Aihearkisto: Työt

Huhtikuun kuulumiset

Olin aikeissa kirjoittaa, että ensimmäinen viikko harjoittelua on takana, mutta kappas vaan, niitähän on mennyt jo kolme. Päivät ja viikot kuluu kyllä tosi hurjaa vauhtia, kun on paljon väkeä ja paljon tekemistä. Summa summarum, työt ovat sujuneet oikein hyvin ja olen viihtynyt loistavasti. Turkin reissukin oli aivan mahtava, tosin erityistä palautetta on annettava itselleni epäonnistuneesta aurinkosuojapolitiikasta. Kosmetiikkapakkauksistani unohtui aurinkosuoja kokonaan. Siis kuka unohtaa aurinkovoiteen kotiin jos on lähdössä etelään, kysyn vaan. Aurinkorasvaa onneksi löytyi matkan varrelta, mutta tarina ei suinkaan päättynyt onnellisesti. Estenomi-Annina oli sitä mieltä, ettei ensimmäisenä päivänä aurinko paistanut niin kovasti, että aurinkosuojaa olisi tarvinnut. Ollenkaan. Todella huono ajatus, toivoo nimimerkki läpeensä umpipalanut. Vaihdoin nahkani useampaankin kertaan, mutta nyt tilanne on jo voiton puolella. Muutamakin vanha sanonta toimii tässä yhteydessä, kuten ne kuuluisat suutarin lasten kengät ja perinteinen älkää tehkö niinkuin minä teen vaan niinkun minä sanon.

Ja sitten se tärkein. Kosmetiikka, kuinka olen sinua kaivannutkaan! Harjoitteluapteekissani on suuren suuri kosmetiikkavalikoima täynnä uusia tuttavuuksia. Ylipäätään apteekkikosmetiikka on aiemmin ollut melko tuntematon osa-alue, mutta yhteinen tulevaisuutemme näyttää hyvin lupaavalta. Vaikein osuus taitaa olla purnukoiden jättäminen hyllylle, koska kotiini ei tosiaankaan tarvita yhtäkään lisää. Erityisesti ACOlta löytyisi itseäni kiehtova 25+-ihonhoitosarja, mutta en ole vielä päässyt yli purkkien anti-age-merkinnästä. Myös mineraalimeikkien parissa on tullut viime päivinä pyörittyä ja niitä onkin pieni paketti tilauksessa. Näistä lisää sitten, kun tavarat saapuvat!

Olen myös päivittänyt lisäravinnevarastoni ajan tasalle ja tarkoituksena on pian tehdä juttu päivittäisestä ”lääkityksestä” eli vitamiineista ja muista ravintolisistä, joita tulee vedettyä napaan. Muutamista ravintolisistä on hieman painavampaakin sanottavaa, nimittäin jotain huomattavaa eroakin on saatu aikaan.

Tämä oli tällainen nopea kuulumisten päivitys, koska aamulla odottavat työt ja illalla vapunvietto. Vappuiloa siis kaikille ja sormet ristiin, ettei huomenna tule taivaalta mitään nestemäistä!

Mainokset

Vika tentti ja labrakuulumisia

Ammattikorkeakoulu-urani viimeinen tentti tuli tehtyä tuossa jo itseasiassa toissaviikolla, mutta muut kiireet ovat pitäneet stressitason sen verran korkealla, ettei aikaa blogille ole juuri jäänyt. Toki mulla on palautettavana vielä se siunattu sata projektia, mutta ainakin tentit on pulkassa ja KAIKKI ajallaan! Huraa. Hieman olisi voinut viimeisiin tentteihin panostaa vielä paremmin, mutta valitettavasti aina ei pysty. Ja ei edes oteta puheeksi opinnäytetyötä ja pääsykoelukua, molemmat ovat tällä hetkellä täysin jäissä. No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Estenomikoulutuksen pääsykoepostaus on tulossa tuossa loppukuusta, kun saan riivittyä kasaan sähköpostitse tulleet kysymykset ja kommenteissa toivotut aiheet. Niille, jotka pähkäilevät lukemistensa kanssa parhaillaan, niin lukekaa lukekaa. Varsinkin sitä kemiankirjaa, sitä ei voi koskaan osata liian hyvin ja ne asiat tulee tentteihin vielä monen monta kertaa. Vääriä asioita ei siis voi lukea, alue on kuitenkin suhteellisen pieni.

Labratöitä on riittänyt hurjan paljon. Nyt kun ikääntyvän ihon tutkimus on tehty, olen luuhannut labrassa ihan muissa töissä. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä meillä tehtiin värikosmetiikkaa! Omia huulipunia ja luomivärejä/poskipunia/korostusvärejä valettiin ja prässättiin moneen kertaan, tuli hirveen hienoja.

535956_10151815783972506_296575284_nHuomenna kutsuu taas labra ja anti-age-voiteen sekä tehoseerumigeelin valmistus. Labra-assarina hyöriminen on kyllä tähänastisen elämäni ehdottomasti kivoin työ.

Labra-sneakpeek ja opparisuunnitelmaa

Huh ja heijakkaa. Näin totesin perjantaiyönä klo 05, kun naputin nimet opinnäytetyön arvioitavaan tutkimussuunnitelmaan ja lähetin. Nyt tuli niin pitkä kirjoittelutauko, että oikein hirvittää, mutta eipä voi mitään. Tuli tässä nyt tehtyä yksi asunnon täysremontti, yksi muutto, sata koulutyötä ja se opinnäytetyösuunnitelma.

Sen lisäksi, etten todellakaan ole ehtinyt kirjoittaa mitään, niin ei kyllä ole ollut aikaa ajatellakaan sitä kirjoittamista. Asiaahan kyllä nyt aina keksii vaikka tikusta, mutta väenväkisin en alkanut tunkemaan kun ei kerran aikaa tai evoluutioteoriaa mullistavaa asiaakaan ollut.

Mitäs nyt sitten? Mun opinnäytetyön aihe alkaa tarkentua. Tällä hetkellä työnimenä on kosmetiikan biofysikaalinen laitetutkimus. Tosi kutkuttava aihe, eikö. Niin on opponoijienikin mielestä, rakkautta vaan molemmille tytöille ja etukäteen kiitos ja anteeksi. Olen itse tietysti aivan mehuissa omasta aiheestani, mutta ymmärrän hyvin, etteivät ulkopuoliset ehkä ole aivan niin paljon. Siksi säästän teidät ainakin vielä tässä vaiheessa yksityiskohdilta, mutta jatkossa niitä varmasti alkaa tippua tännekin.

Sain myös muutettua itseni uuteen kotiin. Jippii, oli ihana purkaa kaikki tavarat laatikoista reilun puolen vuoden jälkeen ja asettua taas aloilleen omaisuutensa kanssa. Ihan parasta asustella taas keskustassa, rakastan Helsinkiä suunnattomasti enkä malta odottaa kevättä. Tosin totesin kyllä, ettei sosiaalinen elämäni tule olemaan kovin värikästä ennen kesää. Nyt jo vähän karmii, että miten aion selvitä opinnäytetyöstä, pääsykokeista ja viimeisen kevään kaikista koulutöistä, joita on PALJON. Periaatteessa valmistuminenhan olisi suunniteltu vasta ensi jouluksi, mutta jos haluan aloittaa jo ensi syksynä uudessa koulussa, niin hopi hopi ja napu napu vaan.

Mitäs muuta on tehty? En ole työtönkään enää, mulla kävi uskomaton tuuri ja pääsin oppilaitoksen palkkalistoille täksi kevääksi. Saan nyt heilua labrassa loputtomasti kaikkien super-mielenkiintoisten juttujen parissa, ihan parasta. Tässä yksi projekti, jota väännettiin tänään 9 tuntia englantilaisen vaihtarin kanssa. Hän tekee lopputyönään tutkimusta meillä ja sitä varten teimme koe-erää mahdottoman hyvästä O/W-emulsiosta, jonka nimesin hänen mukaansa P’s Miracle:ksi. Ensimmäinen erä meni pieleen liian alhaisten lämpötilojen ja väärän homogenoinnin vuoksi, joten tuloksena oli rakeinen, faasia vaihtanut voide. Toisella kerralla onnistuimme paremmin, pienellä hiomisella ja erään herran kullanarvoisilla vihjeillä lopputulos oli jo vähintäänkin loistava. Kas tässä sneak peek ks. tuotoksesta ja labrasta.

Kuva0156 (449x500)

 

Ja tältä se näytti mikroskoopissa videotykin kautta. Tältä näyttää siis O/W eli oil-in-water-emulsio mikroskoopissa. Pyöreät pallukat ovat öljyfaasia, kuvassa näkyy mukana myös hieman ilmakuplia.

Kuva0155 (491x500)

 

Aavistus vielä hiomista ja sitten se on täydellinen.

Tällaista tänään, nyt kiskaisen nopeat unet tähän väliin ja aamulla taas liikkeelle. Onneksi ehti maata joulunaikaan tarpeeksi, nyt kun tuntuu välillä, ettei ehdi silmiään ummistaa. Yritin nopsasti vastailla kaikkiin rästissä olleisiin kommentteihin, mutta sähköposteja on vielä jonossa jonkin verran. Niihinkin kyllä tulee vastaus pikimmiten!

Lauantailätinää

Ja taas vierähti yksi viikko. Päälläänkö sitä pitäisi ruveta seisomaan, että ehtisi viikolla kirjoittelemaan? Ei vaan ihan tosissaan, aika vaan menee niin nopeasti, etten kerennyt edes kommentteihin vastata aiemmin.

Alkulöpinöistä toiseen, YLE julkaisi tiistaina jutun otsikolla ”Hormoneja kaupataan myös kauneuden kasvattamiseen”. Uutinen käsitteli kosmetiikan sisältämiä kyseenalaisia aineita ja sivusi tietenkin myös pinnalla ollutta kysymystä ripsiseerumien lääkeaineista. YLE uutisetkin ajoi juttua läpi radiossa YleX:n ja RadioSuomen puolella. INCImix pääsi tekstiin mukaan kun toimittaja pyysi lyhyttä haastattelua asian tiimoilta, ja tästä ripsiseerumiasiastahan mulla ei koskaan tule sanottava loppumaan. Kiitos ja kumarrus Annastiina Heikkilälle tärkeään aiheeseen tarttumisesta.

185127_10151033562376638_956085489_n

Harjoitteluaikani Ranskassa lähenee loppuaan ja kohta on kotiinpaluun aika. Ajattelinkin, että leppoisasti lauantain kunniaksi voisin vähän koota viimeisen viiden kuukauden tapahtumia ja kokemuksia. Ensimmäiseksi pitää sanoa, etten vaihtaisi päivääkään. Oli kenties elämäni tähän asti paras päätös pakata laukut ja päättää lähteä niin lyhyellä mietintäajalla. Mulla on tapana olla melko ehdoton enkä ole koskaan paljon kysellyt muilta neuvoja siihen, mitä ja miten nyt kannattaisi tehdä. Olen yleensä päättänyt jotain, tehnyt sen ja kysellyt vasta myöhemmin.

Tarvitsin tätä kokemusta ennenkaikkea ammatillisesti, koska olen oppinut aivan hurjan paljon, mutta myös henkilökohtaisesti. On vaikeaa arvioida itseään ja elämäntilannettaan asioiden keskiöstä, siihen tarvitsee etäisyyttä. Täällä ollessani olen ymmärtänyt selkeästi sen kuka ja missä olen tällä hetkellä sekä sen mihin haluan tähdätä. Aion lähteä opiskelemaan vielä lisää ja suunnitelmat ovat selkiytyneet.

Itse työ on ollut todella antoisaa. Työtehtävät ovat olleet todella monipuolisia ja vastuuta on annettu ihan niin paljon kuin sitä on ollut valmis ottamaan. Moni työtehtävä on ollut sellainen, missä olen aluksi liikkunut aivan osaamiseni ja ymmärrykseni rajoilla ja vähän ajan kuluttua huomannut taas oppineeni hirveästi lisää. Olen päässyt hyödyntämään ja laajentamaan kosmetiikkalain tuntemusta ja raaka-ainepuolen osaamista. EU:n kosmetiikkalaki on itselleni jostain syystä aivan erityisen rakas, varsinainen pyhä lehmä. Yksittäisistä aineista ja niiden ominaisuuksista on oppinut lyhyessä ajassa paljon, mutta erityisesti se, miksi jotkut aineet toimivat yhdessä niin kuin toimivat, on avautunut. Kun katselen aiempia virkkeitäni, niin suomen kieli ei ainakaan ole avautunut, päinvastoin. Pahoittelut, heh.

Tiivistettynä; mahtava reissu ja mahtavat ihmiset, onneksi on jäljellä vielä mahtavat kaksi viikkoa. Tulen takaisin tuplasti viisaampana ja tuplasti onnellisempana.

Noin. Nyt riittää taas lätinät, alan kirjoittaa juttua skvalaanista. Huomiseen!

Värien maailmanympärysmatkalla

Olen muistaakseni heittänyt täälläkin joskus kuulemani sanonnan; mikä on kiellettyä USA:ssa, on rajoituksin sallittu EU:ssa ja terveystuote Aasiassa. Sanonta pyörii vähän mihin suuntaan vaan, joten en muista oliko se ihan tässä muodossaan viimeksi, heh. Tänään sain todella tuta sanonnan todellisen merkityksen.

Olen tehnyt töissä nyt viikon verran kartoitusta väriaineiden lainsäädännöstä ja kerännyt tietoja yhteen taulukkoon, josta löytyvät valmistamiemme värituotteiden värikoodit, nimet, INCI:t, värien rajoitukset ja erot kauppa-alueiden lainsäädännöissä jnejne. Ja voi pyhä jysäys, että taoin päätäni seinään. Ensinnäkin, japanilaiset ovat jemmanneet lakinsa niin, ettei niitä löydä niiden kuuluisten kissojen ja koirienkaan kanssa. Japanissa muutenkin kosmetiikkalainsäädännön perusasetus oli hyvin mielenkiintoisesti rakennettu ja huikean n. 10 sivun pituinen (siis sitten kun vihdoin löysin siitä epävirallisen käännetyn version jostain netin syövereistä). Selvisi, ettei Japanissa ole ollenkaan erillistä lainsäädäntöä kosmetiikassa käytettäville väreille, vaan se on niputettu yhteen lääkkeissä käytettävien värien kanssa. Voinette arvata, ettei niitä sallittuja värejä ollut kovinkaan montaa eikä sitä listaa todellakaan löytynyt mistään, viimeisimpänä jostain governmentin sivuilta, hah. Erona muihin lainsäädäntöihin oli se, että värien käyttö oli hyvin yksinkertaista. Jos se oli sallittu, se oli listalla. Jos ei ole listalla, ei ole sallittu. Rajoituksia ei juuri ollut, että jos sai käyttää niin sai käyttää sitten ihan vapaasti.

Kun olin lopettanut pääni takomisen seinään japanilaisten kanssa, oli aika siirtyä rapakon taakse tarkastelemaan, mitä FDA on nähnyt viisaaksi määrätä. USA:n lainsäädännölliset asiat olivat jo huomattavasti helpommin löydettävässä muodossa ja myöskin vähän järkevämmässä formaatissa; tosin amerikkalaiseen tapaan melko kotoisasti, vähän epävirallisen näköisesti wordin taulukossa. Siellä käytössä oleva FD&C-systeemi oli mielestäni myöskin ihan ymmärrettävä. Värit siis luokitellaan käyttönsä mukaan useimmiten joko FD&C (food/drugs/cosmetics) tai D&C (drugs/cosmetics) ja sen jälkeen värikoodilla.

10 pistettä ja papukaijamerkki menee kyllä EU:n lainsäädännölle. Kaikki mahdollinen tieto, mitä koskaan sattuisit tarvitsemaan, löytyy yhdestä (1) dokumentista. Täydellistä. Kukaan ei voisi kirjoittaa lakia paremmin, ymmärsin sen tänään. Praise the EU. Käytin tietojen etsimiseen ja kirjaamiseen palttiarallaa n. 15-20 minuuttia, kun japanilaisiin ja amerikkalaisiin meni yhteensä n. 1 päivä.

No, ei siinä mitään, äkkiähän (…) sitä muaaltakin saa tiedot kasaan kun reippaasti lähtee keräämään. Tuli siinä sitten työkaverini kanssa puheeksi, että täytyisi etsiä asiakkaalle silmämeikkiin tarkoitettu punainen ja pinkki, jotka olisivat molemmat sallittuja sekä EU:ssa että USA:ssa. Totesin, että no problemos, niitä punaisia oli aivan loputon määrä, varmasti löytyy ja varsinkin kun ne nyt oli hienosti mulla taulukossa. Ei muuta kuin etsimään.. Ei ole. Huolimatta tosiaan siitä, että punaisia on käytössä useita kymmeniä, ei asia ole lainkaan niin helppo. Jenkeissä punaisten käyttö silmien alueella on lähes poikkeuksetta täysin kielletty, lukuunottamatta yhtä punaista, jolla värjätäänkin siellä sitten ihan kaikki. Ratkaisun avaimet olivat jo kädessäni, kunnes satuin katsomaan sen mahdollisia rajoituksia EU:ssa. No eiköhän se ollut sitten juurikin se atsopunainen, joka on kielletty muutamissa EU-maissa.

Ei siinä vielä mitään, mutta seuraava tapaus kyllä söi kevyesti uskoani amerikkalaiseen lainsäädäntöön. Kyseessä on jälleen yksi punaisen sävy, oikein kaunis kirkas pinkki. Laajalti käytössä EU:ssa, Australiassa, jopa Aasiassa.. lupasi hyvää. En äkkiseltään löytänyt sitä FDA:n kosmetiikkavärilistalta, joten asiaa piti hieman kaivella. Selvisi (tietenkin), että kyseinen pinkki on kielletty USA:ssa jo vuonna 1990, kun sen todettiin suurina määrinä aiheuttavan rotille syöpää. No, hieman lisää tutkiskelua ja mitä selvisikään. Se on hiljattain palautettu käyttöön, koska aineen ei todettukaan olevan niin vaarallinen. Pinkin värin käyttö onkin nykyään täysin vapaata elintarvikkeissa ja lääkkeissä, mutta ei kosmetiikassa, jossa se pysyy edelleenkin täysin kiellettynä. Onko tässä todellakaan mitään järkeä? Voit syödä ja syöttää lapsillesi loputtomasti jotain väriä, jota et voi laittaa kasvoillesi. Mitä siihen sitten kommentoisi? Antakaa mun kaikki kestää. Miten voidaan olla yhdestä asiasta niin järjettömän eri mieltä eri puolilla maailmaa?

Jos minulle jotain tänään selvisi, niin ainakin se, etten varmasti perusta värituotteita valmistavaa kansainvälistä firmaa. Onnea vaan heille, jotka sille tielle ovat lähteneet.

P.S. Huomasin tänään todella oppineeni jotain, kun sujuvasti päättelin ja perustelin itselleni tuotteen reseptin perusteella, onko se W/O vai O/W-emulsio. Hienoja hetkiä.

Elämää koe-eläimenä

Jos joku ajatteli, että olen joutunut todistamaan laboratoriohiirien ja -pupujen elämää, niin onneksi erehdyitte. Koe-eläimenä toimii tässä tapauksessa bloggaaja itse!

Tiistaiaamuni alkoi pääkemistin kutsulla tulla tuotetestaukseen. Superb, kipitin alakertaan ja sain ohjeet istua lämpökameran eteen. Otsaani ja toiselle poskelle levitettiin minttua sisältävää sorbetti-tyylistä hoitotuotetta, jonka jälkeen lämpökamera mittasi viilennysvaikutusta puolen tunnin ajan. Viileää oli ja hyvin toimi.

Tänään kutsu kävi uudelleen ja tarkoituksena oli testata kahta erilaista voidetta. Testauspoppooseen kuului lisäkseni kolme muuta yrityksen naispuolista työntekijää, kaikki iältään 21-26 vuotta. Ihosta otettiin ensin testit laitteella, jonka voin vannoa olleen nimeltään Photocorneometer, tai jotain sinne päin, tai sitten ei.. (Edit: laite oli spectrophotometer)

Oli miten oli, kahta itseruskettavaa voidetta levitettiin sapluunan läpi kädelle tietylle alueelle tietyn välimatkan päähän toisistaan. Odoteltiin puoli tuntia, jonka jälkeen laitteella otettiin uudet arvot. Mittaukset toistettiin kaiken kaikkiaan ½h, 1h, 2h, 3h ja 5h kuluttua levittämisestä.

Testauksen tarkoitus oli selvittää, miten itseruskettavat voiteet poikkeavat toisistaan, sillä toinen tuotteista sisälsi DHA:n lisäksi yrityksemme valmistamaa ainesosaa. Tuossa kohtaa aloin miettiä, että mitähän tapahtuu kun tuotteet todella alkavat tummua. Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt tuotteita, jotka tuovat värin heti levitettäessä, joten en osannut jostain syystä asennoitua vitivalkoisten itseruskettavien lopputuloksiin yhtään. Tässä vaiheessa voin vain ihmetellä, miten sain valkoisen puseroni ja vaaleanbeiget housuni pysymään puhtaina. Koska mitään ei tietenkään tapahtunut hetkeen, en ollut tilanteesta moksiskaan. Kahden tunnin jälkeen tulokset alkoivat näyttää tältä. Läheltä tummumisen näki, mutta kaukaa se ei ollut mitenkään huomattava.

Toinen voiteista tummeni aavistuksen hitaammin, mutta erot alkoivat tasoittua kolmen-neljän tunnin jälkeen. Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, että kuinkahan pahat jäljet tästä muuten oikeasti jää.

Vielä muutama tunti eteenpäin ja asian laita alkoi todella valjeta.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla huvittavaa jo muunkin toimiston väen mielestä.

Jaa että miltäkö käsi näyttää näin 12 tuntia myöhemmin? Haluatteko todella tietää? Juurikin niin pahalta kuin jokainen voi arvata. Pieni miinuspuoli sattuu olemaan se, että iho tuossa kohtaan on melkoisen hitaasti uusiutuvaa ja itseruskettavat irtoaa (ainakin itselläni) todella paljon hitaammin käden alta kuin päältä. No, eipä tarvitse käyttää pariin viikkoon muuta kuin pitkähihaisia paitoja, onneksi on täälläkin tullut jo syksy, heh. Onko tämä sitä todellista omistautumista työlleen?

Kaksipäiväinen urani koe-eläimenä alkaa olla näiltä osin pulkassa. Hauskaa oli!