tuubitkin ovat ihan ok samasta syystä, mutta pumput vielä parempia.

No millainen se sitten oli? Täydellinen. Juuri niin hyvä kuin osasin ainesosien perusteella toivoa. Laitoin yövoiteeksi kasvoille ja dekolteelle ja voin todeta, ettei iho ole koskaan ollut niin pehmeä aamulla. Tämä on varmasti loistotuote myös taiveihottumalle ja muille kuiville ihoalueille. Päivävoiteeksi ainakin näin kesällä hieman raskas (jopa minulle), mutta talven tullen varmasti mainio siihenkin tarkoitukseen. Tämä korvaa loistavasti edellisen luottotuotteeni Lumenen SOS-voiteen, jonka perään edelleen haikailen. On vaikea kuvitella, että joku kuivaihoinen ei pitäisi tästä, niin hurjasti itse miellyin tämän koostumukseen. Voisin veikata, että myös perioraalidermatiittini tykkää tämän ja A-DERMA:n steriilin voiteen yhdistelmästä. Hajusteettomat tuotteet alkavat vaivihkaa hiipiä minunkin kaappeihini enenevissä määrin.

Onko tämä jo jonkun luottotuote? Entä onko Professorin -sarja muuten tuttu?

Festaritukkaa metsästämässä

Olen himoinnut pastellitukkaa salaisesti reilun vuoden. Erityisesti silmääni miellyttivät pinkin ja persikan sävyt, mutta toisaalta tuollaisen värjääminen kampaajalla ei käynyt mielessäkään. Mitä jos en tykkäisikään siitä?

Piipahdin tukussa noutamassa jotain tarvikkeita ja silmääni osui Crestolin ColorGloss-värinaamio sävyssä Shampanjapinkki. Täydellistä, mukaan. Tukkutyö-aikoinani olin iskostunut siihen ajatukseen, että Crestolin naamioissa on tosi hyvä pigmentti ja se myös pysyy. Moni myös kehuu niitä vuolaasti. Kävin tuumasta toimeen ja iskin naamion pestyyn tukkaan n. puoleksi tunniksi. Ei häivähdystäkään mistään. Ajattelin, ettei naamio toiminut, koska hiusta ei ollut värjätty aikoihin. Latva kuitenkin oli kuiva ja huokoinen, mutta sinnekään ei tarttunut. Myöhemmin otin asiakseni vaalentaa hiusta hieman, kun halusin ehdottomasti pinkin värin viikonlopun festarireissulle.

Vaalennuksen jälkeen iskin naamion päähän ja odottelin tunnin. Ei vieläkään mitään! Voi itku. Hius kuitenkin vaaleni ihan reippaasti, joten en keksi yhtään syytä, miksi en saanut aikaiseksi minkäänlaista sävyä. Tuubissa väriä tuntui kuitenkin olevan aika reilusti ja laitoin sitä takuuvarmasti riittävästi. Turhauduin ja marssin seuraavana päivänä Sokokselle. Festaritukka oli nyt saatava ja heti. Nappasin hyllystä Biozellin sävyttävän hoitonaamion värissä Raspberry, joka oli etiketin perusteella oikein helakanpinkki. Se maksoi jotain 8€ kieppeillä, joten ajattelin, että ihan sama. Kotiin ja tuubi auki. WHOA. Järjetön määrä pigmenttiä! Sitä oli jopa niin hurjasti, että laitoin puolet hoitoainetta. Harjasin hiukset läpi ja annoin vaikuttaa ehkä 3 minuuttia. Väri oli niin intensiivinen, että pesin hiukset suoriltaan kerran. Tällä saa halutessaan siis oikein kunnon sellaisen Jannika B -tukan. Halusin väriä alkuun ihan hillitysti ja se jäi tosi kivasti latvoihin.

WP_20140704_005 (720x1280)

Muutaman pesun jälkeen laitoin uuden kierroksen väriä ja tällä kertaa koko päähän. Tämä kampaus on kärsinyt jo yhden illanvieton ja yön, mutta väri näyttää siis tältä. Tähänkin lopputulokseen sekoitin runsaasti hoitoainetta ja vaikutusaika oli edelleen vain pari minuuttia.

WP_20140710_015 (847x1500)

Ihan huipputavaraa hinta-laatusuhteeltaan! Tämä kuluu hiljalleen pois muutamassa pesussa, joten kyllästymismahdollisuutta ei ole. Ehdottomasti helppo ja halpa (ja miellyttävän väliaikainen) keino hankkia hattaratukka kesärientoihin.

INCI: Aqua, Cetearyl Alcohol, Glycerin, Behentrimonium Chloride, Sorbitol, Quaternium-87, Dipalmitoylethyl Hydroxyethylmonium Methosulfate, Cetrimonium Chloride, PEG/PPG-15/15 Dimethicone, Quaternium-80, Ceteareth-20, Ethylhexylglycerin, Citric Acid, Phenoxyethanol. +/- Basic Red 76, Basic Yellow 57, Basic Brown 17, Basic Blue 99, Basic Red 51, Basic Brown 16

Todentotta, tuote on kaikenpäälle hajusteeton. Tiedoksi niille, joille Biozell on tuntemattomampi, niin kyseessä on pitkän historian suomalainen kosmetiikkayritys, jolta löytyy valikoimasta hiustuotteita markettihintaan. Näistä naamioista löytyy paljon eri värivaihtoehtoja, joista kaikki siis hajusteettomia. Tuotetta saa ymmärtääkseni Sokoksen lisäksi melkein kaikista hyvinvarustelluista marketeista, joten varmasti ihan lähi-Prismastakin löytyy.

Muita hattaratukkaan hurahtaneita?

Luomun lähteillä

Vihdoin tämäkin juttu, vastahan se on ikuisuuden pyörinyt luonnoksissa. Mitään suurta Raamatun totuutta ei ole luvassa, lähinnä omaa pohdintaani aiheesta ja arvoista. Välillä on hyvä aina muistuttaa, että tämä on yhden ihmisen henkilökohtainen blogi ja jutut täällä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni asioista. Ei siis kannata ottaa itseensä, jos satun olemaan eri mieltä jostain asiasta X. Tämä ei ole mikään valtion virallinen tietolähde. Absoluuttisia totuuksia on maailmassa hyvin vähän ja niistä kovinkaan moni ei ole valitettavasti osunut kosmetiikka-alalle. Tieto myös muuttuu jatkuvasti, joten hyvin piankin asiat voivat olla aivan toisin, kuin nyt väitetään. Se selviää sitten. Kaikkein eniten toivon asioiden herättävän keskustelua ja tiedon lisääntymistä. Tämän lyhyen julistuksen jälkeen asiaan!

Luomukosmetiikka – luonnonkosmetiikka – luonnonmukaisuus.. Sain aimo potin luonnontavaraa, kun opponoin viime vuonna luonnonkosmetiikkatuotteen tuotekehitysprosessia kuvanneen lopputyön. Ja siellähän oli minulle suurilta osin myös paljon tuntematonta asiaa. Rehellisesti voin sanoa, etten olisi osannut aiemmin kertoa ihan täysin oikeita luomukosmetiikan ja luonnonkosmetiikan määritelmiä ja miten ne eroavat toisistaan. Osasin kuvailla kumpaakin, mutta tuli opittua myös paljonpaljon uutta.

Luonnonkosmetiikasta toivotaan juttuja jatkuvasti. Totuus on, ettei minulla ole siitä kovinkaan paljon sanottavaa, koska en luonnonkosmetiikkaa juurikaan käytä tai seuraa alaa aktiivisesti. En ole koskaan löytänyt luonnonkosmetiikan tuomaa lisäarvoa, koska en henkilökohtaisesti näe synteettisten aineiden olevan huonompia. Luonnonkosmetiikassa käytetään paljon myös etanolia, joka tuntuu ajoittain nahassani epämiellyttävältä ja joidenkin luonnon raaka-aineiden mukanaantuomat vahvat tuoksut ovat myös liikaa makuuni. Lisäksi on vielä hinta, nimittäin opiskelijabudjetilla käytän ylimääräiset mieluummin muuhun kuin kosmetiikkaan, lisäksi olen bongannut itselleni hyvän tuotearsenaalin jo edullisesti. Mutta! Olenpa tökännyt kertaallen sormeni ripsiliimakippoon empiirisen tutkimuksen nimissä, joten päätin, ettei ne luonnonlitkut minua saisi hengiltä. Toimeen siis. Onhan se nyt vähintään kohtuullista, että jos louskutan täällä kosmetiikasta, niin pitää olla edes jotain sanottavaa kaikista asioista.

Aloitetaan lyhyellä määritelmällä luonnonkosmetiikasta ja luomukosmetiikasta. Nämä kaksi menevät iloisesti sekaisin jatkuvasti. Ensin luonnonkosmetiikka, jonka perusperiaate on se, ettei periaatetta oikeastaan ole. Kosmetiikkateollisuudessa ei ole konkreettista määrittelyä termille luonnonkosmetiikka ja se on totuus. Luonnonmukaista ja luomua viljellään mainonnassa huolettomasti, koska varsinaista lakia ei asiasta ole. Yleisesti ottaen luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan kosmetiikkaa, joka on luonnollista alkuperää. Loogista. Huomioon otetaan tuotteen vaikutukset ympäristöön kaikilta osin, käytettyjen raaka-aineiden lisäksi esimerkiksi pakkaus ja hävittäminen. Luonnonkosmetiikka ei saa sisältää synteettisiä hajusteita, väriaineita, säilöntäaineita, antioksidantteja tai UV-filttereitä, vaan niiden tilalla on käytettävä luonnollista alkuperää olevia raaka-aineita. Kiellettyjä ainesosia ovat kaikki kosmetiikka-asetuksen 1223/2009 positiivilistojen aineet eli liitteet IV-VI. Kun otetaan huomioon, että monet positiivilistojen aineet ovat peräisin luonnosta, on tämä ehkä välillä hieman kummallista.

Lainsäädännön puuttuessa rehottavaa bisnestä on yritetty suitsia erilaisilla ekosertifikaateilla, jotka nekin ovat loppupeleissä puhdasta bisnestä. Sertifikaatteja on monia erilaisia ja tarvittaessa niitäkin voidaan yrityksissä keksiä itse. Mikä tahansa logo tuotteen kyljessä ei siis missään tapauksessa ole merkki ehdottomasta autuudesta. Sertifiointi voi maksaa hunajaa, joten pienillä valmistajilla ei ole aina mahdollisuutta tunnettuihin sertifikaatteihin, vaikka tuotteet olisivatkin putipuhtaita ja parhaita mahdollisia. Osa taas ei periaatteesta halua sertifioida. Myös sertifikaattien vaatimukset vaihtelevat, joten aikamoinen soppahan tässä on kasassa.

No luomu sitten. Ajatellaan, että määritelmä luomulaatuisille kosmetiikkatuotteille on, että tuotteet on tuotettu käyttämättä torjunta-aineita, keinotekoisia lannoitteita tai synteettisiä kemikaaleja. Tähänkään asiaan ei ole lainsäädännöllä mitään sanottavaa, joten sertifikaatit ovat ainoa mahdollinen tie varmistua luomulaatuisuudesta. Jälleen kerran vaatimukset vaihtelevat, usein luomulaatuisten raaka-aineiden prosentuaalisen määrän osalta. Ilman sertifikaattia taas ei voida todistaa, onko tuote oikeasti luomua vai ei. Hankalaa ja monimutkaista, siis aivan loputon viidakko. Luonnonkosmetiikka ei ole automaattisesti luomua ja jos luomutuotteeseen lisätään luonnonkosmetiikassa kiellettyjä aineita, se ei ole enää luonnonkosmetiikkaa. Nämä kaksi eivät siis ole toistensa synonyymejä eikä kumpikaan käsite ole toisen alla.

Mistä tämä sitten sai vihdoin kipinän testailla luonnonkosmetiikkaa? Jaan kanssanne nyt yhden loistavan ja yhden kammottavan kokemuksen luonnonkosmetiikan parissa. Samainen ystäväni, jonka lopputyön opponoin, kiikutti aiemmin minulle lahjaksi purkin vartalokuorintaa, koska olin valitellut Ranskan reissun jälkeistä kuivaakin kuivempaa ihoa. Siis vartalokuorintaa kuivaan ihoon? Kyllä. Jos joskus olen rakastunut palavasti, niin silloin viime vuoden keväällä, kun epäilevin käsin avasin Flow Kosmetiikan kookos-sitruuna himalajansuola-kuorinnan ja länttäsin epäilyttävää suolakidemömmöä iholleni. Suoraan luottotuotteeksi, KIITOS Minna! Tämä on täydellinen tuote, kannattaa kokeilla. Kuorintaominaisuus on ihan perusluokkaa, oikein hyvä, mutta paras osa tuotetta on se uskomaton pehmeys ja kosteutus, jonka se jättää iholle. Tämä lienee peräisin mm. kookosöljystä ja skvalaanista, jotka molemmat ovat oikeita kosteuspommeja. Skvalaanin alkuperäkin on eritelty, erinomaista. Ei tarvitse voidepurkkiin tarttua tämän jälkeen.

INCI: Butyrospermum Parkii Butter, Cocos Nucifera Oil, Olive Oil Squalane, Cetearyl Glucoside, Cetearyl Alcohol, Citrus Limonum Oil, Cocos Nucifera Extract, Grapefruit Seed Extract, Rosmarinus Officinalis Leaf Extract, Limonenekookos_sitruuna

Kuva lainattu flowkosmetiikka.fi, oma purkkini on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Näin alkoi tutustumisretkeni luonnonkosmetiikan parissa. Seuraavaksi päätin tarttua in-Cosmetics-messuilta saatuun BalanceMe:n kasvoöljyyn. Kasvoöljyistä oli täälläkin puhetta joskus viime talvena, kun pohdittiin kovilla pakkasilla iholle jäätyvän kosteusvoiteen korvaajaa.

Voi pettymysten pettymys. En tiedä onko pahinta haju vai koostumus vai meneekö tuomio 50-50 molemmille. Haju oli yhdistelmä havua, tervaa ja etanolia, silmiä kirveli. Koostumus oli todella paksu ja öljynaamio oli kasvoilla vielä monen tunnin päästä. Levitykseen käytettävä pipetti oli surkeuden multihuipentuma. Hautasin sen syksyllä kaapin perälle ja säästin paukkupakkasia varten. Kaivoin sen uudestaan esiin, kun kasvovoiteen tilalle oli löydettävä vaihtoehto perioraalidermatiittia hoitaessa. Ajattelin mielessäni, ettei kukaan ole varmasti halunnut öljystä tarkoituksella tämän hajuista, joten sen on pakko olla ainesosiensa puolesta vähintään mikrobeja tappava. Listasta löytyykin ainakin siankärsämöä, joka on lääkekasvinakin käytetty moniparantaja. Öljy ei tehnyt iholleni ollenkaan huonoa, päinvastoin, mutta en vain pitänyt sen koostumuksesta. Enkä siitä loputtomasta rasvaisuudesta iholla. Ilolla siis luovun sen käytöstä löydettyäni iholle sopivan voiteen. En toki voi tuomita öljyä itsessään huonoksi (pipetti kyllä oikeasti on umpisurkea, toivottavasti maanantaikappale), joten todella tymäkkää kasvoöljyä etsivälle tämä varmasti on erittäin mieleinen. Pullon kyljessä on merkintä 100% natural origin eli täyttä tavaraa siis!

WP_20140628_003 (565x1000)

INCI: Prunus amygdalus dulcis (sweet almond) oil, Vitis vinifera (grape seed) oil, Aleurites moluccana (kukui) nut oil, Simmondsia chinensis (jojoba) oil, Rosa canina (rosehip) fruit oil, Mauritia flexuosa (buriti) oil, Moringa oleifera (moringa) seed oil, Camellia oleifera (camellia) oil, Tocopherol (vitamin E), Anthemis nobilis (Roman chamomile), Styrax benzoin (benzoin), Achillea millefolium (yarrow), Rosmarinus officinalis (rosemary) extract, Limonene, Linalool, Geraniol, Citronellol

En tiedä voiko tätä seuraavaa nimittää luonnontavaraksi tai edes luomuksi, mutta ainakin hyötykäyttöä se on. Otetaan enemmän välikevennyksenä. Tässä lähituotettu luomukuorinta eli 3 päivää keittimessä kuivaneet kahvinpurut. Voin todeta, ettei tuoksu ole enää niin huumaava kuin vastakeitetyssä kahvissa, mutta aina kannattaa kokeilla. Tempaisin purut suodattimesta, kaadoin vähän öljyä sekaan, lätkäisin iholle ja aloitin reippaan kuorinnan. Lopputulos: ihan kiva, ei moitittavaa ja tuoksukin oli ihan ok. Tuomio kuitenkin: roskaa, koska suihkukaapin putsauksessa meni triplasti kuorintaan kulunut aika.

WP_20130823_003 (500x282) WP_20130823_012 (500x355)

Miksi mielestäni synteettiset ainesosat sitten ovat yhtä hyviä? Maailmassa on paljon mielipidekysymyksiä, joissa totuus ei ole koskaan niin tai näin, vaan asettuu johonkin välimaastoon. Jokaisen tehtävä on sitten punnita niitä omia odotuksiaan, elämänkatsomustaan ja arvojaan ja sen jälkeen asettaa oma mielipiteensä haluamaansa kohtaan. Henkilökohtaisesti minulle arvokkaita asioita ovat tieteellinen tutkimus ja tuotekehitystyö, tuotteen sopivuus omalle iholleni, hinta ja saatavuus. Kaikkien näiden kohdalla synteettisesti tuotettu normikosmetiikka vetää mielestäni pidemmän korren. Aine on sama, jos sen kemiallinen rakenne on sama, huolimatta tuotantotavasta. Jos sitten haluaa välttää niitä aineita, jotka luonnonkosmetiikassa on kielletty automaattisesti, on tilanne tietenkin eri. Tällöin suuntaisin itsekin luonnonkosmetiikkahyllylle ja olisin varmasti valmis maksamaan ekstraa. Itse en kuitenkaan koe tarvetta näitä vältellä, koska aineet ovat mielestäni turvallisia. Mikäli tieto muuttuu, niin olen tietysti valmis muuttamaan mielipiteitäni uusinta tietoa vastaavaksi.

Toisaalta ymmärrän täysin luonnonmukaisten tuotteiden käyttäjien mielipiteet ja heille arvokkaat asiat. Jos jossain, niin tässä vastakkainasettelussa tullaan siihen periaatteeseen, ettei voida väittää asioiden olevan mustavalkoisia.  Itse väitän, että ekologisestakin näkökulmasta katsottuna hyvä synteettinen voi olla parempaa kuin huono luomu. Ongelma on, että huomattavasti normikuluttajaakin tietoisemman tallaajan on silkka mahdottomuus tietää kaikkia määritteitä voidakseen arvottaa tuotteet oikein. Vaikka siis sanon esimerkiksi tuotekehitystyön olevan minulle tärkeää, enhän millään voi tietää sen todellista määrää tuotteen takana. Tämä sama pätee myös luonnonmukaisiin tuotteisiin: on mahdotonta tietää, kuinka paljon enemmän tai vähemmän jotain määrettä tuotteessa lopulta on. Mikä siis on hyvää synteettistä ja mikä on huonoa luomua, siinäpä vasta pulma. Täyden totuuden keksijälle Nobel luvassa.

Kemikaalikimarassa oli viime syksynä hyvä kirjoitus aiheella ”Mitä et halunnut tietää luonnonkosmetiikasta”. Kirjoitus ei ole suinkaan puolueellinen, vaan pohtii luonnonkosmetiikan väittämiä samasta näkökulmasta, kuin normikosmetiikkaa. Usein luonnonkosmetiikka kantaa harteillaan jonkinlaista sankarin viittaa, eikä siellä puolella viliseviä mainoslupauksia ehkä tuomita yhtä herkästi kuin tavallisten tuotteiden lupauksia. Kannattaa lukaista myös jutun kommentit, siellä on todella mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Erityisesti silmääni nappasi kommentti, jossa lukijan mielestä kosmetiikan käytön välttäminen on synonyymi luonnonkosmetiikan suosimiselle. Todella kiehtovaa huomata eri ajattelutapojen monimuotoisuus ja kuinka ihmiset tulkitsevat asioita eri tavalla.

Jatkan tätä tutustumiskierrosta myöhemmin luksuskosmetiikan pariin, joka itselleni on vähintään yhtä kaukaista kuin luonnonkosmetiikkakin. Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia normikosmetiikasta sekä luonnonkosmetiikasta ja luomukosmetiikasta. Ovatko erot ja määrittelyt selviä ja millä perustein valitset tuotteet hyllystä?

Steriiliä kosmetiikkaa

Ensimmäisiä kosmetiikan säilyvyydestä oppimiani asioita oli se, ettei kosmetiikan tarvitse olla steriiliä. Se ei myöskään ole sitä, sillä täysi steriiliys on todella vaikea saavuttaa ja ennen kaikkea säilyttää: ilmahan ”pilaa” tuotteen kuin tuotteen melko nopeasti ja mikrobit pääsevät lisääntymään vesiosassa. Säilöntäaineet hoitavat homman siinä määrin, että mikrobitaso pysyy kurissa ja tuotteet ovat turvallisia käyttää.

Sain taannoin blogin kautta viestin koskien A-Derman uusia täysin steriilejä kosmetiikkatuotteita ja tietenkin kiinnostuin suunnatomasti tekniikasta tuotteiden takana. Jotain uutta ja jännää tällä alalla! Sattumoisin viikkoa myöhemmin olin farmasian opintojen puolesta saman firman koulutuksessa, jossa tuotteita käytiin läpi tarkemmin; loistavaa, nimittäin tavalliset mainostekstit nyt yleensäkään eivät itselleni tuo mitään lisäarvoa. Samalta putiikilta löytyy myös apteekkikosmetiikkasarja Avène, joka varmaan useammalle tutumpi. Avène ja A-Derma kuuluvat ymmärtääkseni molemmat Pierre Fabre -nimiseen ranskalaiseen kosmetiikkataloon, mutta yritysrakenne ei liene tässä nyt se olennaisin asia. Sain tuotteet itselleni testiin tutkittaviksi, mutta varsinaisen tuotaarvioinnin sijaan keskityn enemmän tähän steriiliyden tuomaan mahdolliseen lisähyötyyn sekä pakkausteknisiin juttuihin. Perinteisiä tuotearvioita varmasti muut osaavat kirjoittaa paremmin ja koska tuotearviot muutenkaan nyt eivät ole blogin ydinajatus, niin mennään tällä tutummalla linjalla.

No mitäs kaikkea jännää sitten löytyi? Aloitetaan lyhyesti steriiliyden määritelmästä. Edellisessä jutussa käytiin läpi normaalisti lain puitteissa sallitut mikrobimäärät. Steriiliys puolestaan tarkoittaa täyttä nollatoleranssia mikrobien suhteen – tuotteessa ei ole siis lainkaan epäpuhtauksia. Ei yhden yhtä mikrobia.

Tässä tutkittavat.

WP_20140228_005 (847x1500)

Paketissa oli siis voide ja pesuneste. Oletin, että molemmat tuotteet ovat steriilejä, mutta ainoastaan voide paljastui steriiliksi. Pesuaine oli mielestäni varsin normikamaa, joten keskitytään tähän steriiliin voiteeseen. Koulutusmateriaaleista selviää, että voidemassa kuumennettaan korkeassa lämpötilassa nopeasti, jotta mikrobit saadaan tuhottua. Vähän samaan tapaan kuin maitoa iskukuumennetaan, jos selkeyttää ajatusta yhtään. Periaatehan on, että rasvaosa alkaa härskiintyä jos sitä keitellään yli 80 asteen lämmössä, mutta pikakuumennus ei vahingoita koostumusta. Pakkaaminen puolestaan tapahtuu steriilissä yksikössä. Tässä tullaan tähän apteekkikosmetiikan ja normaalin kosmetiikan eroon. Tämän tuotteen pakkaamisessa hyödynnetään lääketeollisuuden standardeja, vaikka tuote itsessään kuuluukin kosmetiikkalainsäädännön alle. Tehdään siis hommat korkeammilla kriteereillä, kun mitä jo ennestään tiukka laki vaatii.

Lopputuloksen kannalta säilytyksellä on vähintään yhtä suuri osa, kuin itse valmistusprosessilla. Niinpä tuote täytyy myös pakata steriilisti, jotta se ei pääse ilman kanssa kosketuksiin. Tavallisessa voidetuubissa ilmatiiviys ei missään tapauksessa toteudu, vaan ilmaa lappaa korkista sisään ja ulos miten mielii. Pakkaus lieneenkin tässä se suurin innovaatio, nimittäin korkkisysteemillä on patentti. Katsotaanpa sitä tarkemmin.

WP_20140228_027 (500x282)

Korkissa on kaksi sisäkkäistä rengasta, jotka normitilassa ovat tiiviisti sisäkkäin.

WP_20140228_033 (500x282)

Sitten reipas puristus ja ulompi rengas nousee aivan henkäyksen ylöspäin.

WP_20140228_035 (500x282)

Sisemmän ja uloimman renkaan liittymäkohdasta tulee ulos voidetta. Melko ovela systeemi. Heti kun puristuksen lopettaa, systeemi sulkeutuu ja varmistaa, ettei takaisinpäin kulje mitään. Korkkipatentin nimi on D.E.F.I eli Device Exclusive Formula Integrity. Tämä olisi ollut kuumaa kamaa Laurean kosmetiikkapakkaukset-kurssilla.

Voidepurkki itsessään näyttää varsin normaalilta, materiaali kyllä on melko napakkaa ja paksua. Kuvaa voi klikata suuremmaksi, jos takatekstit kiinnostavat.

aderma

Ulkoiset parametrit täyttävät kaikki vaatimukset. Steriiliä on, hieno juttu. Mitäs sitten? Mikä on steriiliyden tuoma lisähyöty? Miksi se olisi hyvästä? Kurkataan ensin ainesosia.

WP_20140228_015 (500x251)

Moni ei ehkä ajattele ensimmäisenä näin, mutta uskokaa tai älkää, niin tämä ainesosaluettelo on mille tahansa kuivan ihon voiteelle todella lyhyt. Mineraaliöljy varmasti nappaa monen parafiiniöljykammoisen  silmään välittömästi. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikka mineraaliöljyllä ei varsinaisesti yksinään ole hurjan paljon ihoa hoitavia ominaisuuksia, on se avainasemassa kosteuden säilyttämisessä. Ja edelleen parafiiniöljy on kaikkien aikojen parhaiten siedetty ja eniten käytetty kosteuttaja kosmetiikassa, parafiiniöljyallergiat ovat yhtä yleisiä kuin parabeeniallergiat eli todellatodella harvinaisia. Lisäkosteutta ihoon tuodaan kuitenkin muin keinoin, listalta löytyy mm. glyseriiniä  ja kauranversouutetta.

Sitten siihen lisähyötyyn. Ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin olennaisin eli säilöntäaineettomuus. On huomattava, että säilöntäaineet ja hajusteet edelleen ovat kaikkein eniten allergiaa ja yliherkkyyttä aiheuttavat raaka-aineryhmät kosmetiikassa. Näinpä molemmat poistamalla saadaan melkoinen lisähyöty – jopa verrattuna luonnonkosmetiikkaan. Kuten joskus aiemmin sanottu, voide kuin voide: jos siinä on vesiosa, se täytyy säilöä. Luonnonkosmetiikassa se tehdään muilla keinoin kuin tutuilla parabeeneilla yms, mutta ne keinot eivät välttämättä ole suora avain onneen. Asiasta enemmän esimerkiksi tässä jo vuosia vanhassa jutussa ”Säilöntäaineettomuus on usein termeillä kikkailua”. Tässä tapauksessa se ei ole termeillä kikkailua, vaan ihan rehellistä tuotteen säilöntäaineettomuutta. Antioksidantteja löytyy, mutta niillä on tuotteen lisäksi iholle hyödyllisiä ominaisuuksia.

Voide on tarkoitettu sekä kasvojen että vartalon iholle. Koostumus on mielestäni varsin mukava, joten kyllä tätä sutisi iholleen enemmänkin. Mitä ajatuksia steriiliys herättää, onko jonkun mielestä ihan paras tekele vai turhaa kikkailua?

Kemikaalikimara lapsiperheille

Minulle tarjottiin luettavaksi Kemikaalikimaran Anja Nysténin uusinta teosta Kemikaalikimara lapsiperheille. Arvostan suuresti Anjan asiantuntemusta ja tartuin tietysti heti tarjoukseen. Kirja tipahti postiluukustani paria päivää myöhemmin ja laitoin sen tuohon pöydälle odottelemaan. En kuitenkaan heti keksinyt lähestymistapaa kirjaan, koska aihe ei kiinnostavuudestaan huolimatta ole itselleni aivan päivänpolttavan ajankohtainen. Oikeastaan ei todellakaan ajankohtainen, piiruakaan, joten katselin sitä vähän aikaa puoliksi epäluuloisena – toisaalta kuitenkin tiesin sen sisältävän hurjan paljon kiinnostavaa tietoa, josta olisi minulle hyötyä vähintään ammatillisesta näkökulmasta. Päätin koulukiireiden keskellä odotella lukuinspistä hetken. Eipä tarvinnut kuitenkaan montaa hetkeä odotella. Sain nimittäin vähän aikaa sitten kuulla ilouutisia: minusta tulee todella rakkaan ystäväni tulevan kevätvauvan kummitäti.

Näin myös Kemikaalikimara lapsiperheille muuttui yhtäkkiä erittäin ajankohtaiseksi, sillä olen tämän ystäväni ihonhoitopulmia ratkonut jo pidemmän aikaa. Selvisipä syy ihmeelliselle atooppiselle ekseemalle, jonka syytä en kertakaikkiaan keksinyt. Pirulainen tiesi olevansa raskaana, mutta antoi minun rauhassa kummastella ihottumaansa. Tartuin kirjaan siis aivan uudella innolla, iskin maanisen kummitädin suojeluvaihteen silmään ja aloin kahlaamaan teosta läpi.

WP_20131125_001 (714x1000)

Ensiksi on sanottava, että kirjan ei todellakaan ole tarkoitus olla kuiva, kaikenkattava kemikaalien ensyklopedia. Sitä etsivä valitkoon jonkun muun kirjan. Sen on tarkoitus kerätä ymmärrettävään muotoon perustietoja sellaisista aiheista, jotka aiheuttavat mediassa ja kuluttajissa enemmän tai vähemmän massahysteriaa jatkuvasti. Tässä tavoitteessaan kirja onnistuu mielestäni enemmän kuin hyvin. Kun kirjoitetaan aiheesta (kemia), joka suuressa osassa ihmisiä herättää joko a) ikäviä koulumuistoja, b) suurta ymmärtämättömyyden tunnetta, c) vielä suurempaa kiinnostuksen puutetta tai d) hirvittävää kuolemanpelkoa, on kirjoitustavalla ja tyylillä tärkeä merkitys. Asiat pitää osata ilmaista selkokielellä ja jos mahdollista, kiinnostavalla tavalla. Kirjoittaja onnistuu tässä mielestäni erinomaisesti tuomalla itsensä lukijan kanssa samalle, inhimilliselle aaltopituudelle. Aiheeseen johdatellaan arkipäivän asioiden ja tilanteiden myötä, jolloin aiheesta täysin ulapallakaan oleva lukija ei tukehdu kemiaähkyyn ja vaivu epätoivoon. Anja Nysténin vahvuus on aina ollut kyky objektiiviseen kerrontaan: kuten Kemikaalikimara-blogin slogankin toteaa, ilman hypeä ja hysteriaa. Taito, joka itseltäni kyllä välillä puuttuu aivan täysin, ehkäpä juuri siksi arvostan sitä muissa. Objektiivisuutta siis, hysteerinen en yleensä ole ollut.

Aiheilla on kirjassa mielestäni mainiot mittasuhteet ja kirjan hieman erilainen rakenne etenee loogisesti. Kuulen jatkuvasti kommentteja, miten porukkaa jopa kiinnostaisi lukea aiheesta, mutta kun ei ole selkokielistä suomalaista kirjallisuutta, jota jaksaisi lukea nukahtamatta. No nyt on tilaisuus, tarttukaa siihen. Tässä erinomainen ajatus joululahjaksi melkein kelle tahansa. Kirjan nimestä sen verran, että älkää vieroksuko sitä samalla tavalla kuin itse alkuun vieroksuin. Teoksessa on hurjan paljon tietoa niin lapsiperheille, lapsettomille, yksineläjille, kommuuniasujille kuin kaikille muillekin maan ja taivaan väliltä. Jokainen meistä elää kirjassa esitetyt ikävaiheet ja mikäpä estää kiinnostumasta vaikkapa siskon, ystävän tai naapurin kemikaalikuormasta.

Kuten Anja itse kirjoitti, ”eteeriset öljyt, vauvatalkki, inkivääri, lastenhuoneen sisustus, säkkituolit, epiduraalipuudutus tatuoituun selkään, sadeasut, piippaavat lelut, D-vitamiini, vieroitusvalmisteet, vaipat, pehmoleluvuoret, remonttitarvikkeet, huuhteluaineet, muoviastiat, sormivärit, rakennekynnet, lävistykset, hiusvärit ja paljon, paljon muuta–”. Hophop kirja käteen ja viisastumaan!

Teoksen hinta n. 27-29 €, saatavilla mm. Booky, Teos, AdLibris